Pastean tänne niin jokaisen ei tartte erikseen klikkailla:
Mistä satamien työtaistelussa on kysymys?
Työehtosopimusneuvotteluissa on kysymys siitä, että AKT haluaa saada viime sopimuskierroksella jo kertaalleen sovitun muutosturvarahaa koskevan asian nyt vihdoin kuntoon. Muutosturvaa koskevat säännökset otettiin työehtosopimukseen työnantajaliiton esityksestä.
Taustaa muutosturvavaatimukselle
Satamassa työskentelee sekä vakinaisia että tilapäisiä ahtaajia. Tämä työsuhdejärjestelmä luotiin satamaan 1970-luvun alussa. Siihen asti kaikki ahtaajat olivat tilapäisiä työntekijöitä, joiden työsuhde kesti kulloisenkin keikan, yleensä yhden päivän, ajan.
Alan työehtosopimusta tulkittiin alusta alkaen siten, että vakinaisia työntekijöitä voitiin irtisanoa ainoastaan sopimalla asiasta ammattiosaston kanssa. Näin myös meneteltiin koko 1970-luvun, 1980-luvun ja 1990-luvun, mutta vuoden 2000 lopussa yksi ahtausyritys irtisanoi vakinaisia ahtaajia sopimatta siitä ammattiosaston kanssa. Tämä johti työtaisteluun, joka ratkesi siten, että ko. yritys maksoi irtisanotuille työntekijöille vuoden palkkaa vastaavan korvauksen.
Em. tapauksen seurauksena keväällä 2001 solmittuun ahtausalan työehtosopimukseen otettiin määräys, että sopimuskauden aikana työn vähentymisestä johtuvat mahdolliset irtisanomiset toteutetaan satamissa aikaisemmin vallinneen vakiintuneen sopimuskäytännön mukaan. Tämä tulkinta vahvistettiin vielä uudestaan seuraavan sopimusratkaisun yhteydessä 2003 valtakunnansovittelijan toimistossa.
Vuonna 2005 työnantajaliitto riitautti tämän tulkinnan ja asia meni työtuomioistuimen ratkaistavaksi. Työtuomioistuin päätyi työnantajaliiton muuttuneen tulkinnan kannalle.
Sopeuttamisneuvottelu
Asia nousi uudelleen esille vuoden 2008 työehtosopimusneuvotteluissa. Työehtosopimuksessa sovittiin paikallisesta neuvottelujärjestelmästä, jonka tarkoituksena oli edesauttaa työnantajaa ja paikallista ammattiosastoa sopimaan myös työvoiman vähentämisasiat paikallisesti. Työehtosopimukseen otettiin yhteistoimintalain mukaista neuvottelua edeltävä sopeuttamisneuvotteluvaihe. Työnantajalle jäi kuitenkin viime kädessä oikeus irtisanoa vakinaisia työntekijöitä.
Satamatyössä tarvittava työvoiman määrä vaihtelee päivittäin. Vaihtelua tasataan tilapäisellä työvoimalla. Yritysten toiminnan kannalta on näin ollen tärkeää, että ne voivat käyttää tilapäistä työvoimaa.
Sopimuksen houkuttimena työnantajan suuntaan on työehtosopimuksessa sovittu, että jos työnantaja irtisanoo vakinaisia työntekijöitä käyttääkseen tilapäisiä työntekijöitä, on asiasta sovittava ammattiosaston kanssa edellä mainituissa sopeuttamisneuvotteluissa. Muussa tapauksessa työnantaja ei saa 9 kuukauden aikana irtisanomisista käyttää tilapäisiä työntekijöitä.
Työntekijäpuolen houkuttimena irtisanomisten sopimiseksi työehtosopimukseen otettiin ns. sopeuttamistukea koskeva määräys. Sen mukaan työantaja maksaa niille irtisanomilleen työntekijöille, jotka eivät ole työllistyneet kuuden kuukauden kuluessa irtisanomisaikansa päättymisestä sopeuttamistukea. Tuen suuruus on kunkin työntekijän viimeksi maksetun palkan ja ansiosidonnaisen päivärahan erotus. Tukea maksetaan sopeuttamisneuvotteluissa sovitun ajan, kuitenkin enintään kuudelta kuukaudelta. Sopeuttamistukea maksetaan siis ainoastaan silloin, kun irtisanomisasian yhteydessä on päästy sopimukseen tilapäisten käytöstä.
Muutosturvarahasto
Pakettiin liittyi lisäksi sopimuksen allekirjoituspöytäkirjaan otettu määräys muutosturvarahastosta. Rahaston tarkoituksena on tukea taloudellisista ja tuotannollisista syistä irtisanottujen työntekijöiden työllistymistä ja turvata heidän toimeentuloaan. Rahaston yksityiskohdista sopiminen jäi sopimuskauden aikana AKT:n ja työnantajan yhteisen työryhmän tehtäväksi. Rahaston toiminta oli määrä käynnistää toukokuun loppuun 2009 mennessä.
Työehtosopimusneuvotteluissa ei siis sovittu rahaston yksityiskohdista. Neuvotteluissa oli kuitenkin keskustelun taustaksi esillä ja neuvottelijoiden tiedossa, että Haminan satamassa toimivassa yrityksessä oli sovittu muutosturvapaketista, jossa työnantajan työn tarjoamisvelvollisuuden jälkeen edelleen työttöminä olleet työntekijät saivat muutosturvarahan. Neuvotteluosapuolille ei siis jäänyt epäselväksi, millaisesta rahastosta puhuttiin.
Liittojen välisissä päättyneen sopimuskauden aikaisissa neuvotteluissa, joissa siis oli määrä sopia rahaston yksityiskohdista, ei kuitenkaan saatu ratkaisua aikaan. Työnantajaliitto halusi siirtää asian ratkaisemisen sopimusneuvottelujen yhteyteen. Nyt sillä ei kuitenkaan ollut valmiutta sopia jo kerran sovittua asiaa.
http://www.akt.fi/fi/akt_ry/?a=viewItem&itemid=1212