Shrink

[NuoriD]

Kumma kyllä, nyt pari päivää on mennyt paremmin. Rohkeasti pudotin cipralexin eilen 5 mg:aan.

Itselläni on tällä hetkellä myös annostuksen pienennys menossa, toivon, että pienempi annos vähentää unisuutta ja vaikuttaa muutenkin positiivisesti mm libidoon ja muihin juttuihin.

Mä odottelen koska ne nykimiset ja vastaavat alkaa tulla, ainakin huomaan olevani tavallista hermostuneempi.

Millä tahdilla sulla on pudotus menossa? Oireet riippuvat pitkälti siitä, kuinka nopeasti tullaan alaspäin.

[milli]

Millä tahdilla sulla on pudotus menossa? Oireet riippuvat pitkälti siitä, kuinka nopeasti tullaan alaspäin.

Aikaisemmin 10mg .. nyt 7,5mg.. Ja noin tein viimeksikin, silti tuli ihan kauheita oireita, eli tosi maltilla pienennetään annosta. Olen tässä samalla tekemässä töitä sen eteen, että pääsisi nuppitohtorille juttelemaan, että jos sitten alkaisi pärjätä ilman

[exPertti]

Aikaisemmin 10mg .. nyt 7,5mg.. Ja noin tein viimeksikin, silti tuli ihan kauheita oireita, eli tosi maltilla pienennetään annosta. Olen tässä samalla tekemässä töitä sen eteen, että pääsisi nuppitohtorille juttelemaan, että jos sitten alkaisi pärjätä ilman

Kärsiikö kysyä mihin ongelmaan alun perin hait noita? Entä ND?

[milli]

Kärsiikö kysyä mihin ongelmaan alun perin hait noita? Entä ND?

Tukkoseen nenään tietty.

Silleen pähkinänkuoressa, lapsuudessa paljon paskaa, joka edelleen vaikuttaa, ja asianomaiset eivät halua puhua asioista oikeilla nimillä, pienenä joutunut tekemään paljon sellaista mitä lapsen ei kuuluisi tehdä.. ja sitten vielä muutama vuosi seurustelua alkoholiongelmaisen kanssa. Kaikki toi yhteensä on vaan ollut vähän liikaa.

[exPertti]

Kärsiikö kysyä mihin ongelmaan alun perin hait noita? Entä ND?

Tukkoseen nenään tietty.

Silleen pähkinänkuoressa, lapsuudessa paljon paskaa, joka edelleen vaikuttaa, ja asianomaiset eivät halua puhua asioista oikeilla nimillä, pienenä joutunut tekemään paljon sellaista mitä lapsen ei kuuluisi tehdä.. ja sitten vielä muutama vuosi seurustelua alkoholiongelmaisen kanssa. Kaikki toi yhteensä on vaan ollut vähän liikaa.

No tietty.

Joutunut niin sanotusti aikuistumaan liian aikaisin? Eihän tuo kivalta kuulosta.

[milli]

No tietty.

Joutunut niin sanotusti aikuistumaan liian aikaisin? Eihän tuo kivalta kuulosta.

Pitäisi varmaan tehdä lista noista kaikista asioista mitä on tapahtunut tähän mennessä kun menen juttelemaan yhden tähdin luokse. Ei vain haluaisi, alkaa vain vituttaa ja harmittaa se.. en tiedä miten reagoin jos alan uudelleen käsitellä noita asioita.

Myöskin se, että jotta on varmasti tarpeeksi matskua, jotta voisi saada kelan tukea. Ja muuten varmasti tuppaa unohtamaan jotain.

[Paha Keisari]

Kärsiikö pertti kysyä, että miksi kyselet?

[exPertti]

Kärsiikö pertti kysyä, että miksi kyselet?

Olen yhdessä kohtaa elämässä ajatellut, että olisikohan aika hakea apua olotiloihin. Sattumalta elämänkulku muuttui juuri niillä paikkeilla ja tarve hakea apua katosi hiljalleen.

Kun tällä palstalla aika monet lopulta puhuvat käyttävänsä/käyttäneensä ko. lääkkeitä jäin pohtimaan mikä sai lopulta kokeilemaan tällaista vaihtoehtoa.

Ettei tule väärinymmärrystä niin oletettavasti harva menee hakemaan apua resepti ensimmäisenä mielessään.

[milli]

Ettei tule väärinymmärrystä niin oletettavasti harva menee hakemaan apua resepti ensimmäisenä mielessään.

Juu, mä menin hakemaan apua terveyskeskuksesta, niin koska ei ollut resursseja auttaa, mulle annettiin pillerit.. tietty vähän yritettiin neuvoa johonkin suuntaan hakemaan itse lisää apua. Mikä siinä mielentilassa ei oikein ollut sellainen mihin olisi ollut voimia.

[exPertti]

...en tiedä miten reagoin jos alan uudelleen käsitellä noita asioita.

Ammattimaisena sohvapsykologina ei ajatus tiettyjen asioitten muistelemattomuudestakaan hyvältä kuulosta.

Mutta ehkä kysyisin toisen mielipiteenkin vielä ammattilaiselta.

[NuoriD]

Kärsiikö pertti kysyä, että miksi kyselet?

En tietä, tarkoititko, että ei saisi kysysyä, mutta minun puolestani saa kysyä.

Olen kertonutkin. Olin ahdistunut, vaikka objektiivista syytä ei ollut. Koin taloudelliseen tilanteeseeni kohdistuvaa tarpeetonta huolta.

Jatkuvasti kelasin esim. verotuksellisia uhkia, vaikka tiesin, että objektiivista syytä ei ollut.

Esimerkkejä:

Kävin pienimuotoista, harvoin tapahtuvaa osakauppaa. Silti pelkäsin, että verottaja saattaisi tulkita osakekaupan elinkeinotuloksi, jolloin sitä ei verotettaisi pääomatulona vaan elinkeinotulona (vuosituhannen vaiheessa tästä oli jonkin verran tulkintaepäselvyyttä, sittemmin ennakkopäätöksen jälkeen ei.) Ennakkopäätöksen jälkeenkin kelasin asiaa, vaikka monta kertaluokkaa omaani aktiivisempaa kauppaa ei katsottu elinkeinotuloksi.

Ostettuani uuden auton koin tarpeetonta ahdistusta siitä, että siinä olisi jotain vialla. Ensimmäisenä herätessäni saatoin miettiä tuulen suhinaa auton ikkunatiivisteessä.

Lääkityksen aloittaminen auttoi näihin oireisiin hyvin.

[Rouva Pupu]

...en tiedä miten reagoin jos alan uudelleen käsitellä noita asioita.

Ammattimaisena sohvapsykologina ei ajatus tiettyjen asioitten muistelemattomuudestakaan hyvältä kuulosta.

Juu ei. Mulla on ilmiömäinen tapa heittää asiat taka-alalle, tahtomattanikin. Kerran tuli monen vuoden shitit ulos, ja aika heikossa hapessa olin. Harmi, että tuo tapa tai "ongelma" antaa aika kylmän kuvan. Ihan kun en välittäisi.

Mulla on kyllä jotain ihme "pakkomielteitä" tai tyhmiä ahdistusjuttuja. Raskausaikana paheni tai tuli selvemmin esiin. Esim. kun sain vauvanvaatteita ja muutamassa oli tahroja enkä niitä halunnut pitää. No mies totesi että säästetään kuitenkin. Mä en oikein tiennyt haluanko. Kolme päivää ja yötä pyöri mielessä tahraiset vauvanvaatteet, kun vihdoin heitin ne roskiin niin se "ahdistus" oli ohi. Tuo oli vain esimerkki, muissakin asioissa samanlaisia "ahdistuksia", pienissä ja isoissa jutskissa. Kuulostaa tosi pölöltä ja ehkä hauskaltakin, mutta musta tuntuu et se ei ole ihan "normaalia" :)

Hei pliis, mitä väliä tollakin vaatejutulla oli. Ison ongelman ja unettomuuden sain silläkin aikaan :o

[milli]

Minua alkaa usein ahdistaa jos havaitsen itsessäni jotain samoja ajatusmalleja tai lauseita mitä olen usein äidiltäni kuullut. Usein on ollut hilkulla, että sisäinen "äitini" olisi päässyt karkuun. Minua ahdistaa suunnattomasti, että huomaan itsessäni noita piirteitä, sillä niillä pystyy saamaan toisen lannistettua aivan täysin. En halua ikimaailmassa aiheuttaa noilla samoilla asioilla kenellekään samanlaista huonoa mieltä ja lannistaa toista täysin... mutta sitten kun en avaa suutani, niin .. asiat jäävät vellomaan piiitkiksi ajoiksi päähäni ja ahdistun suunnattomasti.. ja juuri niillä hetkillä tekisi mieli ryhtyä erakoksi...

[Nehemiah James]

Juu ei. Mulla on ilmiömäinen tapa heittää asiat taka-alalle, tahtomattanikin. Kerran tuli monen vuoden shitit ulos, ja aika heikossa hapessa olin. Harmi, että tuo tapa tai "ongelma" antaa aika kylmän kuvan. Ihan kun en välittäisi.

Mä olen ihan samis. Käyn edelleen kovaa koulua itseni kanssa tavoitteena saada ne paskat puhutuksi ulos mitä pikimmiten. Se kuitenkin toimii paremmin ainakin minulle, vaikka se sillä hetkellä kun ne paskat ulos päästää, saattaakin kirpaista muitakin kuin vain itseäni. Mä olen huono hilloamaan muitakin asioita, niin en joskus ymmärrä itsessäni sitä miksi hilloan paskaa. Peruja kaiketi lapsuudesta, jossa asiat ratkottiin muita keinoja käyttäen ja puhuminen oli mitättömässä asemassa.

Tai siis, paskan purkaminen ihmisille, jotka eivät ole tärkeitä, on helppoa, mutta purkaminen niille ihmisille jotka ovat tärkeitä, ei tule luonnollisen helposti. Siinä on sellaista toisen ihmisen loukkaamisen pelkoa yms... Ja olen käynyt puhumassa ammatti-ihmisille, mutta viimekädessä nämä asiat on itse saatava kuntoon.

[exPertti]

Mä olen ihan samis. Käyn edelleen kovaa koulua itseni kanssa tavoitteena saada ne paskat puhutuksi ulos mitä pikimmiten. Se kuitenkin toimii paremmin ainakin minulle, vaikka se sillä hetkellä kun ne paskat ulos päästää, saattaakin kirpaista muitakin kuin vain itseäni. Mä olen huono hilloamaan muitakin asioita, niin en joskus ymmärrä itsessäni sitä miksi hilloan paskaa. Peruja kaiketi lapsuudesta, jossa asiat ratkottiin muita keinoja käyttäen ja puhuminen oli mitättömässä asemassa.

Tai siis, paskan purkaminen ihmisille, jotka eivät ole tärkeitä, on helppoa, mutta purkaminen niille ihmisille jotka ovat tärkeitä, ei tule luonnollisen helposti. Siinä on sellaista toisen ihmisen loukkaamisen pelkoa yms... Ja olen käynyt puhumassa ammatti-ihmisille, mutta viimekädessä nämä asiat on itse saatava kuntoon.

Ymmärtääkseni tuon taustalla on ilmiö, että jos on aikaa harkita tekojaan ja sanojaan ihminen pystyy toimimaan järkevästi. Mutta jos on pakko tehdä pikareaktio selkärangasta ihminen kaivaa muistinsa lokerosta joskus näkemänsä toimintamallin ja selviää sillä tilanteesta ulos.

Näissä äkkitilanteissa (pikaiset riidat yms) vanhempien käytöksen ja elämänkokemusten rooli korostuu. Jos on todella huonoja toimintamalleja omaksuttuna niistä on hankala päästä eroon.

Askel parempaan on, kun tiedostaa näitten asioitten huonouden.

[Rouva Pupu]

Joo-o, tunnistan omassa käyttäytymismallissa omaa isääni. Ei sen puoleen, etteikö isä osoittaisi tunteitaan ym., mutta se tapa padota osa niistä asioista on molemmilla olemassa. Nyt sen oikeastaan tajusin kun isän vaimon kuolemasta on alle kuukausi ja koko prosessi (sairauden toteaminen - kuolema) kesti vain kolme kuukautta. Nii-i. Iskä käy tansseissa, matkustelee ympäriinsä jne. No ei se mitään, oon täällä sitten vastassa kun tulee pakollinen alastulo ja asioiden käsittely. Mutjuu, voin hyvin arvata miltä tuo saattaa ulkopuolisten silmissä näyttää.

[Nehemiah James]

Mutjuu, voin hyvin arvata miltä tuo saattaa ulkopuolisten silmissä näyttää.

Läheisten kanssa tässä on vain sellainen ongelma, että jos ne asiat jää tonne takaraivoon, kertyy ja kasautuu, niin kun ne purkautuvat yhdellä isolla rykäyksellä kerrallaan, niin sen vaikutus siihen toiseen ihmiseen on sama kuin vetäisi maton jalkojen alta tai löisi voimalla ilmat pihalle jne... Ja jos on patoamisessan kehittynyt riittävän taitavaksi, niin se läheinen ei huomaa minkään olevan huonosti, ja silloin se purkautuminen tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ja se nyt ei vaan ole reilua.

Miksi meihin ihmisiin ei saa versiopäivityksiä? Haluaisin oikotien onneen, vapaalipun, kiitos.

[NuoriD]

Eilen en ottanut cipralexia enää. Vointi on tällä hetkellä mielestäni normaali.

Ehkä alakulo oli vieroitusoireita. Aika näyttää.

[exPertti]

Eilen en ottanut cipralexia enää. Vointi on tällä hetkellä mielestäni normaali.

Ehkä alakulo oli vieroitusoireita. Aika näyttää.

Miten sanoisit ko. lääkkeen vaikuttavan sinuun henkilökohtaisesti? Oliko niistä apua minusta melko normaaleilta vaikuttaviin oireisiin (tietämättä niitten voimakkuutta, ymmärtääkseni sinua harmitti se kun märehdit elämäsi asioita liikaa)?

[NuoriD]

Eilen en ottanut cipralexia enää. Vointi on tällä hetkellä mielestäni normaali.

Ehkä alakulo oli vieroitusoireita. Aika näyttää.

Miten sanoisit ko. lääkkeen vaikuttavan sinuun henkilökohtaisesti? Oliko niistä apua minusta melko normaaleilta vaikuttaviin oireisiin (tietämättä niitten voimakkuutta, ymmärtääkseni sinua harmitti se kun märehdit elämäsi asioita liikaa)?

Oli siitä apua. Näillä tiedoilla aloittaisin lääkkeen uudelleen.

Mikä on normaalia, on määritelmäkysymys. 13.05.2009 11:38 kirjoitetussa viestissä kuvatut oireet aiheuttivat minulle tarpeetonta kärsimystä. Ei ollut kivaa, kun ensimmäinen tunne aamulla herätessä on ahdistus.

[exPertti]

Oli siitä apua. Näillä tiedoilla aloittaisin lääkkeen uudelleen.

Mikä on normaalia, on määritelmäkysymys. 13.05.2009 11:38 kirjoitetussa viestissä kuvatut oireet aiheuttivat minulle tarpeetonta kärsimystä. Ei ollut kivaa, kun ensimmäinen tunne aamulla herätessä on ahdistus.

Ok.

Erikoisen voimakkaita nuo tunteet olivat. Saitko selvitettyä niitten alkuperän vai jäikö se avoimeksi?

[NuoriD]

Oli siitä apua. Näillä tiedoilla aloittaisin lääkkeen uudelleen.

Mikä on normaalia, on määritelmäkysymys. 13.05.2009 11:38 kirjoitetussa viestissä kuvatut oireet aiheuttivat minulle tarpeetonta kärsimystä. Ei ollut kivaa, kun ensimmäinen tunne aamulla herätessä on ahdistus.

Ok.

Erikoisen voimakkaita nuo tunteet olivat. Saitko selvitettyä niitten alkuperän vai jäikö se avoimeksi?

Oireiden syy oli nuppivika

Tarkempaa syytä en osaa sanoa.

[Niba]

Asuin serotoniini johdannaisia syövän ihmisen kanssa 10 vuotta, lääkkeitä popsi viimeiset viisi, nykyään on terapiassa ja ei syö lääkkeitä..
Minusta päälääkitys on aina todella huono merkki, en ole edes harkinnut moista. Vain todella sairaat ihmiset popsii päälääkkeitä, itsellä ei ole tullut edes mieleen alkaa moisia napsimaan. Kyllä se pitää löytyä lääkäri lääkärillekin! Itselääkintä on kaikissa muodoissaan aika hölmöä.
Masennukset ovat vain heikkoja ihmisiä varten.

[Stinky]

Minusta päälääkitys on aina todella huono merkki, en ole edes harkinnut moista. Vain todella sairaat ihmiset popsii päälääkkeitä, itsellä ei ole tullut edes mieleen alkaa moisia napsimaan. Kyllä se pitää löytyä lääkäri lääkärillekin! Itselääkintä on kaikissa muodoissaan aika hölmöä.
Masennukset ovat vain heikkoja ihmisiä varten.

Mä todella toivon että sä et ole tosissas! Onhan toi läppää, onhan?

[Niba]

Minusta päälääkitys on aina todella huono merkki, en ole edes harkinnut moista. Vain todella sairaat ihmiset popsii päälääkkeitä, itsellä ei ole tullut edes mieleen alkaa moisia napsimaan. Kyllä se pitää löytyä lääkäri lääkärillekin! Itselääkintä on kaikissa muodoissaan aika hölmöä.
Masennukset ovat vain heikkoja ihmisiä varten.

Mä todella toivon että sä et ole tosissas! Onhan toi läppää, onhan?

No ainakin siitä että lääkäri ei saisi itseään lääkitä olen ihan sata varma! Toivon tietysti ettei tarvitsisi koskaan syödä em. lääkkeitä.