Kitinä

Miten määrittelet itsekkyyden? Laitoin äänestykseen pragmaattiset ja tiukasti rajatut vaihtoehdot, mutta yleispätevämpikin keskustelu aiheesta on toivottavaa.

Tämähän on selvästi se paradoxikissa laatikossa, olikos se Schrödinger?

Luin vaihtoehdot oikein ajatuksella, ja tuntuu että yleisesti ensimmäistä vaihtoehtoa pidetään itsekkäämpänä.

Molemmat on itsekkyyttä. Pitääkö tässä siis valita se, joka ärsyttää eniten itseä, jonka uskoo ärsyttävän eniten kaikkia maailman ihmisiä vai jotain muuta?

Odottaa, tai pikemminkin vaatii, muiden elävän ja olevan niin kuin itsekäs haluaa. Haluamatta ja yrittämättä ottaa huomioon muiden näkökantoja.
Muista ei ole väliä kunhan itsekkäällä menee hyvin tai ainakin itse niin luulee.
Esim bussikaistapäät !!½

^^Itseä, kaikkia ihmisiä keskimäärin, tai jotain muuta. Kunhan yksilöi vastauksessa, mistä on kyse.

Mun mielestä omalla tavallaan elämistä ei oikein ole järkeä kutsua itsekkyydeksi, jos näin toimiva kuitenkin huomioi muita ihmisiä ja ympäristöä siinä määrin, että ei tuota toimillaan näille haittaa. Muiden mielen pahoittamista pidän haitan tuottamisena silloin, kun se tapahtuu perustellusti. Esim. mielen pahoittaminen siitä, että toinen pukeutuu huppariin eikä pukuun, on perusteltua jos ollaan menossa esim. pukukoodillisiin häihin, mutta perusteetonta jos on kyse tavallisista vapaa-ajan tilanteista. Eli hupparin käyttäminen vapaa-ajalla ei ole itsekästä, vaikka joku siitä pahoittaisikin mielensä. Mutta samassa tilanteessa se, että vaatii toista käyttämään hupparia, on itsekästä.

Olen tässä pohtinut, kuinka yksin näine ajatuksineni mahdan olla.

^
Ajattelen myös jokseenkin noin.

No tässä nyt ei ole mitään itsekästä mielestäni:

Elää kuten itse tahtoo, muita vahingoittamatta mutta heidän toiveidensa vastaisesti.

Miten pitäisi elää? Niin kuin joku muu tahtoo, ettei pahoita hänen mieltään. Eli siitä pääsemme seuraavaan vaihtoehtoon, joka on itsekäs:

Vaatia muita elämään kuten itse tahtoo, ei vahingollisesti mutta heidän toiveidensa vastaisesti.

Et ole ajatuksinesi yksin, allekirjoitan tuon yllä olevan (postattu kello 18:33) kommenttisi, Ew.

Kiitos tähänastisista kommenteista. Helpottaa tietää, että edes joku on ainakin periaatteessa samaa mieltä. Mulla on siis henk. koht. syy kysellä tämmöisiä, mutta mielellään aiheesta voi keskustella muutenkin kuin tuon äänestyksen pohjalta.

"Kumpi on itsekkäämpää?
Elää kuten itse tahtoo, muita vahingoittamatta mutta heidän toiveidensa vastaisesti
Vaatia muita elämään kuten itse tahtoo, ei vahingollisesti mutta heidän toiveidensa vastaisesti "

Hmmm.. kun siihen "Elää kuten itse tahtoo" liittyy useimmiten muutakin kuin oma itsekäs etu. Esimerkiksi itselle tärkeiden henkilöiden, olioiden ja arvojen suojeleminen.

Sitten en usko että voi elää muita vahingoittamatta, tekipä sen tietoisesti heidän toiveitaan vastaan tai ei. Joitakuita kuitenkin loukkaa, siis vahingoittaa henkisesti, jo pelkiällä elämäntyylillään.

Ja aivan varmasti monet ryhmittymät kokevat jo sen, että on mahdollisuus elää niin, pyhien arvojensa aktiivisena loukkaamisena ellei suorastaan vainona.

Hmm, no tuli mieleeni eräs toinen esimerkki.

Anoppini toivoisi kovasti lapsenlasta. Joskus kyselevät, että onkos tulossa ja olen vastannut, että ei tässä nyt... En ole suoraan sanonut, että pentuja ei tule, mutta aika suoraan puhunut noin muuten vihjailevasti, ettei niitä (lapsenlapsia) kannata odottaa.

Olenko nyt itsekäs, kun epään appivanhemmiltani mahdollisuuden olla mummo ja vaari? En mielestäni.

^ Mä taas sanoisin että on itsekästä, mutta sitä tervettä itsekkyyttä.

Kreitsu: Pienessä määrin olet itsekäs, mutta entäs sitten. Minusta siis kaikkeen sisältyy itsekkyyttä, jos elossa on. Tuskinpa tähän mitään jyrkkää kyllä/ei vastausta on olemassakaan, sen olettaminen on näennäisongelma.

Kreitsu kirjoitti:Olenko nyt itsekäs, kun epään appivanhemmiltani mahdollisuuden olla mummo ja vaari? En mielestäni.

Mun mielestä on itsekästä vaatia lapsenlapsia, jotta saa mummoilla/vaareilla.

Onko toi muka ihan oikea valinta joka voisi tuottaa vaikeuksia?

^Kenelle kysymyksesi on osoitettu?

^ Aloittajalle.

Jokaisella on perusoikeus omaan elämäänsä ja siihen liittyviin valintoihin. Jos ne valinnat eivät aiheuta vahinkoa muille, asiassa ei käytänössä ole mitään itsekästä, ainoastaan itsenäistä.

Sen sijaan jos aletaan päättää asioita toisten puolesta, on kyse aivan eri kaliiberin narsismista.

Gat kirjoitti:"Kumpi on itsekkäämpää?
Elää kuten itse tahtoo, muita vahingoittamatta mutta heidän toiveidensa vastaisesti
Vaatia muita elämään kuten itse tahtoo, ei vahingollisesti mutta heidän toiveidensa vastaisesti "

Hmmm.. kun siihen "Elää kuten itse tahtoo" liittyy useimmiten muutakin kuin oma itsekäs etu. Esimerkiksi itselle tärkeiden henkilöiden, olioiden ja arvojen suojeleminen.

Sitten en usko että voi elää muita vahingoittamatta, tekipä sen tietoisesti heidän toiveitaan vastaan tai ei. Joitakuita kuitenkin loukkaa, siis vahingoittaa henkisesti, jo pelkiällä elämäntyylillään.

Ja aivan varmasti monet ryhmittymät kokevat jo sen, että on mahdollisuus elää niin, pyhien arvojensa aktiivisena loukkaamisena ellei suorastaan vainona.

Kysyin kumpi on itsekkäämpää.

Eikö kakkosvaihtoehtoon mielestäsi sisälly kaikki tuo mitä ykköseenkin, ja lisäksi se, että yrittää määrätä muidenkin elämästä?

Ja tosiaan mä en pidä todellisena haittana sitä, että loukkaa jotakuta pelkällä olemassaolollaan, tai vaikka pukeutumistyylillään, jos ei ole kysymys tilanteesta jossa pukeutumisella on oikeasti väliä (rajanveto on kyllä vaikeaa, mutta suuri osa keisseistä on suht. helppo ratkaista kuitenkin). Jos joku moisesta loukkaantuu, katson että haitta on olemassa muiden toimista riippumatta, eikä siis ole näiden toimijoiden syytä. Mitä mieltä olet tästä?

Manaaja kirjoitti:Onko toi muka ihan oikea valinta joka voisi tuottaa vaikeuksia?

Mä onnistuin elämään aika monta vuotta elämästäni kuvitellen, että kaikki ajattelevat samoin kuin minä.

Nyt on kuitenkin elämässäni pari tyyppiä, jotka aiheuttavat aitoa mielipahaa haukkumalla säännöllisesti minua ja kumppaniani itsekkäiksi, vaikka he itse ovat ilman muuta itsekkäämpiä - ainakin tuon oman käsityskykyni mukaan, mitä tuossa erittelin. Asia raivostuttaa siinä määrin, että joku ratkaisumalli tähän on kehitettävä.

Tilanne on sikäli hankala, että näillä ihmisillä ei ilmeisesti ole riittävästi analyyttista prosessointitehoa, jotta he voisivat ymmärtää asian kun se selitetään heille järkiperäisesti. Lisäksi he ovat liian egoistisia voidakseen ymmärtää sen tunnepohjaisesti. Tilanteita ja kysymyksiä tarkastellaan yksinomaan omasta näkökulmasta, oma napa maailman keskipisteenä, ja sillä lähtöoletuksella että muut ihmiset ovat maailmassa heitä palvelemassa. Tämä nyt on rajuhkoa kärjistystä, mutta tuollainen pohjavire meidän keskusteluissamme kuitenkin on.

Jos asiaa ei voi saada menemään jakeluun vetoamalla järkeen, eikä vetoamalla tunteisiin/solidaarisuuteen/empatiaan, niin olisiko mitään muita tapoja, joita voisi yrittää? Pidän avoinna senkin mahdollisuuden, että multa on vain jäänyt ymmärtämättä jotakin olennaista heidän ajattelustaan. Jonka ymmärtäessäni he eivät ehkä vaikuttaisi niin hemmetin itsekkäiltä kuin nyt.

Pallotin "Vaatia muita elämään kuten itse tahtoo, ei vahingollisesti mutta heidän toiveidensa vastaisesti", koska tässähän selvästi haitataan muita ihmisiä vaatimalla muita elämään toisin.

Sen sijaan vaihtoehdossa "Elää kuten itse tahtoo, muita vahingoittamatta mutta heidän toiveidensa vastaisesti" erikseen todetaan, että ei vahingoiteta muita. Tuskin muut ihmiset edes rekisteröivät tuota toisin eläjää, joka ei heitä häiritse tai vahingoita.

EveryWoman kirjoitti:
Jos asiaa ei voi saada menemään jakeluun vetoamalla järkeen, eikä vetoamalla tunteisiin/solidaarisuuteen/empatiaan, niin olisiko mitään muita tapoja, joita voisi yrittää?

Uhkaaminen Manalan teleskooppipampulla?

Mun mielestä oli järin huvittavaa, että minua kutsuttiin itsekkääksi, kun olin parisuhteessa, jota vanhempani eivät tukeneet. Olin kuulema tällä itsekkäällä teolla lähes tuhonnut vanhempieni avioliiton.

NuoriD kirjoitti:

EveryWoman kirjoitti:Jos asiaa ei voi saada menemään jakeluun vetoamalla järkeen, eikä vetoamalla tunteisiin/solidaarisuuteen/empatiaan, niin olisiko mitään muita tapoja, joita voisi yrittää?

Uhkaaminen Manalan teleskooppipampulla?

Annan sitä tutkitusti vain naisille.

milli kirjoitti:Mun mielestä oli järin huvittavaa, että minua kutsuttiin itsekkääksi, kun olin parisuhteessa, jota vanhempani eivät tukeneet. Olin kuulema tällä itsekkäällä teolla lähes tuhonnut vanhempieni avioliiton.

Sulla on kyllä kaikesta kertomastasi päätellen sen verran henkisesti kipeät vanhemmat, että saattaisi olla hyvä ottaa etäisyyttä ihan sen oman mielenterveytensä kannalta. Vois olla että loppuis nappien popsimisen tarve aika vikkelään kun ei tarttis painia isoa osaa päivästään tollasten ihmisten parissa.

Manaaja kirjoitti: Sulla on kyllä kaikesta kertomastasi päätellen sen verran henkisesti kipeät vanhemmat, että saattaisi olla hyvä ottaa etäisyyttä ihan sen oman mielenterveytensä kannalta. Vois olla että loppuis nappien popsimisen tarve aika vikkelään kun ei tarttis painia isoa osaa päivästään tollasten ihmisten parissa.

Auts, totta osin.. mutta auts..
Niin, mä en näe välien katkomista vaihtoehtona. Nykyään auttaa se, kun ymmärtää mistä toi toisten paha olo kumpuaa, pystyy olla ottamatta noita itseensä, ja ennen kaikkea kun ymmärtää, ettei vanhempien parisuhdeasiat oikeasti ole mun vastuulla, ja sen uskaltaa sanoakin ääneen.

NuoriD kirjoitti:Sen sijaan vaihtoehdossa "Elää kuten itse tahtoo, muita vahingoittamatta mutta heidän toiveidensa vastaisesti" erikseen todetaan, että ei vahingoiteta muita. Tuskin muut ihmiset edes rekisteröivät tuota toisin eläjää, joka ei heitä häiritse tai vahingoita.

Kyllä rekisteröivät, määritelmällisesti, koska toisin eläjä elää heidän toiveidensa vastaisesti. Nämä toiveet on siis muodostettu ja ääneen lausuttu.