Kitinä

Näin keski-iän kriisin alkuportailla on ollut aikaa pohtia tulevaisuutta.

Haluan jakaa havaintoni palstalaisten kanssa.

Nuorena jokainen päivä tuntui hyvällä tai huonolla tavalla merkitykselliseltä. Oli kouluprojekteja ja uuden oppimista työssä ja ihmissuhde-elämässä. Viimeisen euron venyttämistä.

Jotenkin välillä tuntuu, että aika on alkanut kulkemaan nopeammin.

Olen pohtinut, että juuri tässä meikäläisen herkässä 70-luvun alkupuoliskolla syntyneessä iässä ihmisen pitää jatkossa löytää tapoja pitää itsensä kiireisenä. Ei urautua työhönsä ja mennä vaan päivä kerrallaan vaan aloittaa työprojekteja, remontteja ja koulutuksellisia haasteita, että elämä saisi hieman takaisin sitä nuoruuden merkityksellisyyttä. Ja Jos oikeasti aika jatkaa menemistään suhteellisesti nopeammin sittenhän nämäkin projektit valmistuisivat ihan suit sait.

Olenko nyt siis tyypillinen ikäni tuote vai onko tässä järkeä?

*selailee yliopistojen tarjontaa*

No Elcohan on puhunut muutamaan otteeseen siitä, että pitää olla The Plän.

Omalla kohdalla The Plän on ollut jonkun aikaa hakusessa, eikä ole oikein oikeaa suuntaa nyt että mikä se sellainen seuraava juttu olisi. Pätemisen tarvetta ei ole ja elämässä alkaa näkemään useita erilaisia syvyyksiä ja kerroksia, mihin ei aikaisemmin tullut kiinnittäneeksi huomiota.

Pitänee myydä maalliset omaisuudet ja siirtää luut jonnekin, missä keskittyä chillailuun.

exPertti kirjoitti:
Jotenkin välillä tuntuu, että aika on alkanut kulkemaan nopeammin.

Tuohan on normaali ilmiö, kun ikää tulee lisää.

Kun oma prosessori tikittää hitaammin, niin maailma tuntuu liikkuvan nopeammin.