exPertti kirjoitti:En tiedä onko mitään tällaista lisätty keskusteluun, mutta...
On se outoa, että kun työntekijä ajaa etuaan se on saatanallista kiristämistä. Mutta kun kvartaalitalousmies siirtää tuotannon kiinaan muutaman voittoprosentin tähden se on ihan normisettiä ja a-ryhmän ajattelua.
Tässä yhteiskunnassa on jotakin tosi pahasti vikana.
Minä en ainakaan ole keskittynyt eri tahojen toimien arvottamiseen hyvä-paha -akselilla, vaan järkevä-typerä -akselilla, ja siinäkin lähinnä miettinyt sitä, miten paljon vahinkoa kukin taho itselleen onnistuu typeryydellään aiheuttamaan, muille aiheutetun vahingon lisäksi.
Niin kauan kuin Suomessa toimivilta yrityksiltä ei kielletä ulkomaista omistusta tai johtoa, on turha syyttää yhteiskuntaa siitä, etteivät nämä yritykset tunne yhteiskuntavastuuta Suomesta. Siihen ei vain ole mitään syytä. Sen sijaan suomalaisomisteisten ja -johtoisten yritysten kohdalla olen vierestä seurannut, miten mm. irtisanomisia lykätään niin pitkään kuin vain voidaan, ja tällä aiheutetaan yritykselle lisätappioita, jotka puolestaan johtavat siihen, että on pakko irtisanoa enemmän väkeä kuin olisi tarvinnut, jos toimintaa olisi järkeistetty jo aiemmin. Aika harva yritys on rahasampo, joka tuottaa omistajilleen ilman erittäin huolellista taloudenpitoa, johon sisältyy mm. se kustannusten pitäminen minimissä.
Frederik Krueger kirjoitti:NuoriD kirjoitti:Eli yhteiskunnan etu on pyrkiä rajoittamaan lääkärien määrää
Koulutettujen lääkärien määrän lisääminen on tärkeää lääkärien ylisuurien palkkojen alaspainamiseksi, tai vaihtoehtoisesti Suomen pitäisi alkaa ostaa halvempia lääkäripalveluja Virosta ja Venäjältä.
Aiemmin jo olen todennut, ettei ylimääräisten lääkärien kouluttaminen ratkaise ongelmaa, koska lääkärikoulutuksen avulla voi työllistyä niin monelle muullekin alalle, ulkomaille muutosta nyt puhumattakaan. Ylikoulutus ei siis missään tapauksessa johtaisi kortistolääkäreihin, vaan mm. siihen, että Suomen kustannuksella koulutettaisiin maailmalle ilmaiseksi lääkäreitä. Eli ongelmana ei ole lääkäripula, vaan niiden olemassaolevien lääkärien haluttomuus tehdä tiettyjä töitä. Tälle pääasiallisena syynä ovat työolosuhteet, joiden korjaaminen olisi ensiarvoisen tärkeää. Toisekseen oleellista olisi lainsäädännön ja valvonnan avulla karsia virka-aseman väärinkäytön mahdollisuudet minimiin, eli käytännössä selkiinnyttää julkisen ja yksityisen terveydenhuollon väliset rajat.
Toisaalta täytyy myöntää, että vähän minua on alkanut mietityttää, olisiko Nokia-ilmiö ollut mahdollinen ilman suomalaista insinöörien ylikoulutusta. Lääketiede on tänä päivänä sellaisessa murrosvaiheessa, että jonkinlaiselle ilmiölle olisi senkin sisällä tilausta, ja ehkäpä lääkärien ylikoulutus voisi tarjota Suomelle paikan tällä kentällä. Kukapa tietää.
