Pysytkö näkemään eron ihmisen ja eläimen välillä?

[huima]

Se, että samalla kun et kykene elämään itse saarnojesi mukaan ja vedät häkkieläimen kolestrolia ja silavaa naamaasi kolmen ihmisen edestä niin että suunpielistä roiskuu, saarnaat ihmisille lajismista. Sehän tarkoittaa ainoastaan sitä että kun sulle tulee tarpeeksi iso nälkä, sä syöt ilman tunnontuskia naapurin kakaratkin.

Kuinka monta lasta HB:n naapurustossa enää on?

[Riemumieli]

Voin mäkin julistautua netissä miksi tahansa varajeesukseksi.

Et voi, koska se olen minä.

[Niba]

Ampuisin sekä karhun että ihmisen, jos ne olisi tekemässä minulle tai läheiselleni jotain kamalaa. Muuten en ampuisi kumpaakaan.

Vespa? Ampuisitko veljesi jos hän olisi juuri tappamassa vanhempiasi huumeissaan, eikä mitään muuta keinoa olisi estää?

[Kai Nalo]

Ampuisitko veljesi jos hän olisi juuri tappamassa vanhempiasi huumeissaan, eikä mitään muuta keinoa olisi estää?

Riippuu tulevasta perinnöstä.

[Homeboy65]

Meillä kummallakin on luonnollisesti oikeus mielipiteeseemme. Mun mielestäni kaikelta sun julistukselta putoaa pohja pois, jos et itse tee niin kuin opetat.

Meillä on kaksi tyyppiä; mies A, joka matkustaa Thaimaahan panemaan 10 vuotiaita poikia peppuun ja pitää sitä ok juttuna, ja mies B, joka tekee sitä myös, mutta pitää sitä vääränä. Mun mielestäni mies B ei ole yhtään sen parempi kuin mies A, koska teot ratkaisevat, puhe on halpaa.

Voin mäkin julistautua netissä miksi tahansa varajeesukseksi.

Voi pyhä yksinkertaisuus.

Eikö tämä nyt todellakaan mennyt ns. jakeluun? Vai käsitätkö asioita aivan tahallasi väärin?

Tarkennetaan ensin elämäntapojani: minä en käytä turkkia, en omista häkkikanalaa enkä turkistarhaa, en tee eläinkokeita jne.
Syön kyllä lihaa. Mutta sillä syönkö lihaa vai en ei ole ei ole mitään käytännön merkitystä, siis ei mitään KONKREETTISTA MERKITYSTÄ TÄSSÄ ASIASSA.
Konkreettinen= kouraantuntuva, todellinen.
Jokainen tajuaa, jos haluaa, että yhden ihmisen ravinto-tottumuksilla ei ole tässä jutussa mitään merkitystä. Yhdenkään teurastamon, ruokafirman, sikalan jne. toimintaan ei tulisi mitään vaikutusta vaikka ryhtyisin täysvegaaniksi. Koko ajatuskin on vitsi.

Otetaan historiallista perspektiiviä. Historiasta huomataan, että epäkohtien oikaisemisessa lainsäädännön muutokset ovat olleet valtavasti tehokkaampi keino kuin mitkään kuluttajaboikotit. Ylipäänsä epäkohtien oikaisemisessa on tarvittu järeämpiä keinoja kuin kuluttajaboikotit, mm. sotia.

Jos minun lihansyönnilläni olisi jotain, edes jotain käytännön merkitystä, voisin lopettaa sen.

[NuoriD]

Jos minun lihansyönnilläni olisi jotain, edes jotain käytännön merkitystä, voisin lopettaa sen.

Jos sinä lopettaisit lihansyönnin, niin uskoakseni lihantuotantoon tuotettavan lihan määrä vähenisi.

Toki tietysti tuo hukkuu sinne kohinaan, mutta pääsääntöisestihän tuottajat eivät halua tuottaa enempää lihaa, kuin menee kaupaksi. Kauppakaan ei halua ostaa enempää lihaa hyllyyn, kuin menee kaupaksi. Älä petä itseäsi.

[huima]

Jos minun lihansyönnilläni olisi jotain, edes jotain käytännön merkitystä, voisin lopettaa sen.

Oletko vähentänyt lihan syöntiä?

Oletko ostanut kalliimpia, eettisemmin tuotettuja elintarvikkeita ja luomulihaa?

Oletko tehnyt muuta kuin ollut tekopyhä?

[SikaMika]

Jos minun lihansyönnilläni olisi jotain, edes jotain käytännön merkitystä, voisin lopettaa sen.

Miksi meidän "lajistien" sitten pitäisi tehdä asialle jotain, kun sinäkään, kettutyttö henkeen ja vereen, et tee? Kenen sitten pitäisi muuttaa kulutustottumuksiaan?

Ilmeisesti yritit sanoa, että lakeja pitäisi muuttaa ja pakottaa kaikki lihantuottajat tuottamaan lihansa merkittävästi eettisemmin? Vastoin tässä asiassa täysin kuutamolla olevan Suvisen mutua liha ON sekasyövälle ihmiselle yksi peruselintarvikkeista, ja kaiken lihantuottamisen muuttaminen luomuksi nostaisi lihan hintaa "sen oikealle tasolle" (Suvinen on suuressa ymmärryksessään määrännyt meille myös lihan oikean hinnan, kiitos siitä) eli n. vitusti, jolloin juurikin köyhempi väki saisi mutustella korviketta. Samalla tietty nousee kaiken muunkin eläinperäisen pöperön hinta, eli köyhät saavat elellä perunaretiisi-osastolla. Väitän, ettei moiselle lakimuutokselle löydy kannatusta edes vasemmiston keskuudesta joitain Vihreitä lukuunottamatta. Porvaristo ei moista tule koskaan edes ehdottamaan, hehän omistavat tehotuotantoyksiköt.

Eli päädymme sinulle kiusallisen totuuden eteen: ainoa tapa muuttaa julmaa maailmaa on tarpeeksi monen tyypin omien kulutustottumuksien muuttaminen. Sinusta ei puolestaan ole kuin varoittavaksi esimerkiksi.

[huima]

Kyllä minä näen, että ainoa keino puuttua touhuun on lainsäädännön muuttaminen. Ihminen kun on kuin onkin eläin; menee sinne karsinaan mihin ajetaan.

Samasta syystä prostituutio pitäisi kieltää, sillä kukapa nyt kalliiseen avioliittoon tai suhteeseen haluaisi, kun halpaa seksiä on markkinoilta saatavilla.

[Manaaja]

Miten ihmeessä kuvittelet, että muinaisella kivikaudella eli niinkin kaukana menneisyydessä kuin sata vuotta sitten nuo mainitsemasi köyhät perustallaajat eivät todellakaan joka päivä kantaneet automarketista kotiin halpaa hunajamarinoitua broiskufilettä, sika-nautajauhelihaa tai extra-large-bulkkimunia? Kyllä sitä suurimmaksi osaksi elettiin ihan joka päivä sillä "peruna-retiisiosastolla", ja ihan hyvin voitiin, ellei jopa terveemmin kuin nykyään.

Joo, niinkin hyvin, että sunkin ikäinen nainen oli siihen aikaan yli-iäkäs harvinaisuus.

[elco]

ja ihan hyvin voitiin, ellei jopa terveemmin kuin nykyään.

Jotenkin minulle tulee näistä Suvisen jutuista mieleen se, mitä Ford Fairlane totesi samannimisessä leffassa Zuzu Petalsista.

[NuoriD]

nykyisentahtinen lihansyönti länsimaissa nyt vaan on kestämättömällä tasolla.

Jos jätetään eläinnäkökulma pois, niin miten niin?

[bliss]

Jotenkin minulle tulee näistä Suvisen jutuista mieleen se, mitä Ford Fairlane totesi samannimisessä leffassa Zuzu Petalsista.

Jaahas. Tauon paikka. Tästä tuli ihan hillitön hirnumiskohtaus

[Bhven]

sata vuotta sitten nuo mainitsemasi köyhät perustallaajat ...ja ihan hyvin voitiin, ellei jopa terveemmin kuin nykyään.

Ihan täyttä paskaa. Viittaan tässä suurimpaan mahdolliseen auktoriteettiin, eli entiseen peruspalveluministeriin Osmo Soininvaaraan, jonka mukaan nykyinen monipuolinen ravinto on tuplannut ihmisten elinajanodotteen (poislukien antibiootit ja erikoissairaanhoito, joista tulee vielä bonusvuosia).

[elco]

Mitä kulutustottumuksien muuttamiseen tulee, niin luuletko tosissaan, että niin kauan kuin halpaa lihaa tyrkytetään kansa vapaaehtoisesti vähentää lihansyöntiään tai lähtisi eläinten oloja parantaakseen ostamaan luomulihaa, jotta sen hinta tulisi alas? Kyllä minä näen, että ainoa keino puuttua touhuun on lainsäädännön muuttaminen. Ihminen kun on kuin onkin eläin; menee sinne karsinaan mihin ajetaan.

Jos nyt asiastakin: Minä olen sitä mieltä, että ihmisten, jotka ovat valmiita äänestämään yleisluontoisesta kulutustottumusten säätelystä lailla, pitäisi moraalisesti ottaa sen verran vastuuta, että eläisivät itse ensin kuten muilta haluavat edellytettävän.

Jos ihminen on eläin niin mikä tässä on issue? Jos taasen joku tälläinen korkeampi moraalinen velvoite katsotaan olevan niin mielestäni enemmistön kansasta vähintään pitäisi itse oma-aloitteisesti elää ehdotetun lainsäädännön mukaan.

Tokihan kaltaisesi porukka saa vaatia vaikka sitä, että tietokoneita ei saa enää käyttää ja pitää vetää retiisiä munasillaan kuusen juuressa, mutta se ei mitenkään edellytä sitä, että näin esim. minun kohdallani tulisi tapahtumaan.

Jos joku esim. haluaa kieltää käsiaseet muilta yksityisiltä kuin itseltään niin eikös se kuullosta vähän hassulta?

[NuoriD]

nykyisentahtinen lihansyönti länsimaissa nyt vaan on kestämättömällä tasolla.

Jos jätetään eläinnäkökulma pois, niin miten niin?

Koska ne elukatkin pitää ruokkia jollain, ja jo nykyään valtaosa maapallon viljelypinta-alasta käytetään eläinrehun tuottamiseen. Suoraan ihmisten hyvinvoinnista ja ruuasta pois. Oletetaan, että kaikkien maapallon ihmisten pitäisi saada yhtä paljon lihaa kuin nykysuomalaisen. Maapallon resurssit eivät tähän riitä, se on matemaattinen mahdottomuus.

Obs! Huom! Kirjoitit "lihansyönti länsimaissa". Olen samaa mieltä siitä, että ei realistisesti ole nykyteknologialla mahdollista, että maailman 7 miljardia ihmistä söisivät lihaa yhtä paljon kuin länsimaalaiset.

Sen sijaan en näe estettä sille, että länsimaalaiset jatkaisivat nykyruokavaliollaan. Miksi se ei onnistuisi tulevaisuudessa, kun se onnistuu nytkin?

[NuoriD]

sata vuotta sitten nuo mainitsemasi köyhät perustallaajat ...ja ihan hyvin voitiin, ellei jopa terveemmin kuin nykyään.

Ihan täyttä paskaa.

Edelleen, eläinrasvan syöntikö se on ihmisen terveemmäksi ja elinvoimaisemmaksi tehnyt? Lääkäri-Davenkin luulisi tietävän jotain verisuonten tukkeutumisesta, liikalihavuudesta ynnä muista nykypäivän elintasosairauksista.

En ole ottanut tuohon terveyspuoleen kantaa tässä keskustelussa.

[RP]

Jotenkin minulle tulee näistä Suvisen jutuista mieleen se, mitä Ford Fairlane totesi samannimisessä leffassa Zuzu Petalsista.

Jaahas. Tauon paikka. Tästä tuli ihan hillitön hirnumiskohtaus

*Reps* Miten se menikään, muistan vaan juustohöylän(?), keskustelun ja masturbaation.

[elco]

Edelleen, eläinrasvan syöntikö se on ihmisen terveemmäksi ja elinvoimaisemmaksi tehnyt? Lääkäri-Davenkin luulisi tietävän jotain verisuonten tukkeutumisesta, liikalihavuudesta ynnä muista nykypäivän elintasosairauksista.

Onko eläinrasva ja liha jotenkin sama asia?

Millä tavalla mielestäsi eläinrasva lihottaa enemmän kuin kasvirasva?

[bliss]

Jotenkin minulle tulee näistä Suvisen jutuista mieleen se, mitä Ford Fairlane totesi samannimisessä leffassa Zuzu Petalsista.

Jaahas. Tauon paikka. Tästä tuli ihan hillitön hirnumiskohtaus

*Reps* Miten se menikään, muistan vaan juustohöylän(?), keskustelun ja masturbaation.

Conversation with Zuzu Petals was like masturbating with a cheese grater: slightly amusing, but mostly painful.

*lempileffa, kaikesta huolimatta

[Bhven]

Jos joku 70- luvulla olisi sanonut, että tupakointi on pahasta

Vittu sä olet kahvilla, mutta... Suomen ensimmäinen tupakkalaki on vuodelta 1976. Lakia täydentävä asetus on vuodelta 1973.

[Manaaja]

Miten ihmeessä kuvittelet, että muinaisella kivikaudella eli niinkin kaukana menneisyydessä kuin sata vuotta sitten nuo mainitsemasi köyhät perustallaajat eivät todellakaan joka päivä kantaneet automarketista kotiin halpaa hunajamarinoitua broiskufilettä, sika-nautajauhelihaa tai extra-large-bulkkimunia? Kyllä sitä suurimmaksi osaksi elettiin ihan joka päivä sillä "peruna-retiisiosastolla", ja ihan hyvin voitiin, ellei jopa terveemmin kuin nykyään.

Joo, niinkin hyvin, että sunkin ikäinen nainen oli siihen aikaan yli-iäkäs harvinaisuus.

Jep, eläinrasvan kehoon tunkeminen tekee nuoreksi, terveeksi ja kauniiksi.

Ai ei voitukaan hyvin? Päätätkö jo mitä mieltä olet, jotta mun olisi helpompi olla eri mieltä. Eikös ne muuten eläinperäisestä ravinnosta pääosin kalaa syöneet kivikaudella, joiden rasvojen koostumus pitäisi ymmärtääkseni olla ihmisille aika tavalla optimaalista terveysvaikutusten suhteen.

Aika mielenkiintoista mutuvenkoilua enivei.

[elco]

Jos kansalta kysyttäisiin, se haluaisi sekä halpaa lihaa että eläimille parempia oloja, luulen ma. Siinäpä pähkäilet sitten sellaisen lakimuutoksen, joka miellyttää kaikkia.

En minä mitään lihaveroa ole kuules tässä ajamassa.

Sinähän tässä keuhkoat, että pitäisi rajoittaa raakasti lihansyöntiä, koska
1) liha ei ole terveellistä
2) lihansyöntiä Suomessa ei pitäisi sallia, koska lihansyönti samassa määrin ei ole globaalisti mahdollista
3) lihansyönti on moraalisesti väärin, koska kehitysmaissa joku näkee nälkää
4) ilmeisesti eläimellä on mielestäsi oikeus olla tulematta syödyksi

Ylläolevat eivät ole lainauksia, vaan viiltävää mediakritiikkiä.

[huima]

Suvinen on oikeassa siinä, että maailman ravintotuotanto on resurssien kulutuksen suhteen hankalassa tilanteessa, kun populaatio kasvaa ja vaurastuu. Punaisen lihan tuottamiseksi käytetään erittäin paljon luonnonresursseja, joilla tuotettaisiin enemmän kasvipohjaista ravintoa.

Mutta kuinka muuttaa miljardien kulutustottumukset, muuten kuin kieltämällä tai rajoittamalla lihan tuotantoa. Se on isompi ja hankalampi kysymys.

Ja sitten tulee elcomainen kysymys, että jos uhkana on että liha kielletään ja/tai se kallistuu merkittävästi, niin eikö nyt ole paras hetki sitten mässäillä viimeiset vuodet ihan törkeästi?

[NuoriD]

Kaipa mun täytyy viran puolesta ottaa tähän terveyskysymykseen kantaa:

Nykykäsitys on, että kasvispainotteinen ruokavalio on hyvä asia.

Eläintuotteita varmasti pitäisi syödä vähemmän kuin nykyään länsimaissa keskimäärin tehdään. Eläinrasvat sisältävät enemmän kovia rasvoja, jotka lisäävät valtimokovettumatautia.

Ovatko kasvisruokavaliot turvallisia?
Aikakauskirja Duodecim
2001;117(1):117-121
Anna-Liisa Rauma
Ruokavalion turvallisuus
Kasvisruokavalioiden terveyttä edistävät vaikutukset
Kasvisruokavalioiden turvallisuus
Vegaanien ravitsemus- ja terveydentila
Energian saanti, kehon paino ja kasvu
Raudan saanti ja tarve
B12-vitamiinin puuttuminen on ongelma vegaaniruokavaliossa
D-vitamiini, kalsium ja luuston kunto
Muita vegaaniruokavalion riskitekijöitä
Lopuksi
Kirjallisuutta

Mielenkiinto kasvisruokavaliota ja sen terveysvaikutuksia kohtaan kohdistui aluksi ensisijaisesti terveysriskien kartoittamiseen, sittemmin sekä kasvisperäisten ruokien että erilaisten kasvisruokavalioiden terveyttä edistävään vaikutukseen. Nykyisin vallitsee yksimielisyys siitä, että suositusten mukaisesti koostetut kasvispainotteiset ruokavaliot, laktovegetaariset ruokavaliot sekä semivegetaarinen ja sekaruokavalio edistävät terveyttä yhtä lailla. Sen sijaan vegaaniruokavalio poikkeaa ravintoarvoltaan merkittävästi edellisistä, ja sen toteuttaminen ilman ravitsemuslisiä on terveysriski. Monipuolinen vegaaniruokavalio täydennettynä B12-vitamiinilla sekä kalsiumilla ja tarpeen mukaan myös D-vitamiinilla ja raudalla voi kuitenkin edistää terveyttä. Käytännössä vegaanin on turvauduttava vitamiini- ja kivennäisainevalmisteisiin tai käytettävä säännöllisesti ruokia, joita on täydennetty näillä ravintoaineilla.

Hyvinvointivaltioissa kasvissyöjät ovat heterogeeninen ryhmä, joka terveydellisiin, eettisiin tai ekologisiin syihin perustuen välttää eläinperäisten ruokien käyttöä. Tämä ryhmä jakautuu semivegetaristeihin, lakto-ovovegetaristeihin, laktovegetaristeihin ja vegaaneihin, sen mukaan, missä määrin ruokavalioon sisältyy eläinperäisiä ruokia. Semivegetaristit syövät silloin tällöin vaaleaa lihaa tai kalaa, lakto-ovovegetaristit maitovalmisteiden lisäksi kananmunia ja laktovegetaristit hyväksyvät maitovalmisteiden käytön. Vegaanit puolestaan eivät syö mitään eläinperäisiä ruokia.

Raja erityyppisten kasvisruokavalioiden välillä on käytännössä kuitenkin häilyvä, ja ryhmän sisäinen vaihtelu ruokavalinnoissa voi olla hyvinkin suuri kuten esimerkiksi vegaanien ryhmässä (Rauma 1996).

Käsitteitä kasvisruokavalio ja kasvissyöjä on omiaan sekoittamaan se, että ravitsemusasiantuntijat käyttävät yhä useammin termiä kasvispainotteinen ruokavalio (plant-based diet) puhuessaan suositeltavasta ruokavaliosta. Kasvispainotteisessa ruokavaliossa energia saadaan suurimmaksi osaksi kasvisperäisistä ruoka-aineista ja eläinperäisiä ruokia kuuluu siihen vain vähän. Puhtaasta kasvis- eli vegaaniruokavaliosta käytetään englanninkielisessä kirjallisudessa termiä plant-only diet (Dwyer 1999).

Ruokavalion turvallisuus
Suositusten mukaisesti koottu ruokavalio edistää terveyttä. Ruokavaliosta aiheutuvien terveyshaittojen riski kasvaa silloin, kun elimistö altistuu ravinnon välityksellä haitallisille yhdisteille, jotka voivat olla mikrobiologista tai kemiallista alkuperää, ja erityisesti silloin, kun ruokavalio poikkeaa selvästi suositellusta (ravitsemuksellinen riski). Terveyshaitta voi olla välitön, esimerkiksi ruokamyrkytys tai allerginen reaktio, tai se ilmenee vasta pidemmän ajan kuluessa, kuten ylipainon kehittyminen, ateroskleroosi, luuston haurastuminen, karsinogeneesi jne. Kansanterveyden kannalta virheellisen ravitsemuksen aiheuttamat pitkäaikaishaitat ovat merkittävin terveysriski suomalaisten ravitsemuksessa.

Kasvisruokavalioiden terveyttä edistävät vaikutukset
Kasvissyöjät nauttivat päivittäin enemmän kasvisperäisiä ruokia kuin sekaravinnon käyttäjät ja saavat näin merkitsevästi enemmän terveyttä edistäviä ruoan komponentteja kuten antioksidanttivitamiineja, foolihappoa, kuituja ja kasvien luonnollisia yhdisteitä (Rauma 1996). He käyttävät eläinperäisiä ruokia vain vähän tai eivät ollenkaan, jolloin haitallisen tyydyttyneen rasvan ja kolesterolin saanti on myös merkitsevästi pienempi kuin sekaruokavaliota noudattavilla. Antioksidanttien runsas saanti näkyy mm. siinä, että vegaanien elimistön antioksidantti-, C- ja E-vitamiini- ja beetakaroteenipitoisuudet ovat suuret (Rauma ja Mykkänen 2000).

Kasvispainotteisen ruokavalion lisäksi monien kasvissyöjien elämäntyyli on terveyttä edistävä: he käyttävät vähän alkoholia ja harrastavat kohtalaisen paljon liikuntaa ja vain pieni joukko esimerkiksi seitsemännen päivän adventisteista tupakoi (Fraser 1999). Kasvissyöjät ovat yleensä myös hoikempia kuin sekaruokaa nauttivat (Dwyer 1991), ja heillä on harvemmin kohonnut verenpaine (Beilin 1994).

Väestötason tutkimuksissa on osoitettu, että kasvissyöjien kuolleisuus iskeemisiin sydänsairauksiin on merkitsevästi pienempi kuin muun väestön (Key ym. 1999). Yhdysvaltalaisessa seitsemännen päivän adventisteihin kohdistetussa suuressa seurantatutkimuksessa havaittiin, että lakto-ovovegetaarista ruokavaliota noudattavilla adventisteilla oli merkitsevästi pienempi riski sairastua paksusuoli- ja eturauhassyöpään. Samainen tutkimus antoi myös viitteitä siitä, että kasvisruokavaliota noudattavat adventistit sairastuisivat harvemmin diabetekseen, verenpainetautiin ja reumaan (Fraser 1999).

Kasvisruokavalioiden turvallisuus
Nykyisin vallitsee yksimielisyys siitä, että suositusten mukaisesti koostetut kasvispainotteiset ja laktovegetaariset ruokavaliot sekä semivegetaarinen ja sekaruokavalio edistävät terveyttä yhtä lailla. Sen sijaan vegaaniruokavalio poikkeaa ravintoarvoltaan niistä merkittävästi. Vegaaniruokavalio ilman ravitsemuslisiä ei sisällä riittävästi kaikkia välttämättömiä ravintoaineita. Niinpä suomalaisten ravitsemussuositusten mukaan pikkulasten, raskaana olevien naisten ja imettävien äitien ei pitäisi noudattaa vegaaniruokavaliota, koska ravintoaineiden ja energian tarve on heillä suuri (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 1998).

Yhdysvaltain dieteetikkoyhdistyksen ADA:n (American Dietetic Association) ja sikäläisten ravitsemusuositusten (Dietary Guidelines for Americans), kannanotto vegaaniruoan turvallisuuteen ja sen soveltuvuuteen herkille väestöryhmille on liberaalimpi (Messina ja Burke 1997, Dwyer 1999). Näiden mukaan vegaaniruokavalio edistää terveyttä, kunhan se kootaan suositusten mukaisesti, eli monipuolista kasvisvalikoimaa täydennetään puuttuvilla ravintoaineilla, kuten B12-vitamiinilla ja kalsiumilla, ja lisäksi tarpeen mukaan D-vitamiinilla ja raudalla. Käytännössä tämä toteutetaan siten, että vegaani käyttää vitamiini- ja kivennäisainevalmisteita tai syö säännöllisesti ruokia, joita on täydennetty näillä ravintoaineilla.

Koska myös monet suomalaiset ja erityisesti nuoret ryhtyvät vegaaneiksi, terveydenhuoltohenkilöstön tulee tuntea vegaaniruokavalion riskit ja ohjata vegaaneja ruoan valinnassa.

Vegaanien ravitsemus- ja terveydentila
Vegaanien ruokavalio ja elintavat vaihtelevat hyvinkin paljon mm. niiden syiden mukaan (eettiset, terveydelliset, uskonnolliset tai muut filosofiset syyt), jotka ovat vaikuttaneet kyseisen ruokavalion omaksumiseen, ja toisaalta niihin vaikuttavat mahdollisuudet ja tahto noudattaa hyvää terveyttä ylläpitävää vegaaniruokavaliota (Rauma 1996). Niinpä yksittäisten vegaaniryhmien ravitsemus- ja terveydentilasta saatuja tutkimustuloksia ei voida yleistää koskemaan kaikkia vegaaneja. Seuraavassa tarkastellaan keskeisimpiä vegaanien ravitsemuksessa havaittuja virheitä, jotka heikentävät ravitsemustilaa tai aiheuttavat sairauksia.

Energian saanti, kehon paino ja kasvu
Vegaanit ovat merkitsevästi hoikempia kuin sekaruokaa syövät verrokit (Rauma 1996), osa jopa alipainoisia (Haddas ym. 1999). Niukka energiansaanti aikuisiällä voi olla eduksi. Se ehkäisee ylipainon muodostumista ja tätä kautta monien sairauksien kehittymistä. Toisaalta alipaino merkitsee aliravitsemustilaa ja kertoo energian saannin riittämättömyydestä. Vegaanien alipaino on terveysriski.

Energian riittämättömän saannin yhdessä ruoan runsaan kuitupitoisuuden kanssa on havaittu heikentävän alle viisivuotiaiden vegaani- ja makrobiootikkolasten kasvua, joskin tämän on havaittu korjaantuvan kymmenen vuoden ikään mennessä. Myös vegaaniäitien lasten pienen syntymäpainon oletetaan johtuvan energian riittämättömästä saannista (Sanders ja Reddy 1994).

Jotta vegaanilapset saisivat riittävästi energiaa ruokavaliostaan, suositellaan useampien aterioiden ja välipalojen nauttimista. Myös runsaasti rasvaa sisältävien ruokien kuten pähkinöiden, siemenistä tehtyjen rasvaisten levitteiden, avokadon ja kasviöljyjen käyttöä suositellaan. Lasten ruokavalioon voidaan myös osittain sisällyttää puhdistettuja hiilihydraatteja ja erilaisia herkkuja, kuten kuivattuja hedelmiä (Messina ja Burke 1997).

Raudan saanti ja tarve
Raudan tarve on suuri raskaana olevilla ja imeväisikäisillä, ja nämä ryhmät ovat herkimmät raudan puutteelle. Raudanpuutosanemiaa esiintyy yleisesti kehitysmaiden vegaaneilla ja makrobiootikoilla, sillä he saavat suurimman osan energiastaan puhdistetusta riisistä (Sanders ja Reddy 1994). Englannissa ja Yhdysvalloissa raudanpuutosanemiaa ei esiinny yleisesti vegaaneilla, sillä heidän ruokavalionsa sisältää kokojyväviljaa ja C-vitamiinipitoisia hedelmiä ja kasviksia, jotka edistävät kasvisperäisen raudan imeytymistä (Craig 1994).

Vaikka vegaanit eivät yleisesti sairastu raudanpuutosanemiaan, heidän on kuitenkin syytä kiinnittää huomiota raudan riittävään saantiin. Heillä on sekaruokavaliota noudattaviin verrattuna merkitsevästi pienemmät rautavarastot, vaikka he saavat rautaa merkitsevästi enemmän (Outila ym. 1998, Reddy ja Sanders 1990, Haddad ym. 1999). Rautavalmisteiden käyttöä suositellaan raskauden aikana, ja se voi olla tarpeen myös murrosiässä ja fertiili-ikäisille naisille yksilöllisen tarpeen mukaan.

B12-vitamiinin puuttuminen on ongelma vegaaniruokavaliossa
Vegaaniruoka sisältää marginaalisen pieniä määriä biologisesti aktiivista B12-vitamiinia. Hapatetut ruoat ja merilevät sisältävät suurimmaksi osaksi tehotonta B12-vitamiinianalogia, jonka runsas saanti heikentää aktiivisen B12-vitamiinin imeytymistä (Dagnelie ym. 1991, Yamada ym. 1999). B12-vitamiinin puuttuminen ruokavaliosta on havaittu riskiksi niin väestötasolla kuin lukuisissa tapaustutkimuksissa (Sanders ja Reddy 1994, Rauma ym. 1995, Haddad ym. 1999, Renault ym. 1999).

B12-vitamiinin puutos vaikuttaa erittäin haitallisesti imeväisikäisiin ja raskaana oleviin. Punasolujen lisäksi myös hermosolut tarvitsevat B12-vitamiinia, ja puutteesta on seurauksena hermoston kehityshäiriö. Kehityshäiriö voi vaurioittaa lasta eliniäksi. Hermotoiminnan heikentymistä, lähinnä raajoen pistelyä ja puutumista ja muistikatkoksia, on raportoitu esiintyvän myös aikuisilla vegaaneilla (Bar-Sella ym. 1990).

Aikuisella, jolla on runsas B12-vitamiinivarasto ja B12-vitamiinin tehokas enterohepaattinen kierto, puutosoireiden ilmaantumiseen voi kulua jopa 20–30 vuotta (Herbert 1994). Vegaaniäidin imeväisikäiselle puutostauti saattaa kuitenkin ilmentyä jo lapsen ollessa vain muutaman kuukauden ikäinen (Renault ym. 1999). Kasvissyöjien B12-vitamiinistatuksen mittarina käytetään seerumin tai plasman metyylimalonihappo- tai homokysteiinipitoisuutta. Nämä ovat herkempiä B12-vitamiinin puutoksen osoittimia kuin seerumin B12-vitamiinipitoisuus (Schneede ym. 1994).

Edellä mainituista syistä kaikenikäisten vegaanien tulee nauttia B12-vitamiinia joko synteettisenä valmisteena tai elintarvikkeisiin lisättynä. Myös hiivavalmiste (Red Star T-6635+), jota on kasvatettu synteettistä B12-vitamiinia sisältävässä alustassa, on luotettava vitamiinilähde.

D-vitamiini, kalsium ja luuston kunto
D-vitamiinin puutteesta aiheutuvaa riisitautia on raportoitu esiintyvän niin modernien vegaanien kuin makrobioottista ruokavaliota noudattavien vegaanien lapsilla (Sanders ja Reddy 1994). Riisitaudilta välttymiseen vaikuttavat ravinnosta saatavan D-vitamiinin ja kalsiumin lisäksi myös auringon valolle altistuminen ja D-vitamiinilisän käyttö.

Vegaanit saavat ruoasta D-vitamiinia erittäin vähän (Rauma 1996, Outila ym. 1998), käytännössä vain margariinista tai muista D-vitamiinilla täydennetyistä elintarvikkeista, esimerkiksi soijajuomasta. Tämän lisäksi talvi on meillä pitkä ja pimeä, eikä ihossa muodostu tällöin auringonvalon vaikutuksesta D-vitamiinia. Suomalaisissa tutkimuksissa D-vitamiinistatusta osoittava seerumin 25-OH-D-pitoisuus on todettu vegaaneilla merkitsevästi pienemmäksi kuin verrokeilla (Lamberg-Allardt ym. 1993, Outila ym. 2000).

Myös kalsiumin saanti on vegaaneilla suosituksiin nähden niukkaa (200–600 mg/vrk) (Rauma 1996). Luuntiheystutkimusten mukaan vegaaneilla on hauraammat luut kuin sekaruokaa syövillä tai laktovegetaristeilla (Outila ym. 2000). Vegaanien luustossa tapahtuu myös luun resorptiota enemmän kuin sekaruokaa syövien luustossa (Lamberg-Allardt ym. 1993, Outila ym. 2000).

Koska vegaanit saavat ruokavaliostaan niukasti sekä kalsiumia että D-vitamiinia ja koska monista kasvisperäisistä ruoista saatavan kalsiumin hyväksikäyttö on heikkoa (Weaver ja Plawecki 1994), vegaanilasten ja -nuorten on syytä käyttää kalsiumvalmisteita tai syödä säännöllisesti kalsiumilla täydennettyjä elintarvikkeita.

Muita vegaaniruokavalion riskitekijöitä
Syömällä monipuolisesti erilaisia kasvisperäisiä ruokia vegaanit varmistavat ravintoaineiden monipuolisen saannin. Tästä huolimatta on todettu viitteitä siitä, että he saavat suosituksiin nähden liian vähän seleeniä (Judd ym. 1997) ja jodia (Appleby ym. 1999). Toisaalta ne vegaanit, jotka käyttävät runsaasti merilevää, saavat liikaa jodia (Rauma ym. 1994, Lightowler ja Davies 1998).

Myös vegaaniruokavalion rasvahappokoostumukseen on kiinnitetty viime aikoina entistä enemmän huomiota. Vegaanit saavat ruokavaliostaan runsaasti linolihappoa (18:2n-6) suhteessa alfalinoleenihappoon (18:3n-3), ja siksi dokosaheksaeenihapon (DHA 22:5n-6) endogeeninen synteesi saattaa estyä. Tästä syystä suositellaan, että vegaaniruokavaliossa n-6 ja n-3-rasvahappojen suhde olisi välillä 4–10:1 (Sanders 1999). Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vegaanien kannattaa käyttää päivittäin sellaisia kasviöljyjä, jotka sisältävät runsaasti alfalinoleenihappoa, kuten soija- ja rypsiöljyä (Sanders ja Reddy 1994, Sanders 1999).

Muita vegaaniruokavalion haittoja ovat ruokamyrkytykset, allergiat ja hampaiden eroosio. Jotkut vegaanit myös kieltäytyvät rokotuttamasta lapsiaan, jolloin lapsen sairastumisriski kasvaa.

Lopuksi
Eri kasvisruokavalioiden terveysvaikutusten ja turvallisuuden tieteellinen riskinarviointi jatkuu. Erityisesti vegaaniruokavalion pitkäaikaisvaikutuksista lasten ravitsemukseen tarvitaan lisää tutkimustietoa. Kiinnostavia kysymyksiä ovat myös, kuinka paljon kasviksia, hedelmiä ja marjoja tulisi syödä päivittäin ja toisaalta kuinka paljon eläinperäisiä ruokia olisi hyvä sisällyttää ruokavalioon. Kasvispainotteiseen ravintoon siirryttäessä on syytä pitää mielessä, että samalla kun kasvisperäisten ruokien määrää lisätään, on eläinperäisten ruokien määrää vähennettävä, jotta energian saanti ei kasvaisi.

Vegaaniruokavalion optimaalinen toteuttaminen edellyttää yksilöllistä ravitsemusterapiaa ja ohjausta. Myös keskustelua ruoan täysiarvoisuudesta on syytä jatkaa. Pohdittaessa vegaaniutta terveyden kannalta on tärkeä keskustella tavoitteiden prioriosoinnista. Onko vegaanin tavoitteena hyvä ravitsemus- ja terveydentila, vai ovatko kenties eläinten hyvinvointi, ympäristön vaalinta tai yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus tätä tärkeämpiä tavoitteita? Olipa vastaus mikä tahansa, on selvää, että esimerkiksi suomalainen vegaani joutuu tekemään kompromisseja ruoan valinnassa. Ei ole ympäristölle eduksi juoda Hollannista tuotettua, yhdysvaltalaisesta soijasta valmistettua juomaa. Toisaalta jos soijajuomaa on täydennetty B12-vitamiinilla ja kalsiumilla, sen käytöllä voidaan oleellisesti vähentää vegaaniruokavalion aiheuttamaa terveysriskiä.

ANNA-LIISA RAUMA, FT, ma. professori [email protected] Joensuun yliopisto, SOKL PL 55, 57101 Savonlinna

Kirjallisuutta
Appleby PN, Thorogood M, Mann JI, Key TJA. The Oxford Vegetarian Study: an overview. Am J Clin Nutr 1999;70 Suppl:525S-31S.

Beilin LJ. Vegetarian and other complex diets, fats, fiber, and hypertension. Am J Clin Nutr 1994;59 Suppl:1130S-5S.

Bar-Sella P, Rakover Y, Ratner D. Vitamin B12 and folate levels in long-term vegans. Isr J Med Sci 1990;26:309–12.

Craig WJ. Iron status of vegetarians. Am J Clin Nutr 1994;59 Suppl:1233S-7S.

Dagnelie PC, van Staveren WA, van den Berg H. Vitamin B12 from algae appears not to be bioavailable. Am J Clin Nutr 1991;53:695–7.

Dwyer JT. Nutritional consequences of vegetarianism. Annu Rev Nutr 1991;11:61–91

Dwyer J. Convergence of plant-rich and plant-only diets. Am J Clin Nutr 1999;70 Suppl:620S-2S.

Fraser GE. Associations between diet and cancer, ischemic heart disease, and all-cause mortality in non-Hispanic white California Seventh-day Adventists. Am J Clin Nutr 1999;70 Suppl):532S-8S.

Haddad EH, Berk LS, Kettering JD, Hubbard RW, Peters WR. Dietary intake and biochemical, hematologic, and immune status of vegans compared with nonvegetarians. Am J Clin Nutr 1999;70 Suppl:586S-93S.

Herbert V. Staging vitamin B12 (cobalamin) status in vegetarians. Am J Clin Nutr 1994;59 Suppl:1213S-22S.

Judd PA, Long A, Butcher M, Caygill CP, Diplock AT. Vegetarians and vegans may be most at risk from low selenium intakes. BMJ 1997;314:1834.

Key TJ, Fraser GE, Thorogood M, ym. Mortality in vegetarians and nonvegetarians:detailed findings from a collaborative analysis of 5 prospective studies. Am J Clin Nutr 1999;70 Suppl:516S-24S.

Lamberg-Allardt C, Kärkkäinen M, Seppänen R, Biström H. Low serum 25-hydroxyvitamin D concentrations and secondary hyperparathyroidism in middle-aged white strict vegetarians. Am J Clin Nutr 1993;58:684–9.

Lightowler HJ, Davies GJ. Iodine intake and iodine deficiency in vegans as assessed by the duplica technique and urinary iodine excretion. Br J Nutr 1998;80:529–35.

Messina VK, Burke KI. Position of the American Dietetic Association: vegetarian diets. J Am Diet Assoc 1997;97:1317–21.

Outila T, Kärkkäinen M, Seppänen R, Lamberg-Allardt C. Food and nutrient intake of premenopausal female vegetarians and omnivores in Finland. Scand J Nutr 1998;42:98–103.

Outila TA, Kärkkäinen MUM, Seppänen RH, Lamberg-Allardt CJE. Dietary intake of vitamin D in premenopausal, healthy vegans was insufficient to maintain concentrations of serum 25-hydroxyvitamin D and intact parathyroid hormone within normal ranges during the winter in Finland. J Am Diet Assoc 2000;100:434–41.

Rauma AL, Törmälä ML, Nenonen M, Hänninen O. Iodine status in vegans consuming a living food diet. Nutr Res 1994;14:1789–95.

Rauma AL, Törrönen R, Hänninen O, Mykkänen H. Vitamin B12 Status of Long-Term Adherents of a Strict Uncooked Vegan Diet ("Living Food Diet") Is Compromised. J Nutr 1995;125:2511–5.

Rauma AL. Nutrition and Biotransformation in Strict Vegans. (Eaters of "Living Food"). Väitöskirja. Kuopion yliopiston julkaisuja D. Lääketiede 102. Kuopio: Kuopion yliopisto, 1996.

Rauma AL, Mykkänen H. Antioxidant status in vegetarians versus omnivores. Nutrition 2000;16:111–9.

Renault F, Verstichel P, Ploussard JP, Costil J. Neuropathy in two cobalamin-deficient breast-fed infants of vegetarian mothers. Muscle Nerve 1999;22:252–4.

Sanders TAB. Essential fatty acid requirements of vegetarians in pregnancy, lactation, and infancy. Am J Clin Nutr 1999:70 Suppl):555S-9S.

Sanders TAB, Reddy S. Vegetarian diets and children. Am J Clin Nutr 1994;59 Suppl:1176S-81S.

Schneede J, Dagnelie PC, van Staveren WA, ym. Methylmalonic acid and homocysteine in plasma as indicators of functional cobalamin deficiency in infants on macrobiotic diets. Pediatr Res 1994; 36:194–201.

Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Suomalaiset ravitsemussuositukset. Komiteamietintö 1998:7. Helsinki: Oy Edita Ab, 1998.

Weaver CM, Plawecki KL. Dietary calcium: adequacy of a vegetarian diet. Am J Clin Nutr 1994;59 Suppl:1238S-41S.

Yamada K, Yamada Y, Fukuda M, Yamada S. Bioavailability of dried Asakusanori (Porphyra tenera) as a source of cobalamin (Vitamin B12). Int J Vitam Nutr Res 1999;69:412–8.

Artikkelin tunnus: duo92010 (A1010117)
© 2010 Kustannus Oy Duodecim