Mun on pakko myös todeta, että ajatusmaailmamme on niin erilainen. Oikeastaan tämä nostaa taas pintaan synnytyskonefiiliksen, alan uhmailemaan.exPertti kirjoitti:No, jos juniori jää ainokaisekseni niin siitä voi tulla karikko.
Kyllä sitä mun mielestä pitää sen verran joustava olla, että jos oma lapsi asuu osan aikaa "kotona" ja toinen kokee asian epämukavaksi varsinkin sen takia, kun omat lapset eivät tässä talossa viihdy, niin silloin pitäisi yrittää tehdä kompromissi. Toihan on kun päätä seinään löisi. Ihan vitun sama kuinka kiihkeää on, nussitte vaikka laivan autokannella, mutta jos ei jälkikasvu viihdy teidän suhteen ohella teidän asumuksessanne, on kyllä päässä vikaa.Kai Nalo kirjoitti:Olet marza.exPertti kirjoitti:^ Missä kohtaa tuossa turvallisuudesta puhuttiin?
Ei jumalauta jos pitäisi rauhallisesta omakotitalosta muuttaa johonkin hemmetin rivariin pelkkien syöttiläitten takia hullujen naapureitten viereen.
Sitä paitsi, kai sitä nyt ennemmin rivariin muuttaa kuin kerrostaloon.
Uhmaile ihmeessä, mutta omien halujen tukahduttaminen ei kait yleensä ole koskaan johtanut mihinkään terveeseen ja hyvään.RP kirjoitti:Mun on pakko myös todeta, että ajatusmaailmamme on niin erilainen. Oikeastaan tämä nostaa taas pintaan synnytyskonefiiliksen, alan uhmailemaan.
En vaan osaa samaistua. Johtuuko se sitten erilaisista lähtökohdista. Olen liikaa parisuhdetyyppi.
Miksi sanoisit vastaan asiassa, josta itsekin nautit? Onko mahdollista, että miellyttämisenhalusi ulottuu turhan voimakkaasti myös ulkopuolisiin, joiden mielestä sinun ei pitäisi tehdä sitä tai tätä asiaa miehesi puolesta? Ja vastaansanomisen halusi syntyy ainoastaan heidän pitämisekseen tyytyväisinä? Ei kannata antaa ulkopuolisten määrätä sitä, mitä sinä haluat.Elppis kirjoitti:Se ongelma olen minä itse, ainakin omasta mielestäni ja se, että mies osaa tietenkin hyväksikäyttää näitä piirteitä omiin tarkoituksiinsa: vedota empaattiseen luonteeseen joskus turhankin hyvin. Ketuttaa itseäni heikkous, kyky sanoa vastaan.
Kukapa meistä rakastaisi kumppaniaan täysin pyyteettömästi? Sinäkin kuitenkin haluaisit seksiä kumppaniltasi, joten jättäisitkö hänet jonkun toisen vuoksi jos et pystyisikään saamaan häneltä seksiä, eikä hän suostuisi myöskään siihen että kävisit vieraissa?MGandhi kirjoitti:Kyllä se silloin tarkoittaa sitä, että sä et ole tarkoittanut naiselle juuri yhtään mitään muuta kuin siittäjää/lasten elättäjää.
Eli siis jos et enää syystä tai toisesta pystyisi saattamaan vaimoasi raskaaksi, jättäisi tämä sinut jonkun sellaisen miehen takia, joka pystyisi? Surullista.
Sanoin "eivät tunne oloaan turvalliseksi", eli yhdeksi sanaksi tiivistettynä "turvallisuudentunne". Eri asia kuin turvallisuus.exPertti kirjoitti:"KaiN" Mut, turvallisuus oli EW:n sana. "tervetullut" oli kai alkuperäinen.
Ihme semantiikkaa.EveryWoman kirjoitti:Sanoin "eivät tunne oloaan turvalliseksi", eli yhdeksi sanaksi tiivistettynä "turvallisuudentunne". Eri asia kuin turvallisuus.exPertti kirjoitti:"KaiN" Mut, turvallisuus oli EW:n sana. "tervetullut" oli kai alkuperäinen.
Jos ei tunne itseään tervetulleeksi oman vanhempansa luokse, kyseessä on turvallisuudentunteen vaurioituminen. Se ei ole mikään pieni juttu.
Kyllä minäkin uskon, että ongelma olisi mahdollista ratkaista myös ilman asunnonvaihtoa, mutta vaikeampaa se olisi. Ilman muuta sille lapsista, jonka koti se on ollut, paikalla on erilainen merkitys ja se on hänen luontevaa "reviiriään", kun taas vaimon lapsille se ei sitä ole. Ja tämä tietenkin vaikuttaa siihen, miten kukin siinä talossa käydessään käyttäytyy. Ja vaimon ikävät fiilikset lapsistaan vaikuttavat ennen pitkää myös parisuhteen onnistumiseen, halusi hän sitä tai ei.exPertti kirjoitti:Kumpikaan vioista ei korjaannu asuntoa vaihtamalla. Siitä tulee vaan uusia vikoja, joita ei ehkä sitten korjatakaan.
Sun listaa katellessa teki mieli luetella se kaikki, mistä edes suunnilleen on meillä selvitty... Ei taida olla hyvä hetki moiseen.EveryWoman kirjoitti:No höh teidän kanssanne. Itsehän te niissä omissa suhteissanne elätte - ette kai tosissanne ajattele, että joku kitisijä voisi kommenteillaan muuttaa suhdetta jotekin olennaisesti erilaiseksi?
Sen verran tiedän, että teillä lienee ollut moninkertaisesti paskemmat nakit tähän mennessä.Jenny Daa-aah! ling kirjoitti:Sun listaa katellessa teki mieli luetella se kaikki, mistä edes suunnilleen on meillä selvitty... Ei taida olla hyvä hetki moiseen.
No miksi annat väärän ja puutteellisen kuvan? Tulisiko kokonaiskuvasta liian pitkä kirjoitus vai onko enemmän kyse siitä, että kokonaisuus ei oikein hahmotu?Ja seriously... Mun ongelma nettiin kirjottelussa on se, että annan poikkeuksetta väärän ja kovin puutteellisen kuvan, enkä vaan voi sietää sitä. Vaikkei muita juuri edes häiritsisi! Vituttaa saada vain osa kaikesta muiden silmille, vituttaa ne väärät mielikuvat, jotka ovat aina mielestäni ihan vääriä tasan siks, että mielipiteen muodostajalle ei ole tarjottu lähellekään kaikkea siitä matskusta, mitä pitäis.
Tietenkään mun ei pitäis välittää yhtään mitä ajatuksia tekstit muissa herättää vaan käyttää itsekkäästi muita hyödyks, repiä jotain erilaisia näkökulmia ongelmiini... Mut kaikki antaa ihan vääriä jos jaan väärin. Diuh! :p
Mikä on Pertsa yhdistävä tekijä sulla ja kaikilla sun naapureillas?exPertti kirjoitti:Ei yhtään täysjärkistä rivarinaapurustoa ole elämän aikana vastaan kävellyt.
Onhan niitäkin asioita tosiaan, mitä ajattelemalla huomaan vain hymyileväni. Niistä muodostuu tää nykyhetken iloisempi osuus, niistä saa virtaa ja järkyttävän tarpeellista uskoa. Mut kaikki ei oo takana päin, läheskään kaikki. Joidenkin asioiden vuoksi kaikki on melkein paremmin nyt kuin ennen, mutta sieltä ne tietyt pirut nousee aina vaan uudelleen häiritsemään ja tottakai ne nousee silloin kun ei ihan oikeasti enää jaksaisi. Olen kyllä tajunnut, ettei kaikesta tietysti edes pääse yli, tai siis ne eivät unohdu ja ovat aina läsnä mutta jotenkin "tossa käsiteltyinä vieressä", eikä ole enää mitään anteeksi annettavaa tai pyydettävää, jotkut asiat vaan on. Sinänsä nekin kuuluisi sille "näistä selvitty" -listalle...EveryWoman kirjoitti:Mutta sitä en ihan hiffannut, miksei "näistä selvitty" -luettelon kirjoittaminen olisi hyvä idea? Eikö siitä saa voimaa ja virtaa? Itse ainakin saan kun ajattelen kuinka paljon paremmin kaikki on nyt (elän kuin eri maailmassa ja eri suhteessa, eri henkilön kanssa). Vai johtuuko se siitä, että pelkää etteivät ne jutut olisikaan vielä takana päin?
Tuntuu, etten osaa muodostaa ymmärrettäviä lauseita. Ranskalaisin viivoin (terapeutillekin) kasattu "ongelmalista" on liian karun näköinen, sieltä puuttuu ne tärkeät mutta, silti, vaikka jne jne. tekijät, joita jotenkin tartten ymmärtääkseni miks me edes ollaan yhdessä.EveryWoman kirjoitti:No miksi annat väärän ja puutteellisen kuvan? Tulisiko kokonaiskuvasta liian pitkä kirjoitus vai onko enemmän kyse siitä, että kokonaisuus ei oikein hahmotu?
![:]](./images/smilies/icon_hymy.gif "Iso Hymy"){kind=icon}
Merkitään tämä luetuksi. Ei sinullakaan kyllä hyvin mene.MGandhi kirjoitti:Mikä on Pertsa yhdistävä tekijä sulla ja kaikilla sun naapureillas?
Sun juttujas lukeneena ja mielipiteitäs ihmetelleenä, en todellakaan ihmettele, että koet kaikki naapurisi (ja muut elämääsi koskettavat ihmiset, vaimosi mukaanlukien) hulluiksi/mielipuoliksi/idiooteiksi. Sä et vaan tajua niitä... niin tai sitten ne ei tajua sua.
Ainoa oikea tilanne lähteä suhteeseen imho.Vesper kirjoitti:Apua, mun orastava parisuhde Yllätysmiehen kanssa saattaa kariutua siihen, että se tuntuis olevan vähän turhankin tarkkanäköinen mun suhteen. Iik!
