Onnistuin olemaan provosoitumatta kun äidiltä pukkaa taas (nyt jo kahdeksan ja puolen kuukauden ajan) kännisiä viestejä joissa ensin haukutaan valehtelijaksi, hylkääjäksi yms., sitten ylpeästi sanoudutaan irti omista lapsista katkaisemalla välit, kuitenkin jatketaan viestittelyä uhkaillen edelleen itsemurhalla ja/tai toisten kuolemalla ja lopuksi kysellään mitä äiti minulle merkitsee. Pari päivää - viikko tyhjää, käyttäydytään kuin mitään ei olisi tapahtunut, sitten randomsoitto jostain tyhjänpäiväisestä aiheesta kuten joulukaktuksesta. Ei anteeksipyyntöjä, sillä eihän HÄN ole tehnyt mitään väärää, hänet on jätetty, hän vain uskaltaa nyt sanoa oman mielipiteensä. Silkkaa mustaa myrkkyä ja oksennuksessa rypemistä kuukaudesta toiseen, vailla pienintäkään elettä asioiden käsittelyyn tai uudelleen suuntautumiseen.
Tämä sietäminen on minulta nimenomaan hyvä teko ja toisen kunnioittamista vajavaisena ja heikkona ihmisenä. Kaikki mahdolliset auttamiskeinot olen kokeillut, yhdellekään ei ollut vielä oikea aika enkä tiedä tuleeko sellaista koskaan.
Helpointa olisi katkaista välit kokonaan tai tuulettaa samalla mitalla takaisin. Tai antaa ylenpalttisen empaattisia ja positiivisia vinkkejä miten selviytyä. Niin että hyvää joulua äiti. Pakettia et taida saada kun et vastaa postin soittoihin.
Tsemppiä Melnaisille. Mulla on kanssa välillä kestämistä äitini kanssa. Ei tosin ihan noin rankkoja juttuja, mutta niihin liittyy myös sanoutuminen täysin irti vastuusta omista ajatuksista ja sanomisista. Meni monta vuotta että opin lopulta siihen, että en enää ota hlö.kohtaisesti hänen sanomisiaan ja annan kaikkien tyhmien juttujen vaan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kyllä edelleen välillä v*tuttaa rankasti, mutta helpottanut anyways... Hän ei tosin varsinaisesti latele mitään tappouhkauksia, mutta masentuneena puhuu kyllä omasta kuolemastaan. Apua hän ottaa auliisti vastaan, mutta on tarkka siinä miten häntä autetaan. Se on turhauttavaa kun me tyttäret kyllä näkisimme mitä pitäisi tapahtua, mutta hän ei sitten juuri niitä asioita tietenkään halua. (Esim. siisti koti olisi mukava juttu, mutta sitten meidän pitäisi huolehtia siitä siisteydestä.)
Tällainen on todella tylsää. Toisen toiminta raivostuttaa, mutta sitten toisaalta kun kyse on noinkin läheisestä ihmisestä, ovat huoli ja suru samalla vahvasti läsnä.
Voimia!
"Never wrestle with a pig. You get dirty and besides the pig likes it. -George Bernard Shaw
Jenny Daa-aah! ling kirjoitti:Kolasin kahden mummelin pihat.
Sama taas, nyt ei kyllä enää jaksanu hymyilläkään... Kädet tais just sanoa ittensä irti talvesta (pah, parin timman päästä mentävä kiskomaan pentuja pulkassa).
Yhden naapurin pihaan on ilmestynyt pippeli palleineen kaikkineen. Aamun hyvä tekoni oli heittää vanha kulahtanut kaulaliina palleja lämmittämään. Tai siis hieman lapsosilta peittämään, lämmittämiseksihän tuota voi kutsua juuh...
Löysin digikameran takapihalta. Laitoin siitä ilmoituksen seinälle ja tänään yksi lattarityttö haki kameransa pois, sain palkkioksi meksikolaisia karkkeja. Tyhmä veto, nyt mulla ei taas ole kameraa.
SikaMika kirjoitti:Löysin digikameran takapihalta. Laitoin siitä ilmoituksen seinälle ja tänään yksi lattarityttö haki kameransa pois, sain palkkioksi meksikolaisia karkkeja. Tyhmä veto, nyt mulla ei taas ole kameraa.
Kai kuvasit muistoksi sinne koko miehuutesi täydessä loistossaan?
Aion pian näpytellä rahaa Joulupataan. Toivon todella että ehdin huomenna käymään tytsän vanhoja leluja läpi, jotta mies voisi viedä niitä paikalliseen pataan. Pahoin pelkään etten kuitenkaan kerkeä :(