The ones that got away

[elco]

Minullahan ei tietenkään lapsia ole, mutta eiköhän vanhempien onnellisuus ja elämän laatu aika pitkälle määritä lastenkin onnellisuutta ja elämän laatua. Jos on vahva syy olettaa, että nuo kasvavat eron myötä niin silloin ei liene syytä kituuttaa yhdessä.

Tässä pitää nyt ymmärtää, että masan päivän teema on ikuinen avioliitto.

[masa]

Tässä pitää nyt ymmärtää, että masan päivän teema on ikuinen avioliitto.

Masan päivän teema on se, että perhe on eriasia kuin parisuhde. Se alkuaikojen huuma ja kiima vaihtuu joksikin muuksi ja tilalle tulee vastuu lapsista ja niiden hyvinvoinnista.

Edit:

Olen minäkin nähnyt noita paremman puolison metsästäjiä omassa kaveripiirissäni tarpeeksi. Alussa aina kaikki on ihanaa ja ruusuista, mutta kun arki tulee vastaan aletaan haihattelemaan paremmasta puolisosta. Sitten taas mennään uutta rinkiä kunnes taas kyllästytään ja kaikki alkaa alusta.

Sitten on niitä miehiä jotka ovat mulkku ojossa joka kerta kun viihteelle päästään. Kotona on kaunis vaimo, hyvä äiti ja täydellinen kumppani. Silti ukko on mulkku ojossa kapakassa jonkun kurahaaran perässä vaan sen takia, että on niin kiva taaa tuntea itsensä halutuksi ja sonniksi.

Mä en vaan tajua, että tuollaisia haluja ei saa painettua mielestä pois. Mä en millään usko että täydellistä kumppania on olemassa, vaan kaikissa on aina jotain parannettavaa. Ja kun niitä asioita oikeen miettii ja väkisin kaivelee, saa kaikista parisuhteista huonoja ja epätyydyttäviä. - Mutta kun pitäisi tehdä päinvastoin. Ei se perheen jyräämä parisuhde ole mikään itsestäänselvyys, vaan sen eteen pitää tehdä töitä. Järjestää yhteistä vapaa-aikaa, mennä pois tutuista kuvioista ja tehdä parisuhteesta sitä mitä haluaisi sen olevan. Omissa ympyröissä ja tutuissa kuvioissa mököttäminen ja virheiden suurentelu ei taatusti saa mitään positiivista aikaan suhteelle.



Ja totta munassa hyväksyn eron silloin kun se on ainut mahdollisuus. Tässä tapauksessa vaan käsittääkseni ei olla vielä niin pitkällä, että mitään ei olisi tehtävissä?







Pertin vaaleanpunaisista horinosta en tajunnut taaskaan yhtikäs mitään, joten en edes yritä vastata.

[EveryWoman]

Luulisin, että suurin osa pitkistä liitoista on pitkälti vain kumppanuutta (jos sitäkään)... ollaan tottumuksesta ja pelosta ottaa riski johonkin muuhun.

Juurikin näin. Ei ole edes yhteisiä harrastuksia, ei ole koskaan ollutkaan. Suurimman osan ajasta mutsi nalkuttaa ja faija pysyttelee poissa silmistä. Tai ramppaa naisissa. Nyt taitaa olla jo liian vanha siihenkin...

Mä luulen, että tuo on vähän sukupolvikysymyskin.

Ainakin mun vanhempien vanhemmille seksi on ollut niin kerta kaikkiaan vaikea asia, että julkiset hellyydenosoitukset ovat olleet ihan täysin off limits. Samoin omilla vanhemmillani on vielä havaittavissa aikamoista aristelua ja venkoilua (siitä huolimatta että olivat nuoria 70-luvulla) - eivät vain osaa pitää rakkauden fyysistä ulottuvuutta luonnollisena ja kivana juttuna, jonka olemassaolon voi jollain tavoin antaa näkyä myös ulospäin. Ja kun fyysinen läheisyys jää pois lasten syntyessä, suhde muuttuu lopulta muutenkin etäiseksi ystävyys/kaverisuhteeksi.

Meidän sukupolvi on tässä asiassa ihan erilaista. Enkä usko meidän niin älyttömästi muuttuvan vanhemmiksi tullessammekaan. Esim. meillä pussailut ja käpistelyt jatkuvat nyt kahdeksatta vuotta. Suhteessa on ollut viileämpiä vaiheita, jolloin hiertävät asiat on selvitetty jotta pussailu on voinut jatkua. Niin uskon meidän toimivan jatkossakin.

Mua jonkun verran ärsyttää sen vanhempien ihmisten toistelema mantra siitä, millainen ihminen minkäkin ikäisenä "on", ja millaisin vaihein parisuhteet kehittyvät. Ne jutut kun sellaisinaan koskevat lähinnä heidän omaa sukupolveaan. Ihan turha väittää, että me eläisimme elämämme täsmälleen samalla tavalla - erot ovat jo nyt silmiinpistäviä.

[Leevi]

... on kai itsestänikin tullut huono tunteideni osoittaja.

Kyl sä osaat.

[Leevi]

Maniksella oli ihan asiaa.
En myös ota kantaa Suvisen (tai oikeastaan kenenkään muun) suhteiluun mitä kulloinkin pitäisi tehdä. Kuulostaa kinkkiseltä tai jotenki pulmalliselta. Kaikenlaisia kuvioita maailmassa on ja niistä tiedä erkkikään mikä on oikein, väärin jne.
Toivottavasti saa menemään parhaimmalla tavalla kuin itse harkitsee tai harkitsevat. Eihän siinä ulkopuoliset ole mukana.

[masa]

Kyllä mun mielestä kannattaa mieluummin kiittää niitä läpimätiä suhteen osapuolia.

No ennen kaikkea niitä toki.

Kaverini käytännössä menetti esikoisensa melkoisen dramaattisten vaiheiden jälkeen. Jannu oli työmatkalla kun sosiaalitantta soitti sille. Tantta oli hoitanut puhelun suunnilleeen näin:

tantta: sjoen sosiaali* päivää
jannu: päivää????
tantta: ny kuule kuuntelet tarkkaan tai et ikinä enää saa tavata lastasi!
jannu: mitä mitä, mitä on tapahtunut???!
tantta: olen jutellut avovaimosi kanssa ja on ihan selvää, että sulla on nyt hyvin pienet mahdollisuudet tavata poikaasi. Tulet tänne konttorille silloin ja silloin niin käydään asia läpi!
jannu: kyllä kyllä??!?
tantta: klik. tuut tuut tuut.


Avokki oli soittanut tantoille, haukkunut jannun, valehdellut tämän olevan alkoholisti, väkivaltainen ja kaikkea muuta mitä vaan oli keksinyt. Kaikki se oli täyttä valetta.

Tapaamisessa jannulla ei ollut mitään mahdollisuuksia sanoa sanaakaan vastaan, vaan pelokkaana suostui kaikkiin avokin ja tantan vaatimuksiin, että saisi vielä tavata poikaansa.
Ei tullut yhteishuoltajutta ei mitään. Tuli vain tilinumero ja vaatimuksia. Avokki muutti toiselle paikkakunnalle ja vei pojan mennessään. Jannu tapasi poikaansa pari kertaa vuodessa ja sai maksajan roolin.

Elämä on jatkunut samanlaisena viimeiset 15 vuotta. Tuo ex-avokki on eronnut ja muuttanut kymmeniä kertoja muista suhteista sen jälkeen. Mikään ei ole ollut hänen arvoisensa. Poika taas on käytännössä varttunut muuttokuormassa ja joutunut aina aloittamaan kaveripiirinsä hankinnan alusta, kun vanha on menetetty. Ei mikään paras mahdollinen lapsuus todellakaan.


Jannulla on uusi perhe ja kaksi lasta ja kaikki rullaa tasaisesti eteenpäin.. Harmi että esikoinen ei saanut elää lapsuuttaan isänsä kanssa. Olisi ollut taatusti paljon parempi lapsuus.

[EveryWoman]

^Voihan *ttu.

[Pulkannaru]

Kaverini käytännössä menetti esikoisensa melkoisen dramaattisten vaiheiden jälkeen. Jannu oli työmatkalla kun sosiaalitantta soitti sille. Tantta oli hoitanut puhelun suunnilleeen näin: ...

Mulla on myös pari jokseenkin tollasen kohtalon kokenutta kaveria. Ja yksi joka näki tilanteen ennalta ja piti sanelukoneen päällä oikeina aikoina ja mm kuvasi pari kertaa kotiin niiden toisen lapsen kanssa jääneen ja sammuneen + alle laskeneen silloisen vaimonsa. Siitä huolimatta exän mielestä kaikki vika oli kaverissani joka ei ollut hänen arvoisensa. Kaveri sai lapset itselleen.

[Leevi]

Kyllä mun mielestä kannattaa mieluummin kiittää niitä läpimätiä suhteen osapuolia.

No ennen kaikkea niitä toki.

Kaverini käytännössä menetti esikoisensa melkoisen dramaattisten vaiheiden jälkeen. Jannu oli työmatkalla kun sosiaalitantta soitti sille. Tantta oli hoitanut puhelun suunnilleeen näin:

tantta: sjoen sosiaali* päivää
jannu: päivää????
tantta: ny kuule kuuntelet tarkkaan tai et ikinä enää saa tavata lastasi!
jannu: mitä mitä, mitä on tapahtunut???!
tantta: olen jutellut avovaimosi kanssa ja on ihan selvää, että sulla on nyt hyvin pienet mahdollisuudet tavata poikaasi. Tulet tänne konttorille silloin ja silloin niin käydään asia läpi!
jannu: kyllä kyllä??!?
tantta: klik. tuut tuut tuut.


Avokki oli soittanut tantoille, haukkunut jannun, valehdellut tämän olevan alkoholisti, väkivaltainen ja kaikkea muuta mitä vaan oli keksinyt. Kaikki se oli täyttä valetta.

Tapaamisessa jannulla ei ollut mitään mahdollisuuksia sanoa sanaakaan vastaan, vaan pelokkaana suostui kaikkiin avokin ja tantan vaatimuksiin, että saisi vielä tavata poikaansa.
Ei tullut yhteishuoltajutta ei mitään. Tuli vain tilinumero ja vaatimuksia. Avokki muutti toiselle paikkakunnalle ja vei pojan mennessään. Jannu tapasi poikaansa pari kertaa vuodessa ja sai maksajan roolin.

Elämä on jatkunut samanlaisena viimeiset 15 vuotta. Tuo ex-avokki on eronnut ja muuttanut kymmeniä kertoja muista suhteista sen jälkeen. Mikään ei ole ollut hänen arvoisensa. Poika taas on käytännössä varttunut muuttokuormassa ja joutunut aina aloittamaan kaveripiirinsä hankinnan alusta, kun vanha on menetetty. Ei mikään paras mahdollinen lapsuus todellakaan.


Jannulla on uusi perhe ja kaksi lasta ja kaikki rullaa tasaisesti eteenpäin.. Harmi että esikoinen ei saanut elää lapsuuttaan isänsä kanssa. Olisi ollut taatusti paljon parempi lapsuus.

Tällaisiakin tarinoita on varmaan paljon ...
Aika perseestä.

[Riemumieli]

On se Suomi kumma yhteiskunta, kun sosiaalitanttaa pitää pelätä. Jonkinlainen alkeellinen yhteiskuntatietoisuus tekisi itse kullekin hyvää. Ja lakitietoa saa myös kaupasta, kaikkeen ei tarvitse suostua.

Ymmärrän kyllä, että viranomaismaailma on asiaan perehtymättömälle pelottava asia, mutta missä sisu?

[masa]

On se Suomi kumma yhteiskunta, kun sosiaalitanttaa pitää pelätä. Jonkinlainen alkeellinen yhteiskuntatietoisuus tekisi itse kullekin hyvää. Ja lakitietoa saa myös kaupasta, kaikkeen ei tarvitse suostua.

Ymmärrän kyllä, että viranomaismaailma on asiaan perehtymättömälle pelottava asia, mutta missä sisu?

No, kaveri oli tavan tallaaja, simppeli maalaispoika joka ajelee rahtia työkseen. Sellaista kaveria on taatusti helpompi viedä kuin vaikkapa sinua.


Sisun puuttuminen asiassa ei varmastikkaan ollut ongelma. Jannu luovutti osittain senkin takia, että näki homman muuttuvan pojan kannalta vielä vaikeammaksi, jos hän olisi lähtenyt tekemään asioita monimutkaisemmaksi.


Mutta näitä vastaavia tarinoitahan on netti täynnä. Googlaa vaikka.

[exPertti]

Mutta koska tällaisia tarinoita on monet (varsinkin miehet) nielevät epätyydyttävissä parisuhteissaan vaikka mitä etteivät "menettäisi" lapsiaan.

Mutta se käytös usein kyllä on esinäytös kreikkalaiselle tragedialle, jossa viedään sitten lopulta kaikki "mukanaan".

[Charles Caldwell]

Mutta hei. Ollaan välillä iloisia. Pojan äidin hyvän yhteistyön myötä olen saamassa juridisesti pitävän huoltajuussuhteen tuohon poikaan. Joskus täällä näinkin päin :) Ja teinixi on onnellisempi kuin koskaan :) :) Pääasia että ne suhteet lapsiin toimii.

[Lolita]

Pojan äidin hyvän yhteistyön myötä olen saamassa juridisesti pitävän huoltajuussuhteen tuohon poikaan. Joskus täällä näinkin päin

Hienoa!

[saira]

Mutta hei. Ollaan välillä iloisia. Pojan äidin hyvän yhteistyön myötä olen saamassa juridisesti pitävän huoltajuussuhteen tuohon poikaan. Joskus täällä näinkin päin Ja teinixi on onnellisempi kuin koskaan Pääasia että ne suhteet lapsiin toimii.

Loistavaa!

[exPertti]

Tuossa yksi klassisin mieleen tullut tapaus.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Jarmo_Bj%C3%B6rkqvist

[exPertti]

Niin siis äijähän oli sekopäinen psykopaatti. En tajua miten liittyy aiheeseen mitenkään.

Jospa lopetettaisiin nyt se akkojen demonisointi tässä ketjussa tähän. On varmaan olemassa kusipäisiäkin naisia, mutta kumman monta "täysin tilanteeseen syytöntä" miestä kaikki tuntuvat tuntevan.

Hän oli mielestään varmaan tosi fiksu ja filmaattinen isä lapselleen. Ja teki kaikkensa pitääkseen perheensä kasassa. Eikös hän vielä julkaissut piiiitkän selittelykirjeen siitä miten hän on tehnyt kaiken oikein, mutta kun perhe häntä kaltoin kohteli? Sellaista muistelen.

Ei kai tämä juttu muuten tähän liity, mutta itselle tuli vähän kehno olo tuosta Masan "kun on lapsi ollaan sitten yhdessä vaikka hampaat irvessä loppuikä".

Toivoisin etten ole ottanut osaa kummankaan osapuolen (varsinkaan sinun) demonisointiin.

[NuoriD]

Haluan kertoa, että tässä on hirveän monta sivua, jotka mun pitäisi lukea, mutta en nyt ehdi.

[masa]

Ei kai tämä juttu muuten tähän liity, mutta itselle tuli vähän kehno olo tuosta Masan "kun on lapsi ollaan sitten yhdessä vaikka hampaat irvessä loppuikä".

.

Huoh. Mitäpä jos lukisit kirjoitukseni uudelleen ja tällä kertaa hieman hitaammin.

[masa]

Asian sivusta. Jä tämä jatko ei todellakaan ole kohdistettu Suviselle.

http://www.eroperhe.net/?core=isalahina

Yhteishuoltajalla ei ole oikeutta muuttaa lasten kanssa yhteisestä kodista ilman toisen vanhemman suostumusta, mutta useinhan on pakko muuttaa turvallisuuden vuoksi.

Heh. "Kyseenalaista turvallisuus, niin saat lähteä."

[exPertti]

Ei kai tämä juttu muuten tähän liity, mutta itselle tuli vähän kehno olo tuosta Masan "kun on lapsi ollaan sitten yhdessä vaikka hampaat irvessä loppuikä".

.

Huoh. Mitäpä jos lukisit kirjoitukseni uudelleen ja tällä kertaa hieman hitaammin.

Oletan, että osasyy tähän ajatelmaani oli aggressiivinen lähestymistapasi tähän aiheeseen.

[masa]

Oletan, että osasyy tähän ajatelmaani oli aggressiivinen lähestymistapasi tähän aiheeseen.

"Heille jotka eivät ymmärrä, on turha selittää. Heille jotka ymmärtävät, ei tarvitse selittää"

[exPertti]

Heh. "Kyseenalaista turvallisuus, niin saat lähteä."

Että oikein saat. On se saatana, kun ei nykyään pakoteta olemaan saman katon alla kuolemaan saakka kun on kerran lapsia yhdessä satuttu saamaan.

[masa]

Heh. "Kyseenalaista turvallisuus, niin saat lähteä."

Että oikein saat. On se saatana, kun ei nykyään pakoteta olemaan saman katon alla kuolemaan saakka kun on kerran lapsia yhdessä satuttu saamaan.

Sä et näemmä tajua vaikka lautasella eteesi kaataisi.

[exPertti]

^Tuosta tuli mieleen, että meillä lapsi on yhteishuoltajuudessa. Isyydentunnustamisen yhteydessä kirjoitettiin paperi, että mies on täysin tasavertainen kaikissa lapseen liittyvissä päätäntäasioissa, vaikkei ollakaan naimisissa. En tiedä kuinka yleistä sellaisen paperin laatiminen on, mutta kyseinen virkailija kyseli aika tarkkaan, että haluatteko nyt varmasti tämmöisen molemmat allekirjoittaa.

Onko yhteishuoltajuus optionaalista avoliitossa ja automaattista avioliitossa?