Minkälaiset olivat hääsi tai mitä toivoisit häiltäsi.
Sain sellaiset häät kuin halusin eli maistraatissa ja molemmilla mukana vain yksi ystävä-todistaja. Vihkimisen jälkeen menimme paikalliseen pubiin yhdelle ja illalla tavattiin taas ravintolassa. Hääasuni oli mustapunainen.
Hääkuvat otettiin reilu vuosi häiden jälkeen, kuvassa mustavalkoinen asu. Häämatkalle mentiin kuukaudeksi Australiaan, josta vuokrattiin auto ja kierreltiin lähinnä itärannikolla akselilla Sydney-Melbourne-Adelaide.
Hääkuvat otettiin reilu vuosi häiden jälkeen, kuvassa mustavalkoinen asu. Häämatkalle mentiin kuukaudeksi Australiaan, josta vuokrattiin auto ja kierreltiin lähinnä itärannikolla akselilla Sydney-Melbourne-Adelaide.
Nuo häihin opastavat kyltit tyyliin Jenna Jussi näyttää musta jostain syystä surumielisiltä. Onko kellään muulla vastaavaa fiilistä?
Meidän häämme olivat hyvin pienimuotoiset: maistraatissa virallinen osuus. Paikalla molempien vanhemmat. Sen jälkeen syömään Lehtovaaraan, sieltä kotiin jatkoille, jossa paikalla edellisten lisäksi morsiamen veli ja hänen vaimonsa. Sen jälkeen hääyöksi hotelliin ja sieltä häämatkalle.
Meidän häämme olivat hyvin pienimuotoiset: maistraatissa virallinen osuus. Paikalla molempien vanhemmat. Sen jälkeen syömään Lehtovaaraan, sieltä kotiin jatkoille, jossa paikalla edellisten lisäksi morsiamen veli ja hänen vaimonsa. Sen jälkeen hääyöksi hotelliin ja sieltä häämatkalle.
Yleensä kyllä. Etenkin silloin, kun niiden eteen ei ole juuri nähty vaivaa ja mietitty kuinka materiaali käyttäytyy ulkona.NuoriD kirjoitti:Nuo häihin opastavat kyltit tyyliin Jenna Jussi näyttää musta jostain syystä surumielisiltä. Onko kellään muulla vastaavaa fiilistä?
Ystävien häissä oli hienot kyltit: tehty vanhan heinäladon purkulaudoista, nimet oli poltettu harmaantuneeseen puuhun. Laudat oli taitettu, ei sahattu.
Hmm. Mietin, mistä se surumielisyys tulee ja ehkä se on juuri siitä, kun vettynyt pahvisydän lerpattaa tuulessa. Tulee fiilis siitä, että kova maailma murskaa herkän rakkauden ja unelmat.bliss kirjoitti:Yleensä kyllä. Etenkin silloin, kun niiden eteen ei ole juuri nähty vaivaa ja mietitty kuinka materiaali käyttäytyy ulkona.NuoriD kirjoitti:Nuo häihin opastavat kyltit tyyliin Jenna Jussi näyttää musta jostain syystä surumielisiltä. Onko kellään muulla vastaavaa fiilistä?
.
Mun mielestä tämä on ehkä inhimillisintä, lämminhenkisintä ja kauneinta - joskin kaihoisaa, mutta kauneus usein on - mitä olet Dave koskaan Kitinään kirjoittanut. Alatko pehmentyä vanhoilla päivilläsi?NuoriD kirjoitti:Hmm. Mietin, mistä se surumielisyys tulee ja ehkä se on juuri siitä, kun vettynyt pahvisydän lerpattaa tuulessa. Tulee fiilis siitä, että kova maailma murskaa herkän rakkauden ja unelmat.bliss kirjoitti:Yleensä kyllä. Etenkin silloin, kun niiden eteen ei ole juuri nähty vaivaa ja mietitty kuinka materiaali käyttäytyy ulkona.NuoriD kirjoitti:Nuo häihin opastavat kyltit tyyliin Jenna Jussi näyttää musta jostain syystä surumielisiltä. Onko kellään muulla vastaavaa fiilistä?
.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
- Stadinarska
- Kitisijä
- Viestit: 6497
- Liittynyt: 30.10.2006 20:18
- Paikkakunta: No aivan varmasti aina Stadi
Joskus vahingossa suojaus putoaa todellinen minä pyrkii esiin.urpiainen kirjoitti:Mun mielestä tämä on ehkä inhimillisintä, lämminhenkisintä ja kauneinta - joskin kaihoisaa, mutta kauneus usein on - mitä olet Dave koskaan Kitinään kirjoittanut. Alatko pehmentyä vanhoilla päivilläsi?NuoriD kirjoitti:Hmm. Mietin, mistä se surumielisyys tulee ja ehkä se on juuri siitä, kun vettynyt pahvisydän lerpattaa tuulessa. Tulee fiilis siitä, että kova maailma murskaa herkän rakkauden ja unelmat.bliss kirjoitti: Yleensä kyllä. Etenkin silloin, kun niiden eteen ei ole juuri nähty vaivaa ja mietitty kuinka materiaali käyttäytyy ulkona.
.
Kyllähän Dave nyt välillä on ihan inhimillisiä ja lämminhenkisiä sanoja näppäimistöltään päästänyt. Mutta miten on sinun laitasi? Alatko kenties pehmentyä, ei ole nimittäin yhtään Urpiaismaista!urpiainen kirjoitti:Mun mielestä tämä on ehkä inhimillisintä, lämminhenkisintä ja kauneinta - joskin kaihoisaa, mutta kauneus usein on - mitä olet Dave koskaan Kitinään kirjoittanut. Alatko pehmentyä vanhoilla päivilläsi?
En oikein tiedä millaiset haluaisin, mutta ainakaan en halua niitä Jenna <3 Jussi -kylttejä enkä tanssimaan keskustan yökerhon diskoon kolmen muun kermakakkuun pukeutuneen tyypin kanssa. Enkä halua yleensäkään pukeutua kermakakkuun. Luultavasti en halua kirkkoakaan. Eli todennäköisesti maistraatti ja pienet bileet. Sitten voisi ehkä vähän laajentaa jos miehen veli ja sen avokki suostuis tuplahäihin ja saatais rahoitusta siltä taholta joka muutenkin niitä isoja juhlia eniten haluaa. Kaikkien hääohjelmien häät on mun mielestä aina ollu perseestä ja samoin kaikki mihin oon itse osallistunut. Ehkä oon vaan negatiivinen tai ehkä se tuntuisi erilaiselta jos kyseessä olisi omat häät. Ei kuitenkaan oikein ole hinkua käyttää remonttirahoja yhden päivän bileisiin joista ei välttämättä edes tykkäisi.
Jos eukko sattuu kuulumaan kirkkoon niin jonkinlaiset discobileet tai pop&lockaukset siinä kai pitäisi alttarille astellessa vetää. Kengänpohjiin tietty kirjoitettuna perinteiset "HELP" ja "ME!" jotka loistavat kuin neonvalot takariville asti polvistuessani.
Bileet on ainakin 400 hengelle, mutta kutsun ehkä 40. Sukulaisten on turha tulla kolkuttelee. Eikä nääs saa nääs jäädä nälkä eikä jano. Hääjuhlia voidaan kutsua kuten koko elämääni, yhdeksi monimutkaiseksi juomapeliksi. Kylmiä kaloja pitää olla pöydässä paljon, ja kaikkea mausteista tapasjudanssia ja antipastotyylistä settiä.
Illalla tarjotaan lisää viiniä, erilaisia juustoja, rehellistä grillimakkaraa ja raikasta boolia. Niin ja hedelmiä.
Ilta päättyy yhteen suureen orgiaan ja/tai sydänkohtaukseen.
Bileet on ainakin 400 hengelle, mutta kutsun ehkä 40. Sukulaisten on turha tulla kolkuttelee. Eikä nääs saa nääs jäädä nälkä eikä jano. Hääjuhlia voidaan kutsua kuten koko elämääni, yhdeksi monimutkaiseksi juomapeliksi. Kylmiä kaloja pitää olla pöydässä paljon, ja kaikkea mausteista tapasjudanssia ja antipastotyylistä settiä.
Illalla tarjotaan lisää viiniä, erilaisia juustoja, rehellistä grillimakkaraa ja raikasta boolia. Niin ja hedelmiä.
Ilta päättyy yhteen suureen orgiaan ja/tai sydänkohtaukseen.
- Riemumieli
- Kitisijä
- Viestit: 5971
- Liittynyt: 20.08.2005 23:12
- Paikkakunta: Vantaa
Eka kaikessa hiljaisuudessa maistraatissa naimisiin, sitten bileet pystyyn jonnekin mökkimiljööseeen teemalla juhannus, kesäkauden avajaiset/päättäjäiset.
Sit kun kaikki kutsutut on saapuneet paikalle ja ovat känässä kerrotaan että ainiin, mehän muuten mentii naimisiin ja nyt vietetään häitä samalla. Syökää, juopukaa ja naikaa. Kippis!
Sit kun kaikki kutsutut on saapuneet paikalle ja ovat känässä kerrotaan että ainiin, mehän muuten mentii naimisiin ja nyt vietetään häitä samalla. Syökää, juopukaa ja naikaa. Kippis!
Onko naisilla vielä nykyään enemmän taipumusta pitää, kirkkohäät, jossa kunnioitetaan perinteitä ja vanhan ajan romantiikkaa vai onko nykyaika muokannut myös naisten mielipiteitä näistä?
Mun tokat häät olivat todella vanhan ajan romanttiset häät ja vaimon toivomuksesta nimenomaan. Ekatkin häät olivat samantyyliset ja nekin ex:n toivomuksetsta. Mulla on ilmeisesti taipumus tavata tämän tyyppisiä naisia.
Mulla ei ollut siihen mitään vastaan. Ainoa ehtoni oli, että emme osallistu häiden järjestelyihin kuin minimaalisesti. Hoidettiin rahalla suurimmat järjestelyt. Vaikka näin homma hoitui, häävalmistelut vaativat silti aika paljon etukäteisvalmisteluja.
Niin olihan meilläkin nuo sydänkyltit myös, osoittamassa kirkon paikan ja kartanon paikan. Nämä teimme itse(vaimo siis)
Mun tokat häät olivat todella vanhan ajan romanttiset häät ja vaimon toivomuksesta nimenomaan. Ekatkin häät olivat samantyyliset ja nekin ex:n toivomuksetsta. Mulla on ilmeisesti taipumus tavata tämän tyyppisiä naisia.
Mulla ei ollut siihen mitään vastaan. Ainoa ehtoni oli, että emme osallistu häiden järjestelyihin kuin minimaalisesti. Hoidettiin rahalla suurimmat järjestelyt. Vaikka näin homma hoitui, häävalmistelut vaativat silti aika paljon etukäteisvalmisteluja.
Niin olihan meilläkin nuo sydänkyltit myös, osoittamassa kirkon paikan ja kartanon paikan. Nämä teimme itse(vaimo siis)
"Elämä syntyy hanurista - tai ainakin läheltä sitä"
Ei muuten paha idis, näin ehkäistään vierailta pukeutumis -ja lahjastressi. Itteä ainakin vituttaa simona ostella lahjoja puoltuntemattomille. Pukeutuminen sitten hoituu kyllä kohtuu helposti, valkkaamalla sen toisen puvun kauluspaidan joka tottelee nimeä bilepaita. Mutta jos tuohon soppaan sotkee jonkun kaakattajan mukaan, niin homma saattaa mennä niin kimurantiksi että loppuu hermomasa kirjoitti: Sit kun kaikki kutsutut on saapuneet paikalle ja ovat känässä kerrotaan että ainiin, mehän muuten mentii naimisiin ja nyt vietetään häitä samalla. Syökää, juopukaa ja naikaa. Kippis!
Niin ne omat bileet jossain kartanolla vaikka yhdistellen masan ja manalan ajatusmaailmaa. Itse suorituksella ei niin väliä. Tosin kirkkohäät ei taida olla listalla kun syntymäpakana olen.