Kitinä

Palstalla kuulostaa olevan hevosharrastukseen vinksahtaneita todella paljon. Montako teitä on?

Metvurstin syönti ei sitten ole hevosharrastusta!

SingleMalt kirjoitti:Palstalla kuulostaa olevan hevosharrastukseen vinksahtaneita todella paljon. Montako teitä on?

Metvurstin syönti ei sitten ole hevosharrastusta!

Leivän päällä yhtä lailla kuin koirat pallona futiskentällä. En pidä minkään eläimen rääkkäämisestä. Puollan ns. nopeasti tai mahdollisimman nopeasti tappamista.

Luokittelen itteni heppapöpöporukkaan, vaikka nuo jumalaiset otukset onkin vähän pyyhkiytyny elämästä pois lähivuosina... Eilen työnsin pitkästä aikaa nenän heppaan kiinni ja voi AH miten ihanalta ne tuoksuukaan!

Söin kyllä metukkaakin tossa just.

Tunnustaudun metwaria syöväksi heppahulluksi. Vaikka aktiivinen ratsastusharrastus jäi tyttöikään, olen vakaasti päättänyt kiivetä vielä orin päälle nelistämään ja elvyttää "ridausharrastukseni"

Faghag kirjoitti:olen vakaasti päättänyt kiivetä vielä orin päälle

Tää on niin tätä nuorten miesten esineellistämistä!

En pidä hevosista. Ne ovat arvaamattomia ja oikukkaita kantturoita, varmaan vähän niin kuin minä itsekin ja siksi me ei tullakaan toimeen. Lehmätkin ovat kivempia. Pienenä tosin pidin hepoista kovastikin ja halusin ratsastustunneille, mutta nyt aikuisena olen aivan liian neuroottinen teeskentelemään, että voisin hallita tuollaisia isoja möhkäleitä. Juoskoot vapaana vaikka... ööö... pampaksella.

Tutustuin ensimmäistä kertaa tuommoiseen olioon tarkemmin tuossa kuukausi pari sitten. Meillä oli selkeä työnjako, mie en ropeloinut sitä nakkisormillani ja se ei syönyt miun kättä.
Ihan komea otus, ja mukavakin vielä. Silti suhtaudun vähän varauksella eläimiin, jotka voivat halutessaan ottaa miulta nirrin. Ehkä tulevaisuudessa rohkaisen itseni jopa hieman silittämään kaulalta.

Tykkään siis sekä metukasta että hepoisista.

Onhan niiden parissa tullut touhuttua useampia vuosia. Niin ratsujen kanssa kuin ravureidenkin kanssa.
Mutta mie mikään höperö ole.

Mä en ole koskaan tajunnut hevosten viehätystä. Joskus lapsena kävin ratsastamassa jollain läskillä ponilla, kun kaveritkin kävi, mutta ei se kyllä hauskaa ollut missään vaiheessa. Ei mulla hevosia vastaan mitään varsinaisesti ole, mutta sellainen heppahulluus-vaihe jäi lapsena väliin kyllä kokonaan.

Wurstia Jaach!

SingleMalt kirjoitti:Palstalla kuulostaa olevan hevosharrastukseen vinksahtaneita todella paljon. Montako teitä on?

Vinksahtaneesta en tiedä, mutta täällä ilmottautuu yksi henkeen ja vereen hevosihminen. Harrastuksesta ei tosin enää voi puhua, koska leipäkin tulee tienattua samalta alalta.

Eikä täällä nyt meitä niin montaa taida olla n. 5kpl ehkä?

Höperöihin ilmoittauduin, vaikka aktiiviajat ovatkin ainakin toistaiseksi kaukana takana. Haaveissani silti vielä jonain päivänä hankin itselleni ihka oman kopsuttimen. Minkäänlaisia kunnianhimoisia tavoitteita ei minulla kyseisen harrastuksen suhteen ole, ainakaan enää, mutten vieläkään tiedä ratsastamista nautinnollisempaa tapaa liikkua luonnossa. Eikä tuon eläimen kauneus, uljaus ja jalous kerran mieleen piirryttyään katoa, vaan sitä jää kaipaamaan. (Vieläkin piirrän paljon hevosia.)

Syön metukkaa. En ole koskaan edes kokeillut (huom! hevosella) ratsastusta, vaikka mieli tekisikin kovasti.



BTW: Ennenkuin olen koskaan kuullut meetwurstia kutsuttavan metukaksi, olen kys. sanaa kuullut käytettävän lyhenteenä sanoista menkkainen tussu. Ihan yleisesti nuoruuden kaveriporukoissa.

Vaola kirjoitti:

BTW: Ennenkuin olen koskaan kuullut meetwurstia kutsuttavan metukaksi, olen kys. sanaa kuullut käytettävän lyhenteenä sanoista menkkainen tussu. Ihan yleisesti nuoruuden kaveriporukoissa.

Woah! Tuota ainakaan mä en ollut tuossa merkityksessä kuullut käytettävän, tulipa nyt sekin opittua.


Ja hepoista, jep, lähellä sydäntä kuten kaikki eliöt, tällä hetkellä ne tosin takaavat munkin elannon, joten kai voisi puhua todellisesta höperyydestä, tai oikeammin huulluudesta kun tätä hommaa suostuu tekemään.
Niin, ja asioista tietämättömille, ei, me ei rapsutella niitä heppoja koko päivää ja syötetä porkkanoita, kuten joku fiksu on joskus epäillyt. Raakaa duunia tää on, haba kyllä kasvaa

Hepat on Sekä ratsuina, ravureina että meetwurstina. Ja hevosenliha on muuten _hyvää_.

Niin kauan kun oli jollakin tutulla hevonen, ratsastelin aktiivisemminkin. Nyt aina kun tilaisuus tarjoutuu, eli valitettavasti aika harvoin. Kerran-viikossa-kahdeksan-muun-kanssa-maneesissa -toiminnasta en ole innostunut, yksäripollet on yleensä hippasen herkempiä käsitellä.

Puhumattakaan niistä ihanista haasteista joita entinen ravuri ratsuksikoulimisvaiheessa voikaan tarjota!

Olen heppaihminen, ja syön metukkaa. Kaikki kunnon ponitytöt syö kyllä meetwurstia, sillä Suomessa sitä syödään niin vähän ettei teurastamot enää suostu ottamaan hevosia vastaan -> konit pitää kuopata takapihalle.
Ja oma hevonen löytyy todennäköisesti kohta myös <3

Hämmästyttävää. Tähän mennessä lähes joka kolmas ketjuun pollanneista on heppahöperö. Onko tämä illuminatin juonia, vai onko kityn urli heppahöperökerhon ilmoitustaululla?

Hevoset on mun mielestä tosi kiinnostavia eläimiä. Niiden karva tuoksuu hyvälle ja niitä on kiva paijata. Liikkeet ovat niin kauniita, että saatoin aikanaan pitkiä aikoja istua pellonreunassa ihanvaan katselemassa kun sisko koulutti liinassa juoksuttaen hoidokkejaan. Sensijaan ratsastus- tai raviharrastusta kohtaan ei ole minkäänlaista mielenkiintoa. Puoliväkisin heppahullut vanhemmat ovat joskus tallille raahanneet. Niiden poissaollessa mun oli pakko käydä liikuttamassa meidänkin hevosta. Yleensä ratsastusreissut päättyivät siihen, kun heppa (johon en koskaan onnistunut saamaan kunnon auktoriteettiasemaa) heitti mut selästään jonnekin metsään ja sitten täräyksestä toivuttuani juoksin sydän kurkussa sen perään ettei se vaan olisi juossut tielle tai repinyt suutaan jäätyään kiinni johonkin puuhun. Tallinomistajia (aivan tallista ja paikkakunnasta riippumatta) pelkäsin vielä enemmän kuin itse isoja eläimiä, poikkeuksetta kummallista sakkia: äkkipikaisia, riidoissa niin keskenään kuin usein kaikkien muidenkin ihmisten kanssa, ymmärsivät vain eläimiään (alamaisiaan) jotka nekin välillä saivat olla kengittä tai syödä homeista heinää hevosväen keskinäisten valtataistelujen seurauksena. Sen puoleen heppahöperöksi kieltäydyn itseäni kutsumasta.

Luonnollisesti metwurstia en syö, kun en muutakaan lihaa.

SingleMalt kirjoitti:Hämmästyttävää. Tähän mennessä lähes joka kolmas ketjuun pollanneista on heppahöperö. Onko tämä illuminatin juonia, vai onko kityn urli heppahöperökerhon ilmoitustaululla?

Luultavasti. Kehottaisin kuitenkin teitä kityilyyn jo kyllästyneitä tutustumaan aivan uskomattoman viihdyttävään keskustelupalstaan, hevostalli.netin senioreihin. Nuorten nurkastakin löytyy oma hohtonsa. http://forum.hevostalli.net/list.php?f=9
Etusivulta poimitut HEPPAtopikit:
-Kannattaako exä ottaa takas?
-Perhanan hiiret metelöi
-Ponilla ahtaanpaikankammo
-Mies teki viimeisen temppunsa

on tullut hoidettua hevosia vuosia sitten ja syön meetvurstiakin . nykyään ei tule raveissa käytyä.

Voisiko kityn päivystävä psykoanalyytikko selittää, mikä noissa hevosissa oikein niinq on se juttu?

Jotakin outoa siinä on, koska hevosharrastus selvästikin on teinityttöjen suosiossa ja toisaalta heppahöperöt miehet ovat aika hinteliä.

Ps. Hevoset ovat komeita eläimiä ja ISOJA. Meetwursti on hyvää. Metukka ei.

WanhaPervo kirjoitti:Jotakin outoa siinä on, koska hevosharrastus selvästikin on teinityttöjen suosiossa..

Tämähän on päivänselvää. Ratsastuksessa voit hallita metrisellä kyrvällä varustettua lihaskimppua.

Suomennetaas tämä, kun kerta olit verhoillut sen aika hyvin:

WanhaPervo kirjoitti: Jotakin outoa siinä on, koska hevosharrastus selvästikin on teinityttöjen suosiossa ja toisaalta heppahöperöt miehet ovat aika hinteliä.

Täyttä idiotismia se on, koska ne konit vetää puoleensa teinipystytisutyttöjä ja oikeasti hummiin vinksahtaneet äijät ovat hinttejä.

Olen hevosihmisiä ehdottomasti. Mutta syön kyllä metukkaa