Kitinä

Miten suhtaudutte kumppaniin, jolla on lemmikkinä häkkilintuja? Ainakin Helsingin eläinsuojeluyhdistyksellä oli aivan ihana kesykyyhky, joka kaipasi uutta kotia. Jos meillä ei olisi jo kissaa, olisimme varmaan olleet ihan myytyjä siihen. Siinä oli todella kaunis lintu.

p.

En oikein lämpene. En ylipäänsäkään ole lemmikkieläinihmisiä, mikä tahansa elukka olisi kumppaniehdokkaalla turn off. Ja häkkilintuja käy sääliksi, kun ne joutuvat elämään pienessä häkissä.
Sen sijaan tykkäisin kovasti asua kumppanin kanssa laitakaupungilla omakotitalossa ja katsella keittiön ikkunasta, kuinka punatulkut ja talitintit tulevat lintulaudalle syömään. Mökillä seuraan mielelläni sorsien ja joutsenten elämää järvellä.

Huuuiiii kamala

Häkkilinnuissa on se kurja puoli, että ne ovat yleensä turhankin "häkkilintuja". Tavallisessa talossa tuskin pystyy antamaan linnulle sellaisia mahdollisuuksia lentää, kuin se tarvitsisi. Tosiasia kuitenkin on se, että eipä se Suomen luonnossa pärjäisi. Toivottavaa tietysti olisi antaa sille koti, jossa sen olisi mahdollisimman luonnonmukaista olla vankeudestaan huolimatta.

pajazzo kirjoitti: Tosiasia kuitenkin on se, että eipä se Suomen luonnossa pärjäisi.

Miksi ne alun perin on tuotu Suomeen? Häkkilinnun pitäisi viserrellä iloisena viidakossa, tai missä ne nyt visertävätkään.

En itse haluaisi nähdä sitä vaivaa mitä minun mielestäni riittävän hyvien elinolosuhteiden järjestäminen lemmikeille vaatisi. Mieluummin pitäisin elukat luonnossa tai ainakin mahdollisimman lähellä sitä.

pertzi kirjoitti: Jos meillä ei olisi jo kissaa, olisimme varmaan olleet ihan myytyjä siihen.

Meillä on kissa ja lintuja. Yöllä pidän korvatulppia.

Aito_Johanna kirjoitti:Sen sijaan tykkäisin kovasti asua kumppanin kanssa laitakaupungilla omakotitalossa ja katsella keittiön ikkunasta, kuinka punatulkut ja talitintit tulevat lintulaudalle syömään.

Jo edesmennyt kissani piti myos lintujen katsomisesta keittion ikkunasta. Monesti katsoimme niita yhdessa, ja joskus han lahti ulos paivalliselle.

En usko, etta hakkilintua ottaisin, mutta jos joskus jaan samaan paikkaan asumaan pitemmaksi aikaa, voisin ottaa kissan tai pari. Voisin myos ostaa heille akvaarion.

RolloTomasi kirjoitti:
Jo edesmennyt kissani piti myos lintujen katsomisesta keittion ikkunasta. Monesti katsoimme niita yhdessa, ja joskus han lahti ulos paivalliselle.

Tässä on yksi syy siihen, miksi en ole lemmikkieläinihmisiä. (Ja älkää nyt vaan ruvetko mussuttamaan luonnon normaaleista ravintoketjuista; kissa ei kuulu Suomen luontoon.)

Aito_Johanna kirjoitti: Ja häkkilintuja käy sääliksi, kun ne joutuvat elämään pienessä häkissä.

Häkin ei tarvi olla pieni ja pääosin lintuja pidetään asunnossa vapaana.

Ei muuta sanottavaa kuin: Titityy.

Ei. Jos on lemmikkieläimiä oltava niin sitten semmoisia joita voi pitää sylissä ja rapsuttaa korvantakaa. Linnuista en osaa repiä ilo irti edes voissa paistettuina.

Aito_Johanna kirjoitti:

pajazzo kirjoitti: Tosiasia kuitenkin on se, että eipä se Suomen luonnossa pärjäisi.

Miksi ne alun perin on tuotu Suomeen? Häkkilinnun pitäisi viserrellä iloisena viidakossa, tai missä ne nyt visertävätkään.

Samaa mieltä tästä asiasta, mutta niin kauan kuin joku linnuista maksaa niitä tuodaan. Salakuljetus ei myöskään ole mitenkään tavatonta.

Kissa nyt ei sinällään ole mikään tolkuton uhka linnuille, kunhan ovat samoissa tiloissa vain valvotusti. Meillä esimerkiksi linnut ovat vapaana makuuhuoneessa ja kissa muualla asunnossa. Ja kyyhkynen on jo sen verran iso lintu, että se ei välttämättä edes innosta kissaa metsästämään, ainakin papukaijafoorumilla monet isompien lintujen omistajat kertovat kissojen lähinnä pelkäävän heidän lintujansa.

pajazzo kirjoitti:

Aito_Johanna kirjoitti:

pajazzo kirjoitti: Tosiasia kuitenkin on se, että eipä se Suomen luonnossa pärjäisi.

Miksi ne alun perin on tuotu Suomeen? Häkkilinnun pitäisi viserrellä iloisena viidakossa, tai missä ne nyt visertävätkään.

Samaa mieltä tästä asiasta, mutta niin kauan kuin joku linnuista maksaa niitä tuodaan. Salakuljetus ei myöskään ole mitenkään tavatonta.

Suomessa kasvatetaan monia lintulajeja, sekä pienempiä häkkilintuja että suurempia papukaijojakin. Osa eläinkaupoissa myytävistä linnuista tulee Ruotsin ja Keski-Euroopan kasvattajilta. Mitään tilastoa ei tästä ole näyttää, mutta suomalaisista lemmikkilinnuista ei varmasti monikaan yksilö ole salakuljettu.

Myös Suomen luonnossa esiintyviä lintuja, esim. punatulkkuja kasvatetaan ja myydään häkkilinnuiksi Etelä-Euroopassa.

Bluntly kirjoitti: Linnuista en osaa repiä iloa irti edes voissa paistettuina.

Bluntti pisti ajatukseni nettiin. Itse ottaisin jonkin matelijan jos jonkin, mutta tuskinpa otan kun tulee mentyä ja tultua vähän miten sattuu.

En tykkää linnuista.. tai yleensäkään en ymmärrä miksi lemmikeitä pitäisi pitää jossain häkissä. On meillä joskus ollut perheessä gerbiilejä, mutta nekin näyttivät surullisilta siellä kopperossaan eikä niitä kuitenkaan voinut pitää vapaina silloin kun esim. itse oli koulussa.

Exsat kirjoitti:Meillä esimerkiksi linnut ovat vapaana makuuhuoneessa ja kissa muualla asunnossa.

Eikö ne kakkaa pitkin ja poikin vapaana ollessaan?


Minä en ole lintuihminen. Kai lintuihin tottuisi samoin kuin koiraankin, jos sellainen kumppanilla olisi.

Lolita kirjoitti:

Exsat kirjoitti:Meillä esimerkiksi linnut ovat vapaana makuuhuoneessa ja kissa muualla asunnossa.

Eikö ne kakkaa pitkin ja poikin vapaana ollessaan?

Juu, mutta pienestä linnusta lähtee pieni kakka. Helpompi niitä on siivoilla kuin kissankarvoja sohvasta. Mutta lintuharrastus ei kyllä sovi missään tapauksessa äärimmäistä siisteyttä kodiltaan vaativalle henkilölle, höyheniä ja akanoita on aina lattialla, vaikka imuroisi päivittäin.

Aito_Johanna kirjoitti:

RolloTomasi kirjoitti:
Jo edesmennyt kissani piti myos lintujen katsomisesta keittion ikkunasta. Monesti katsoimme niita yhdessa, ja joskus han lahti ulos paivalliselle.

Tässä on yksi syy siihen, miksi en ole lemmikkieläinihmisiä. (Ja älkää nyt vaan ruvetko mussuttamaan luonnon normaaleista ravintoketjuista; kissa ei kuulu Suomen luontoon.)

Oikeastaan ihminenkaan ei kuulu Suomen luontoon.

Sinakin rikot toiminnallasi ainakin osittain luontoa, jos talle linjalle lahdetaan.

Aito_Johanna kirjoitti: 27.08.2005 15:00

Tänään tähän mennessä:

lounas: 2 yrttitäytteistä ahvenfilerullaa (itse kokkailtua)

En tieda, mista nuo ahvenet sait, mutta saitko Suomen vesista?
Jos sait, niin silloin Suomen luontoon kuulumaton apina on kalastanut lounaasi Suomen luonnosta aivan samoin kuin Suomen luontoon kuulumaton kissani on metsastanyt paivallisensa.

Olin töissä eläinkaupassa ja sain ihastella lintuja todella läheltä. Eräs iso papukaija puraisi minua käsivarresta, johon tuli mojova mustelma..
Tuon tapauksen jälkeen olen ollut hieman peloissani lintujen suhteen. Olen lisäksi allerginen linnuille, joten en senkään takia ottaisi kotiini lintuja. Kissa, koira ja poika riittävät tällä hetkellä. Kaloja suunnitellaan..

Aito_Johanna kirjoitti: Tässä on yksi syy siihen, miksi en ole lemmikkieläinihmisiä. (Ja älkää nyt vaan ruvetko mussuttamaan luonnon normaaleista ravintoketjuista; kissa ei kuulu Suomen luontoon.)

Kyllä ne suomen luontoon kuuluvatkin petoeläimet lihaa syövät.

Gingston kirjoitti:
Kyllä ne suomen luontoon kuuluvatkin petoeläimet lihaa syövät.

Tarkemmin ajateltuna: miksi ollenkaan otinkaan esille sen, mikä luontoon kuuluu ja mikä ei? Teesinihän oli vain, että minä en ole lemmikkieläinihmisiä muun muassa siitä syystä, että en pidä siitä, että kissat syövät lintulaudoilta lintuja. Linnut ovat ystäviäni. Olen lapsesta asti katsellut mielelläni, kuinka erilajiset, eriväriset pienet linnut lentelevät pihalla ja etsivät ruokaa. Kesäkuun varhaisina aamuina mökillä on ihanaa herätä lintujen viserrykseen. Sorsapoikueet järvellä ovat hellyttävä näky. Totta hemmetissä en tykkää, jos joku iso karvainen otus häijysti vaanii pieniä lintuja, jotka ääntelevät hädissään eivätkä pääse pakoon, ja sitten se hyökkää niiden kimppuun ja syö ne.
Ei siihen kuulu tippaakaan se, että itse syön kalaa tai että muutkin eläimet kuin kissat syövät lintuja.
Ette itsekään pitäisi siitä, että iso otus tulisi ja söisi kissanne.

Aito_Johanna kirjoitti: Ette itsekään pitäisi siitä, että iso otus tulisi ja söisi kissanne.

Aito_Johanna kirjoitti:Ette itsekään pitäisi siitä, että iso otus tulisi ja söisi kissanne.

Ei sitä kukaan tietenkään haluaisi, mutta sen kanssa vain täytyy elää.
Itse olen koko ikäni pitänyt eläimistä, myös niistä rumista ja ilkeistä. Ehkä
olen vain paatunut kun olen nähnyt niin paljon tappamista Avara Luonto-sarjassa.