Kitinä

Ylermi Ylihankala kirjoitti:Kolmevuotiaalla kuulu jo olla kaverinsyndet.

Miksi?

Koska vanhempien halu ja pakko. Ois kyllä pitänyt olla jo 2v syndet!!111

Kottarainen kirjoitti:Minkä ikäisenä lapset alkaa yleensä kutsua laajemmalti kavereita synttäreille?

Kohta 4 vuotta täyttävä tyyppi alkoi tänään horista jostain suunnilleen kaikkien päiväkotiryhmän tyttöjen kutsumisesta?! Tuli hirveät paineet kun olen tällainen antisosiaali, enkä muutenkaan mitään emäntätyyppiä.

Nelivuotiaana noita alkaa olla. 3-vuotiaana ehkä pari kaveria jos tuntuu jo ajankohtaiselta. 4-vuotiaillakaan ei kovin isot synttärit oikein toimi. Väittäisin optimiryhmäkooksi samaa kuin tarhassa, eli joku 4-8. Tuon ikäisillä on kuitenkin vanhempi mukana lähes poikkeuksetta, joten kokonaisihmismäärä nousee aika isoksi jos jotain yli kymmentä lasta miettii.

Synttärit, teemajuhlat, lahja ja VASTALAHJA (saatanan typerä tapa, kuka sen on keksinyt???). Talo täynnä meluavia vieraita kakaroita. Ehkä hirveintä ikinä, varsinkin kun juuri ja juuri sietää oman mukulan läsnäoloa.

Synttäreitä ei kannata pitää kotona, ulkoistaminen kannattaa tässä tapauksessa aina. Asia on toki eri, jos asuu maalla jossain hehtaarikämpässä.

Onkohan tuolla kentällä jo riittävästi palveluntarjoajia? Miten on Vesper, perustettaisko joku lastenjuhlacatering?

So Hard kirjoitti:

Ylermi Ylihankala kirjoitti:Kolmevuotiaalla kuulu jo olla kaverinsyndet.

Miksi?

Se tuntuis sopivalta iältä. Lapset tykkää kaverisynttäreistä.

Ylermi Ylihankala kirjoitti:

So Hard kirjoitti:

Ylermi Ylihankala kirjoitti:Kolmevuotiaalla kuulu jo olla kaverinsyndet.

Miksi?

Se tuntuis sopivalta iältä. Lapset tykkää kaverisynttäreistä.

En ymmärrä miksi kukaan järkkäisi synttäreitä kavereille ennen kuin kaverit on sen ikäisiä että voivat synttäröidä ilman vanhempiaan. Ei ainakaan silloin kun minä olin nuori millekään tarharyhmille synttäreitä järkätty.

Pääasia lienee, että minä ymmärrän. Meillä siis asia on mennyt noin.

Aika hyvä sääntö tuntuu pienillä olevan, että lapsivieraita saman verran kuin sankarilla ikävuosia. Toki jokainen soveltaa omalla tyylillään. Meillä tarhaiässä muksut dumpattiin pariksi tunniksi sankarin kotiin, aina oli kohteliasta kysyä tarvitaanko apua, joskus jäin auttelemaan, yleensä luin tenttiin jossain lähistöllä.

Nyt kymppiveesyndet on edelleen pitämättä, olivat kesällä. Toiveena on kokiksen makuinen kakku, tais olla viis kamua kutsulistalla, kaikki poikia. Muuten pahin synttärien ulkoistamisbuumi taitaa(ainakin tän ikäsillä) olla ohi, me pidettiin 6veet Sealifessä, ja noin kymmenen kamua pitänyt omansa Megazonessa.

Tuntuu(muksustakin), ettei ole enää tarvetta kummoisellekaan dog and pony show'lle, pääasia että jannu saa hauskat kemut kivojen tyyppien kanssa, ja pääsee itse osallistumaan tarjoilujen suunnitteluun. Mitä alempana rima, sitä rennompaa, siis meillä jotka eivät ole spesiaalipiiperryksen ylimpiä ystäviä

Mutta mitä sun äitisi siellä pannuhuoneella tekee (paitsi tupakoi)?

NuoriDaavid kirjoitti::) Mutta mitä sun äitisi siellä pannuhuoneella tekee (paitsi tupakoi)?

Pannuja? *rumpusoolo*

Arvelen kyseessä olevan (puulämmitteinen) keskuslämmitys.

Ykkösprioriteetti muutti omaan makkariin nukkumaan. Aika mukavaa.

Synttäreistä:

Vuosi sitten kuopus täytti 4-vuotta. Juhliin kutsuttiin päiväkodista paras ystävä sekä naaourin poika (ilman vanhempiaan).
Parin viikon päästä mittariin tulee 5-vuotta. Sama kokoonpano kutsutaan. Se yksi, ainoa, paras ystävä on tärkein ja tuo kolmen tenavan kokoonpano on parhaiten hallittavissa.

Viimeiset kaksi vuotta on myös poikani kutsunut juhliinsa ainoastaan parhaan ystävänsä, koska ei ole muita kokenut tarvitsevansa. Tammikuussa poikanen täyttää 6-vuotta. Hän toivoi isot synttärit HopLopissa, jonne voisi kutsua vaikka kaikki päiväkotikaverit (koska serkullaankin oli isot synttärit vastaavanlaisessa paikassa).
Keskusteltiin ja kerroin, minkä hintaiset juhlat moiset tulisi olemaan. En tyrmännyt ajatusta. Kerroin, että jos hän haluaa ehdottomasti HopLop-juhlat, on se OK, mutta hintansa puolesta täytyy tinkiä sitten jostain muusta pois. Annoin pojan valita: Joko isot synttärit HopLopissa, joka toimii samalla myös synttärilahjana äidin kodista eikä muita lahjoja tule tai vaihtoehtoisesti pienemmät kaverisynttärit omassa kodissa siten, että vieraita ei tule enempää kuin mitä keittiön pöytämme ääreen mahtuu hyvin istumaan (eli oman itsensä lisäksi korkeintaan 5 kaveria) ja voidaan katsoa vaikka LEGO-StarWars-leffa ja leikkiä kavereitten kanssa, jolloin voin ostaa hänelle synttärilahjaksi ison lego-paketin. Yllättäin ajatus isoista HopLop-synttäreistä ei ollutkaan enää niin pakollinen. Kouluiässä kyllä ennättää pitää niitä ulkoistettuja kaverisynttäreitä ihan riittävästi, luulisin.

Mikä teidän mielestä on sopiva kesto noille kaverisynttäreille? Entäs lahjat, hintataso? Meidän eskari-ikäisen tytön kaveripiirissä bileet on kestäneet 2-5 tuntia ja lahjat on olleet ihan pikkutavaraa, noin 2-10 euron arvoista. Ihan maltillista ja sopivaa minun mielestä, paitsi nuo viiden tunnin juhlat oli tytölle liikaa vaikka olikin vaan vieraana.Tällä meidän tytöllä oli ekat kunnon kaverisynttärit viime keväänä kun hän täytti kuusi. Kuusi kpl 5-6 vuotiaita tyttöjä tuli juhliin. Lapsilla oli hauskaa, minulla ihan persettä. En pärjää lapsiryhmien kanssa ollenkaan ja minua rasitti tosi paljon huuto mikä tuon ikäisistä lapsista lähtee. Ja hirveä sotku siihen päälle. Kaikki äidit eivät viitsineet edes vastata kutsuun, että tuleeko lapsi juhliin vai ei ja osalle juhla-aika ei tietenkään sopinut vaan he halusivat tuoda lapsensa illalla tai jotain. Olenkin jo valmiiksi stressaantunut tulevista 7 v synttäreistä. Kuopus täyttää keväällä jo neljä, saa nähdä joko sekin haluaa kaverisynttärit. Onneksi sillä ei ole vielä montaa kaveria, joten sitten pääsen vähemmällä. Ja joo, tiedostan olevani ikävä ihminen.

^Ihan enintään kaksi tuntia.

No, täällä noita tuttujen pikkujätkien synttäreitä on vietetty urheiluhallissa pelaillen, silloin on ollut kolme tuntia ja se todella riittää.

Tää on ainoa paikka missä voin valittaa niin että sielu sietää, siksi oli ihan luonnollista tulla takaisin. Niin, olen taas paksuna. Vahinko taas. Pitkä tarina, kerron myöhemmin. Joo, vituttaa. Joo, on saman miehen kuin ekakin. Ihan alussa vasta. Whatever, palaan tähän koska teitä varmaan niin vitturaisesti kiinnostaa.

^Oho, en nyt sitten onnittele. Mutta tervetuloa takas. Ei täältä (Kitinästä) kukaan yleensä lopullisesti pääse pois muuta kuin jalat edellä.

RouvaPupu kirjoitti:Tää on ainoa paikka missä voin valittaa niin että sielu sietää, siksi oli ihan luonnollista tulla takaisin. Niin, olen taas paksuna. Vahinko taas. Pitkä tarina, kerron myöhemmin. Joo, vituttaa. Joo, on saman miehen kuin ekakin. Ihan alussa vasta. Whatever, palaan tähän koska teitä varmaan niin vitturaisesti kiinnostaa.

Anna kuulua vaan. Kyllä tämä maailma yhden pikkupupun vielä tarvitsee.

Päänsärky.

Taisin joskus menneisyydessä mainita, että meillä oli ongelmia tytsän hoitajan kanssa. No jonkun aikaa oli aika hiljaista ja asiat sujui tarpeeksi mallikkaasti kunnes.

Yksi ilta tytsä alkoi itkemään kesken leikkiensä, että häntä kiusataan hoidossa. Hänen kanssaan ei leikitä, hänelle ei anneta leluja yms eikä hän haluaisi mennä sinne vaikka sitten aamuisin oli jälleen kohtuullisen hyvillä mielin. Itsellä leikkasi hetken tyhjää, kyselin enemmän asiasta ja hän rauhottui. Ajattelin, että ehkä haluaa olla kotona kun molemmat vanhemmatkin ovat (meillä oli koko perheellä pitkä monen flunssan kierre tuohon aikaan, joten kotona oltiin pitkiä aikoja ja useasti). Tämä sama kuitenkin toistui ilta toisensa jälkeen, johdonmukaisilla kertomuksilla.

Sovittiin sitten miehen kanssa, että otan asian puheeksi hoitopaikkassa. Olin aika diplomaattinen asian suhteen, koska en suinkaan hyökännyt vaan ystävällisesti kerroin mitä tytsä on iltaisin meille kertonut ja että todellakin on pahoilla mielin. Olisiko hoitajalla ajatuksia asiasta, että mikä hänen mielestään kaiken tämän takana on. Seuraavat kymmenen minuuttia kuuntelin erittäin kiihtyneitä lausuntoja "ei lasta kannata aina uskoa, lapset valehtelee", "mitä jos se onkin oma lapsesi joka kiusaa", "mitä minun pitäisi asialle tehdä" jne.

Itselläni ei toki ollut mitään epäselvyyksiä asian suhteen vaan totesin, että siksi minä kysynkin, että mikä tämän takana on. Narraako tytsä, tapahtuuko kiusaamista yms. koska sehän mun velvollisuus vanhempana on, ottaa selvää. Ja jos meidän tytsä on se joka kiusaa, siitä pitää toki meitä informoida että myös me voimme siihen puuttua. Ja mitä tulee tekemiseen, niin toki siihen hoitajana puututaan joka ikinen kerta vaikka se olisi sitten 100 kertaa päivässä. Ei tässä mitään epäselvyyksiä tai vaikeuksia pitäisi olla.

Ei siitä seurannut kuin huutosota (hoitajan puolelta) ja lopulta myös omalta puoleltani. Ja hyvin selväksi se lopulta kävi, että tytsää ilmeisestikin kiusattiin. Nuorena ne oppii. Seuraavana päivänä mies otti asian puheeksi uudemman kerran, meni huomattavasti paremmin, sano.

Nyt tytsä on ollut uudessa hoitopaikassa noin kaksi kuukautta. On paljon iloisempi, sosiaalisempi, rohkeampi ja nauttii hoidossa käynnistä. Hoitaja on erittäin ammattitaitoinen ja koulutettu mikä varmastikin on tehnyt kommunikoinnin helpommaksi vanhempien kanssa. Ongelmilta on vältytty, eikä kiusausta ole ilmennyt siirroksen jälkeen. Jälkiviisaana, vaihdos olisi pitänyt tehdä jo ensimmäisen ongelmatilanteen jälkeen koska eihän siitä tullut lasta eikä paskaa. Kyllä pitää olla luottoa paikkaan johon lapsesi 8h viet.

Raskaus taas on edennyt ok. Viikkoja on mukavasti, en nyt muista kuinka monta, probably 17 ja jotain. Vikkelä kaveri, veikkaan poikaa. Raskausaika on täysin erilainen verrattuna ensimmäiseen. Voisin nukkua 24/7. Verenpaineet on alhaalla. Vessassa saa rampata jatkuvasti. Kohtu pullistelee ja maha pömppää. Painoa ei ole tullut yhtään. Neuvolakäyntejä on vähemmän, mutta ovat pidempiä (boring). Paska hoitaa paikassa, jossa on palvelut levitetty ympäri kaupunkia ja lääkäripula on järkyttävä ongelma. Pelkoklinikka aika on varattu, koska synnytys... Mikä helvetti odottaa tulevaisuudessa, yök.

^ Oliko tämä edelliseksi muuttunut hoitopaikka joku yksityinen perhepäivähoitajakuvio vai? Ihan sama kiusataanko häntä vai ei en ehkä olisi halunnut jatkaa noin helvetin ärsyttävästi passiivis-aggressiivisen ihmisen kanssa. Lapsi vielä oppii tunneköyhäksi hänen kanssaan.

Oli ihan kunnan osoittama perhepäivähoitaja. Ongelmat alkoivat suhteellisen pian. Ihan ihmeellisistä asioista aina pärähti. Jos mainitsin, että tytsä on syönyt kotona huonosti muutaman päivän ettei tarvitse ihmetellä jos syö myös hoidossa huonosti. Tämänkin oletti olevan hyökkäys häntä kohtaan. Kaikkea vastaavaa pientä tuli eteen jatkuvasti, mutta se oli todella perseestä silloin kun oikea ongelmatilanne (joita ei usein) kyseessä.

Tämä uusi hoitaja sanoi, että muut tutut hoitajat (näkevät kerhoissa yms. koska ne eivät tietenkään muuttuneet) ovat sanoneet tytsän muuttuneen todella paljon parin kuukauden sisällä, ja nimenomaan positiivisessa mielessä. Rohkeampi, sosiaalisempi ja itsenäisempi.

RouvaPupu kirjoitti:Oli ihan kunnan osoittama perhepäivähoitaja. Ongelmat alkoivat suhteellisen pian. Ihan ihmeellisistä asioista aina pärähti. Jos mainitsin, että tytsä on syönyt kotona huonosti muutaman päivän ettei tarvitse ihmetellä jos syö myös hoidossa huonosti. Tämänkin oletti olevan hyökkäys häntä kohtaan. Kaikkea vastaavaa pientä tuli eteen jatkuvasti, mutta se oli todella perseestä silloin kun oikea ongelmatilanne (joita ei usein) kyseessä.

Tämä uusi hoitaja sanoi, että muut tutut hoitajat (näkevät kerhoissa yms. koska ne eivät tietenkään muuttuneet) ovat sanoneet tytsän muuttuneen todella paljon parin kuukauden sisällä, ja nimenomaan positiivisessa mielessä. Rohkeampi, sosiaalisempi ja itsenäisempi.

Kaikille hulluille sitä lapsia annetaankin.

Juu, hyvät hoitajat tuntuvat saavan aikaan ihmeitä. Varsinkin pikkuisella on hyvät hoitajat ja se kyllä näkyy.

Nykyiseen hoitajaan olen enemmän kuin tyytyväinen. Alusta pitäen täysin eri lähestymistapa. Tuli meille käymään ennen hoidon alkamista jotta tytsä saa tutustua tutussa ympäristössä. Ja myöhemmin sitten vierailtiin hänen luonaan. Tytsä oli myös kuukauden päiväkodissa, mikä toimi mainiosti. Joten kokonaisuutena ei ole valittamista. Tällä kaupungilla on hoitajapula, tämä uusikin vasta aloitti työssään päivähoitajana, tosin vietti vuosia työskennellen ongelmaperheiden luona, mikä varmasti selittää hyvän ammattitaitonsa. Se työ jos mikä opettaa.

Raskausviikkoja nyt takana 22+2.

Täysin erilainen raskaus kuin ensimmäinen. On pahoinvointia, on väsyä, on närästystä, kivuttomia supistuksia, jatkuvaa maha kipua kiitos järkyttävien liitoskipujen. Vaapun kuin ankka ja maha on valtava. Painoa ei kuitenkaan ole tullut lisää juuri lainkaan.

Tällä viikolla olimme rakenneultrassa, siellä näkyi kiveksen alut ja pippeli. Poikaa siis pukkaa. Tytsä toivoi pikkusiskoa mutta on jo aika innoissaan pikkuveljestä.

Tänään kävin yksityisellä tarkistuttamassa kohdunkaulan tilanteen jatkuvien mahakipujen vuoksi, kaikki normaalisti ja kivut tosiaan liitoksista johtuvaa. Kunnalliselta sain ajan kahden viikon päähän, en kertakaikkiaan kyennyt odottamaan joten 85 euroa oli sen 10 minuuttisen arvoista. Niin, erittäin kiva asua paikkakunnalla jossa on lääkäripula. Ultraaja käskee tarkistamaan kohdunkaulan nopeasti ja täällä se nopea on sitten 2 viikkoa kera kauhean narinan kun aikoja ei olisi antaa. Neuvolalääkäri on myös joku alaan erikoistumaton, tympeä eikä suostu kirjoittamaan allergialääkitystä. Ilmeisesti tulevat antibioottikuurit on parempi ratkaisu, ja parempi vauvalle. Not. Pitänee taas maksaa 85 euroa reseptistä.

Pelkoklinikalle en ole edelleenkään saanut aikaa vaikka se tilattiin jo alkuraskaudessa. Kuvittelin, että synnytyspelot sen kuin kasvaa, mutta yllätyksekseni ei voisi vähempää kiinnostaa. Mun pelot ja stressit on puhtaasti koskien ennenaikaisuutta, kuten tytön kohdalla tapahtui. Henkisesti raskasta, joten toivon että aika menee super nopeasti ja saan pienen terveenä ja täysiaikaisena syliin.