Kitinä

Ajatteletko koskaan omaa kuolemaasi?

-Minä pyrin olemaan ajattelematta

Miten uskot kuolevasi?

-Veikkaan jotain syöpää, koska ne ovat sydän- ja verisuonitautien ohella yleisimpiä kuolinsyitä ja sydän ja verisuonitautiriskini on pieni

Kuinka vanhaksi uskot eläväsi?

-90 vuotiaaksi

Miten haluaisit kuolla?

-Äkillinen rytmihäiriö (kammiovärinä) olisi paras vaihtoehto. Yht 'äkkiä vain vintti pimenisi.

Ahdistaako tämä aihe sinua?

-No eihän tämä nyt mukavakaan ole.

Miten pelkäät kuolevasi

-Kovissa tuskissa hitaasti olisi tietysti pahin vaihtoehto

NuoriD kirjoitti: 1. Ajatteletko koskaan omaa kuolemaasi?

2. Miten uskot kuolevasi?

3. Kuinka vanhaksi uskot eläväsi?

4. Miten haluaisit kuolla?

5. Ahdistaako tämä aihe sinua?

6. Miten pelkäät kuolevasi

1. Ajoittain.

2
. Uskon kuolevani? Veikkaan että johonkin itseaiheutettuun, valitettavasti (en puhu itsemurhasta, vaan elämäntavoista johtuvasta)

3. n.65-70v

4. Mahdollisimman kivuttomasti, ellei tämä onnistu, niin en ainakaan yksin ja peloissani.

5. Ahdistaa.

6. Yksin.


Hyi *puistatus* Mä oon niin "taikauskoinen", etten sen kummemin asiasta haluaisi puhua

Elppis kirjoitti: 3. n.65-70v

Tuskin sä nyt noin nuorena kuolet, etkös sä nyt kuitenkin ole perusterve? Vai onko sulla joku krooninen sairaus?

NuoriD kirjoitti:

Elppis kirjoitti: 3. n.65-70v

Tuskin sä nyt noin nuorena kuolet, etkös sä nyt kuitenkin ole perusterve? Vai onko sulla joku krooninen sairaus?

Eipä juur, araknoideakysta+shuntti. Ehkä olen vain pessimisti.

I'm gonna live 4eva!

Ajatteletko koskaan omaa kuolemaasi?

Joskus, lähinnä kuolevaisuutta on ruvennut pohtimaan katsellessaan lapsen kasvua.

Miten uskot kuolevasi?

Sukuperinteitten mukaan kotoa suorilta jaloilta.

Kuinka vanhaksi uskot eläväsi?

Riippuu aika paljon loppuelämästäni. 76- jopa 90 vuotta. Toivoisin eläväni yli 80-vuotiaaksi kuitenkin pitäen mielessä seuraavan kysymyksen vastaukseni.

Miten haluaisit kuolla?

Kotona, normaalista vanhuksen elämästä yht'äkkiä kanttuvei.

Ahdistaako tämä aihe sinua?

Melkoisesta huomattavaan ahdistukseen.

Miten pelkäät kuolevasi?

Vanhainkodissa tai vastaavassa hoitolaitoksessa. Tätä pelkästään ajatellessa sitä pohtii, että ei ihme että sellainenkin asia kuin vanhusten itsemurhat ovat vaiettu issue tässä maassa.

Ajatteletko koskaan omaa kuolemaasi?
- Minulla on näissä se, että en oikein tiedä, mitä kuolemasta pitäisi ajatella. Tai siis en mitenkään pyri olemaan ajattelematta, mutta jos oikein istun alas ja koetan ajatella omaa kuolemaani, mieleen ei tule mitään. En vain osaa. Tai ehkä en vielä ole sisäistänyt omaa kuolevaisuuttani (itsetuntemuksen kanssa kun on muutenkin välillä vähän heikkoa).

Miten uskot kuolevasi?
- Kaikki neljä isovanhempaani ovat kärsineet sydän- ja verisuonitaudeista, ja kolme niihin jo kuollutkin. Ja äidillänikin on jo aika ärhäkkä verenpainetauti. Lisäksi en ole kovin innokas kuntoliikkuja pitkäkestoisissa kestävyyslajeissa, ja pidän liikaa ruoanlaitosta ja hyvästä ruoasta terveellisyydenkin kustannuksella. Eli ennuste lienee selvä: sukuperinteiden mukaan.

Kuinka vanhaksi uskot eläväsi?
- Kaikesta huolimatta nämä mainitut esi-isät ovat vedelleet pääosin tuonne kahdeksaankymppiin, ja tilastollisesti pari sukupolvea nuorempana minun pitäisi varmaan kyetä merkittävästi pidempään elinikään. Luulen, että noita riskitekijöitä on kuitenkin kertynyt niin paljon, että pitäisin tuollaista 78-82 vuotta jo ihan hyvänä saavutuksena. Muistinpa muuten justiinsa, että ala-asteella muinoin piti kirjoittaa aine tulevasta aikuiselämästään. Muistaakseni lopetin jutun siihen, että kuolen 69-vuotiaana. En tuolloin varmaan osannut edes kuvitella ikälopumpaa kuin tuollainen noin 70-vuotias. No, aineen ennustusten osuvuus on muutenkin ollut heikko: luulin ryhtyväni diplomaatiksi.

Miten haluaisit kuolla?
- Ei minulla mitään erityisiä preferenssejä ole. En oikein pidä kivusta, enkä mielelläni ryhtyisi alzheimer-dementiatapaukseksi ennen kuolemaa.

Ahdistaako tämä aihe sinua?
- Ei oikeastaan ollenkaan.

Miten pelkäät kuolevasi
- Vaipoissa ja järkeni menettäneenä. Saunan taakse ennen sitä, kiitos.

Moni pelkää dementiaa (minäkin), mutta rationaalisesti ajatellen dementia ei ole niin paha juttu. Dementiahan ei nimittäin pitkälle edenneenä häiritse itse dementikkoa ollenkaan.

NuoriD kirjoitti:Moni pelkää dementiaa (minäkin), mutta rationaalisesti ajatellen dementia ei ole niin paha juttu. Dementiahan ei nimittäin pitkälle edenneenä häiritse itse dementikkoa ollenkaan.

Häh?

urpiainen kirjoitti: Ahdistaako tämä aihe sinua?
- Ei oikeastaan ollenkaan.

Search your feelings Luke! En ymmärrä, miten kuolema voi olla ahdistamatta. Organismien perusvietti on kuitenkin säilyä hengissä.

exPertti kirjoitti:

NuoriD kirjoitti:Moni pelkää dementiaa (minäkin), mutta rationaalisesti ajatellen dementia ei ole niin paha juttu. Dementiahan ei nimittäin pitkälle edenneenä häiritse itse dementikkoa ollenkaan.

Häh?

Niin. Ainoastaan aivan alkuvaiheen dementiassa voi itse huomata, että jotain on vialla. Keskivaikeassa ja vaikeassa dementiassa dementikko ei enää itse kärsi asiasta, koska ei kykene sitä hahmottamaan.

Eihän koirakaan kärsi siitä, että se elää vain yhdessä hetkessä.

exPertti kirjoitti:

NuoriD kirjoitti:Moni pelkää dementiaa (minäkin), mutta rationaalisesti ajatellen dementia ei ole niin paha juttu. Dementiahan ei nimittäin pitkälle edenneenä häiritse itse dementikkoa ollenkaan.

Häh?

No esim. pitkään Alzheimerin tautia sairastanut ei edes tiedosta olevansa sairas, saatikka tietoinen paljosta muustakaan mitä ympärillä tapahtuu. Muistikin on noin 1 minuutin pituinen.

NuoriD kirjoitti:

urpiainen kirjoitti: Ahdistaako tämä aihe sinua?
- Ei oikeastaan ollenkaan.

Search your feelings Luke! En ymmärrä, miten kuolema voi olla ahdistamatta. Organismien perusvietti on kuitenkin säilyä hengissä.

Tämä on osa tätä zeniläistä savuverhoa todellisten salattujen tunteitten ja palstaminän välillä.

Urpiaista on satutettu selkeästi edellisissä palstasuhteissaan ja hän siksi varoo palstasydämensä uudelleen särkymistä. Suhteen edetessä hän kuitenkin tulee luottavaisemmaksi ja toivottavasti saa seuraavassa ruususeremoniassa palstaruusun.

^^, ^^^ Mistä te puhutte? Häh?

exPertti kirjoitti:^^, ^^^ Mistä te puhutte? Häh?

Ruoka tulee aivan kohta!

Ajatteletko koskaan omaa kuolemaasi?

- En oikeastaan koskaan

Miten uskot kuolevasi?

- Oon niin sählä, että jossain onnettomuudessa

Kuinka vanhaksi uskot eläväsi?

- Varmaan 90, pitkäikäinen suku

Miten haluaisit kuolla?

- Unissani heräämättä

Ahdistaako tämä aihe sinua?

- Ei ollenkaan, kuolema on luonnollinen asia

Miten pelkäät kuolevasi

- Jossain hoitolaitoksessa yksin ja unohdettuna, se olisi kamalaa

NuoriD kirjoitti:Ruoka tulee aivan kohta!

Jippii, ruokaa.

Ajatteletko koskaan omaa kuolemaasi?

Ajattelen silloin tällöin.

Miten uskot kuolevasi?

Todennäköisesti johonkin syöpään, ehkä jokin sairaskohtaus voi olla mahdollinen.

Kuinka vanhaksi uskot eläväsi?

Kauhean vaikea kysymys. Jos mulle ei nyt tule syöpää ihan lähivuosina, niin elän varmasti ainakin 50-vuotiaaksi. Jos pysyn muutenkin kunnossa, niin ehkä jopa 80-90 vuotiaaksi.

Miten haluaisit kuolla?

Haluaisin vain nukkua vanhuuttani pois. Kivuton lähtö olisi hyvä, mutta sitä nyt ei ilmeisesti voi aina valita.

Ahdistaako tämä aihe sinua?

Oman kuoleman ajatteleminen ahdistaa yllättävän vähän. Sen sijaan lasten kuoleman ajatteleminen ahdistaa. Kai se on jotenkin luonnonvastaista, jälkeläisten kuoleminen.

Miten pelkäät kuolevasi

Kivuliaasti, synnytykseen, pahassa onnettomuudesssa, palaen.

Hyi joo, palaminen tai hukkuminen. Yäk.

Ah,sitten kun on vanha niin voi pelotella sukulaisiaan ruokapöydässä katselemalla hämmästyneenä ympärilleen ja huutaen:

KEITÄ TE OLETTE JA MISSÄ ON MINUN HEVONEN!

Mutta sitten (haudan)vakavasti :

Ajatteletko koskaan omaa kuolemaasi?

-Kyllä ajattelen, useasti.

Miten uskot kuolevasi?

- Vaihtoehtoja on monia, ehkä onnettomuus, ehkä sairaus, ehkä oman käden kautta sitten kun ei ole enään hauskaa.

Kuinka vanhaksi uskot eläväsi?

- 70 - 90

Miten haluaisit kuolla?

- Nopeasti ja kivuttomasti tietenkin. Mutta toisaalta, olisi mielenkiintoista kuolla niin että kerkeää oikeasti tiedostaa ja pohtia asiaa, koska kuoleminen on kirjaimellisesti once in a lifetime kokemus, niin kyll siitä ois hieno jotain tajuta. Ja kuten Timothy Leary sanoi; Dying is a a teamsport, eli olisi kiva kuolla itselleen tärkeiden ihmisten ympäröimänä.

Ahdistaako tämä aihe sinua?

-No oikeastaan ei. Tarpeeksi monta kaveria kuopannut ja psykedeelien tarjoamat kokemuset ovat lyöneet kuuppaan ajatuksen siitä, että se on olennainen osa elämää joka yhdistää kaikkia. Ja kun on tavallaan koullut pääni sisällä pari kertaa, niin kai kylmäharjoittelu helpottaa tuotakin urakka..

Miten pelkäät kuolevasi

- Tuskissani.

NuoriD kirjoitti: Search your feelings Luke! En ymmärrä, miten kuolema voi olla ahdistamatta.

Häh. En ymmärrä miksi kuoleman pitäisi ahdistaa kski-ikäistä tervettä miestä?

Kuolema tulee joskus. Miksi jäljellä oleva elämä pitäisi haaskata sen miettimiseen ja odottamiseen?

Asiahan on vähän sama kuin se, ettet uskalla lähteä kotoasi mihinkään, koska saattaa iskeä paskahätä.

Kai Nalo kirjoitti:Häh. En ymmärrä miksi kuoleman pitäisi ahdistaa kski-ikäistä tervettä miestä?

Kuolema tulee joskus. Miksi jäljellä oleva elämä pitäisi haaskata sen miettimiseen ja odottamiseen?

Ei ND puhunut tuosta denial-tyylistä, joka yllä on kirjoitettu. Tietty jokainen meistä sitä harrastaa, mutta kun kuoleman tuloa oikein oikeasti erehtyy pohtimaan niin harvat kai siinä rallattelevat.

Kai Nalo kirjoitti:

NuoriD kirjoitti: Search your feelings Luke! En ymmärrä, miten kuolema voi olla ahdistamatta.

Häh. En ymmärrä miksi kuoleman pitäisi ahdistaa kski-ikäistä tervettä miestä?

No eihän sitä tietenkään ole mitään järkeä koko ajan pelätä, mutta eikö sinua lainkaan ahdista ajatus edes silloin (kuten nyt), kun oikein erikseen keskustellaan asiasta?

exPertti kirjoitti:

Kai Nalo kirjoitti:Häh. En ymmärrä miksi kuoleman pitäisi ahdistaa kski-ikäistä tervettä miestä?

Kuolema tulee joskus. Miksi jäljellä oleva elämä pitäisi haaskata sen miettimiseen ja odottamiseen?

Ei ND puhunut tuosta denial-tyylistä, joka yllä on kirjoitettu. Tietty jokainen meistä sitä harrastaa, mutta kun kuoleman tuloa oikein oikeasti erehtyy pohtimaan niin harvat kai siinä rallattelevat.

Juuri näin. Ei ole järkeä koko ajan miettiä, koska viikatemies tulee, mutta hämmästyn, jos pystyy olemaan ahdistumatta edes silloin, kun asiaa oikein erikseen ryhtyy miettimään.

Haemaeraemies kirjoitti: kuoleminen on kirjaimellisesti once in a lifetime kokemus.