Mammailu 2.0

[RouvaPupu]

Hallussa on sen sijaan suorastaan ärsyttävän tyyni kieltäytyminen yhteistyöstä ja toisaalta rasittava narina ja mankuminen kun sellainen päivä sattuu. Tuolloin vettäkin pyydetään narisevasti venyttäen.

Nämä on mun mielestä paljon rasittavampia kuin harvinaiset raivokohtaukset, varsinkin jos jatkuu heräämisestä nukahtamiseen. Tämä yhdistettynä ns. "juoksuttamiseen". Sanotaan ettei lapset tahallaan, mutta uskallan olla toista mieltä. Vannon että ajoittain tytsä oikein testaa, että miten äiti handlaa tilanteen. Tilanteet ovat tyyliin että siivoan keittiötä, katselee mun touhuja, kun kävelen ja istahdan sohvalle syvään huokaisten, luonnollisesti kipittää ja pyytää jotain (mitä tahansa) keittiöstä mitä ei pysty itse hakemaan/ottamaan. Tämä sitten toistuu siihen pisteeseen että on ihan hyvä osata meditoida, haha. Mä vannon että se tapahtuu aina oikeissa tilanteissa ja erityisesti narina ja manku päivinä. Tytsällä on myös tuo rauhallinen kieltäytyminen lyhyellä toteamuksella "ei sovi".

[MrM]

Sa laitta raja? Sa sanoa: "Jos sa haluta jokin, sa sanoa nut ja sa saada. Jos sä haluta jokin 10 sekunti paasta, sa ei saada. Tuleko muta?"

[RouvaPupu]

^Tottakai, luonnollisesti. Ei se silti estä sitä yrittämästä.

[Diddley Bow]

Pupuiluun liittyen lyhyesti, että me toteutettiin toi sama poistuminen pikku-ukon päikkärissä sovitusti. Ukko kun tapasi aina mennä piiloon ja juosta karkuun, niin näissä säännöllisesti käytävissä keskusteluissa sovittiin, että minä ilmoitan selkeästi ukolle että olen hakemassa ja kolmatta kertaa en pyydä. Portista ulos ja auto käyntiin. Tuli ukkoon vipinää. Mutta siis se oli sovittu kuvio.

Nyttemmin eskarilaisen karkkipäivä menee heti, jos reissarissa on pientäkään merkintää. Ei se siihen kuole jos karkkipäivä jää väliin. Perustellun keskustelun kautta se kyllä hiffaa, että miksi. Siinä mielessä karkkipäivä tai viikkoraha on hyvä juttu.

Se on ehkä helpompaa hoitaa noi päiväkodissa, jossa on selkeet säännöt, henkilökuntaa, säännöliset tapaamiset yms. Toisaalta tyttö oli joskus sillon aikanaan perhepäivähoidossa, mutta sen suhteen meillä kävi peikkomainen flaksi.

[RouvaPupu]

Niin no mä voisin haluta tähän jonkun selvyyden. Itse olen tehnyt (mitä tein viime viikolla) muutaman kerran aikaisemminkin. Minä en niissä tilanteissa huuda, raivoa, juokse tai edes kävele ripeästi. Vaan kun tilanne on se, että hiekkalaatikolta ei lähdetä sovitusti (mitä on tytsän kanssa sovittu) totean että äiti ainakin lähtee kotiin, käännyn ja hitaasti lähden kävelemään pois päin, jolloin tytsä yleensä kimpaisee perässä, jolloin olen yleensä jo pysähtynyt ja odottamassa. Jos ei tulisi perässä, todennäköisesti pysähtyisin noin 5 metrin jälkeen max. koska mun pokka ei vaan pidä pidempään koska mä en tykkää tehdä noin, toisaalta myös kirkuvan tytsän kantaminen ei ole mun juttu.

Mä olen nähnyt tätä samaa tehtävän miljoonasti omalla pihalla, toisten pihalla, kuullut miten muut vanhemmat toimivat samoin. Nyt luen että näin tehdään sovitusti henkilökunnan kanssa ja itse saan viranomaisuhkailuja. Niin, olisi oikeastaan todella kiva tietää että mikä on se oikea tapa toimia, ja toisaalta mikä se vahingollisin kun sitä lasta ei saa liikkumaan.

[masa]

Mä olen nähnyt tätä samaa tehtävän miljoonasti omalla pihalla, toisten pihalla, kuullut miten muut vanhemmat toimivat samoin. Nyt luen että näin tehdään sovitusti henkilökunnan kanssa ja itse saan viranomaisuhkailuja. Niin, olisi oikeastaan todella kiva tietää että mikä on se oikea tapa toimia, ja toisaalta mikä se vahingollisin kun sitä lasta ei saa liikkumaan.

Minäkin teen noin.


Mikä taho se tarhatäti on sanomaan että se on kiellettyä? Lukeeko se muka laissa, että lasta ei saa juksata muka lähtemällä pois ja antamalla lapsen itse valita haluaako se jäädä vai lähteekö se mukaan?

Jos oisin sä, niin sanoisn tarhatädille että kasvattaa omat lapsensa kuten parhaaksi näkee ja sinä teet samoin.

[RouvaPupu]

No, se on jo niin vanha että omat lapset on pois pesästä. Meillä on tortaina tapaaminen ja keskustelu asiasta, joten saan sanoa oman asiani ja kysyä mikä hänen probleemansa on. Mutta yleisesti, sulla on masa hyviä pointteja.

Mä olen todennut tuon tavan helpoimmaksi, ainoa toinen vaihtoehto on napata tytsä kainaloon jolloin se raivoaa, huutaa, itkee ja venkoilee. Tämän selvittäminen vie loppupeleissä 2-3h illasta. Siksi en juurikaan sitä käytä, eikä ole tarvinnutkaan. Otan toki ehdotuksia vastaan muista keinoista.

Joo-o, jankkaan samasta asiasta, mutta se nyt on jäänyt päähän pyörimään ja vaivaamaan.

[Diddley Bow]

Yritin siis sanoa, että jos perhepäivähoidon suhteen ei käy hyvä tuuri, niin parempi paikka lapselle on päiväkoti. Siellä on useampi koulutettu aikuinen silmäpari seuraamassa toimintaa ja asioista on helpompi keskustella ja sopia. Siis lyhyesti. Ei nyt mennä siihen, että onko riittävästi henkilökuntaa per lapsi ja tarpeeksi koulutettua. Oman kokemuksen mukaan päiväkodin suurin ongelma on vaihtuvuus. Just kun lapsi oppii olemaan, niin taas ryhmän ope vaihtuu.

[Kottarainen]

Mäkin voisin hyvin kuvitella että meillä isi tekisi pupuhuijauksen ja saisi sossutädin kimppuunsa (vai onkohan äideille ja iseille tuplastandardit?). Joskus tehnyt sitä kotonakin, ainakin sanonut että isi ja äiti ainakin lähtee nyt. Mä änkkään siihen aina että ei lapselle noin saa sanoa, saa traumoja!!1 Ja lapsi katsoo tietty kiinnostuneena vieressä kun vanhemmat on eri mieltä säännöistä ja splittaa sitten jatkossakin. Ei hyvä tääkään.

[Kottarainen]

Oman kokemuksen mukaan päiväkodin suurin ongelma on vaihtuvuus. Just kun lapsi oppii olemaan, niin taas ryhmän ope vaihtuu.

Jos on viihtyisä hyvin resursoitu päikky niin ei vaihdu juurikaan. Ja jos yksi vaihtuisikin niin kaksi tuttua opea jää silti. Mutta joo, paljon on paikasta kiinni.

Meillä ei vaihdu päiväkoti ees kesäksi, kun tuo ei mene kiinni ollenkaan. Miinuksena toki se, että joutuu maksamaan koko vuoden on lomalla tai ei, ja toki varmaan kaikki on kuukauden lomalla jossain kohtaa kesää.

Mä oon kovin innoissani tosta meidän päiväkodista, paitsi kivasta henkilökunnasta, niin myös ohjelmasta. Ne on käyneet parin kk aikana jo mm. seikkailupuistossa, metsäretkellä, kielipäiväkotien "urheilukilpailussa" ja nyt on menossa kauppatorille tutustumaan. Lapsi on tosi innoissaan tommoisista pikku tapahtumista ja jo bussimatka on selkeesti elämys. Eri juttu tuntuu olevan käydä paikoissa "itsenäisesti" kuin vanhempien kanssa. Urheilukisoihin jokainen muksu sai oman paidan, jossa on oma nimi selässä, kaikki saivat mitalin kaulaansa jne. Äitienpäiväksi oli tehty kortti, paperikukka ja tosi hieno kangaskassi, johon lapset olivat taiteilleet käsiensä kuvan ja tekstiä. Pääsiäisenä tuli rairuoho askarrellussa pupukupissa. Nää on mulle tärkeitä siksi kun näkee miten innoissaan ja ylpeä lapsi on kun saa näyttää tekeleitään ja kertoa reissuista. Pyhien alla on jotkut omat juhlat aina ja naamiaisetkin on järjestetty. Tää on semmoista ekstraa jota ei varmaan pph:ssa saa? En tiedä mitä asiantuntijat sanoo onko tämmöinen tärkeetä lapselle vai ei, mutta ainakin kertoo jotain siitä panostuksesta mitä päiväkodissa lapsiin laitetaan ja yleisestä ilmapiiristä. Pakko hehkuttaa kun on niin hyvä!

[nowaysis]

Näpsäkälle pph:lle myös ihan perussettiä tuommoinen, kuten myös kunnallisessa päivähoidossa Riippuu niin 130% siitä kuinka sydämellään tätskät on mukana jutussa. Kaiken kaikkiaan suomalaisen päivähoidon taso on korkea, eikä tarvi olla muka "koulussa" kuten ranskalaiset vaippapyllyt!11 Ikäviä yksittäistapauksia toki on ja myös alalle sopimattomia henkilöitä, niin kuin ihan joka ikisellä alalla. Tietty lasten kanssa seuraukset ovat kurjemmat, kuin esim kaupan kassalla.

Minäkin olin jossain vaiheessa ennen tarhaan menoa pph:lla kun meidän hoitaja muutti pois eikä hyvää tuntunut helposti löytyvän tilalle. Selvisin hengissä!!1 Naapurin tädillä oli oma mua vuotta nuorempi poika(johon olin ehkä vähän ihkuuntunukin silloin), minä ja veljmies sekä toinen sisaruspari. Kovasti oli luontoretkiä, askartelua ja leipomista, diggasin. Eskarista menin sitten tuonne iltapäiviksi, velikin oli siellä, ja vielä koulustakin sain mennä siihen naapuriin "hoitoon" jos ei ollu kiva yksin tai kamujen kanssa, mutta aika paljon tykkäsin olla itsekseni. Ajat on erit, nyt hyvin harva uskaltaisi ekaluokkalaista jättää ilman ip-hoitoa. Ehkä olin varhaiskypsä!111

[saira]

^^Niinkuin nowa toteskin, perussettiä, mut riippuu tädistä. Meillä muksu juuri selaili toissailtana kansiota, johon on molemmat hoitajat keräsivät omalta ajaltaan valokuvia erilaisista retkistä ja yhteisistä leikkipuistoiluista, piirustuksia, askarteluita, hoitajien tekemi pieniä runoja kuvien alla yms. Saatiin lahjaksi ku muksu siirtyi eskariin. Ja kotiinkin tuli erilaisia juttuja, kokeilivat huovutuksesta lähtien kaikkea. En mä näissä asioissa arvottais näitä kahta hoitomuotoa keskenään

[RouvaPupu]

Tytsä on nyt ollut noin vuoden pph:ssa (samalla hoitajalla) ja olen kokonaisuutena ollut erittäin tyytyväinen, jostain syystä nyt nämä pari kuukautta on ollut tätä ongelmaista touhua. Mutta siis tekevät paljon retkiä erilaisiin paikkoihin, käyvät luonnossa viikottain, kerhopäivä on kerran viikossa yms. Paljon saa kotiin askartelu tuotoksia yms. pientä kivaa. Se kai pitkälti tosiaan riippuu siitä hoitajasta, niillä taitaa myös olla jotain säännöksiä miten toimia ja mitä ohjelmaa tarjota. Tytsän paikassa saa jopa ajoittain herkkuja kuten jäätelöä. Nämä makeat jutut, mukaan lukien mehut ja jugurtit, on ainakin täällä kielletty hoidon aikana. Pääsääntöisesti aika taidetaan viettää ulkona, muiden hoitajien ja hoidokkien kanssa. Ainoa ongelma on sitten nämä hoitajan lomapäivät (päivä siellä, päivä täällä) sun muut, koska sitten pitää niille yksittäisille päiville löytää toinen hoitopaikka. Tällä hetkellä kuitenkin pystyn pitämään tytsän kotona kyseiset ajankohdat.

Pitää kuitenkin miettiä myös päiväkotia, ehkä olisi sillä tavoin hyvä totutella esikouluun ja kouluun. Mietin ja tuumin lomalla ollessa, katson miten tytsän kanssa menee se pari kuukautta kun on vapaalla hoidosta.

[Kottarainen]

No sitten oon ilmeisesti vähään tyytyväinen. Hyvä niin

[saira]

^ En mä sanois et vähään tyytyväinen, aina löytyy niitäkin paikkoja, missä näin hienosti ei ole. Ja muksuille todella suuria asioita. Mäkin jaksan aina fiilistellä meidän paikkoja, ihan sen vuoksi, et muksusta näkee kuinka on nauttinu ja edelleenkin muistelee.

[exPertti]

Kasvatusasiantuntijat ovat parempia antamaan sellaisia vinkkejä kuin minä

No tähän minäkin voin jo yhtyä. Lainauksessa jonka tein jutustasi oli vaan sellaista kitinämäistä "joka alan asiantuntija-ainesta", se minua nauratti. Ei sillä, etten ikinä itse olisi moiseen syyllistynyt täällä.

[exPertti]

Mä kyllä aika usein kiireessä sorrun pukemaan vitkuttelevan lapsen, koska en vaan jaksa komentaa kymmenettä kertaa ja myöhästyminenkin uhkaa.

Ehdottomasti näin. Se säästää molempien hermoja. Mutta kuten hetki sitten puhuin, nykyään meillä on sisaruskilpailu kumpi pukee "ekana". Siistiä.

[exPertti]

Mäkin voisin hyvin kuvitella että meillä isi tekisi pupuhuijauksen ja saisi sossutädin kimppuunsa (vai onkohan äideille ja iseille tuplastandardit?). Joskus tehnyt sitä kotonakin, ainakin sanonut että isi ja äiti ainakin lähtee nyt. Mä änkkään siihen aina että ei lapselle noin saa sanoa, saa traumoja!!1 Ja lapsi katsoo tietty kiinnostuneena vieressä kun vanhemmat on eri mieltä säännöistä ja splittaa sitten jatkossakin. Ei hyvä tääkään.

Meillä sama, mutta toisinpäin. En henno sanoa lapsille, että muka lähtisin ilman heitä. En sitten kertaakaan. Mieluummin koetan taistella tuulimyllyjä vastaan kertomalla (ennen kuin näen pelkkää punaista ) miksi olisi rationaalisesti tärkeää päästä lähtemään täältä. Siis koetan löytää jonkin seikan, jonka puolesta lapsikin olisi valmis taistelemaan. Tyyliin "tämä reissu on tehtävä, mutta jos sen saisi tehtyä nopeasti ehtisit aikaisemmin kotiin leikkimään" tai varattuja aikoja ajatellen "siellä pitää olla tiettyyn aikaan perillä, joten ei tämä ole minun tai sinun päätettävissäsi".

[masa]

En henno sanoa lapsille, että muka lähtisin ilman heitä.

Teette kärpäsestä härkäsen. Ei se ole mitään lapsen hylkäämistä että antaa lapsen valita lähteekö se mukaan vai jääkö se vielä leikkimään. Itse kerron tytölle että isi on nyt menossa kotiin, tuletko mukaan vai jäätkö vielä leikkimään. Joka kerta neiti on juossut leikeistä riemusta kiljuen suoraan syliin ja huutanut että kotiin! Myöskään kukaan päiväkodin neljästä koulutetusta ja erittäin ammattitaitoisesta tarhatädistä ei ole ikinä ilmaissut mitenkään tuota toimintamallia vääräksi.

IMO hylkäämistä on toiminta jossa jätetään esim. itkuinen lapsi sänkyyn nukahtamaan omaan itkuunsa.

[exPertti]

Teette kärpäsestä härkäsen.

Sanoin vaan mitä itse teen, en tuomitsekaan.

Kunhan ei mene sellaiseksi kuin meni viime kesänä läheisessä leikkipuistossa. Yksi hipin näköinen äityli (vaatetus ja hiustyyli) jolla oli tosi tottelematon poika, pilasi meidänkin oloamme siellä. Äiti _juoksi_ ensin lastaan kiinni, ei onnistunut. Lopulta hän oli suunnilleen violetti naamaltaan ja jätti kaikki hiekkalelut paikalle ja häipyi vaan jättäen lapsen sinne. Koetin keskittyä leikkimään lapsieni kanssa etteivät kärsi toisten typeryydestä. Lähdimme pois, hiekkalelut olivat siellä, itse lapsi lähti juoksemaan äitinsä perään ehkä? Tapaus jäi mieleen.

[exPertti]

IMO hylkäämistä on toiminta jossa jätetään esim. itkuinen lapsi sänkyyn nukahtamaan omaan itkuunsa.

En tätä heti huomannutkaan. Sama homma en pysty minäkään tuohon, ja tässäkin hommassa olemme vai pitäisikö sanoa olimme eri mieltä puolison kanssa.

[prosessi]

Ja koska ND:n kiusaaminen varmoilla arvauksilla on kivaa, ennustan myös lasten 1-tyypin diabetesten vähentyvän mystisesti lähivuosina, eikä kukaan tajua, että rotarokote sivutuotteenaan saattaa hyvinkin ehkäistä myös sitä... On minulla siihenkin yhtä lennokkaat Stetson-Harrison -perustelut kuin noihin crohneihin.

Lainaus päivätty 27.10.2010.

M.O.T.

[Kottarainen]

Minkä ikäisenä lapset alkaa yleensä kutsua laajemmalti kavereita synttäreille?

Kohta 4 vuotta täyttävä tyyppi alkoi tänään horista jostain suunnilleen kaikkien päiväkotiryhmän tyttöjen kutsumisesta?! Tuli hirveät paineet kun olen tällainen antisosiaali, enkä muutenkaan mitään emäntätyyppiä.

Epäilen, että kyse on ennemmin jostain kilpavarustelusta (kuten nyt esim mekkojen kanssa tuntuu tällä hetkellä olevan) kuin mistään oikeasta ystävyydestä. Enkä haluaisi lähteä mukaan tuohon loputtomaan suohon. Kai sitten pitäisi seuraavaksi kiertää kymmenen kaverin synttärit toiseenkin suuntaan? Apua, mihin mä oon itseni pistänyt?! Toivon, että tää idea hautautuu omia aikojaan.

[Kiukkutipu]

Oma muksu kävi kavereiden synttäreillä alkaen 4-vuotiaasta. Me ollaan itse järkätty kahdesti kaverisynttärit - 6v ja 7v bileet. Oli kamalaa, myös lapsen mielestä.
Sillä on ensviikolla 8-v synttärit, eikä missään nimessä halua kutsua taloa täyteen kavereita. Onneksi.
Kutsuu sen sijaan kaksi parasta kaveriaan pelaamaan ja katsomaan elokuvia

(se ahdistuu kun muut sotkevat sen lelut ja kirjat ja huoneen)

[Ylermi Ylihankala]

Kolmevuotiaalla kuulu jo olla kaverinsyndet.