Mistä sinä olet ylpeä itsessäsi?
Mistä sinä olet ylpeä itsessäsi?
kuuntelin tänään radiota autossa ajaessani pitkää matkaa satakunnasta helsinkiin. siellä oli mielenkiintoinen juttu siitä mistä ihmiset ovat yleensä ylpeitä itsessään.
jäin miettimään asiaa, ja ajattelin että tässä on oiva aihe kityyn. jokaisen meistä täytyy olla ylpeitä joistakin asioista omassa itsessämme ja elämässämme. toiset tietenkin arvostavat eri asioita kuin toiset, mutta jokaisesta löytyy jotain hienoa.
ylpeyshän voi kohdistua tekoihin, aikaansaannoksiin, ulkonäköön, luonteenpiirteisiin tai oikeastaan ihan mihin vaan.
itse olen ylpeä siitä, että olen elämässäni noussut erittäin vaikeiden tapahtumien jälkeen jaloilleni. olen myös ylpeä suorapuheisuudestani ja ikuisesta pyrkimyksestäni rehellisyyteen. sekin herättää minussa ylpeyttä että en ole taipuvainen nöyristelyyn.
toisaalta olen myös ylpeä pinnallisista asiosta, kuten ruskeista silmistäni ja paksuista hiuksistani. olen myös ylpeä kielitaidostani ja kyvystäni omaksua aksentit helposti.
jokaisella on varmasti ne puolet itsessään joista ei ole niin kovin ylpeä mutta se onkin ihan toinen juttu. nyt saa ja pitää miettiä niitä asioita joista olemme ylpeitä!
jäin miettimään asiaa, ja ajattelin että tässä on oiva aihe kityyn. jokaisen meistä täytyy olla ylpeitä joistakin asioista omassa itsessämme ja elämässämme. toiset tietenkin arvostavat eri asioita kuin toiset, mutta jokaisesta löytyy jotain hienoa.
ylpeyshän voi kohdistua tekoihin, aikaansaannoksiin, ulkonäköön, luonteenpiirteisiin tai oikeastaan ihan mihin vaan.
itse olen ylpeä siitä, että olen elämässäni noussut erittäin vaikeiden tapahtumien jälkeen jaloilleni. olen myös ylpeä suorapuheisuudestani ja ikuisesta pyrkimyksestäni rehellisyyteen. sekin herättää minussa ylpeyttä että en ole taipuvainen nöyristelyyn.
toisaalta olen myös ylpeä pinnallisista asiosta, kuten ruskeista silmistäni ja paksuista hiuksistani. olen myös ylpeä kielitaidostani ja kyvystäni omaksua aksentit helposti.
jokaisella on varmasti ne puolet itsessään joista ei ole niin kovin ylpeä mutta se onkin ihan toinen juttu. nyt saa ja pitää miettiä niitä asioita joista olemme ylpeitä!
Onnistuin elämään yli kolmekymppiseksi ja vieläpä kaikki hampaani ovat omiani.
Jossain vaiheessa näytti pahalta eli luulin olevani tiellä kohti perusinsinööriyttä, elämää rivarinpätkä, farmarivolvon ja heikoimmassa tapauksessa jopa naisen tossun alla. Onneksi mullistukset muuttivat elämäni eikä enää tarvitse vaivata päätään.
Jossain vaiheessa näytti pahalta eli luulin olevani tiellä kohti perusinsinööriyttä, elämää rivarinpätkä, farmarivolvon ja heikoimmassa tapauksessa jopa naisen tossun alla. Onneksi mullistukset muuttivat elämäni eikä enää tarvitse vaivata päätään.
"Vetäkää käteen, minä maksan" Bluntismi 2006.
- KisSandra
- Kitisijä
- Viestit: 1126
- Liittynyt: 14.08.2005 21:43
- Paikkakunta: Hevonvitunjeera jota Tyrnäväksikin kutsutaan
Olen ylpeä omasta arvomaailmastani ja siitä, että olen myös itse osanut elää niin itselleni kuin muillekin asettamieni tavoitteiden mukaisesti.
Olen ylpeä siitä, että ainaki suurinpiirtein voittajana olen selvinnyt elämässäni vastaantulleista isoitakin vaikeuksista ja kriiseistä.
Olen ylpeä siitä, että olen tehnyt arvokasta vapaaehtoistyötä pian 5 vuotta.
Olen ylpeä sosiaalisesta ja huumorintajuisesta luonteenlaadustani ja kyvystäni tulla toimeen hyvin monenlaisten ihmisten kanssa.
Olen ylpeä siitä, että vanhempani ovat olleet naimisissa 30 vuotta ja ovat edelleen silmin nähden onnellisia yhdessä sekä siitä, että minulla on mitä mainioin perhe.
Olen ylpeä paksuista ja pitkistä hiksistani sekä ruskeista silmistäni.
Hmm.. siihenhän tuli useampi kohta kuin arvasinkaan tulevaksi. Olenko siis ylpeä ihminen? Jos tämä tekee minusta ylpeän, olen sitä mielelläni ja olen myös siitä ylpeä
Olen ylpeä siitä, että ainaki suurinpiirtein voittajana olen selvinnyt elämässäni vastaantulleista isoitakin vaikeuksista ja kriiseistä.
Olen ylpeä siitä, että olen tehnyt arvokasta vapaaehtoistyötä pian 5 vuotta.
Olen ylpeä sosiaalisesta ja huumorintajuisesta luonteenlaadustani ja kyvystäni tulla toimeen hyvin monenlaisten ihmisten kanssa.
Olen ylpeä siitä, että vanhempani ovat olleet naimisissa 30 vuotta ja ovat edelleen silmin nähden onnellisia yhdessä sekä siitä, että minulla on mitä mainioin perhe.
Olen ylpeä paksuista ja pitkistä hiksistani sekä ruskeista silmistäni.
Hmm.. siihenhän tuli useampi kohta kuin arvasinkaan tulevaksi. Olenko siis ylpeä ihminen? Jos tämä tekee minusta ylpeän, olen sitä mielelläni ja olen myös siitä ylpeä
Pikku Myy veti henkeä nenän kautta ja puhalsi sen ulos hampaiden välistä hyvin keljulla tavalla, joka merkitsi:En-ole-eläissäni-kuullut-mitään-näin-hullua.
(T. Janson: Muumipappa ja meri)
(T. Janson: Muumipappa ja meri)
-
- Kitinä paheena
- Viestit: 28
- Liittynyt: 03.10.2005 22:01
Rautavittu kirjoitti:Ruskeat silmät,
luovuus,
äänekkäät röyhtäykset.
.
Ei mulla ole tähän juurikaan lisättävää. Paitsi ylitsevuotava huumorintajuni yhdistettynä vertaansa vailla olevaan tilannekomiikan tajuuni. Ja vielä edellisten yhdistelmä + hieman vinksahtanut tapani vittuilla ihmisille johtavat monesti tilanteisiin, joihin muut eivät yleensä joudu. Mainittakoon vaikkapa eräänkin kaapin kokoisen ja ilmeisen "huumorin"tajuttoman Alexein kutsuminen leikkisästi "vitun ryssäksi", ihan vain huvikseni. Ei ymmärtänyt...
RolloTomasi kirjoitti:En yhtaan mistaan.
Olen surkein tuntemani ihminen.
(Kai sekin on saavutus sentaan? Mutta ei sellainen, josta voisi olla ylpea.)
Minut pitaisi ampua.
Ei hitto,ryhdistäydy mies,ei kukaan jaksa lukea pidemmän päälle noin ahdistavan negatiivisia viestejä,älä pliis ryve noin itsesäälissä.
Enthu kirjoitti:Ei hitto,ryhdistäydy mies,ei kukaan jaksa lukea pidemmän päälle noin ahdistavan negatiivisia viestejä,älä pliis ryve noin itsesäälissä.
Ei se ollut kovin pitka viesti, eihan?
killkill kirjoitti:Enthu kirjoitti:...älä pliis ryve noin itsesäälissä...
Tai katso ainakin piristävämpiä elokuvia!
Loistoidis! Voisinkin seuraavaksi katsoa Videodromen tai 70-luvun version elokuvasta Invasion of the Body Snatchers...
Olen ylpeä siitä, että peloista ja usein tuntemastani epävarmuudesta huolimatta pystyn olemaan lapselleni paras mahdollinen äiti. Olen ylpeä lapsestani, kokoajan enemmän ja enemmän, mutta tärkeämpää juuri nyt on olla ylpeä itsestään. Elämässä kiinni hymyillen. Olen onnellinen, tyytyväinen ja kiitollinen monesta muustakin asiasta itsessäni; terveydestä, tietyistä taidoista, ulkonäöstä, luonteenpiirteistä etc. Toistaiseksi ei kuitenkaan taida olla mitään, mistä osaisin oikeasti ylpeillä.
RolloTomasi kirjoitti:Videodromen tai 70-luvun version elokuvasta Invasion of the Body Snatchers...
Jos nuo ovat sulle piristäviä rainoja, mitä mahdat katsoa kun oikeasti haluat tuntea pahaa mieltä? Visa Mäkistä tai Timo Koivusaloa?
Eniten olen ylpeä siitä, että selvisin rumasta avioerosta ja sitä seuranneesta masennuksesta kutakuinkin täysjärkisenä ja pystyin ajan kanssa rakentamaan elämäni uudelleen - oikeastaan aika mukavalle mallille, kun tarkemmin ajattelee. Lisäksi tunnen ylpeyttä siitä, että voitin lamauttavan pelkoni sameita vesiä kohtaan ja mulin niissä nykyisin luontevasti.