Zeb kirjoitti:Mutta toisaalta tunteitaan ei kukaan voi pakottaa.
Ehkä ei, mutta itseään voi helposti johdatella ihan mihin tahansa suuntaan vaikka millaisilla tekosyillä ja ajatuksilla.
Eräänlaista itsesuggestiota sekin..
Totta tuokin. Ihastukselle ei voi mitään, mutta voi esimerkiksi päättää olla tapaamatta ihastusta, jolloin se yleensä menee ohi. Mutta jostain sekin kai johtuu jos niitä ihastuksia aina vaan tulee.
Dumis kirjoitti:Mä en näe tässä härdellissä muuta ongelmaa kuin että Masa reagoi liian voimakkaasti.
Veikkaan että voisit ajatella samoin, jos edessä olisi perhen hajoaminen ja lapsesi menettäminen.
Ehkäpä, en ala spekuloimaan tilannetta jossa en ole. Viimeisen tsekkauksen mukaanhan Suvisen ukkeli tais olla samoilla linjoilla Suvisen kanssa parisuhteen statuksesta, joten tilanteessa kait ole mitään epäreilua ukkelia kohtaan?
Mä kyllä ymmärrän masan reaktion sitä taustaa vasten että erossa lapset yleensä jää äidille. Ei käy kateeksi niitä miehiä jotka on tehneet parhaansa pitääkseen perheen kasassa ja sitten käy niin että menettää lapsensa.
Zeb kirjoitti:Mutta toisaalta tunteitaan ei kukaan voi pakottaa.
Ehkä ei, mutta itseään voi helposti johdatella ihan mihin tahansa suuntaan vaikka millaisilla tekosyillä ja ajatuksilla.
Eräänlaista itsesuggestiota sekin..
Totta tuokin. Ihastukselle ei voi mitään, mutta voi esimerkiksi päättää olla tapaamatta ihastusta, jolloin se yleensä menee ohi. Mutta jostain sekin kai johtuu jos niitä ihastuksia aina vaan tulee.
Niinpä. Mulla nyt ei lapsia oo että niistä ei tarvi huolehtia mut ihastuksia on ollut tämänkin parisuhteen aikana. Kaksi sellaista erityisen isoa ja kuumottavaa, unelmoin ja haveilin, mutta en tehnyt mitään. Toinen oli samassa työpaikassa ja oli pakko hiukan olla tekemisissä mutta naama peruslukemilla ja mahollisimman vähän olin tekemisissä. Molemmat ihastukset meni ohi. Nämä on valintoja, olisin voinut valita toisellakin tavalla mutta enpä valinnut.
Ja siis en mitenkään hakenut mitään ihastusta, nämä tyypit vaan sit tuli vastaan ja mulla leimahti. Otin sammutuspeitteen.
Hyvä viinihumala kirkastaa ihmeellisesti raskaimmatkin rötökset, joten minulla ei liene muuta neuvoa kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.
Zeb kirjoitti:Mä kyllä ymmärrän masan reaktion sitä taustaa vasten että erossa lapset yleensä jää äidille. Ei käy kateeksi niitä miehiä jotka on tehneet parhaansa pitääkseen perheen kasassa ja sitten käy niin että menettää lapsensa.
Juuri näin. Varsinkin kun mies on lähestulkoon aina se osapuoli, joka jää sätkynukeksi taustalle roikkumaan.
Mitenköhän moni ero jäisi toteutumatta, jos lapset jäisivät isälleen yhtä useassa tapauksessa kuin tänä päivänä äideilleen... Ehkä ei yhtään sen vähempää. Ne miehet kun voisivat lähteä menemään kunhan muistaisivat jättää äidille tilinumeron jonne elatusmaksut saa maksaa..
Dumis kirjoitti:Mä en näe tässä härdellissä muuta ongelmaa kuin että Masa reagoi liian voimakkaasti.
Veikkaan että voisit ajatella samoin, jos edessä olisi perhen hajoaminen ja lapsesi menettäminen.
Ja ei. Jaettu huoltajuus ei ole missään kohden sama asia, kuin viettää oman lapsensa kanssa 24/7
Ei se pitkän päälle ole hyväksi lapsellekaan jos vanhemmat ovat toistensa kanssa onnettomia, oli kulissit vaikka kuinka hyvin pystyssä. Lapset vaistoaa nämä asiat niin herkästi. Ei siihen tarvitse mitään riitoja tmv. näyttämään lapselle ettei ne vanhemmat ole toistensa kanssa onnellisia.
Omat vanhemmat piti aika kauan tätä kulissiaan pystyssä, mutta onneksi tajusivat erota tarpeeksi ajoissa, ei sitä olisi erkkikään jaksanut katsoa. Näin voittivat kaikki, paitsi tietysti isä joka ei voinut olla kanssani sitä 24/7, mutta sanottakoon; jos olisivat jääneet yhteen niin tuskin olisi itselläni ollut haluja viettää sitä 24/7 hänen kanssaan kun eivät pölöt tajua erota vaan roikkuvat lapsensa takia yhdessä, uhrautuen. Kylmä fakta. Joten sinänsä voitti, koska eron jälkeen tyttärensä sitä aikaa kanssaan halusi.
exPertti kirjoitti:Haluaisin kyllä nyt tulkita tämän niin, että sinä olet tunkenut jotakin tunteitasi sinne missä aurinko ei paista.
Olen samaa mieltä exPertin kanssa. Näin voimakas reaktio Suvisen teksteihin vaikuttaa mielestäni sille, että masalla on vieraita mielihaluja ja epävalidia toimintaa, jotka joutuu parisuhteessaan tukahduttamaan.
RP kirjoitti:Ei se pitkän päälle ole hyväksi lapsellekaan jos vanhemmat ovat toistensa kanssa onnettomia, oli kulissit vaikka kuinka hyvin pystyssä. Lapset vaistoaa nämä asiat niin herkästi. Ei siihen tarvitse mitään riitoja tmv. näyttämään lapselle ettei ne vanhemmat ole toistensa kanssa onnellisia.
Näin.
En ymmärrä mikä itseisarvo se eroamattomuus on ja perheen pakolla kasassa pitäminen kaikkien osalisten hyvinvoinnin kustannuksella.
salanikki kirjoitti:Olen samaa mieltä exPertin kanssa. Näin voimakas reaktio Suvisen teksteihin vaikuttaa mielestäni sille, että masalla on vieraita mielihaluja ja epävalidia toimintaa, jotka joutuu parisuhteessaan tukahduttamaan.
Miehekästä kommentointia piilonikillä. En koe tarpeelliseksi tämän enempää vastata noin munattomaan toimintaan.
Viimeksi muokannut masa, 20.09.2010 15:01. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Charles Caldwell kirjoitti:En ymmärrä mikä itseisarvo se eroamattomuus on ja perheen pakolla kasassa pitäminen kaikkien osalisten hyvinvoinnin kustannuksella.
Minä en ymmärrä taas sitä, että eroamisen syyksi riittää se, että kun "mun nyt tänään tekis mieleni vaaleaa naista, kun kimpaan mennessäni mun tekikin mieleni tummaa naista."
No, ei ihmekään että jengi eroaa niin helpolla. On aina helpompi luovuttaa, kun koettaa ratkaista ongelmia.
Olin jo vastaamassa tänne että mitä mieltä asiasta olen, mutta sitten ajattelin että jos minä olisin te, ei minua kiinnostaisi mun mielipiteeni vittujakaan!
RP kirjoitti:Ei se pitkän päälle ole hyväksi lapsellekaan jos vanhemmat ovat toistensa kanssa onnettomia, oli kulissit vaikka kuinka hyvin pystyssä.
No en tiedä miten itse näit vanhempian olevan onnellisia tai onnettomia.
En ole itse koskaan nähnyt vanhempien halailevan tai suutelevan. Niillä ei ole ollut ainuttakaan yhteistä harrastusta ikinä. Siitä huolimatta ovat olleet naimissa yli 40 vuotta. Mutsi touhuilee omiaan ja faija omiaan, tulevat hyvin juttuun ja pärjäävät hyvin.
Minulle tuo on antanut sen kuvan, ettei elämä ole mikään prinsessa ruususen satu, vaan raakaa ja tavallista arkea, joka vaatii periksiantamattomuutta kaikilta.
Ja kuten jo Zeb totesi. Eri asia on alko, väkivalta yms tapauksissa. Tervemenoa vaan silloin.
Viimeksi muokannut masa, 20.09.2010 15:07. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Manaaja kirjoitti:Olin jo vastaamassa tänne että mitä mieltä asiasta olen, mutta sitten ajattelin että jos minä olisin te, ei minua kiinnostaisi mun mielipiteeni vittujakaan!
Zeb kirjoitti:Mutta toisaalta tunteitaan ei kukaan voi pakottaa.
Ehkä ei, mutta itseään voi helposti johdatella ihan mihin tahansa suuntaan vaikka millaisilla tekosyillä ja ajatuksilla. Eräänlaista itsesuggestiota sekin..
Totta tuokin. Ihastukselle ei voi mitään, mutta voi esimerkiksi päättää olla tapaamatta ihastusta, jolloin se yleensä menee ohi. Mutta jostain sekin kai johtuu jos niitä ihastuksia aina vaan tulee.
Mun mielestä Zeb ja varsinkin Masa ovat raikkaan oikeassa ottaessaan etäisyyttä jonkinlaiseen saksalaisen romantiikan tunnekäsitykseen, jossa tunteet vain tulevat kuin salama kirkkaalta taivaalta ja heittelevät ihmispoloa. Tulkitsen heidän juttujaan niin, että vaikka tunteet eivät olekaan voluntaarisia ihan samassa mielessä kuin harkitut teot, niin jossain mielessä ihminen on kyllä vastuussa tunne-elämänsä suuntautuneisuudesta ja siitä, mihin suuntaan sitä vie. Yltiörationalistina kannatan jonkinlaista rationaalista ja kognitiivista tunneteoriaa - ja oikeasti minusta tässä on jotain tuntieden heittely -romantiikan ylittävää vahvempaa romantiikkaa: valitsee toisen valiten tehdä myös töitä tunteidensa ja suhteen eteen.
Mitä taas en ymmärrä, on Masan tyrmistys Suvisen juttujen edessä: eikö Suvinen nimenomaan ota sekä tunteidensa kehityksen että omien valintojensa vaikutuksen niihin hyvinkin vakavasti ja vastuullisesti? Hän reflektoi ja arvioi tilannetta ja mahdollisia kehtiyskulkuja, eikä vain ajaudu jonnekin?
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Nojoo, oon kyllä taipuvainen myös tähän malliin, että perheen eteen tehdään kaikkensa, sen oman onnen ja valintojen supistamisen kustannuksella. En ota mitään kantaa nyt Suvisen tilanteeseen koska en sitä juuri mitään muuta tiedä kuin yksipuolisen pintaraapaisun jonkun keskustelupalstan välityksellä, mutta noin muuten mitä porukkaa nykyään katsoo, niin jengi eroaa todella itsekkäiden ja hetkellisten mielihalujen vuoksi. Riittää että on vähän epämukavuudentunnetta ja "huoh kun ois jotain muuta ku aina tätä rutiinia", niin lähetään jo laskemaan itseä yhtälöstä ulos.
En vaan tajua miten porukka ei saa nykyään minkäännäköistä tyydytystä ja onnentunnetta siitä, että saavuttaa pitkäjännitteisellä yrittämisellä ja itsensä likoonpanemisella jotain. Ainoa mikä merkitsee, on hetkelliset mielihalut ja omien impulsiivisuuksiensa toteuttaminen. Sitten ollaan vielä ylpeitä siitä että ollaan muka niin helvetin riippumattomia, itsetietoisia ja omanarvontuntoisia kun todellisuudessa ollaan ainoastaan itsekkäitä, omahyväisiä ja vastuuntunnottomia.
Ja joo, jos parisuhteessa on väkivaltaa tai muuta vastaavaa, niin ulos vaan. Mutta jos ainoa syy erota on se että "no ei tää nyt ehkä niin kivaa ollukaan tän tyypin kanssa ku mitä ajattelin siinä lastentekovaiheessa", niin tough luck. Oma mokas. Kärsi seuraukset äläkä pakene vastuuta siitä mitä olet tilannut.
urpiainen kirjoitti: Mitä taas en ymmärrä, on Masan tyrmistys Suvisen juttujen edessä: eikö Suvinen nimenomaan ota sekä tunteidensa kehityksen että omien valintojensa vaikutuksen niihin hyvinkin vakavasti ja vastuullisesti?
Minusta Suvisen hoopoilu asian tiimoilta kuulostaa samalta kuin Ninnin hoopoilu ennen UK:n aikaan. Omat meilihalut ja itsekkyys menevät lapsen ja ennen kaikkea perheen edelle.
Ehkä reagoin liikavoimakkaasti ja ehkä en ole kärryillä asian tiimoilta niin hyvin kuin pitäisi, mutta silti en halua olla se taho, joka syöttäisi Suvisen liekkiin lisää bensaa.
Suvinen kirjoitti:Toisaalta muistan myös kaverin perheen, jossa isä ja äiti nauroivat, halailivat ja pussailivat koko ajan.
Niin minäkin muistan. Muistan jopa sen kuinka kadehdin noita kaverini vanhempia. Halusin niin kovasti vaihtaa omat jurot kalkkikset vanhempani noihin elämäniloisiin ja mukaaviin vanhempiin.
Tänä päivänä he ovat ollet erossa jo 10 vuotta. Perheen äiti sai nyrkkiä mennen tullen, kärsi alkoholismista ja faija on juonut kaiken omaisuutensa moneen kertaan jättämättä lapsilleen mitään.
Minun vanhempani jatkavat siitä, missä olivat 30 vuotta sitten, ja toimivat hyvänä mummona ja paappana lapsilleni.
Viimeksi muokannut masa, 20.09.2010 15:19. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Suvinen kirjoitti:en tiedä kestäisinkö sitä, että lapsi saattaisi ajatella minun jotenkin hyljänneen hänet. Siltä se varmaan tuntuisi lapsesta.
Ymmärrät varmaan että tämän ajatuksen kanssa aika moni pihalle potkittu isukkikin joutuu painimaan? Tuollaista ei ihan helposti selitetä lapselle ilman että siitä muodostuu jotain toisen vanhemman mustamaalauskeissiä. Ei lapsi vaan hirveen helpolla suostu ymmärtämään miksi toinen tärkeimmistä vaan lähtee pois.
Kyllä ne isukit lähtevät ihan ilman potkimistakin perheensä luota pois, joten suht turha vetää mitään "aina ämmät lemppaa ja kakrut jää"-shittiä.
Kyllä, musta on silti ihan vitun väärin ettei miehellä juur ole sanavaltaa lapseen kun ero tulee. On sitä omassakin lähipiirissä tapaus jossa lapset jäi vastuuttomalle äidille eikä isä saanut huollettavakseen oikeudessa, koska "lapsen paikka äidin luona". Nyt kun katsoo näitä lapsia teini-iässä, vaikeeta. Asuvat mummonsa luona, äitee on aika ulalla jossain.
Vai tiedättekö te vaan tapauksia joissa äitee on lähtenyt uuden pippelin perään?
Suvinen kirjoitti:Hommahan karahti Ninnillä siihen, että tuli vahinkoraskaaksi hullulle skitsofreenikolle eikä pääse siitä nyt kirveelläkään eroon, ja lisäksi Ninni haluaa ukkonsa takaisin.
Eri mieltä. Kyllä homma vedettiin pipariksi jo siinä vaiheessa kun lähdettiin rekkiksen matkaan, ja ylipäätään annettiin itselle moraalinen oikeus lähteä perheen luota panemaan jotain väkivaltasta tapajuoppoa, jonka menneisyys oli hyvin tiedossa.
Vahinkoraskaus (kuudes sellainen, vai mitä niitä oli?) nyt oli ainoastaan odotettavissaoleva seuraamus siitä kun isänmaan toivot alkaa hieromaan pissavehkeitään yhteen jossain scanian hytissä.
RP kirjoitti:Kyllä ne isukit lähtevät ihan ilman potkimistakin perheensä luota pois, joten suht turha vetää mitään "aina ämmät lemppaa ja kakrut jää"-shittiä.
Lähtee joo, mutta useimmat sluibarit taitaa tehdä sen jo raskausvaiheessa. Suurin osa niistä tapauksista mitä henkilökohtaisesti tiedän ja mitkä ovat päätyneet eroon kesken lapsen kasvatuksen, on nainen "jättänyt sen sian".
Kumpaakin tapahtuu, onhan se ihan selvä, mutta ainoastaan toisessa tapauksessa lopputulos on traaginen ja epäreilu miehen kannalta. Jos itse lähtee karkuun, ei meikäläiseltä paljoa sympatiaa heru. Sen sijaan jos potkitaan pois perheestä sen vuoksi että emäntä kaipaa vähän uusia tuulia, se menee mun kirjoissani jo aika kovien moraalisien rikosnimikkeiden alle.
