Kitinä

 
Olen suositellut aiheesta kirjoja lukuisille tuntemilleni ihmisille, ja nyt muutamaan kertaan täälläkin viime aikoina esiin nousseet kysymykset itsensä tuntemista yms. panivat miettimään, josko avaisin oman ketjun aiheesta. Tässä ollaan.

En kuitenkaan lähde täällä suosittelemaan kenellekään mitään, sillä epäilen että sitä ehkä pidettäisiin tässä kulttuuriympäristössä poliittisesti epäkorrektina; "Minäkö muka voisin olla onnellisempi? Minunko olisi syytä kyseenalaistaa jotain nykyisiä käsityksiäni?! Olen kuule "!#%# just niin onnellinen ku haluan ja vedä sinä v*ttu päähäs ja pidä turpas kiinni!!!11!" Noh, aggression takana on toki aina pelko, ja totta kai muutos pelottaa -- etenkin tällainen aivan fundamentaali, kokonaisvaltainen muutos, kaiken opitun kyseenalaistaminen -- mutta tarkoitukseni tätä ketjua avatessani ei ollut ensisijaisesti foorumin tarjoaminen tällaiselle angstin purkamiselle. Jos joku kokee, että ei ole halukas tälle tielle lähtemään, se on ihan OK. Kenenkään ei tarvi selitellä jos ei syystä X, Y, tai Z kiinnosta.

Selailin pikaisesti kirjoja, jotka olen kokenut hyviksi oppaiksi tällaisessa itsetutkistelussa, ja oman takapuolituntumani ja erilaisilta ihmisiltä saamani palautteen perusteella uskoisin Anthony de Mellon Awarenessin (suomeksi Havahtuminen) olevan kityläisille kollektiivisesti ehkä hedelmällisin lähtökohta. Tiedän hyvää tai erittäin hyvää kamaa myös muutamalta muulta, mutta olkoon fokus ainakin alkuun vain tässä.

Olen törmännyt muutamaan otteeseen myös surulliseen ja pelottavaan guruiluun, mutta jätän esimerkit näistä nyt ainakin toistaiseksi mainitsematta (joku kun tietty alkaisi hulluna ahmia niitä juuri tästä syystä). Pointti, jota de Mellokin jatkuvasti painottaa, on että mitään ei pidä uskoa tai muutoin ottaa elämäänsä vain siksi, että joku toinen niin sanoo -- ja aivan totaalisesti riippumatta siitä, kuka tämä sanoja on. Jos joku esittää että tässä on totuus ja nyt on vain paree uskoa se, pitää hälytyskellojen soida ja kovaa. Kukaan ei voi pukea totuutta sanoiksi, saati välittää sitä toiselle. Ainoa mitä voi tehdä, on auttaa tunnistamaan esteitä näkemiselle ja pääsemään niistä eroon.

Awarenessia löytynee kirjastoista ja siitä on olemassa suomenkielinenkin painos, mutta kun kyseessä on karkeasti ottaen erään seminaarin verbaalinen sisältö, toimii se mielestäni huomattavasti paremmin alkuperäisellä esityskielellä. Vaan jos joku nyt joka tapauksessa haluaa suomenkielisen version hankkia, niin sen on julkaissut LIKE.

http://www.amazon.com/exec/obidos/tg/de ... 385249373/
http://www.amazon.co.uk/exec/obidos/ASIN/0006275192/
http://www.likekustannus.fi/kirjakeko/tiedot.php?id=760

Jos joku on jo kirjan lukenut, tai sen käsiinsä hankkii ja lukee, niin toimikoon tämä ketju alustana keskustelulle tästä kumpuaville ajatuksille. Ugh.


--------

DISCLAIMER: Pahoitteluni mahdollisesti hieman sekavasta ilmaisusta. Olen kuumeessa, ja oloni kaikin puolin hieman hapero.

[Niin, siis ajattelin hetken että satanismiketjussa aloitettua keskustelua olisi parempi jatkaa täällä, missä otsikko on aiheen mukainen, mutta tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin.]

Kuka tää hörhö on? EW on kohdannut varteenotettavan vastuksen järjettömän pitkien postausten saralla. Kai noita joku jaksaa lukea...?

MGandhi kirjoitti:Kuka tää hörhö on? EW on kohdannut varteenotettavan vastuksen järjettömän pitkien postausten saralla. Kai noita joku jaksaa lukea...?

Kiitos merkittävästä kontribuutiostasi. On hienoa, että tulit meille kertomaan olevasi sellainen ihminen, että leimaat muita kategorioihin edes perehtymättä siihen mitä he ovat oikeastaan sanoneet.

Jos odottaisin tästä mitään järkevää keskustelua, voisin kysyä esimerkiksi mikä tarve sinulle oli ylipäätään kategoroida minua ensinkään. Tai muita ihmisiä? Eikö kapasiteetti riitä itse perehtymään, mistä oikeasti mahtaa olla kysymys? Tai uskallus -- mitä mahtaisitkaan löytää? Pitää saada vain nopeaa höpöhöpöä, tyhjänpäiväistä länkyttelyä muiden samanmielisten kanssa, kertakäyttöviihdettä telkusta, kaljaa päähän -- ettei vaan joutuis itte oikeesti ajattelemaan jotain? Olen aikuinen vauva, helistelkää vain tuttuja turvahelistimiäni, pureskelkaa ruokani valmiiksi, vaihtakaa vaippani?

Taisit epäillä, onkohan se sittenkään täysin hyvä juttu vaan jättää lukematta ja tuomita silti, joten käännyit kanssakityilyjöiden puoleen toivoen että joukossa tyhmyys tiivistyy. Että saisit hyväksyntää heiltä, kun itse olit epävarma. Mitä muuta syytä sinulla muka oli tuo kirjoittaa? Tuomitkaamme yhdessä, kun emme kukaan ymmärrä! Loistavaa.

(FYI, edellinen viestini meni sittenkin alkuperäiseen ketjuun)

Heh ja taas meni hukkaan avautumisesi. Ensimmäinen rivi olis jo riittänyt. Muita en jaksanutkaan lukea. Mä leimaan sut gategoriaan, joka löytyy hakusanoilla: "kirjoittaa kaikesta liian pitkästi"; tylsä; ohita.

Joo, noi roskakirjat voi tunkea samaan latoon kuin awarenessinssäkin.
Jos se awaranessi kiinostaa niin lukekoot Celineä, Fantea, Milleriä jne. Tai oikeastaan mitä tahansa muuta kuin tota.

Ei sitä tarvitse kaikkea paskaa tehdä, lukea ja tuputtaa muille. Hörhöilyä tuo on eikä mitään muuta.

Jos nyt herääminen kiinnostaa niin vedä koko elämäsi vessanpöntöstä alas. Siinä sitä tutustaan ja ollaan valveilla kun pakerretaan raunioista eteenpäin. Tietysti sotaankin joutuminen saattaa jeesiä. Käytäntö opettaa ja valaisee sata kerta enemmän kuin nuo Virtahepo olohuoneessa-Dr.Phil-roska.

Snapa, sinähän olet kuin minä 13-vuotiaana! Nauran. Antaa olla.

So Easy kirjoitti:Snapa, sinähän olet kuin minä 13-vuotiaana! Nauran. Antaa olla.

Todellakin antaa olla. Tuollaisen sontasepustuksen jälkeen ei meistä voida puhua edes samalla vuosituhannella. Vetäisit sinäkin kamaa, vai veditkö jo? Kerrotko seuraavaksi kuinka mahtavaa on löytää korkeampi aste Castanedan opastuksella? Pääsitkö jo Ixtlaniin vai veikö polku Hesperiaan?

SnapaHead kirjoitti:

So Easy kirjoitti:Snapa, sinähän olet kuin minä 13-vuotiaana! Nauran. Antaa olla.

Todellakin antaa olla. Tuollaisen sontasepustuksen jälkeen ei meistä voida puhua edes samalla vuosituhannella. Vetäisit sinäkin kamaa, vai veditkö jo? Kerrotko seuraavaksi kuinka mahtavaa on löytää korkeampi aste Castanedan opastuksella? Pääsitkö jo Ixtlaniin vai veikö polku Hesperiaan?

Sinun herkeämätön pyrkimyksesi loogisuuteen ja armottomaan itsekriittisyyteen saa lähes kyyneleet silmiini liikutuksesta: koska et ole lukenut ainuttakaan mainitsemistani kirjoista, sinun TÄYTYY tietää täsmälleen mistä on kyse! Olet varmaan oikein ponnistellut äärirajoille, kun on vielä topic asiakeskusteluissa eikä vain peruspaskanjauhantaa.

Tiedätkö itsekään, miksi vastasit tähän ketjuun? Siis oikeasti?

Voiko itsensä tuntemiseen ja asioiden parempaan tiedostamiseen päätyä kirjojen kautta? Ehkä ne tarjoavat joitain apuvälineitä tai virikkeitä itselle, mutta tavallaan vasta erinäisten tiedostavien kokemusten kautta oppii kokonaisvaltaisemmin itsestään ja asioista?

So Easy, en nyt itse asiaan kommentoi hölkäsen pöläystä, kun en ole tutustunut (ehkäpä, ehkäpä), mutta yhteen toiseen seikkaan ajattelin vähän älämölöidä.

Eli parantaako ivallinen sävy oikeasti sanoman perillemenoa? Sillä silkkaa ivaa olin lukevinani riviesi välistä. Hyödyttääkö nauraminen niille, joille asia ei vielä ole avautunut? Houkuttaako pilkka tutustumaan siihen, mitä kohteellesi yrität "kaupata"?

Ymmärrän varsin hyvin, jos tuollaiset ajattelemattomat "en oo lukenu, mutta silkkaa caccaa se on"-kommentit turhauttavat, ärsyttävät ja saavat harmistumaan, mutta olisiko tyyneys ja asiallisuus kuitenkin parempia lähestymistapoja asiaan?

Joo, tiedän, näitä vastahuomautuksia puheenaoleviin kommentteihin on erittäin vaikea muotoilla niin, ettei vastapuoli koe jonkinlaista alemmuudentunnetta ja kuvittele sinun vain elvistelevän siinä, mutta kannattaisi ehkä edes yrittää ennemmin kun ivailee. Vai mitä olet mieltä?

Mikä olikaan perimmäinen tavoitteesi koko asiaa esille nostaessasi ja ovatko keinosi toimivat tavoitteen saavuttamiseksi?

En vaadi julkista ripittäytymistä asiasta vaan toivon vain, että mietit. Enkä epäile ollenkaan ettetkö miettisi. Kiitän.

Mida kirjoitti:...

Kiitän rakentavasta palautteesta.

Toiveeni tosiaan oli, että tästä aiheesta olisi voitu keskustella. Gulliblen kanssa toisessa ketjussa itse asiassa onkin päästy ihan asiaan, kovin poikkiteloin olleista lähtölinjauksista huolimatta. Tai siis on päästy niiden yli.

Ja kyllä, olet aivan oikeassa siinä, että sormille lyöminen eri ole rakentavaa ja se tosiaan oli seurausta yhtäältä siitä turhautumisesta, että ainoat kommentit ovat olleet täysin tyhjiä, ja toisaalta siitä että olen edelleen huono sietämään typeryyttä (ja sitä nyt taas osoitettiin antaumuksella). Minun heikkouttani siis tämä, en ole siitä ylpeä.

So Easy kirjoitti: Kiitän rakentavasta palautteesta.

vassokuu

Toiveeni tosiaan oli, että tästä aiheesta olisi voitu keskustella.

Joo, voihan sitä toivoa, mut sen verta täytyy sanoa, et idealismi tällaisella puolipaskanjauhantatyhjänpäiväisyysfoorumilla on itselle aika vaarallista. Eikä tuota toivetta toisaalta kannata kokonaan heittää, vaikka alku kompuroituikin. Voihan olla, että joku vielä provoutuu kirjan lukemaan ja palaa ketjuun keskustelemaan.

Ja muuten, sulle on @, jollet jo ite hokannu. (eiks tähän kohtaan kuulu tääl kans puznuz ja räkspåks?)

HellBell kirjoitti:Voiko itsensä tuntemiseen ja asioiden parempaan tiedostamiseen päätyä kirjojen kautta? Ehkä ne tarjoavat joitain apuvälineitä tai virikkeitä itselle, mutta tavallaan vasta erinäisten tiedostavien kokemusten kautta oppii kokonaisvaltaisemmin itsestään ja asioista?

Olen ihan samaa mieltä. Eli siis juuri niin kuin tuossa itsekin totesit, ne voivat tarjota hyviä työkaluja. Sikäli siis voi omasta mielestäni päätyä myös kirjojen kautta. Mutta mikään informaationpätkä, joka vaikka nyt sitten kirjan formaattiin on tallennettavissa, ei toki sellaisenaan ole mikään ratkaisu kenellekään (fanaatikkojenhan tähän harhaluuloon näkee sortuvan).

Toiminta ja sen ymmärtäminen ovat avain (myös näin toisinpäin): jonkun toisen tapa jäsentää ihmisen kokonaiskuvaa tai jokin muu ulkoinen virike voi hyvinkin auttaa näkemään myös oman henkilöhistoriansa tapahtumia uudessa valossa. Se on iteratiivinen, se prosessi. Harkintaa, toimintaa, tarkkailua, opiskelua, itsereflektiota, harkintaa, toimintaa, yms. jne.

Mida kirjoitti:Eli parantaako ivallinen sävy oikeasti sanoman perillemenoa?

Erittäin hyvä kysymys, joka aina toisinaan nousee tapetille. Pitäisiköhän aiheesta avata oma ketjunsa, vai syntyisikö siitä niin julkisessa muodossa mitään kunnon keskustelua? Eli: onko foorumillamme ketään, joka virallisesti ryhtyisi puolustamaan ivallisen tai ilkeämielisen sävyn käyttöä tyynen ja asiallisen sijaan?

So Easy kirjoitti:Minun heikkouttani siis tämä, en ole siitä ylpeä.

Muutamat So Easyn esitystavoista ovat saaneet karvani pystyyn, mutta tällaista avoimuutta toivoisi näkevänsä foorumeilla enemmänkin.

So Easy kirjoitti: .. Eli siis juuri niin kuin tuossa itsekin totesit, ne voivat tarjota hyviä työkaluja. Sikäli siis voi omasta mielestäni päätyä myös kirjojen kautta. Mutta mikään informaationpätkä, joka vaikka nyt sitten kirjan formaattiin on tallennettavissa, ei toki sellaisenaan ole mikään ratkaisu kenellekään (fanaatikkojenhan tähän harhaluuloon näkee sortuvan).

Toiminta ja sen ymmärtäminen ovat avain (myös näin toisinpäin): jonkun toisen tapa jäsentää ihmisen kokonaiskuvaa tai jokin muu ulkoinen virike voi hyvinkin auttaa näkemään myös oman henkilöhistoriansa tapahtumia uudessa valossa. Se on iteratiivinen, se prosessi. Harkintaa, toimintaa, tarkkailua, opiskelua, itsereflektiota, harkintaa, toimintaa, yms. jne.

No juu, juurikin niin. Asiaa.

Muille: So Easy tarjosi lukemistutustuttavuuksiksi kirjoja, joista itse oli saanut virikkeitä.. Hyvä idea sinällään.

SnapaHead kirjoitti: Kerrotko seuraavaksi kuinka mahtavaa on löytää korkeampi aste Castanedan opastuksella?

Minäkin suosittelen Castanedaa.

Tämän topicin ideahan oli suositella kirjoja, jotka auttaa henkiseen kasvuun?

Clay kirjoitti:Minäkin suosittelen Castanedaa.

Castanedalla taisi olla joitakin hyviäkin juttuja, mutta sen äijän tuotanto nyt vähintään on sellaista joka kannattaa lukea vertauskuvasuodatin on-asennossa. Vai mitä mieltä olet? Itse en ole lukenut Castanedaa ollenkaan, mutta hänen oppilaansa Taisha Abelarin The Sorcerer's Crossing tuli lukaistua kun paras ystäväni melkein pakotti. Minulla ei ollut kykyä ottaa tekstiä (ainakaan kirjan loppua) kirjaimellisesti, mutta yhtä kaikki pidin sitä virkistävänä kuvauksena yhdestä itsetutkiskelun tavasta. Silti sekä tuo tapa että lopputulos tuntuivat olevan liian irrallaan tästä maailmasta. Minä kuitenkin haluan elää täällä enkä jossakin rinnakkaisulottuvuudessa, joten.. Käytännön sovellutukset jäivät kohdallani kokeilematta.

Suosittelitko Castanedaa tosissasi vai sarkastisesti? Jos tosissasi, olisi mielenkiintoista kuulla mitä luit, ja mitä mieltä siitä olit.

EveryWoman kirjoitti: Eli: onko foorumillamme ketään, joka virallisesti ryhtyisi puolustamaan ivallisen tai ilkeämielisen sävyn käyttöä tyynen ja asiallisen sijaan?

En usko oikein, että kukaan kylmiltään lähtisi tuollaiseen ivallisuuden puolusteluun. Lähinnä vasta silloin kun taustalla on jokin henkilökohtainen juttu ja on vaikkapa erehtynyt käyttämään ivaa sanoman perillevientikeinona eikä suurin surminkaan myöntäisi tehneensä virhettä yhtään missään.

Siksi tämä on puhtaaksi väittelyketjuksi vähän huono aihe, uskoisin. Sääli sinänsä. Tosin aiheesta voisi tehdä gallupmuotoista ketjua tyyliin: milloin asiallinen ilmaisu on paikallaan vaikka tekisi mieli äityä ivaan ja pilkkaan, entäpä milloin itse kukin helpoiten sortuu vähemmän rakentaviin keskustelutapoihin.

Annas ku arvaan. Tunnustuksia saattas tulla aikas minimaalisesti.

Mida kirjoitti:Siksi tämä on puhtaaksi väittelyketjuksi vähän huono aihe, uskoisin.

Jepjep.

Clay kirjoitti:Minäkin suosittelen Castanedaa.

Tämän topicin ideahan oli suositella kirjoja, jotka auttaa henkiseen kasvuun?

EveryWoman kirjoitti:Suosittelitko Castanedaa tosissasi vai sarkastisesti? Jos tosissasi, olisi mielenkiintoista kuulla mitä luit, ja mitä mieltä siitä olit.

Eipä nyt lähdetä heti ensimmäisenä epäilemään!

Castanedasta (jonka tuotantoon en itse kyllä ole pikaista perehtymistä enempää tutustunut) voin omalta osaltani sanoa, että miksei sekin voisi yhtä lailla auttaa henkisessä kasvussa. Olen kyllä itsekin allerginen sille, että fiktiota esitetään ikään kuin se olisi faktaa -- ja ensikontakteista Castanedaan suorastaan raivostuin!* -- mutta toisaalta kuka sanoo, että kaikki pitäisi sitten ottaa niin kirjaimellisesti (kuten, EW, sitten totesitkin)? Jos ajattelee omilla aivoillaan ja tunnustelee omalla sydämellään, niin jättää vaan turhilta tuntuvat lisämausteet omaan arvoonsa. Tietysti jos on kykenemätön ylipäätään käsittelemään asioita vertauskuvallisesti, niin parempi varmaan jättää Castaneda väliin kokonaan. Yhtä kaikki, kyllä Castaneda omasta mielestäni oli kuitenkin ainakin osittain löytänyt niitä samoja inhimillisiä totuuksia kuin monet muutkin. Siinä on sitten vain ollut lisäksi vähän liikaa sieniä ja mystiikan ihannointia minun makuuni, jotta lähtisin sinänsä suosittelemaan, mutta en näe syytä tyrmätäkään, jos lukijan oma mieli ja katse vain on kirkas.

Anekdoottina todettakoon, että silloin varhaisteininä kun tosiaan luin Millereitä, kuuntelin tummaa musiikkia ja olin muutenkin tosi tyly jätkä, tyrmäsin tietysti itsekin Castanedan aivan suorilta. Olen ollut mukana raivoisissa väittelyissä aiheesta jo joskus yli kymmenen vuotta sitten, hänen kirjoituksistaan oikeastaan mitään ennakkoluuloja enempää tietämättä. Alla kuvaamani perehtyminen tapahtui siis vasta tässä muutamia vuosia sitten.

(*Tietyt Castanedan jutut olivat niin uskomattomia, että ainakin minun intuitioni päräytti hälytyskellot soimaan. Perehdyin tästä suivaantuneena Castanedan ja tämän seuraajien taustoihin, muuttuviin ja ristiriitaisiin tarinoihin ja päivämääriin, taustalla olleeseen intiaanikulttuuriin (OK, metodina googletus) jne. Totesin omasta näkökulmastani, että taustalla oli varmasti myös aitoa saavutettua ymmärrystä ihmisen henkisistä voimavaroista (noh, voisi tietyssä mielessä intiaanikulttuureilta odottaakin), mutta lisänä sitten huumaavia aineita ja taikauskoa. Käsitin myös, että Castanedan 'seminaarit' olisivat olleet luonteeltaan jotakuinkin 'tässä on totuus, näin se menee' -tyylisiä, kun taas itse pidän ehdottomasti ainoana oikeana tapana omakohtaista arviointia ja tutkiskelua niin, että mitään ei oteta annettuna totuutena. Tämän vuoksi olen myös suositellut kirjailijoita/ajattelijoita, jotka itsekin nimenomaan tähän kriittisyyteen kannustavat.)

EveryWoman kirjoitti:

Mida kirjoitti:Siksi tämä on puhtaaksi väittelyketjuksi vähän huono aihe, uskoisin.

Jepjep.

Olenko minä ainoa, jonka mielestä EW näyttää niin sievältä tuossa kuvassaan, etten pysty enää lukemaan, mitä hän itse asiassa kirjoittaa?

So Easy kirjoitti:

SnapaHead kirjoitti:

So Easy kirjoitti:Snapa, sinähän olet kuin minä 13-vuotiaana! Nauran. Antaa olla.

Todellakin antaa olla. Tuollaisen sontasepustuksen jälkeen ei meistä voida puhua edes samalla vuosituhannella. Vetäisit sinäkin kamaa, vai veditkö jo? Kerrotko seuraavaksi kuinka mahtavaa on löytää korkeampi aste Castanedan opastuksella? Pääsitkö jo Ixtlaniin vai veikö polku Hesperiaan?

Sinun herkeämätön pyrkimyksesi loogisuuteen ja armottomaan itsekriittisyyteen saa lähes kyyneleet silmiini liikutuksesta: koska et ole lukenut ainuttakaan mainitsemistani kirjoista, sinun TÄYTYY tietää täsmälleen mistä on kyse! Olet varmaan oikein ponnistellut äärirajoille, kun on vielä topic asiakeskusteluissa eikä vain peruspaskanjauhantaa.

Tiedätkö itsekään, miksi vastasit tähän ketjuun? Siis oikeasti?

Se on ihan okei, muru. Minulla on sellainen vaikutus ihmisiin. Vuokseni vuodatetaan kyyneliä aika lailla.

Mutta ensin tämä: "Pointti, jota de Mellokin jatkuvasti painottaa, on että mitään ei pidä uskoa tai muutoin ottaa elämäänsä vain siksi, että joku toinen niin sanoo -- ja aivan totaalisesti riippumatta siitä, kuka tämä sanoja on. Jos joku esittää että tässä on totuus ja nyt on vain paree uskoa se, pitää hälytyskellojen soida ja kovaa."

Tuota, että, öh... Jokainen tuntemani lapsi ymmärtää tuon. Ei siihen mitään kirjoja tarvita, eli onkohan kirjalla jokin toinen... Ai niin, tuossahan tarkoitetaankin ettei pidä ottaa totuuksia, jotka tiede tuo kiistämään herran sanaa. Siksi olisikin mukava tietää, että esim. kuinka vanhana pidät maapalloa? Onko ihminen ollut joskus apina? Miten käy kun potkaiset tyhjää?

Kun katselin tuon roskaopuksen ensimmäiset sivut Amazonissa niin eihän kukaan täysipäinen aikuinen ihminen voi lukea tuota kasvot peruslukemilla. Herää! Herätkää! Naamioitu Vartiotorni.

Kirja on tyhmille, herkille ja mielenterverysongelmiin taipuvaisille ressukoille, jotka elämä tuhoaa ennemmin kuin "herättää".

Ja muutenkin nämä elämäntapa -opukset. Siis mites vitussa tuo nyt menee? Hoida itses kuntoon -TV Shop mainos! Mieltä varten Havaihtuminen ja kroppaa varten ReisiMestari! Molempia vain 5 min joka päivä ja kahden viikon päästä olet Tom Cruise!

Tuolla toisessa ketjussa kun laittelit repskops -hymilöitä ja vaadit Manalalta selkärankaa, mutta sitten editoit pois moiset pierut niin tarkistitko tuosta kirjasta kuinka tuli toimia? Eli aina kun epäilet käyttäyneesi kuin "nukkuvat" ihmiset niin tsekkaatko tuosta kirjasta mitä se "hereillä olo" tarkoittikaan ja äkkiä korjaat toimintaa sinne suuntaan?

Eikö sinunkaan Jumalaasi kiinnosta mitä ihminen ajattelee?

SnapaHead kirjoitti:Mutta ensin tämä: "Pointti, jota de Mellokin jatkuvasti painottaa, on että mitään ei pidä uskoa tai muutoin ottaa elämäänsä vain siksi, että joku toinen niin sanoo -- ja aivan totaalisesti riippumatta siitä, kuka tämä sanoja on. Jos joku esittää että tässä on totuus ja nyt on vain paree uskoa se, pitää hälytyskellojen soida ja kovaa."

Tuota, että, öh... Jokainen tuntemani lapsi ymmärtää tuon.

Ehkä ymmärtää, mutta ei ole sisäistänyt. Sinulla on varmasti itselläsikin käsitys siitä, miten paljon aivopesua tässä maailmassa tapahtuu (sodat, rotusyrjinnät, "nyt kuuluu pukeutua näin", jne. jne.). JOS kaikki olisivat tuo tuossa lainaamasi osuuden sisäistäneet, mitään tällaisia ilmiöitä ei olisi.

Onko sitten liikaa vaadittu, että todellakin kaikki tai ainakin mahdollisimman moni yrittäisi todella saavuttaa sen tilan, jossa ei ole enää muiden ihmisten ohjailtavissa? En minä tiedä. Uskon että se olisi hyvä juttu ja siksi asiaa tavalla ja välillä toisella yritän edistää.

SnapaHead kirjoitti:Ei siihen mitään kirjoja tarvita, eli onkohan kirjalla jokin toinen... Ai niin, tuossahan tarkoitetaankin ettei pidä ottaa totuuksia, jotka tiede tuo kiistämään herran sanaa.

Ei todellakaan tarkoiteta. Jos olisit lukenut, tietäisit. Tuokin kirja on kaiken kaikkiaan hyvin kriittinen mitään absoluuttisena pidettyä "herran sanaa" kohtaan.

SnapaHead kirjoitti:Siksi olisikin mukava tietää, että esim. kuinka vanhana pidät maapalloa? Onko ihminen ollut joskus apina? Miten käy kun potkaiset tyhjää?

Olet tuskin tosissasi. Minua vankempaa tieteen ja älyllisen kritiikin kannattajaa saat nimittäin hakea. Ikään kuin näköäsi hämärtäisi edelleen joku mielleyhtymä jostain kaapuun pukeutuneesta huruilijasta? Jos niin luulet, olet ihan hakoteillä.

Sen tosin sanon, että olen kyllä tieteeseen uskontona suhtautumista vastaan -- ihan niin kuin olen kaikkia muitakin uskontoja vastaan. Omat silmät, järki ja tunne. Niitä minä kannatan. Mutta niitäkin voi oppia ymmärtämään AINA paremmin. Tähän itsetuntemuksen syventämiseen olen siis suositellut näitäkin muutamia opuksia, joista voi saada siihen jotain hyödyllisiä työkaluja. Jos saa, hyvä niin; jos ei saa, ei voi mitään. Missään en esitä, että mitään minun sanomisiani sen enempää kuin minkään kirjankaan asiaa tulisi ottaa vastaan sellaisenaan -- päinvastoin. Miettikää itse. Tunnustelkaa itse.

Nyt voit sinäkin sanoa, että olet juuri niin tehnytkin, mutta olet myös tehnyt hurjia olettamia vaikkapa minusta, tieteelliskriittisestä suuntautumisestani, Awarenessista (ai luit pari ekaa sivua.. no WAU), jne. Tietysti sos haluatkin elää ennakkoluulojen varassa suuremmin kyseenalaistamatta itseäsi, niin eihän minulla ole mitään oikeutta sinulta muuta vaatia. Tee niin kuin parhaaksi uskot.