Häät on elokuussa, vaix naikkariin mentiin helmikuussa. En kuulu kirkkoon. Sattunutta ei voi muuttaa. Oion vain sen, etten itse tässä ole mielestäni ryssinyt kuin sen, etten ole ollut muijan puolella 100%. Olen pitänyt muijan ajan tasalla koko ajan, siten kuin se on ollut mahdollista. Olen koko ajan tasapainoillut ja yrittänyt samalla olla jonkinlaisena diplomaattina tarpeen vaatiessa. Näissä jutuissahan on monta tapaa toimia ja lopputulos ei määritä paremmuutta - js sellaista edes on.
Ylermi Ylihankala kirjoitti:Häät on elokuussa, vaix naikkariin mentiin helmikuussa. En kuulu kirkkoon. Sattunutta ei voi muuttaa. Oion vain sen, etten itse tässä ole mielestäni ryssinyt kuin sen, etten ole ollut muijan puolella 100%. Olen pitänyt muijan ajan tasalla koko ajan, siten kuin se on ollut mahdollista. Olen koko ajan tasapainoillut ja yrittänyt samalla olla jonkinlaisena diplomaattina tarpeen vaatiessa. Näissä jutuissahan on monta tapaa toimia ja lopputulos ei määritä paremmuutta - js sellaista edes on.
Käsittääkseni tämä katoaa vain yhdellä tavalla. Lähdet ymmärtämään miksi naistasi suuresti harmittaa tämä ja kerrot sen hänelle. Toisaalta kerrot myös, että tämä asia on jo tapahtunut ja mennyttä et pysty millään konstilla korjaamaan. Tulevaisuuteen taas pystyt vaikuttamaan ja yrität välttää jatkossa tämän tilanteen. Voit jopa lisätä, että tässä on se mitä haluat asiasta sanoa. Sitten pelaat vaan odotus-peliä.
DTP, käy vieraissa, all is well, pelastukaa jeesuksessa, kananugetti pyllyssä auttaa, Standinturskaalautaselle, antakee, ootte te ennenkin, lähestymiskielto, raakaa lihaa und schnell.
Naisia on niiin vaikea ymmärtää. Tekisi vaan mieleni sanoa, että get over it, se on jo mennyttä, vettä sillan alla, kaputt. Joku mokasi jossain, mutta niin ei tule käymään enää koskaan.
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
No siis okei. Jos juttu on mennyt niin, että ylermi on hävinnyt pariksi päiväksi huitsin vittuun ja muijalla ei ole siis mitään hajua missä äijä on, koska veli tai joku muu ei ole vaivautunut infoomaan niin mä sanoisin että epic fail tapahtu about siinä vaiheessa jos ylermi ei tukenut muijaansa niinku sata prossasesti. Koska se on vähän niinku oikeassa, oon sori tästä.
Ja tota, pakko sanoo et ai ai, jos juttu tosiaan meni näin. Aika vittumaisesti tehty veljeltäs. Ei taida hirveest digata muijastas?
Siis olen asiassa teorissa sivullinen, mutta siis käytännössä myös jossain määrin osallinen. Eihän nämä riidat ratkea kuin puhumalla niin, että osapuolet (vaimoni ja veljeni) rakentavassa hengessä kertoisivat tarinassa oman versionsa yrittämättä selvityä voittajana, vaan PYRKIMÄLLÄ YMMÄRTÄMÄÄN TOISEN OSAPUOLEN KÄYTÖSTÄ JA MIELIPAHAA. Toistaiseksi kumpaakaan ei tuorakentava keskustelu ole kiinnostanut. Ilmeisesti tilanne on vielä liian tulehtunut, häätkin vielä edessä.
^mä en nyt pysty käsittämään mitä suo muijan pitäs yrittää ymmärtää? Se että sun veli on vaan niin mäntti että ei viitsi ilmoittaa? Kun ois kulunu vaikka sormet niin paljon jos ois ees tekstiviestin laittanu, jossa kertoo sun olevan polttareissa eikä makaavan kuolleena jossain katuojassa?
Vaikka oletkin ns. osittain ulkopuolinen tapahtumaan suosittelen vahvasti tuomitsemaan veljen käytöksen. Muuten voi ajatuskulku mennä helposti linjalle "vittu mikä kusipää -> ei helvetti, mun ukkohan on sille sukua! Onkohan toi periytyvää? Ei se oma mies oo sitä kyllä oikeen tuominnut, eli siitä se ei oo iso juttu -> voi vittu, mun ukkoni on kusipää, joka ei välitä pätkän vertaa mun tunteistani"
Toimistorotta kirjoitti:Ei sinänsä mitään. Mutta eipä siinä pitäisi olla pitkällisen jälkipyykinkään paikkaa, varsinkin jos anteeksipyyntö on esitetty. Life goes on.
Kotonaolija lienee ehtinyt pohtia asiat yksinhuoltajaksi jäämisestä, leskeksi joutumisesta kämpän myynteihin ja päivähoitojen järjestelemisiin asti. Ja miten kertoa lapselle, että isukkisi on nyt vaan delannut, kyllä tämä tästä.
Kun kotona on lapsi asiat muuttuvat. Tai sitten kotonaolijoitten määrä voi äkkiä muuttua.
Tätä taustaa vasten veikkailen, että tämä juttu ei tosiaan katoa mihinkään. Sen kanssa voi oppia elämään kyllä.
Toimistorotta kirjoitti:Musta taas tuntuu, että jotenkin nimenomaan se lasten tulo talouteen nostaa kynnystä vaihtaa taloudessa asustelevien lukumäärää.
Taidat tietää asian. Eikö se ole ihan tutkittua faktaa, että varsinkin eka vuosi tulokkaan jälkeen altistaa ongelmille ja eroille.
Toimistorotta kirjoitti:Musta taas tuntuu, että jotenkin nimenomaan se lasten tulo talouteen nostaa kynnystä vaihtaa taloudessa asustelevien lukumäärää.
Taidat tietää asian. Eikö se ole ihan tutkittua faktaa, että varsinkin eka vuosi tulokkaan jälkeen altistaa ongelmille ja eroille.
Joo, jos puhutaan avioeroista. Mutta noin yleisesti ottaen lapset nostavat kynnystä päättää parisuhde, se että ensimmäinen vuosi lapsen tulon jälkeen on poikkeuksellisen raskasta aikaa ei muuta sitä faktaa.
Vai onko sinusta yhtälö, jossa erolla on vaikutusta vain kahteen aikuiseen jotenkin vaikeampi kuin sellainen, jossa se vaikuttaa lisäksi X alaikäiseen?
Toimistorotta kirjoitti:Ei sinänsä mitään. Mutta eipä siinä pitäisi olla pitkällisen jälkipyykinkään paikkaa, varsinkin jos anteeksipyyntö on esitetty. Life goes on.
Itseasiassa mulle ei selvinnyt onko veli pyytänyt anteeksi. Ja onko Ylermi vain pahoitellut tilannetta vai osoittanut ymmärtävänsä miksi se ottaa vaimoa niin pahasti päähän. Jos ei, niin se että Yltsi kommentoisi että anna jo olla, meni jo, on lähinnä osoitus siitä ettei pidä asiaa minään isona ongelmana joka pitäisi selvittää, jotta se ei toistuisi ja että vaimo voisi tuntea että hänetkin otetaan huomioon suhteessa.
Tix: Ajattelen, että niin ihania kuin lapset ovatkin ja niin paljon kun niiden yhdessäpitävään vaikutukseen haluaa uskoa, on lapset eritoten lisäkoetinkivi parisuhteelle. Ratkaistavissa oleva "ongelma" kyllä ehdottomasti, mutta tuo ratkaisu vaatii siinä määrin työtä, että kaikki eivät jaksa tuota usein isoakin urakkaa loppuun asti suorittaa. Voisi sanoa, että vaativa ura aiheuttaa samalla tavoin eroja kuin lapsikin.