Natrium-mies pullasorsalammella
Lähetetty: 09.03.2010 20:55
Sen sijaan, että olisin tänään lukenut maailman typerimpään tenttiin, olen ollut kiinni siinä jo reilu viikko sitten esitetyssä keskustelunpätkässä, jossa Vesper kertoi olleensa katsomassa La Sylphideä ja johon elco kommentoi jotain ja jonka jälkeen Lilo kirjoitti esille ajatuksen edellä mainituista esittämässä balettia. Olen miettinyt, miksei nykyaikaan sijoittuvia koko illan baletteja juurikaan nähdä Suomessa, vaan aina näitä muinaisia keijuja yms. Pohdin myös, eikö esim. Batmanista tai muusta supersankarista voisi tehdä baletin. Batmanista päädyin sitten taas supersankareista mystisimpään, nimittäin Natrium-mieheen. Joten, olkaa hyvät kaksinäytöksinen koko illan baletti Natrium-mies pullasorsalammella. (Koska tämäkin teos kaikesta huolimatta rakentuu klassiselle perinteelle, on tässäkin aidosti epälooginen juoni ja jokseenkin kaavamaiset sukupuoliroolit.)
I Näytös
Toimistotyöntekijämies on poistumassa työpaikaltaan. Hänen uusi autonsa ei kuitenkaan jostain syystä käynnisty, joten toimistotyöntekijä päättää kävellä kotiin puiston kautta.
Puistossa on pullasorsalampi, jonka äärellä on mummoja syöttämässä sorsia ja jonka lähellä hengailee myös joukko puunhalaajia ja sossupummimaahanmuuttajia ja muita yhteiskunnan elättejä. Aluksi kaikki näyttää toimistotyöntekijämiehenkin mielestä harmoniselta, mutta pikku hiljaa muiden hahmojen tanssi alkaa saada hänen mielessään uhkaavia muotoja - kuvitteleeko hän vain, vai sihiseekö pullasorsien kuningatar uhkaavasti ja tekevätkö maahanmuuttajat ja puunhalaajat vihamielisiä eleitä? Eivätkö kansaneläkkeet olekin liian suuria, jos mummoilta riittää rahaa sorsien ruokkimiseen?
Toimistotyötekijämies pakenee paikalta. Kotona avopuoliso ottaa hänet lämpimästi vastaan ja seuraa onnellinen kaksintanssi. Puoliso huomaa kuitenkin pian miehen olevan poissa tolaltaan ja peittelee tämän vuoteeseen. Pariskunnan kissat käpertyvät miehen viereen. Avopuoliso jää valveille ja katselee vaivihkaa sanomalehdestä myyttisen sankarin Natrium-miehen kuvaa ja ilmentää tanssien tuntemaansa ristiriitaa, kuinka hän rakastaa miestään, mutta toivoisi tämän olevan enemmän Natrium-miehen kaltainen.
VÄLIAIKA
II Näytös
Nukkumatti suorittaa taiturillisen soolonsa (paljon pieniä hyppyjä, tyyppiä lintu Sininen Prinsessa Ruususessa) toimistomiehen sängyn ympärillä.
Dramaattisen musiikin säestämänä mies nousee sängynpeitteidensä alta Natrium-miehen asuun pukeutuneena ja tanssii tarmokkaasti pullasorsalammelle. Suurin elein Natrium-mies selittää pullasorsille, että heidän lampensa täytetään ja tilalle rakennetaan moottoritie. Pullasorsien kuningatar anoo armoa, mutta Natrium-mies pysyy tiukkana ja heiluttaa setelipinoa: sorsilla ei ole rahaa, joten heidän näkemyksensä on merkityksetön. Puunhlaajat ja maahanmuuttajat joutuvat pakkotyöhön tienrakennukseen. Puunalaajat joutuvat tosin ensin parturin käsittelyyn. Pullasorsia syöttäneet mummot saavat Natrium-mieheltä eutanasiapillerit (dramaattinen joukkokohtaus, kun mummot kuolevat pitkin näyttämöä).
Esirippu laskee hetkeksi. Mummot poistuvat näyttämöltä ja moottoritie valmistuu. Esiripun edessä kuintekin tapahtuu: Toimistomiehen avopuoliso tanssii yhä ensimmäisen näytöksen lopulta tuttua ristiriitaansa, mutta pariskunnan kissat keskeyttävät tanssin ja pakottavat avopuolison (entiselle) pullasorsalammelle.
Esirippu nousee taas ja paljastaa valmiin moottoritien. Natrium-mies ilmentää toteuttajuuttaan taiturillisella ja voimakkaalla tanssilla. Hän huomaa avopuolison ja pyytää tätä tanssiin kanssaan. Avopuoliso kieltätyy ja kertoo tanssien, että hänen sydämensä on varattu vain omalle puolisolle. Natrium-mies tekee vielä yhden kierroksen suuria hyppyjä näyttämön ympäri. Mutta, voi, hänen naamionsa putoaa. Avopuoliso tunnistaa oman miehensä ja pariskunta tanssii yhdessä.
Moottoritietä pitkin saapuu kultaisella autolla Harry Bogomoloff hovihenkilökuntineen, joka on tässä todellisuudessa nimitetty ikuiseksi pormestariksi. Bogomoloff kiittää Natrium-miestä tämän suuresta teosta ja palkitsee tämän kultaisella autolla ja ikuisella parkkipaikalla Helsingin jäähallin kupeessa. Lopuksi Natrium-mies ja avopuoliso tanssivat ikuista onnea kuvastavan tanssin Bogomoloffin ja tämän hovihenkilökunnan hurratessa.
I Näytös
Toimistotyöntekijämies on poistumassa työpaikaltaan. Hänen uusi autonsa ei kuitenkaan jostain syystä käynnisty, joten toimistotyöntekijä päättää kävellä kotiin puiston kautta.
Puistossa on pullasorsalampi, jonka äärellä on mummoja syöttämässä sorsia ja jonka lähellä hengailee myös joukko puunhalaajia ja sossupummimaahanmuuttajia ja muita yhteiskunnan elättejä. Aluksi kaikki näyttää toimistotyöntekijämiehenkin mielestä harmoniselta, mutta pikku hiljaa muiden hahmojen tanssi alkaa saada hänen mielessään uhkaavia muotoja - kuvitteleeko hän vain, vai sihiseekö pullasorsien kuningatar uhkaavasti ja tekevätkö maahanmuuttajat ja puunhalaajat vihamielisiä eleitä? Eivätkö kansaneläkkeet olekin liian suuria, jos mummoilta riittää rahaa sorsien ruokkimiseen?
Toimistotyötekijämies pakenee paikalta. Kotona avopuoliso ottaa hänet lämpimästi vastaan ja seuraa onnellinen kaksintanssi. Puoliso huomaa kuitenkin pian miehen olevan poissa tolaltaan ja peittelee tämän vuoteeseen. Pariskunnan kissat käpertyvät miehen viereen. Avopuoliso jää valveille ja katselee vaivihkaa sanomalehdestä myyttisen sankarin Natrium-miehen kuvaa ja ilmentää tanssien tuntemaansa ristiriitaa, kuinka hän rakastaa miestään, mutta toivoisi tämän olevan enemmän Natrium-miehen kaltainen.
VÄLIAIKA
II Näytös
Nukkumatti suorittaa taiturillisen soolonsa (paljon pieniä hyppyjä, tyyppiä lintu Sininen Prinsessa Ruususessa) toimistomiehen sängyn ympärillä.
Dramaattisen musiikin säestämänä mies nousee sängynpeitteidensä alta Natrium-miehen asuun pukeutuneena ja tanssii tarmokkaasti pullasorsalammelle. Suurin elein Natrium-mies selittää pullasorsille, että heidän lampensa täytetään ja tilalle rakennetaan moottoritie. Pullasorsien kuningatar anoo armoa, mutta Natrium-mies pysyy tiukkana ja heiluttaa setelipinoa: sorsilla ei ole rahaa, joten heidän näkemyksensä on merkityksetön. Puunhlaajat ja maahanmuuttajat joutuvat pakkotyöhön tienrakennukseen. Puunalaajat joutuvat tosin ensin parturin käsittelyyn. Pullasorsia syöttäneet mummot saavat Natrium-mieheltä eutanasiapillerit (dramaattinen joukkokohtaus, kun mummot kuolevat pitkin näyttämöä).
Esirippu laskee hetkeksi. Mummot poistuvat näyttämöltä ja moottoritie valmistuu. Esiripun edessä kuintekin tapahtuu: Toimistomiehen avopuoliso tanssii yhä ensimmäisen näytöksen lopulta tuttua ristiriitaansa, mutta pariskunnan kissat keskeyttävät tanssin ja pakottavat avopuolison (entiselle) pullasorsalammelle.
Esirippu nousee taas ja paljastaa valmiin moottoritien. Natrium-mies ilmentää toteuttajuuttaan taiturillisella ja voimakkaalla tanssilla. Hän huomaa avopuolison ja pyytää tätä tanssiin kanssaan. Avopuoliso kieltätyy ja kertoo tanssien, että hänen sydämensä on varattu vain omalle puolisolle. Natrium-mies tekee vielä yhden kierroksen suuria hyppyjä näyttämön ympäri. Mutta, voi, hänen naamionsa putoaa. Avopuoliso tunnistaa oman miehensä ja pariskunta tanssii yhdessä.
Moottoritietä pitkin saapuu kultaisella autolla Harry Bogomoloff hovihenkilökuntineen, joka on tässä todellisuudessa nimitetty ikuiseksi pormestariksi. Bogomoloff kiittää Natrium-miestä tämän suuresta teosta ja palkitsee tämän kultaisella autolla ja ikuisella parkkipaikalla Helsingin jäähallin kupeessa. Lopuksi Natrium-mies ja avopuoliso tanssivat ikuista onnea kuvastavan tanssin Bogomoloffin ja tämän hovihenkilökunnan hurratessa.
