huima kirjoitti:Ammattiliittojen tappiot ovat tietyllä tavalla myös kaikkien työntekijöiden tappioita, koska markkinat tarvitsevat myös vastavoimia työntekijöiden etujen puolustamiseen. Liittojen pitää kuitenkin olla jalat maassa ja realistisesti samassa todellisuudessa toimivia tahoja - ja käyttää voimaa vain silloin kuin se on oikeasti tarpeen.
Fail. Työehdoista sopiminen ei ole nollasummapeliä, vaan kaikki vaikuttaa kaikkeen. Se, että isojen ahtausyritysten tase kestäisi varmaan vaikka ne 12 kk irtisanomisrahat, niin joku 20 ihmisen pumppu joutuisi ottamaan 10 ihmistä töihin ottaessaan pankkitakauksen irtisanomisen varalta, ettei pumppu mene nurin. Liian jähmeä työvoiman vähentämisjärjestelmä johtaa helposti siihen, ettei uutta palkata. Laskukausien työvoiman tarpeen vähentämiseen se 500 päivän ansiosidonnainen riittäisi useimmille, jos ei voi tai pysty muualta töitä hakemaan.
Työntekijöiden mielestä töissä on aina kiirettä. En ole kuullut mistään porukasta, jonka mielestä YT-neuvottelut ovat perusteltuja. Kuitenkin koko ahtausala on raportoinut laskevaa liikevaihtoa, joka tarkoittaa vähenevää työn määrää ja se taas tarkoittaa vähempään työvoiman tarvetta. Se on aivan vääjäämätöntä matikkaa, jota ei voi viestinnällä muuttaa. Jos vienti ja tuonti vähenevät, ahtaustyö vähenee. Sillä tavallahan laskusuhdanteet pelaavat, sitä vastaan kamppailu työtaisteluin on ihan Don Quijotetyyppistä touhua.
Jos töiden häviäminen taas on pysyvää, niin se 12 kk ei pelasta asuntoa, avioliittoa tai mitään muutakaan. Tämä lakko aiheuttaa merkittävää riskiä töiden häviämisestä useammaltakin alalta. Joku vuosi sitten yhden vaatekontin rahtaaminen vinkuintiasta maksoi ~500 euroa. Ennen lakkoa se maksoi 3000 euroa, nyt kontin saaminen läpi vaatii hillittömän hillokasan. Jos tietää esim. miten ohuella katteella ja lyhyellä sesongilla vaikkapa pienet vaateputiikit toimivat, siinä on melkoinen riski että useammalta pienyrittäjällä menee firma nurin, asunto alta ja työntekijöitä työt. Toimitusvarmuuden häiriintyminen on johtanut ja johtaa tilausten peruutuksiin tai kauppojen estymiseen myös suurteollisuudessa, ja kiitolliset kilpailija ottavat mielellään muutenkin tiukkoina aikoina asiakkaat vastaan ja teollisuusyritysten tilauskirjat laihtuvat laihtumistaan.
Tilanteessa maksumiehiksi joutuvat ne kaikkien muiden alojen pienyrittäjät ja työntekijät, joiden turva muutoksia vastaan on merkittävästi laihempi kuin liki 50 K vuodessa tienaavien vakinaisessa työsuhteessa olleiden heppujen ansiosidonnaiset. Koko lakko on aivan suhteeton, kun miettii vaatimuksia, niiden perusteita, lakon seurauksia ulkopuolisille ja koko kansantaloudelle. Sitä ei mikään määrä mediaviestintää muuta, anteeksi nyt vain.
Ja yhden ammattiliiton voitto ei muodostu automaattisesti voitoksi muille, saati kaikille työssäkäyville. Jos vakituisten palkkaaminen tulee entistä kallimmaksi ja riskialttiimmaksi, se kaikkein heikommassa asemassa oleva pätkä-, vuokra ja osa-aikatyöläisten joukko senkun kasvaa kasvamistaan. SAK on osoittanut jatkuvasti välinpitämättömyyttä juuri tuon kaikkein heikommassa asemassa olevan porukan tilanteesta ja niin osoittaa nytkin.
Fakta on, että ahnaajien ansiokehitys on ylittänyt alan tuottavuden kasvun ja esimerkiksi suurimpien vientiteollisuuden (lue = suomalaisen hyvinvoinnin tuottajan) palkankorotukset 7% ja jengi on selvää palkkajohtajaa duunarihommissa, vaikka henk. koht. uskon esim. monen metalli- ja elektroniikkateollisuuden pitkiä ammatti- ja täydennyskoulutusjaksoja vaativan duunin olevan merkittävästi vaativampaa kuin standardikokoisten konttien siirtely paikasta A paikkaan B.
En tiedä millainen viestintämaagikko pitäisi olla, että tästä saisi faktojen valossa oikeutettua, perusteltua tai edes hyväksyttävää työtaistelua.
