Muistettavimmat syväunenne?

Painaako joku mieltä? Haluatko purkaa sydäntäsi? Jos ei apu löydy, niin ainakin kuuntelevia korvia.
VAIN ASIALLISET KOMMENTIT! Kuri on kova.
Avatar
Gat
Kitisijä
Viestit: 6738
Liittynyt: 04.11.2007 3:11

Muistettavimmat syväunenne?

Viesti Kirjoittaja Gat »

Tässä kysyn unista, jotka muistatte vuosienkin jälkeen. Ja joille muille kerrottuna ei ehkä ole merkitystä, mutta jotka itse aavistatte liittyvän psykopatologiaanne. Kuin alitajuntanne olisi yrittänyt kertoa teille jotain.

Minä:

Aika nuorena:
Hämärä, tukahduttavan pölyn peittämä sali syvällä liian painavien kallioiden alla. Kilometrin syvyydessä. Salissa sänkyjä, jossa makoili harmaita tonttuja tai mykkiä menninkäisiä. Minä olin yksi heistä. Tiesimme, että olimme olleet siellä satoja vuosia ja sinne jäisimme. Ilman valoa, tuulta, ovea.

Kerroin tuon äidilleni, joka kertoi nähneensä unen jo kun olin ihan vauva. Olin pinnasängyssä maalla. Huoneen verhot olivat liian paksut, lyijynpainoiset. Ulkona kulki vihreä aave.
-----------

Vähän myöhemmin, vielä lapsena, näin painajaisia joissa aavemaiset oliot lamauttivat vanhempani ja halvaannuttivat minut ja kantoivat ulos suoraan kotoani. En ollut vielä kuullut ufoabductioista :D
-------------

(Sukukypsyyden saavutettuani näin unta jossa uin nakun misun kanssa.. mutta se ei ole niin vakavaa)
------------

Kahden-kolmenkympin välillä uni, joka oli aika monipolvinen. Mm. 1700-luvun pimeä Helsinki, joka pelotti. Unen loppujaksossa olin oikeusistuimessa syytettynä. Suuressa hallissa, jonka lattiat olivat läpinäkyvää lasia. Yleisönä laajassa katsomossa, nousevilla penkkirivistöillä, oli univormupukuisia sotilaita.

Minulle näytettiin pelottavia asioita, kuten hirviöitä ja ihmiselle vaarallisin petoeläin, leopardi. Keräsin rohkeuteni ja yksi kerrallaan ne haihtuivat olemattomiin.

Puhuttelin tuomareita englanniksi:
"What is wrong? Have I not been true, honest and brave?"

Miljöö muuttui äkkiä, äitini sivukirjastoksi. Jossa lastenosastolla pentuna usein luin sarjakuvia ennen aukioloaikaa. Minulle näytettiin että olin ihan pienenä tuhonnut ja kätkenyt Richard Scarryn (jos joku muistaa, ihmismäisiä eläinhahmoja eri hommissa) kuvakirjan "What do people do?" Ja korvannut sen väärennöksellä.

Pakenin portaita alas. Mutta aaveet saivat minut kiinni ennen ulko-ovea. Ne olivat liian painavia, luhistivat minut alleen.

Jungilaisen kollektiivisen alitajunnan (johon en niin usko) kannalta tässä on jännä, että n. kymmenen vuotta myöhemmin katselin osan Michael Powellin elokuvasta. En muista nimeä. Vilkaisin vain, koska olin lukenut että on suosikkini Kate Bushin lempiohjaaja. Ja kohtauksessa jonka näin, oli mies tuomioistuimessa syytettynä. Oikeussalin lattia oli lasia. Ja lehtereillä yleisönä oli uniformupukuisia sotilaita.
---------------

Tuossa yli kolmekymppisenä olin päättänyt epäröinnin jälkeen tehdä yhden jutun Yliopistossa. Näin unen, jossa seisoin lukioni pihalla. Siellä oli myös minun symboliikassani taianomaisin hahmo, brittiläinen laulajatar Kate Bush. Alkoi sataa lunta. Me suutelimme. Surimme ja itkimme kaikkia hukkaan menneitä vuosia. Mutta koimme, että kaikki on nyt hyvin.
----------

Ja vitut. Pari yötä myöhemmin näin unen, jossa täällä maalla oli postilaatikon luo pysähtynyt maastoauto. Autoon nojaili kaunis korkeaposkipäinen tumma misu. Naisen oikealla puolella oli tiikerinpentu. Naisen vasemmalla puolella oli toinen tiikerinpentu. Unen nainen oli raivokkaan, halveksivan vihainen minulle.

Aavistin tapaavani jonkun. Ja kuinka ollakaan, seuraavalla viikolla päädyin öitsimään pitkätummatukkaisen, korkeaposkipäisen misun luokse. Jolla oli seinällään tiikerijuliste. Ja naulakossaan pusero, jossa oli tiikerinkuva. Aamulla heräsin, kun hän soitti minulle Kate Bushin: "The man with the child in his eyes". Viestejä ja kortteja tuli vaihdettua. Ja lopulta hän oli raivokkaan ja halveksivan vihainen minulle.
---------

En ole aikoihin nähnyt syväunia.
Viimeisin taisi olla, kun näin unessa henkilökohtaiset Demonini. Ne olivat kolmen metrin korkuisia. Kiveä, tonnien painoisia, mutta silti eläviä. Niillä oli groteskit kasvot. Niitä oli kolme. Yksi niistä oli saatu ikäänkuin sulamaan ja itkemään. Kaksi muuta olivat liikaa, ja ymmärsin etten voi muuta kuin paeta.
--------

Noh, en tarvitse psykoanalyysia. Ymmärrän nuo itsekin. Mutta onko teillä vastaavia, mieleen jääneitä ja mielestänne teille henkilökohtaisen psykologian suhteen merkityksellisiä unia?
Avatar
Miukkis
Kitisijä
Viestit: 23
Liittynyt: 25.05.2010 4:36
Paikkakunta: helsinki

Viesti Kirjoittaja Miukkis »

pahoittelen nyt kykyäni tuoda ajatuksia ja muistoja sanoiksi, toivottavasti edes jotain ei vituta lukea tekstejäni.

itse harvemmin etsin tositarkoituksella unistani minkäänlaisia alitajunnan kertomisia, koska tiedän etten välttämättä haluaisi edes ymmärtää. kuitenkin lähivuosina sekavien parisuhteiden ja seksisuhteiden jälkeen tietynlaisia unia on nähnyt useastikin, ja joskus niitä saattaisi haluta ymmärtää paremmin.

eräässä unessa asuin nuorisokodissa, ja unihetkellä mielessäni pyörivä kundi tuli jurrissa kylään. maattiin vuodesängyllä vastakkain, mutta eri suuntiin - kädet koskettivat, mutta kundi lipui pois. lähdin seuraamaan kadulle, mutten nähnyt tätä enää. tämän jälkeen mietin unessa, että oonko tulossa harhaiseksi ikävästä. sama kysymys pyöri mielessä useita päiviä tämän jälkeenkin, ja vieläkin ahdistaa ajatella.

kerran näin myös unta, joka sijoittui pieneen kylään, jossa sukuni kesämökki on. olimme vissiinkin tämän kylän punaisessa ja isossa seuratalossa poikaystäväni kanssa, ja jostain tämän ex-tyttöystävä tupsahti paikalle. he juttelivat jotakin ja tuntui kuin oma huutoni olisi tukahtunut vain heidän kälätyksensä alle, ja tunsin oloni unessa epähalutuksi ja syrjäytetyksi - kirpputori alkoi ja hukkasin poikaystäväni, mutta löysin hänen ex-tyttöystävänsä ja huusin kaikkia mahdollisia uhkauksia ja ilkeyksiä mitä ikinä osasinkaan. aamulla heräsin tietynlainen ahdistus päällä.
mietityttää, että olenko oikeasti niin epävarma yli puolen vuodenkin jälkeen - vai liittyykö epävarmuus omiin tekoihini ja päätöksiin, joita olen edellisissä suhteissa tehnyt. kai tämmöinen hupsu elää tietynlaisessa jatkuvassa pelossa siitä, että mies löytää jonkun pikkuvian ja jättää. huvittavinta tässä on varmaankin se, että sellaisen kuvan oon poikkiksen exästä saanut, ettei siitä tykännyt kaverit, vanhemmat eikä loppujenlopuksi miekkonen itsekään.

omat uneni ovat useimmiten itsetuhoisia ja epätoivoisia, monesti kuolematilannetäyttöisiä. joissain unissa en saa ilmaa enkä pääse ylös jostain pohjalta. eiköhän jokainen ihminen tiedä nämä symbolit, turha niitä selittää.
minä tulen milloin minulle sopii, ehkä en tule ollenkaan, ehkä menen aivan toiselle suunnalle!
Vastaa Viestiin