Kitinä

JHaluatko elää pitkään vai nauttia elämästä ennen kuolemaa oikein kunnolla? Kukaan ei tuu tyrkäämään mitalia hyvin eletystä elämästä kuoleman jälkeen käteesi! Muistettakoon. elämä on valintoja täynnä, viina ja tupakka tappavat sinut nuorempana, eivätkä edes lisää elämännautintoa hirveäasti. Kysymys on henkiläkohtaista laatua mutta saamme kitinäläisten "dead wish"-iän näin selville!

Vain niin kauan kun pää ja kroppa säilyy toimintakykyisenä. Sukulaisia seuratessa sanoisin, että viimeistään 80 korvilla saa takuuvarmasti riittää, todennäköisesti aiemmin.

Paha Keisari kirjoitti:Vain niin kauan kun pää ja kroppa säilyy toimintakykyisenä. Sukulaisia seuratessa sanoisin, että viimeistään 80 korvilla saa takuuvarmasti riittää, todennäköisesti aiemmin.

Jos tuo on ainut markkeri niin näillä geeneillä on pärjätty yli 95v asti pään puolesta. Keho alkaa useimmiten sotia jo reilusti aiemmin.

70 tuntuu ihan hyvältä lukemalta jos on saanu lomailla kunnolla sitä ennen parikyt vuotta. En tiedä mut uskoisin. Toki riippuu lapsenlapsista ja sen hetkisestä eläinlaumasta. Nii ja ehkä miehestä, en pysty miettii meidän vaipanvaihtojuttuja ja sen sellasta ihan vielä.

Olisin voinut lopettaa kun täytin 30.

Haluan tietty elää ikuisesti (tai no kai sitä jossain välissä kyllästyy), halua vähentää kehon/pääkopan vähittääinen hajoaminen. Jossain vaiheessa jälkimmäinen on suurempi kuin ensimmäinen joten halu elää loppuu. Sitä miloin tuo tapahtuu en osaa sanoa, voi olla huomenna, voi olla tuhannen vuoden päästä.

Ihan riippuu päivästä..

Äidin puolta on joskus eletty +93, oli pariskunta jossa mummi heitti lusikan nurkkaan jo hitusen ennen 90 ja vaari jaksoi vielä muutaman vuoden enemmän. Normaalisti 75-80 sukulaisten puolessa ja juopot sukulaiset on kuolleet jopa nuorempina, no isoisä kuoli nikkelimyrkytykseen jo 20+ siitä ei voi vetää johtopäätöksiä vaikka itse meinasin jo hitusen nuorenpana kupsahtaa, nyt ei voi muuta sanoa kuin että mikäs se pahan tappais? Eliniänodotelaskurihan on..

Kunhan kuolisin ennen miestä. Tiedän selviäväni yksinkin mutta ahdistaa ajatella yksinäisyyttä jonkun 30+ aviovuoden jälkeen. Pitää koittaa päivittäin valita niin, että muistaa toisen arvon tässä ja nyt.

Tietty olisi mukava ehtiä elää kaari jossa ehtii näkemään lapsensa ja heidän lapsensa mutta siihen ajatukseen en välitä kiinnittäytyä isosti. Olishan se aika kohtuuton taakka lapselle täydentää minun elämääni, omaansa sen täytyy elää.

Turha tässä vaiheessa mitään lukua sanoa, koska elämä kuljettaa ja aika näyttää. Kaikki riippuu omasta terveydestä silloin wanhempana.

Kannattaa muistaa että tulevaisuuden pohja luodaan tänään ja valitettavasti osa siitä on luotu jo ennen tätä päivää.

37 tuntuu kahdeksan tunnin kokemuksella aika pirun paljolta. Neljän vuoden päästä olen siinä, missä Poikuus41 oli viisi vuotta sitten.

elco kirjoitti:37 tuntuu kahdeksan tunnin kokemuksella aika pirun paljolta. Neljän vuoden päästä olen siinä, missä Poikuus41 oli viisi vuotta sitten.

Onnittelut postuumisti, et ole enää vain roska isäsi silmäkulmassa!

Kyllä se näyttäisi ennusmerkkien mukaan menevän tuonne 90+ osastolle. Josko nykyajan ravinnon, lääke-ja lääkärijutskien kanssa pidemmälle?

Ja jos pysyn järjissäni + ei tarttis letkuissa elää niin sopii mulle.

Niin kauan kun pystyn käymään kalassa ja jahdissa omin jaloin ja päin. En yhtään kauempaa.

^
Historian valossa näyttäsi sille, että metsällä pitäisi pystyä käymään noin 90-vuotiaaksi ja kalassa pari vuotta pidempään. Pitänee pistää paremmaksi?

Onslow kirjoitti:Niin kauan kun pystyn käymään kalassa ja jahdissa omin jaloin ja päin. En yhtään kauempaa.

Sit kun alkaa tulla epävarmaksi niin pitää aina vain myöhemmin mennä pilkille? Kuulemma vanhoja miehiä on taas entistä enemmän tänäkin keväänä jäänyt palaamatta rantaan?

Jos pysyy yhtä terävänä kuin nyt, niin olisihan se kiva elellä vaikka yli satasen merkkipaalun.

huima kirjoitti:Jos pysyy yhtä terävänä kuin nyt, niin olisihan se kiva elellä vaikka yli satasen merkkipaalun.

Ai. Mun mielestä olis kamalaa kun nuppi pelais mutta kroppa ei. Eli oikeestaan mun olis pitänyt jo kuolla :/

Vesper kirjoitti: Ai. Mun mielestä olis kamalaa kun nuppi pelais mutta kroppa ei. Eli oikeestaan mun olis pitänyt jo kuolla :/

Mä luotan että kropan suhteen keksitään ekana apukeinoja.

elco kirjoitti:37 tuntuu kahdeksan tunnin kokemuksella aika pirun paljolta. Neljän vuoden päästä olen siinä, missä Poikuus41 oli viisi vuotta sitten.

Ei jumalauta!! Olet oikeassa! (ilmankos olen nyt melkein "aikuistunut" höhöhöhö)
Ei tunnu enää yhtään koomiselta John Waynen sanat: "Jos olisin nuori mies, siinä viisissäkymmenissä, ottaisin uuden akan."
(Minä siis vasta ekan, jos huoria ei lasketa) Nyt olen vasta 46!!

Ja älä nyt Geetzu ja muut halutko heittää lusikkaa jo 70 täytettyänne!!
Voihan siinä rupsahtaa, mutta ei se elämänhalu välttämättä katoa koskaan. Mun 76- ja 79-ikäiset vanhemmatkin valittelee vanhuuden oireita, mutta ei se tarkoita, että olisivat halunneet kuolla jo paljon aikaisemmin.

Enoni kuoli kun oli 90, isänpuoleinen isoenoni on nyt 97, ei yhtään dementoitunut, ja aina vaan porskuttaa. Myöntää että joskus kintut on kipeet.

Koska olen vanha Erkki Kureniemi fani, sekä kiinnostunut enemmän asioista kuin ihmisistä, mukaanlukien itseni, voisin luopua fyysisestä kehostani ja siirtää tietoisuuteni tietokoneeseen ja elää "ikuisesti" ja seurailla sivusta ihmiskunnan sivilisaation evoluutiota. Eli vastaus tähän galluppiin: Ainakin pari miljardia vuotta.