Hyeena kirjoitti:Vanhemmathan päättävät siitä, "aivopestäänkö" heidän lapsiaan - tapahtui se sitten koulussa tai kotona. Kirkkoonkaan ei ole kenenkään pakko kuulua. Miksi asetat yhteiskunnalle vastuun yksittäisten vanhempien valinnoista?
Kyllä esim. minut on pikkuvauvana vastoin tahtoani kastettu kristinuskoon. Toki tästä voidaan syyttää vanhempiani, mutta vähintään osittain syyllinen on myös yhteiskunta, jossa kristillisen tradition noudattamista pidetään edelleen normina ja siitä poikkeamista erikoisuuden tavoitteluna. Tämä johtaa siihen, että vanhempieni kaltaiset mukautujat kastattavat lapsensa kristinuskoon vain tavan vuoksi. Jos kirkko ja valtio olisivat erillisiä instituutioita, kastamispäätös vaatisi aktiivista sitoutumista kyseiseen uskontoon. Silloin omilta vanhemmiltani olisi todennäköisesti jäänyt tuo päätös tekemättä.
Sama ongelma esiintyy peruskoulussa: vanhemmat eivät voi poistaa uskonnollisia elementtejä lapsensa koulutuksesta ilman että lapsi kokee joutuvansa sosiaalisen viiteryhmänsä ulkopuolelle, koska uskonnonopetus on se normi, joka seuraa passiivisesta virran mukana menemisestä. Asian tulisi olla juuri päin vastoin: jos uskot Raamattuun ja haluat sen oppeja iskostettavan lapsiisikin, sinun tulee ilmoittaa koululle että järjestävät lapsellesi tällaista opetusta. Normiopetuksen tulisi olla eri uskontojen suhteen neutraalia.
Hyeena kirjoitti:Minusta uskonto ja elämänkatsomustieto ovat ihan merkityksellisiä yleissivistäviä aineita. Kaipa niitäkin opettavissa on huonoja opettajia, mutta niin on varmaan biologian, maantiedon ja matematiikankin osalta. Kouluissa on kautta vuosisatojen opetettu erilaisia uskomuksia, osa tänä päivänäkin tieteellisinä, absoluuttisina totuuksina opetetuista asioista osoittautuu täydeksi fiktioksi. Kovin hyvää se aivopesu ei voi olla, kun yhteiskunta maallistuu koko ajan kovaa vauhtia. Samaa ei voi sanoa kotona harjoitetusta aivopesusta, mutta minusta se ei ole yhteiskunnan asia sanella, mitä arvoja kotona saa lapsille opettaa.
Kyllä minustakin uskontojen historiaa (huom. siis muidenkin kuin kristinuskon!) ja uskontoneutraalia elämänkatsomustietoa tulisi kouluissa opettaa. Mutta tunnustuksellinen uskonnonopetus kysymättä ja ilman erillistä valintaa kaikille lapsille annettuna on kyllä paljon vakavampi juttu kuin vapaa-ajattelijoiden mainos.
Vai mitä sanoisit toisen äärilaidan tilanteesta: Peruskoulussa olisi ateismi-niminen oppiaine, jossa painotettaisiin sitä että kaikkien uskontojen jumalolennot ovat silkkaa satua, ja perehdyttäisiin lähetystyön ja uskonnon levittämisen nimissä tehtyisin rikoksiin ja vääryyksiin kautta historian. Aamunavauksissa ja koulun juhlissa laulettaisiin puhtaan järjenkäytön ylivaltaa korostavia lauluja ja joulukuvaelman sijaan kuultaisiin rehtorin puhe aiheesta "Tunnettuja epäjohdonmukaisuuksia uskontojen pyhissä kirjoissa". Mitä tämän rinnalla olisi yksi kristittyjen mainoskampanja bussien kyljessä?
Tunnustuksellinen uskonnonopetus eroaa muiden aineiden opetuksesta objektiivisuuden osalta. Asiat opetetaan kyseenalaistamattomana totuutena - ainakin jos opettaja ei itse aktiivisesti toimi tunnustuksellisuuden vaatimusta vastaan. Muissa aineissa kyllä kerrotaan, että tämänhetkinen käsitys asiasta on tämä, ja kerrotaan kyseenalaistamisen merkityksestä tiedon kehittymisessä.
