Kitinä

Onko asunnossasi takaikkunoita vai aukeavatko ikkunasi kadun puolelle?

Mitäköhän mä äänestäisin? Meillä aukeaa molemmat ikkunat pihan puolelle, vastapäätä toinen samanlainen kerrostalo.. välipiha?

Kerrostalohuoneisto läpi talon. Yleisten tilojen ikkunat avautuvat kadun puolelle, makuuhuoneet ovat sisäpihan puolella mutta kortteli ei ole mitenkään umpinainen.

Elppis kirjoitti:Mitäköhän mä äänestäisin? Meillä aukeaa molemmat ikkunat pihan puolelle, vastapäätä toinen samanlainen kerrostalo.. välipiha?

Ah, teillähän on takaikkunnoita klassisimmillaan! Juuri tuo asetelma avaa mahdollisuuksia samanlaisten tapahtumasarjojen syntyä kuin Takaikkunassa.
Minun asuntoni kadun puolen ikkunastakin tosin näkyy sisälle vastapäiseen taloon, joten sikäli myös etuikkuna voi olla takaikkuna.

Talosta on ikkuna joka suuntaan, mutta yksikään ei ole kadulle.

Aito_Johanna kirjoitti: Ah, teillähän on takaikkunnoita klassisimmillaan! Juuri tuo asetelma avaa mahdollisuuksia samanlaisten tapahtumasarjojen syntyä kuin Takaikkunassa.

On muuten aika häijyä kun noin parinkymmenen metrin päässä on suoraan samassa tasossa parveke josta näkee ihan suoraan tänne sisälle. Ei tule hirveästi pidettyä verhoa auki.

Naapurin ikkunassa taas näkyi pitkään kadulle asti kaukoputki..

Ikkunoista aukeaa näkymä yli vihertävien metsien, uusien kerrostalojen ja ties minkä puoliurbaanin asutuksen. Jos parvekkeelta kurottaa hiukan, näkee vilauksia Helsingin slummeista ja tiiviistä rakentamisesta.

Asuntoni on talon päädyssä. Ikkunat kahteen suuntaan. Takapihalle, jossa on parkkipaikka, sekä toinen kerrostalo. Keittiön ikkuna on talon päädyssä, josta näkymät roskiksille ja myöskin toiseen taloon. Viehättävää.

Olohuoneesta avautuu näkymä vilkasliikenteiselle kadulle ja makkarista siintää jalkapallostadioni sekä tehdasrakennus sisäpihoineen. Ihan ei muuten näe kentälle, koska asun liian matalalla.

Sisäpiha, ja siis viher -sellainen, erittäin harvinaista tämän kaupungin keskustassa. Ihanteellinen lapsenkin kannalta. Piha on siis todella iso, koko korttelin yhteinen.

Nyt kulmahuoneisto ja ens perjantaina oma rivitalonpätkä. Aah tätä ikkunallisuutta!

Nykyisen kamppani ikkunat avautuvat viereisen kahvilan takapihan roskalaatikoille. Pidan aina verhot kiinni, on niin kauniit maisemat.

Läpitalon asunto, pitää ollakin. Entisessä kämpässä oli myös nurkkaikkuna, sellanen on ihan pop suurella ikkunalaudalla, jossa voi istua
Ikkunat aukeavat sisäpuolelle ja ikkunat sijaitsevat talon etu- takapuolella, sekä 1 sivulla Maisemat on ihan kivat, eikä tarvii verhoilla peittää iltaisin kämpän länsipuolen ikkunoita.

Akkunat vain kadun puolelle ja ulos katsottaessa näkyy vastapäinen kerrostalo. Tylsää..

Minun takaikkunani avautuu kadun puolella. Vastapäiseen taloon on tosin hyvät näkymät. Itse en tosin heidän elämää paljon seuraile, mutta annan heille sen vaihtoehdon pomppimalla kämpässäni alastomana.

Muutama ystävä punkkasi kämpässäni reissuni aikana ja raportoivat vastapäisen talon alastomasta miehestä. En ole tosin tarkistanut havainnot paikkaansa pitävyyttä.

Yksi kuvahan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Aito_Johanna kirjoitti: Minun asuntoni kadun puolen ikkunastakin tosin näkyy sisälle vastapäiseen taloon, joten sikäli myös etuikkuna voi olla takaikkuna.

Minulla on vain tuollainen. Tosin katu on rauhallinen ja tylsä, jolla ei koskaan tapahdut mitään, jos ratsupoliisien ratsujen ajoittaista jaloittelua ei lasketa. Vastapäisessä talossa on perinteikäs ruokaravintola ja katolisen seurakunnan puoti ja jokin allergiakeskus.

Joskus kyllä saan paranoideja kuvitelmia ja alan epäillä, josko vastapäisen talon asuinkerroksissa asuu vuokraisäntäni kätyreitä käsi valmiina puhelimenluurilla tarkkailemassa ja valmiina raportoimaan, josko sittenkin salaa poltan tupakkaa sisällä.

Ikkunani eteen pysäköidyt pakettiautot estävät minua näkemästä katua ja naapuritalon autotallin ankeaa seinää, joka peittää metsän taakseen. Autot ja kaikki niihin liittyvä voisivat puolestani joku yö vain poistua maailmasta kokonaan. Vanhuksia köpöttelee ohi ja ihmiset tuijottavat sisälle. Ikkunani alla olevalle kapealle ruohokaistaleelle on pudotettu yläkerrasta omatekoisen vesipiipun kappaleita ja muuta roskaa. Yritän kasvattaa viherkasvejani niin suureksi, että ne peittäisivät koko ikkunan.

Ikkunanäkymä suoraan takapihalle, jossa puutarhapöytä tuoleineen ja semmonen vanha mummokeinu, jossa harvemmin kukaan keinuu.
Takapihan jälkeen on pari pientä kerrostaloa, jonne saattaa nähä omasta ikkunasta sisälle, jos oikein tihrustaa...

Läpitalonhuoneisto. Tosin kadun puolellakin on vain kävelykatu. Mutta ihan kätevää, lapset voivat periaatteessa leikkiä sekä etu- että takapihalla ja heitä pystyy tarkkailemaan ikkunasta. Keittiön ikkunan edessä kasvaa iso ihana puu, joka menee meillä ihan sisustuselementtinä, siinä missä sopivana näköesteenäkin.

Läpitalon omakotitalo Ikkunoita etu- taka ja sivupihalle. Siis pestäviä ikkunoita on ihan liian kanssa...

Multa näkyy osa katua ja puistoa, sekä kahden talon ikkunat. Seurailen viikonloppuisin mm. naapurini pössyttelyä ja naapurini varmaan ihmettelevät miksi olen kotona aina pikkupöksyisillään (täällä on kuuma!).

Tässä olisi pitänyt olla vaihtoehtona, ettei ole ollenkaan ikkunoita. On vaan ne reiät mihin pistetään kädet kantamista varten...

Kerrostalon kulmahuoneisto; ikkunoita melkein kaikkiin ilmansuuntiin. Alakerrassa pääosin länteen ja pohjoiseen, yläkerrassa länteen ja etelään. Alakerran makkarissa on pieni kulmaikkuna itään, joten periaatteessa kaikki ilmansuunnat on katettu, mutta itänäkymä on aika kapoinen ja pitkin talon seinää.

Juuri ilmansuuntien määrän takia päädyin tähän vaihtoehtoon, enkä samassa talossa olevaan toiseen vastaavanlaiseen kämppään, jossa olisi ollut periaatteessa nätimmät ikkunanäkymät, mutta vain yhteen suuntaan.