Shrink

[Vaola]

Dave: Mun mielestä sulla alkaa olla jo sellainen masistelu-historia, että voisit harkita terapiaan hankkiutumista. Vai ootko jo käynyt? Esim. joku sellainen taho joka voisi tavata välillä myös sinua ja vaimoasi. Mä tiedän monta ihmistä jotka ovat saaneet terapiasta apua.

Tuli mieleen vielä sellainen menettely, että entäpä jos ensi kerran kun koet että vaimosi esim. ei jaksa kotitöitä, niin sen sijaan että kehoitat palkkaamaan siivoojan, vaan palkkaat sen siivojan ja ilmoitat vaimolle. Mä en usein väsyneenä ja kiukkuisena osaa ottaa ehdotuksia vastaan, sen sijaan vastapuolen suorasukainen toiminta antaa luvan olla hetken miettimättä esim. kodin askareita tms.

[Zeb]

Juu, muutosta tarttis saada ettei vaimo hanki rakastajaa ja/tai lähde lätkimään.

Teidän tarvitsisi vaimon kanssa kahdestaan ja sitten vielä erikseen perheen kanssa tehdä mukavia juttuja. Nurtsin leikkuukin olisi varmaan mukavampaa jos yhdessä puuhaisitte perheen kanssa pihalla. Keskustella pitäisi jaksaa ja haluta ja sitten vielä harrastaa sitä seksiäkin. Sitä ei tosin koko perheen kanssa.

Ellei mukavatkaan jutut kiinnosta niin sitten lienet jotenkin uupunut tai masentunut. Oletko kokeillut vähentää töitä, jotta virtaa riittäisi paremmin perheen asioihin? Ellei töiden vähennys auta niin sitten ehkä sitä masispuolta pitäisi tosiaan perata jossain terapiassa.

Siitä samaa mieltä että palkkaa jonkin sortin siivooja teille kertaviikkoisesti, teillä ilmeisesti on varaa siihen. Vaikka sanot ettei vaimon työtunnit ole kummoiset, niin se, että hän vastaa kodin arjesta on työtä 24/7. Ilmeisesti hän ei ehdi säännöllisesti päiväunille ja pleikkaa pelaamaan? Työssä käyvällä on monessa mielessä helpompaa kun on selkeä työaika ja selkeä vapaa-aika.

[huima]

Tästä iski masis ja palasin takaisin sänkyyn, jossa makailin noin puoli tuntia, sitten pelasin XBOXia ja sitten taas sänkyyn, jossa lueskelin wikpediaa ad klo 23 ja sitten nukkumaan

Mites juttujen ja vaikka liikunnan tekeminen yhdessä jollain ajalla. Hommaatte vahdin skideille ja vaikka siivoamaan kämppää samalla, kun lähdette lenkkeilemään, Zumbaamaan tai vaikka vaan hemmotteluhoitoihin Vantaan Flamingoon.

[Lilo]

Zumbaamaan

Jotenkin mun mielikuva ND:stä yhdistettynä Zumbaan aiheuttaa jänniä mielikuvia. Jos nään outoja unia ens yönä, se johtuu sit tästä yhdistettynä orastavaan flunssaan.

[NuoriD]

Täällä on rationaalisesti katsoen paljon hyviä neuvoja. Ainoa ongelma on, että rationaalisesti ei ole ongelmaa alun perinkään. Jos asiaa katsoo rationaalisesti, niin ei pitäisi olla mitään ongelmaa.

Mutta hyviä neuvoja, kiitos niistä.

[Vaola]

^ Kuulostaa perus-masentuneen puheelta? Käsittääkseni maallikkona masennuksen voi todeta olevan todellinen ongelma siinä vaiheessa kun syytä siihen ei löydy, mutta silti ahdistaa.

(Joo joo, onhan se todellinen ongelma muissakin tapauksissa, mutta ehkä käsititte pointtini...)

[Kreitsu]

Täällä on rationaalisesti katsoen paljon hyviä neuvoja. Ainoa ongelma on, että rationaalisesti ei ole ongelmaa alun perinkään. Jos asiaa katsoo rationaalisesti, niin ei pitäisi olla mitään ongelmaa.

Mutta hyviä neuvoja, kiitos niistä.

No ei masennus kysele mitään järjellisiä syitä. Tiedät sen varmaan lääkärinä itsekin. Tosin ymmärrän kyllä, että sen myöntäminen on vaikeaa.

Itse olen ollut eriasteisesti masentunut lähes koko ikäni. Oireilu on alkanut jo lapsena joskus 5-vuotiaana. Siihen siis tottui ja piti sitä normaalina, kunnes tuli isompi romahdus. Silloin tajusi, että on pakko saada apua.

Olen käynyt terapioissa useita kertoja, mutta kaikki ovat jääneet kesken eri syistä. Viimeisin keskeytyi muuton takia, mutta ehdin käydä siellä useita vuosia ja vihdoinkin tässä iässä voin sanoa olevani melkein terve.

Mitään yltiöpositiivista ihkuttajaa minusta ei koskaan tule, mutta jatkuva ahdistus ja depressio on poissa. Tosin syön yhä lääkkeitä. Yritin lopettaa ne jokin aika sitten, mutta oli pakko nostaa annostus takaisin.

Mitä haluan tällä sanoa: Älä pitkitä hoitoon menemistä. Ei tuo vain odottamalla mihinkään itsestään katoa.

Tiedän, helppo sanoa. Minulla kynnys hakeutua hoitoon on aina ollut todella korkea. Se omien olojen ja masennuksen vähättely on niin tuttua. Mutta annapa jonkun ulkopuolisen asiantuntijan tehdä se arvio älä itse "tuomitse" itseäsi.

[EveryWoman]

Jos asiaa katsoo rationaalisesti, niin ei pitäisi olla mitään ongelmaa.

Mä en välttämättä saanut tästä ihan kiinni. Miten niin se ei ole "rationaalisesti katsoen" ongelma, että vaimosi on uupunut kotitöistä ja tuntee itsensä yksinäiseksi? Ja että itse et osallistu oma-aloitteisesti? Ja että vaimo ei halua siivoojaa, vaikka tarvitsisitte ja pystyisitte palkkaamaan siivoojan?

Kyllä nuo minun mielestäni vaikuttavat ihan selviltä ongelmilta, joita olisi mahdollista lähteä availemaan. En tarkoita, että ongelmien ratkomisen jälkeen masennus olisi poissa, mutta tilanteen omaehtoisesta parantamisesta kuitenkin todennäköisesti seuraa mielihyväpiikkejä, jotka luonnollisina ja oikeaan elämään liittyvinä saattavat lieventää masennustakin kokonaisvaltaisesti toimivammin verrattuna lääkkeisiin (joita voi silti olla hyvä syödä, en sitä kiellä).

[Riemumieli]

Koska Davella on rahaa, niin sitä kannattaisi käyttää. Yksityistä terapiaa, siivousapua yms. Vaikka nainen sanoo, ettei tarvitse, se ei tarkoita etteikö siitä olisi iloa. Tuo on toki eri asia kuin masennus, mutta mitä sillä puolella millillä siellä tilillä tekee, jos olo on perseestä? Taitaa vain valitettavasti olla niin, että lääkärit ovat huonoimpia potilaita, varsinkin pääkopan asioissa.

[Elppis]

Jos asiaa katsoo rationaalisesti, niin ei pitäisi olla mitään ongelmaa.

Mä en välttämättä saanut tästä ihan kiinni. Miten niin se ei ole "rationaalisesti katsoen" ongelma, että vaimosi on uupunut kotitöistä ja tuntee itsensä yksinäiseksi? Ja että itse et osallistu oma-aloitteisesti? Ja että vaimo ei halua siivoojaa, vaikka tarvitsisitte ja pystyisitte palkkaamaan siivoojan?

Masentunut ihminen on sen verran marttyyri, että päättelee aina liiottelevansa.

[NuoriD]

Jos asiaa katsoo rationaalisesti, niin ei pitäisi olla mitään ongelmaa.

Mä en välttämättä saanut tästä ihan kiinni

Tarkoitan, että ei pitäisi olla mitään ongelmaa, koska kaikki on periaatteessa hyvin. Toki nyt on erilaisia ongelmia, koska mä luon niitä.

Jos eläisin normaalisti tuskaa tuntematta, niin ongelmat häviäisivät. Eli itse kehitän ongelmat.

Eli vertaisin siihen, että hakkaisin päätäni seinään. Toki se olisi ongelma, koska päähän sattuisi, mutta samalla voisi todeta, että eihän sitä päätä ole pakko hakata seinään.

Hiukan sekavasti kirjoitettu, mutta uskoakseni ymmärrät.

[Ylermi Ylihankala]

Tsemppiä tohtorille! Mä ehdotan, että tekisit kaikkia itsellesi kivoja juttuja,myös perheesi kanssa. Sellaisia, joita saisi oikein odottaa. Poistuisit mukavuusalueeltasi, riko kaavaa!

[EveryWoman]

Jos asiaa katsoo rationaalisesti, niin ei pitäisi olla mitään ongelmaa.

Mä en välttämättä saanut tästä ihan kiinni

Tarkoitan, että ei pitäisi olla mitään ongelmaa, koska kaikki on periaatteessa hyvin. Toki nyt on erilaisia ongelmia, koska mä luon niitä.

Jos eläisin normaalisti tuskaa tuntematta, niin ongelmat häviäisivät. Eli itse kehitän ongelmat.

Eli vertaisin siihen, että hakkaisin päätäni seinään. Toki se olisi ongelma, koska päähän sattuisi, mutta samalla voisi todeta, että eihän sitä päätä ole pakko hakata seinään.

Hiukan sekavasti kirjoitettu, mutta uskoakseni ymmärrät.

Uskoisin ymmärtäväni, ja muistelen aiemminkin lukeneeni sinulta vastaavaa pohdintaa.

Oletko koskaan miettinyt, kuka sinulle on opettanut että jos materiaaliset asiat ovat hyvin, niin ongelmia ei pitäisi olla? Se nimittäin ei pidä paikkaansa, eikä ole terveellistä ajatella niin. Se johtaa kohtuuttomiin ja katteettomiin itsesyytöksiin ja materian tavoitteluun oikeasti tärkeiden juttujen kustannuksella. Ne "oikeasti tärkeät" asiat ovat kuitenkin juuri niitä masennusta ehkäiseviä, eikä itsesyytöksissä rypeminen tilannetta ainakaan paranna.

Jos et tuntisi tuskaa esim. vaimosi tilanteesta, olisit paljon pahemmassa jamassa ihmisenä kuin nyt olet. Älä hemmetissä ainakaan ajattele olevasi jotenkin viallinen, kun pidät ihan oikeaa ja elämänlaatuun olennaisesti vaikuttavaa ongelmaa sen verran ikävänä, että se vaikuttaa kielteisesti vointiisi. Oikea ratkaisu on muuttaa ikävää tilannetta paremmaksi eikä se, että vain yrittää olla pahoittamatta siitä mieltään. Siinä et tule onnistumaan - tai ainakaan sun ei kannattaisi haluta onnistumista moisessa tavoitteessa.

Tiedän omastakin kokemuksesta, kuinka vaikeaa masentuneena on tehdä asioita. Siinäkin olennaista olisi osata olla syyllistämättä itseään. Itsesyytöksissä rypeminen kasaa paineita ja lamauttaa tehokkaasti, joten itse hyväksi havaitsemani kaavan mukaan ensimmäinen prioriteetti on niiden lievittäminen/unohtaminen edes hetkeksi. Vaikeaa mutta mahdollista. Kun niistä pääsee, jaksaa tehdä yhden pikkiriikkisen asian kotona oma-aloitteisesti vaimon avuksi. Monia suuria asioita ei aluksi tarvita, yksi hyvin pienikin riittää. Siitä saa mielihyvää ja voimaa tehdä seuraavan pienen asian, ja lopulta pienistä pisaroista muodostuu suurempi virta. Älä kuitenkaan ajattele sitä nyt, vaan keskity käsittelemään itsesyytöksiäsi siten, että jossain vaiheessa ne alkavat hellittää. Ota vaikka se terapia tähän avuksesi, jos tuntuu että vaikuttimet ovat liian syvällä itse työstettäviksi.

Olet liian ankara itsellesi. Sen ajatteleminen, miten pitäisi tai ei pitäisi olla, ei auta. Sun pitää hyväksyä että pitämisistä riippumatta asiat ovat siten kuin ovat. Kannattaa myös huomata, että huonomminkin ne voisivat olla. Kaikki ei ollenkaan ole vielä menetetty, ja paljon voit saada takaisin kun suhtaudut tilanteeseen rauhassa ja suhteellisuudentajulla. Lopulta voi olla, että parisuhteesi muuttuu pysyvästi paremmaksi kuin koskaan ennen. Se vain vaatii aluksi hieman ikävältä tuntuvaa rehellisyyttä ja vaivannäköä. Eteenpäin pienin askelin!

[Kreitsu]

Masentunut ihminen on sen verran marttyyri, että päättelee aina liiottelevansa.

No en nyt käyttäisi sanaa marttyyri. Se leimaa ikävästi masentuneen joksikin teatraaliseksi persoonaksi, joka vain rypee itsesäälissä.

Masentunut ihminen ei välttämättä yksinkertaisesti näe omaa tilaansa oikein ja siihen kuuluu juurikin ongelmien vähättely. Mitä kauemmin näissä olotiloissa elää, niistä tulee ikään kuin normaaleja itselle ja on vaikea nähdä, että oikeasti tarvitsee apua.

Ps. Unohdit marttyyriuden lisäksi mainita, että masentuneen tulis vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja muuttua.

[EveryWoman]

Masentunut ihminen ei välttämättä yksinkertaisesti näe omaa tilaansa oikein ja siihen kuuluu juurikin ongelmien vähättely.

Aivan, kuten Davellakin, joka toistelee kuinka kaiken "pitäisi" olla hyvin ja kuinka vika on hänessä itsessään kun ei sitä ymmärrä. Ei mikään ihme, että juuri Suomessa on paljon masennusta, kun täällä ihmiset kasvatetaan koviksi ja armottomiksi itseään (ja muita) kohtaan, ja henkiset arvot koetaan helposti turhaksi höpönlöpöksi. Itsellänikin kesti kauan tajuta, että onnellisuus on elämässä tärkeintä ja vasta sitten tulevat kaiken maailman suorittamiset ja muiden miellyttämiset.

[saira]

Tulipa taas tänään vastaan kuinka ihmisten tietämys masennuksesta on loistavaa. Mainitsin naapurin perheen mummolle tänään eromme syyn ihmissuhteista keskustellessamme. Ihmetteli, että uskallanko antaa tyttöä isällään käymään. En voinut muuta kuin nauraa, ja todeta, että ex-mieheni on hyvä ihminen ja loistava isä, sairaudestaan huolimatta.

[RolloTomasi]

Yhyy yhyy, säälikää davea, yhyy. Vittu mitä ruikutusta.

[EveryWoman]

^:shock:

Enpä itse havainnut ketjussa sen enempää ruikutusta kuin sääliäkään.

[Vaola]

^ Tähän.

Mielenkiintoinen kommentti nimimerkiltä, jonka oma kontribuutio palstalle whineemisessä on ollut vähintään aikamoinen.

[Elppis]

Masentunut ihminen on sen verran marttyyri, että päättelee aina liiottelevansa.

No en nyt käyttäisi sanaa marttyyri. Se leimaa ikävästi masentuneen joksikin teatraaliseksi persoonaksi, joka vain rypee itsesäälissä.

Masentunut ihminen ei välttämättä yksinkertaisesti näe omaa tilaansa oikein ja siihen kuuluu juurikin ongelmien vähättely. Mitä kauemmin näissä olotiloissa elää, niistä tulee ikään kuin normaaleja itselle ja on vaikea nähdä, että oikeasti tarvitsee apua.

Ps. Unohdit marttyyriuden lisäksi mainita, että masentuneen tulis vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja muuttua.

Nyt en todellakaan mollannut masentuneisuutta, päinvastoin. Ehkä mä vaan koen sen niin, tai sitten se on se narsistinen puoli joka tulee esiin: koen ettei mikään loppuen lopuksi ole oma vikani, kaikki vaan tapahtuu mulle (tiedän kuka tämä quoten ottaa...). Oman itsensä vähättely on mun mielestä, ainakin omassa tapauksessani, jonkinlaista marttyyriutta. Oikeasti, perkele.

[Manaaja]

^:shock:

Enpä itse havainnut ketjussa sen enempää ruikutusta kuin sääliäkään.

Rollo yrittänee sanoa että hän on pärjännyt hienosti hengissä vähemmällä ruikuttamisella vaikka kärsii paljon pahemmasta masennuksesta ja pettymyksestä elämäntilanteeseensa Daveen verrattuna.

[EveryWoman]

Rollo yrittänee sanoa että hän on pärjännyt hienosti hengissä vähemmällä ruikuttamisella vaikka kärsii paljon pahemmasta masennuksesta ja pettymyksestä elämäntilanteeseensa Daveen verrattuna.

Ymmärrettävää sinänsä, ja heijastaa juuri sitä kovaa ja kylmäkiskoista elämänasennetta, johon moni meistä on syystä tai toisesta kasvanut, ja joka on omiaan lisäämään masentumisalttiutta. Rollon jos kenen kannattaisi olla armeliaampi ennen kaikkea itselleen, ja siinä sivussa sitten muillekin, kuten tässä Davelle.

Asioista puhuminen on kuitenkin tervehenkistä ja parantaa tilannetta todennäköisemmin kuin suomalaiskansallisen selviytyjä-meiningin mukainen kaiken pitäminen sisällään. Avautuminen ja avoimesti murtuneena esiintyminen ei ole heikkoutta, vaan yksi niistä ihmiselle kaikkein vaikeimmista teoista. Kun siihen pystyy, on mahdollisuus saada palautteesta vielä jotain irtikin, ja päästä elämässä eteenpäin. Jos pystyy vain sättimään muiden avautumisia (mikä on toki näissä piireissä se tavallisin oletusvaihtoehto), ennuste lienee aika tavalla huonompi. Mut toivon mukaan tuo ei koske Rolloa ja kohdalle sattui vain jokin niistä huonommista hetkistä.

[huima]

Jos pystyy vain sättimään muiden avautumisia (mikä on toki näissä piireissä se tavallisin oletusvaihtoehto), ennuste lienee aika tavalla huonompi. Mut toivon mukaan tuo ei koske Rolloa ja kohdalle sattui vain jokin niistä huonommista hetkistä.

Rollo kai esitti vain analyysiaan kokemastaan omasta palautteestaan palstalla, kun esittäessään kuudetta osaa Nuoren Wertherin kärsimyksistä jatkuvaa suhde-elämän epätoivoa kommentoitiin jo dissaten ja kannustaen ottamaan itseään niskasta kiinni, eikä vain ruikuttamaan. Performanssitaidetta.

[NuoriD]

Minä henk. koht. en loukkaantunut RT:n kommentista. Ymmärrän sen, koska olen joskus suhtautunut pisteliäästi hänen viesteihinsä.

Eilen oli ihan mukava päivä. Leikkasin sen nurtsinkin ja yritin houkutella vaimoa lähtemään katsomaan Sex and the city 2:sta, mutta flunssan takia ei halunnut lähteä.

[exPertti]

Vittu mitä ruikutusta.

Helpolla pääsee, kun ei tarvitse paljoa edes kirjoittaa.