aimohaiku kirjoitti:James Blunt - Back To Bedlam
Palkkapäivän kunniaksi.
Onkos tällä levyllä se kaamea You're Beautiful ujellus? meinasi siihen kappaleeseen mennä hermo niin pahasti että oli taas tv lentää parvekkeelta alas.
Viimeisimmät Levyostokset
-
Starflare
-
Starflare
Kumma juttu. Eilisissä bileissä soittivat System Of A Downia, ja tällä kertaa kolahti. Aikaisemmin ei ole napannut. Pakkohan se oli sitten loggautua CDON:lle ja tilata:
System Of A Down - Mezmerize
Samaan syssyyn päätin napata jotain, jonka ostoa olen täysin syyttä vitkutellut liian pitkään:
Mew - And The Glass Handed Kites
Ja tarttuipa kouraan edullisesti muutama muukin hankintalistalla pidempään roikkunut:
Cardigans - Long Gone Before Daylight
The Crash - Comfort Deluxe
Cure - Greatest Hits
Nyt ei malttaisi odottaa, että koska se paketti saapuu.
System Of A Down - Mezmerize
Samaan syssyyn päätin napata jotain, jonka ostoa olen täysin syyttä vitkutellut liian pitkään:
Mew - And The Glass Handed Kites
Ja tarttuipa kouraan edullisesti muutama muukin hankintalistalla pidempään roikkunut:
Cardigans - Long Gone Before Daylight
The Crash - Comfort Deluxe
Cure - Greatest Hits
Nyt ei malttaisi odottaa, että koska se paketti saapuu.
"Never wrestle with a pig. You get dirty and besides the pig likes it. -George Bernard Shaw
-
AarneAnkka
-
mustaenkeli
- Kitisijä
- Viestit: 2872
- Liittynyt: 09.09.2005 12:08
- Paikkakunta: Hell-sinki
- Viesti:
-
bedlam
-
Starflare
bedlam kirjoitti:Fear Factory - Transgression
Edellinen levy oli mielestäni melkoista sontaa, mutta koska sitä kehuttiin ja tätä on haukuttu, ajattelin että mielipiteeni on sen yleisen kanssa nytkin päinvastainen. Ekan biisin kuuntelin ostaissani, hyvältä kuulosti. Miksaus kusee kyllä ja pahasti.
Häääh!? Archetype yksinkertaisesti määrää!
. Itselle ei tuo Transgression oikein mitänkään päin toiminut, mutta olikohan se ensimmäinen biisi, 540,000 degrees fahrenheit oli mainio, harmi ettei taso kantanut koko levyn läpi. Myös se yletön koverien määrä vetää suupieliä polviin.-
bedlam
Starflare kirjoitti:Häääh!? Archetype yksinkertaisesti määrää!
Njaa. Mulle tökki kaikista eniten ne karseat lällätyskertsit, jotka tuntuivat pilaavan biisin kuin biisin. Ensin tykitetään viimesen päälle raskaalla poljennolla ja yhtäkkiä kulman takaa pomppaa duurissa menevä huonolta lastenlaululta kuulostava kertosäe. Hyi. Parhaiten levyltä toimikin se...oliko se nyt kakkosbiisi, joka oli täyttä tykitystä alusta loppuun. Sama on vaivannut bändiä kyllä pidempään, jo Obsoleten aloitusbiisin kertsi musersi aikoinaan huonoudellaan.
Demanufacture iski niin lujaa 10 vuotta sitten, että ei sen tasolle enää bändi yllä, teki mitä tahansa. Olihan silläkin näitä hiukan naiiveja laulumelodioita, mutta silloin se oli vielä kohtuullisen uusi juttu, eikä häirinnyt mitenkään. Eikä poppimelodiat minua haittaa, mutta 1. melodian pitäisi olla edes jotakuinkin toimiva ja 2. mielummin poppibiisit poppibiiseinä ja jätetään ne lallatukset kokonaan pois niistä rankemmista tykityksistä.
-
SingleMalt
-
1108
-
HoundDog
Omar And The Howlers – Muddy Springs Road (1995)
Pelottavan aikuismainen levy bändiltä jonka itse olen aina mieltänyt takuuvarmaksi blues bändiksi jolta ei asennetta puutu. Toki levyltä löytyy siivuja jotka eivät jätä kylmäksi. Kuten ’Hoo Doo Ball’, joka rokkaa paremmin kuin mitkä tahansa rivibiisit, jotka on tehty vastaavaan muottiin kuin The Doorsin tunnetuksi tekemä Bo Diddley siivu ’Who Do You Love’. Tässä ”versiossa” on, miten sen nyt sanoisin, munaa. Mutta muutoin albumi sopinee enemmänkin illanvieton taustamusiikiksi. Vastaavan oloista poppia kuin Eric Clapton suoltaa hetkittäin. No ei ehkä ihan niin pahaa. Kent Dykes on kuitenkin juuriltaan mississippin alueelta ja se myös kuuluu hänen tekeleissään. Kuitenkin tällä albumilla on ehkä vähän turhankin kaavamaista junttaamista. Hämmästyttävää että juuri edellinen albumi jonka kaverin tuotannosta olen kuullut, ’Blues Bag’, on juuri sitä parasta tavaraa mitä rahalla saa. Kaverin lauluäänestä on aina vaan todettava, että aivan uskomaton. Eikä se kitaran soittokaan tunnu vaikeuksia tuottavan.
”Open up and let me in. I’m your midnight ramblin’ man.”
http://www.omarandthehowlers.com/
http://www.amazon.com/exec/obidos/tg/de ... ce&s=music
Pelottavan aikuismainen levy bändiltä jonka itse olen aina mieltänyt takuuvarmaksi blues bändiksi jolta ei asennetta puutu. Toki levyltä löytyy siivuja jotka eivät jätä kylmäksi. Kuten ’Hoo Doo Ball’, joka rokkaa paremmin kuin mitkä tahansa rivibiisit, jotka on tehty vastaavaan muottiin kuin The Doorsin tunnetuksi tekemä Bo Diddley siivu ’Who Do You Love’. Tässä ”versiossa” on, miten sen nyt sanoisin, munaa. Mutta muutoin albumi sopinee enemmänkin illanvieton taustamusiikiksi. Vastaavan oloista poppia kuin Eric Clapton suoltaa hetkittäin. No ei ehkä ihan niin pahaa. Kent Dykes on kuitenkin juuriltaan mississippin alueelta ja se myös kuuluu hänen tekeleissään. Kuitenkin tällä albumilla on ehkä vähän turhankin kaavamaista junttaamista. Hämmästyttävää että juuri edellinen albumi jonka kaverin tuotannosta olen kuullut, ’Blues Bag’, on juuri sitä parasta tavaraa mitä rahalla saa. Kaverin lauluäänestä on aina vaan todettava, että aivan uskomaton. Eikä se kitaran soittokaan tunnu vaikeuksia tuottavan.
”Open up and let me in. I’m your midnight ramblin’ man.”
http://www.omarandthehowlers.com/
http://www.amazon.com/exec/obidos/tg/de ... ce&s=music
-
HoundDog
Popa Chubby – Peace, Love & Respect (2004)
No niin. Pakko myöntää. Olen jäänyt koukkuun tämän kaverin tuotoksiin. Heti alkuun on kuitenkin sanottava että tällä uusimalla albumillaan Popa menee lyriikoissaan yhteiskunta kritiikissään jo vähän liian pitkälle. Aikansa kutakin. Tai ainakin niin alkaa allekirjoittaneesta tuntua. Kun tuota anti-amerikkalaisuutta ja Bushin vastaisuutta pukkaa joka tuutista. Avausraita kertoo kaiken; Un-American Blues. No onpahan päässyt edellisestä perisynnistään, eli NYC keskeisyydestään. Koittais joskus lauleskella vanhan kunnon ’Whiskey and wimmen’ –kaavan mukaan. Ehkä hänen vahvuus onkin juuri siinä ettei kangistu vanhoihin kaavoihin. Itse musiikkia nimittäin ei ole huonoa lainkaan. Ei ollenkaan. Ja sanoitusten taso nousee levyn loppua kohden kuin kevät kiimoissaan ulvovan Jack Russelin terrierin jäykkä häntä.
Olen tainnut aikaisemminkin mainostaa Popan jäljittelemätöntä tyyliä yhdistellä eri musiikin lajeja omassa tuotannossaan, nojaten kuitenkin vahvaan blues pohjaan. Ei petä tämäkään albumi. Kerta kuuntelu huonolla äänentoistolla antoi pettyneen vaikutelman. Etenkin kun samaan aikaan lueskeli päin prinkkalaa, mukaan liitettyyn vihkoon, kirjattuja lyriikoita. Vaan kun seuraavilla kerroilla keskittyi musiikkiin ja kuunteli lyriikan itse levyltä, niin johan alkoi aueta. ’Life is a beat down’ on huikea siivu, erottuu edukseen muutoin hyvästä kokonaisuudesta.
http://www.popachubby.com/
http://www.bluesweb.com/p_disque.php3?i ... rubrique=2
No niin. Pakko myöntää. Olen jäänyt koukkuun tämän kaverin tuotoksiin. Heti alkuun on kuitenkin sanottava että tällä uusimalla albumillaan Popa menee lyriikoissaan yhteiskunta kritiikissään jo vähän liian pitkälle. Aikansa kutakin. Tai ainakin niin alkaa allekirjoittaneesta tuntua. Kun tuota anti-amerikkalaisuutta ja Bushin vastaisuutta pukkaa joka tuutista. Avausraita kertoo kaiken; Un-American Blues. No onpahan päässyt edellisestä perisynnistään, eli NYC keskeisyydestään. Koittais joskus lauleskella vanhan kunnon ’Whiskey and wimmen’ –kaavan mukaan. Ehkä hänen vahvuus onkin juuri siinä ettei kangistu vanhoihin kaavoihin. Itse musiikkia nimittäin ei ole huonoa lainkaan. Ei ollenkaan. Ja sanoitusten taso nousee levyn loppua kohden kuin kevät kiimoissaan ulvovan Jack Russelin terrierin jäykkä häntä.
Olen tainnut aikaisemminkin mainostaa Popan jäljittelemätöntä tyyliä yhdistellä eri musiikin lajeja omassa tuotannossaan, nojaten kuitenkin vahvaan blues pohjaan. Ei petä tämäkään albumi. Kerta kuuntelu huonolla äänentoistolla antoi pettyneen vaikutelman. Etenkin kun samaan aikaan lueskeli päin prinkkalaa, mukaan liitettyyn vihkoon, kirjattuja lyriikoita. Vaan kun seuraavilla kerroilla keskittyi musiikkiin ja kuunteli lyriikan itse levyltä, niin johan alkoi aueta. ’Life is a beat down’ on huikea siivu, erottuu edukseen muutoin hyvästä kokonaisuudesta.
http://www.popachubby.com/
http://www.bluesweb.com/p_disque.php3?i ... rubrique=2
-
aimohaiku
-
aimohaiku
-
aimohaiku
-
Starflare
Starflare kirjoitti:mozart kirjoitti:Taisipa lähteä kaupasta My Dying Bridea, Panteraa ja Mokomaa viimeisimmällä kerralla mukaan
No jessus, voisitkohan edes hieman tarkentaa? olisi myöskin kiva kuulla mielipiteitä ostoksista, ettei vain listata niitä.
Ilmeisesti uuden tulokkaan tönimistä
(..taisi edeltänyt kirjoittajakin unohtaa mielipiteet 
)
Tässäpä tulee:
My Dying Bride - 34.788%...
Mokoma - 120 päivää
Pantera - Reinventing Hell the best of Pantera
ja unohdinpa tuossa aiemmin mainita
Killswitch engage - the End of Heartache
Yleisesti ottaen en osta levyjä tänä päivänä ellen ole kuullut niitä jo aiemmin jossain muodossa. Jokainen ylläoleva levy on omassa kategoriassaan mielestäni keskivertoa parempi. Tosin My Dying Bride'n levy ei mene kuitenkaan suosikkini, Meisterverk I:n, edelle.
Sinänsä ei siis mitään suuria jippii-kiljahduksia, mutta kuuntelee mielellään
-
KGrilli
huima kirjoitti:iTunesista juuri pari Aimee Mannin levyä, mm. Bachelor nr. 2 ja irtobiiseinä esimerkiksi aivan mahtavan Wise Up.
Jamie Cullumin ja Sigur Rosin uusimmat tuli myös samalla ladattua.
Pitää sitä muutakin kuin tukanheilutusmusiikkia kuunnella, ja näiden tahdissa on paljon parempi fiilistellä tahi kutea.
Kun joku muukin suositteli tätä Aimee Mannin Bachelor Nr. 2:a, menin ja hain muutaman biisin siltä. Mut jostain syystä se ei ole napannut. Voisitko kertoa, mikä tässä levyssä on niin todella ihmeellistä?
-
aimohaiku
-
LillyMunster
- Kitisijä
- Viestit: 2007
- Liittynyt: 15.08.2005 12:55
CMX : Pedot
Joo kuunneltuna jo moooonta kertaa ja taas soi, repeatilla.
Aukeni nopeammin kun CMX:än levyt minulle yleensä. Mietin vain, että tykkäänkö niistä aina automaattisesti, ihan sama mitä suoltavat?
Sitä ennen kaikki Viikatteen levyt (Uusinta lukuunottamatta, se oli jo ennestään) tuli tilattua, nekin ahkerassa kulutuksessa, ja tykkään todella.
Tai no oli niitäkin, mutta piti ostaa alkuperäisenä.
Joo kuunneltuna jo moooonta kertaa ja taas soi, repeatilla.
Aukeni nopeammin kun CMX:än levyt minulle yleensä. Mietin vain, että tykkäänkö niistä aina automaattisesti, ihan sama mitä suoltavat?
Sitä ennen kaikki Viikatteen levyt (Uusinta lukuunottamatta, se oli jo ennestään) tuli tilattua, nekin ahkerassa kulutuksessa, ja tykkään todella.
Tai no oli niitäkin, mutta piti ostaa alkuperäisenä.
Monesti sitä ajattelee leikkivänsä hengellään. Pitäisi aina pitää mielessä, että siinä touhussa saattaakin leikkiäkin terveydellään, ja se on jo ihan toinen juttu...
-
Geetzu