Kitinä

Mikä on ollut omasta mielestäsi pahin suuttumisesi? Mitä teit? Kenelle? Kauan jatkui?

Kertokee!

Kitinäohjesääntö vaatii avautumisgallupien aloittajaa aina avautumaan ensin. Pitäisihän tämä tietää.

No ok

Ikää n. 8. Venakko äitipuoli käski siivoamaan huoneeni, joten tein työtä käskettyä ja omasta mielestäni erittäin hyvin. Äitipuoli kävi tarkistamassa huoneen ja löysi hiusharjani koulupöydän takaa. Huitasi harjalla pikkuminää otsaan niin että kumahti. Näin punaista joten juoksin kiljuen yläkertaan, josta hain isän tennismailan ja täräytin naikkosta pari kertaa niin lujaa kun 8-vuotiaasta lähti, päin naamaa.

Se taitaa olla ainut kerta, kun viha ja suuttumus ovat menneet noin pitkälle. Nykyään vain ajattelen tekeväni noin

T. traumatisoitunut.

Mä suutun pahiten, jos mun perheenjäsenten kimppuun hyökätään, ihan sama onko fyysisesti tai verbaalisesti.

Kerran yksi yläasteluokkakaverityttö töni mun pari vuotta pikkusiskoa autotielle, mua pelotti, koska autotiellä meni tietenkin autoja. Tää "kaveri" ei lopettanut pikkusiskon eikä mun pyynnöistä huolimatta. Tällöin mä potkasin tytöltä jalat alta ja jo loppui kiusaaminen.

Hmm, taitaa itseasiassa olla eräs äitienpäivä kun olin exäni kanssa hänen äitinsä luona juhla-aterialla. Mukana oli siis äitinsä, siskonsa, siskon miesystävä, velipuolensa ja me.

Päivä meni ihan ok, kunnes ottaessani perunaa exä kuiskasi "ehkä sun ei kannattais syödä kun oot tommonen läski huora" tjmv. No olin silloin alipainoinen, jos se nyt oleellisinta on. Mutta anyway, tuli taas vaihteeksi niin puun takaa ja tällä kertaa omassa päässä pimeni sen verran, että siinä juhlapöydän antimien keskellä vedin sellaisen jykevän raapaisevan litsarin exän naamaan ikävien sanojen saattelemana.

Exä tietysti suutahti ja potkaisi mut tuolilta alas, lensin leppä keihäänä. No se jos mikä sai raivoihinsa, joten syöksyin sieltä äijän selkään, roikuin, raavin, potkin. Exä tietty heitti mut lattialle smackdownilla ja olin siitä nousemassa ylös mutta sitten siskonsa mies ja veljensä saivat kiinni. Siskonsa ja äitinsä pitivät exästä kiinni. Mä olin kyllä niin raivoissani, että semmoset ilmapotkut ja matrix liikkeet kävi raavaista miehistä huolimatta. Ja suusta tietty lenteli aikamoisia törkeyksiä, puolin ja toisin. Exä tietty naureskeli ja löi vettä lisää myllyyn. Kannusti käymään kimppuun.

No tilanne meni ohi, ja mä lähin taksilla kotio. Ei tämä ainoa julkinen kärhämämme ollut perheensä nähden. Kyttiä ei koskaan soiteltu, kun rikkaiden (eli heidän) kulissit pitää pitää pystyssä.



Tämä menee kategoriaan Terve Suhde.

Jumalauta RP Olisin napsahtanut tossa tilanteessa haarukka ja veitsi kädessä niin, että...

Me ollaan loppuen lopuksi aika väkivaltaista sakkia.

^^

Mä olin 15 ja broidi 4. Sitä kiusattiin pihalla. Mä näin ikkunasta ja juoksin kuin perkele niitten kakaroitten perään sukkasillani. Onneks en saanut kiinni.

Oon myös nyt aikuisiällä rikkonut astioita kiukuspäissäni, uhannut eksää rikkinäisellä pullolla, hajottanut vaikka mitä. Syystä jos toisesta. Läpsäyttänyt Ukkokultaa litsarilla. En enää muista miksi.

Mut muuten mä oon ihan kiva ja rauhallinen....

Kun rupesin kelaamaan, niin alkoi kauhistuttaa oma käytös joskus aikoinaan.

RP kirjoitti:Tämä menee kategoriaan Terve Suhde.

Mit vit?

Oliko hänellä jotakin vanhemmuus issueita? Meinaan, että siis selvästihän hän halusi riitaa kanssasi ja sekin oli ihan jees että se tapahtui hänen vanhempiensa silmien edessä.

^^En mä oikeastaan pidä itseäni väkivaltaisena persoonana. Suhteestamme ehkä neljä vuotta olin aina vain ottavana osapuolena, mutta kun aloin päästä pois sieltä henkisen ja fyysisen väkivallan noidankehästä, aloin pistämään hanttiin. Ja mä kanssa laitoin. Eli musta tuli samanlainen paskapää kuin exästäkin. En todellakaan ole siitä ylpeä.

exPertti kirjoitti:

RP kirjoitti:Tämä menee kategoriaan Terve Suhde.

Mit vit?

Oliko hänellä jotakin vanhemmuus issueita? Meinaan, että siis selvästihän hän halusi riitaa kanssasi ja sekin oli ihan jees että se tapahtui hänen vanhempiensa silmien edessä.

Tosiaan ihmettelen kyl minäkin.

RP kirjoitti:^^En mä oikeastaan pidä itseäni väkivaltaisena persoonana. Suhteestamme ehkä neljä vuotta olin aina vain ottavana osapuolena, mutta kun aloin päästä pois sieltä henkisen ja fyysisen väkivallan noidankehästä, aloin pistämään hanttiin. Ja mä kanssa laitoin. Eli musta tuli samanlainen paskapää kuin exästäkin. En todellakaan ole siitä ylpeä.

Tuohan on aika tyypillistä, että selkeästi dominoivampi suhteessa muuttaa toisenkin kaltaisekseen.

Ehkä mun on syytä kertoa, niin tuo vähän perspektiivia kitinäkansalle mun ja vaimon suhteen historiasta.

Eli kerran olen potkaissut lattialla makaavaa vaimoani ja kerran lyönyt avokämmenellä. Molemmilla kerroilla kännissä totta kai. Hävettää kertoa näitä.

Näistä on onneksi aikaa jo kohta 20 vuotta.

Kauhistuttaa oma käytös joskus kauan sitten.

Dave, mitä vaimo teki että teit noin?

Joskus kaksoisveljen kanssa tapeltiin yläaseikäisinä ja löin häntä olkapäähän siten, et mulla murtui oikean käden pikkusormen rystynen. En mennyt lääkäriin, kun en kehdannut ja käsi luutui vammaisen näköiseksi. Naista kohtaan en ole väkivaltainen ollut, vaikka mua kohtaan on usein oltukin.

Kerran heitin maitolasin maidot pitkin seiniä, kun en halunnut käydä puolisoon käsiksi. Toi oli multa jo kova veto.

ninnithequeen kirjoitti:Dave, mitä vaimo teki että teit noin?

Tuo potkujuttu meni jotenkin niin, että olimme ajatuneet johonkin tuntemattomien bileisiin vappuna. Siellä joku nainen pyysi mua tanssimaan ja menin. Vaimo tempaisi herneen nenään, lähdimme kotiin riitelemään. Siellä hän yritti hajottaa juuri ostamamme kodin peililiukuoven, kaadoin hänet lattialle ja potkaisin.

Tuota avokämmenellä lyömisen syytä en muista. Jotain kännisten riitelyä.

Nämä jutut hävettävät mua.

Kerran olen käynyt fyysisesti väkivaltaiseksi tappelutilanteessa. Baarissa nuorempi sälli kohteli minua kuin huoraa, siis ihan vonkasi koska oli kuullut että mulla oli ollut sutinaa hänen kavrinsa kanssa. Pointtina oli siis että hälle kans pesää. Sanoin että jos ei käytös muutu niin tumppaan otsaan. Ei muuttunut. Enkä ollut edes kovin kiihtynyt, enemmänkin rauhallinen.

En oikein tiedä pahinta suuttumustani. Kun helluni pilasi 30v syntymäpäiväni alkamalla lapselliseksi marisijaksi koska suunnitelmat muuttuivat kesken illan, murjotin päivän, en antanut edes koskea. Tämänviikkoinen vitutus oli jostain syystä aika voimakas, mutta ei kyllä pahin. Entisiä koulukavereita en halua vieläkään nähdä, minua kiusattiin ala-asteen ekasta luokasta lukion kolmannelle. Minulle on koulusta jäänyt völjyyn yksi kaveri, jonka kanssa olen vielä tekemisissä. Hän on ihana! Mutta onko tuo nyt sitten pahin suuttuminen koska se on kestänyt niin kauan? En oikeastaan ole vihainen, en vain halua olla heidän kanssaan tekemisissä.

exPertti kirjoitti:
Mit vit?

Oliko hänellä jotakin vanhemmuus issueita? Meinaan, että siis selvästihän hän halusi riitaa kanssasi ja sekin oli ihan jees että se tapahtui hänen vanhempiensa silmien edessä.

Mä luulen että sillä on ollut vaikutusta että oma isänsä oli väkivaltainen naisia halventava juoppo. Sehän teki sitä munkin edessä, huomasin kyllä miten on poikansa aivopessyt/kasvattanut sellaiseksi.

Näin ollen ei pitänyt väkivaltaa hävettävänä tai tuomittavana asiana vaan ihan normaalina käytöksenä. Siitä syystä ei niin väliä vaikka äitinsä/perheensä edessä riehuikin.

NuoriD kirjoitti:
Nämä jutut hävettävät mua.

Hyvä. Kun on syytä hävetä, silloin myös hävetään. Ollaan kuitenkin kaikki ihmisiä omine virheineen ja vikoineen. Niistä voi vain ottaa opikseen ja sähän olet ottanut, joten hyvä niin

Kerran löin, takaisin, kymmenisen vuotta sitten. Se lienee pahinta ja tyhmintä mitä on tullut tehtyä. Tuli vain takaisinlyöminen niin selkänahasta kun humahti nyrkki omaan korvaan, että oma oli jo ilmassa ennenkuin aivot ehtivät huutamaan "STOP".

Pahasti olen myös sanonut liian monta kertaa liian pettyneenä, joskin sitä h-alkuista kutsumanimeä olen jostain syystä aina viimeiseen asti pyrkinyt välttämään, maailman ensteks eniten petettynä/pettyneenäkin. Mut lutkaks on voinu sanoo ihan hyvin!

Tulipa just mieleen ainoa kerta kun olen itse (muistaakseni) ollut fyysisesti väkivaltainen: Pelattiin humalassa porukalla Akia, eli avokämmenkisaa. Tervehenkinen kisa, jossa istutaan ringissä ja jokainen lyö oikealla puolella istuvaa vuorollaan avokkaalla poskeen, lyönnin voiman saa jokainen itse päättää, eli ei ole pakko kuin kevyesti hipaista, ellei halua. Pelistä voi pudottautua pois halutessaan aina ennen omaa lyöntivuoroa. Mies oli vasemmalla puolellani, eli löi minua, ja löi sitten humalasta johtuen ihan liian lujaa, vastoin kirjoittamattomia sääntöjämme. Sattui ihan perhanasti, jolloin vedin takaisin avokkaalla suunnilleen niin kovaa kun kädestä lähti. Enää ei pelata Akia.

Tää on helppo.

Tapahtumapaikkana isot kekkerit systerin ja perheensä residenssissä, aikaa tapauksesta jo varmaan 10 vuotta. Siskon kanssa kahdestaan saunaan ja hetken kuluttua (yllättäin...) saunaan punkee myös muutama miespuolinen vieras. Sisko sitten lähtee osapuilleen samalla sekunnilla suihkuun poistuakseen kokonaan tilanteesta, onhan oma aviomieskin paikalla eikä ehkä pitäisi tilanteesta, vaikkei toki ole (ollut) tippaakaan väkivaltainen. Mutta omia työkavereita/kavereita emännän kanssa saunassa, ei ehkä ihanteellinen tilanne. Sieltä sitten saunan lauteilta huomaan lasioven läpi, kun siskon suihkutellessa itseään puhtaaksi, tulee aviomies tsekkaamaan saunan tilanteen, ja kun huomaa rouvansa siellä, tarttuu tätä hiuksista kiinni ja raahaa ulos sillä voimalla että sisko kaatuu ja alkaa valittaaa. Meikäläisellä pimenee päässä, syöksyn saunasta ja tsekkaamaan siskon tilanteen. Sisko uikuttaa sängyssä yllättävää väkivalta tilannetta, ja meikäläinen karkaa siskon miehen kimppuun kuin sika limppuun. Haukun, huudan, potkin ja hakkaan sillä seurauksella, että seuraavana päivänä siskon mieheltä punkteerataan polvesta verta. Jossain vaiheessa muut saunassa olleet tarttuu Vesperiä käsivarsista ja saavat kolmen miehen voimilla pidettyä mun siskon miehestä erossa. Käsivarret seuraavana päivän myös sen näköiset... Siskon miehen lyhytkasvuinen ystävä ja tämän mötköksi kutsumani tyttöystävä yrittävät jatkaa juhlintaa, "lähetään hei baariin ja pidetään kivaa", jolloin haukun heidätkin. Samoin yhden tuttavanaisen, joka vähätteli väkivaltaista käytöstä, epäilen häntä ääneen perheväkivallan uhriksi. Siskon mies pakenee kaikkien häneen kohdistamaa halveksuntaa ties minne ojaan, ja ilmaantuu takaisin vasta seuraavana päivänä. Äärimmäisen häpeissään vuosikausia, eikä uskalla puhua minulle juuri mitään varmaan vuoteen.

Elämäni ehkä ainoa väkivaltainen tilanne ja aivan käsittämätön sellainen. Miten voikin niin pienessä mimmissä olla niin paljon voimaa, ja miten päässä voikaan pimetä totaalisesti kun joku vahingoittaa minulle noin läheistä ihmistä. Toivon, ettei pimennyt toistu enää koskaan. Noin muutenhan olen lauhkea kuin lammas, korkeintaan viillän sanan säilällä.

ps. Ei hävetä. No ehkä vähän muiden haukkuminen...
Ps2. Olin koko tilanteen ajan alasti.

RP kirjoitti:Päivä meni ihan ok, kunnes ottaessani perunaa exä kuiskasi "ehkä sun ei kannattais syödä kun oot tommonen läski huora" tjmv.

Kuulostaa kivalta suhteelta.

Itse olisin kyllä mennyt vaan hiljaiseksi, noussut ylös ja poistunut paikalta.

Zeb kirjoitti:Tulipa just mieleen ainoa kerta kun olen itse (muistaakseni) ollut fyysisesti väkivaltainen: Pelattiin humalassa porukalla Akia, eli avokämmenkisaa. Tervehenkinen kisa, jossa istutaan ringissä ja jokainen lyö oikealla puolella istuvaa vuorollaan avokkaalla poskeen, lyönnin voiman saa jokainen itse päättää, eli ei ole pakko kuin kevyesti hipaista, ellei halua. Pelistä voi pudottautua pois halutessaan aina ennen omaa lyöntivuoroa. Mies oli vasemmalla puolellani, eli löi minua, ja löi sitten humalasta johtuen ihan liian lujaa, vastoin kirjoittamattomia sääntöjämme. Sattui ihan perhanasti, jolloin vedin takaisin avokkaalla suunnilleen niin kovaa kun kädestä lähti. Enää ei pelata Akia.

Ei kuulosta oikein kivalta leikiltä.