Yksinhuoltaja naimisiin; mikä sukunimeksi?

Ihmissuhdeasiat ja lemmekkäät jutut

Yksinhuoltaja naimisiin; mikä sukunimeksi?

Vaihdan oman sukunimeni, lapset pitävät entisen sukunimensä
6
30%
Vaihdan sukunimeni, lapset vaihtavat myös
1
5%
Otan kaksiosaisen sukunimen, lapset pitävät omansa
2
10%
Puoliso ottaa saman sukunimen kuin muulla perheellä
0
Ei ääniä
Kukaan ei vaihda sukunimeä
11
55%
 
Ääniä yhteensä: 20

Mamaaria

Yksinhuoltaja naimisiin; mikä sukunimeksi?

Viesti Kirjoittaja Mamaaria »

Kertokaahan pikku kitisijät mielipiteenne aiheesta. Pitääkö (uusio)perheellä olla sama sukunimi? Onko oikein lapsia tai lasten toista vanhempaa kohtaan muuttaa koko perheen sukunimeksi uuden puolison sukunimi? Entä jos lapsilla on eri sukunimi kuin kummallakaan vanhemmista, vanhemman ottaessa uuden puolison sukunimi? Onko sukunimellä mitään merkitystä?
Avatar
par-sky
Kitisijä
Viestit: 2439
Liittynyt: 14.09.2005 17:11
Paikkakunta: Hämpton

Viesti Kirjoittaja par-sky »

mä olisin sillä linjalla että kumpikin puoliso ottaa just sen nimen mistä tykkää ja lasten sukunimeen ei puututa. jos äitee/isä epäilee ettei niitä enää tajuta sen kersoiksi nimenvaihdon myötä nin ottaa sitten kaksiosaisen nimen. mutta eihän ne lapset siinä naikkariin mene, joten miksi niitten pitäs nimi vaihtaa? lisäksi ketuttaa täyttää kaikkiin lappuihin ent. jotain... parhautta ois kyllä sit jos myöhemmin naimisiin mennessään tai muusta syystä vaihtaa nimeä niin sitten niitä entisiä nimiä alkaa olla jo lista.
Me transmitte sursum, Caledoni!
Duck

Viesti Kirjoittaja Duck »

Miten olis et molemmat puoliskot pitävät nimensä ja lapsen kiusaksi annetaan kaksiosainen sukunimihirviö? :)
Avatar
irmelianneli
Kitisijä
Viestit: 3375
Liittynyt: 14.08.2005 19:34

Viesti Kirjoittaja irmelianneli »

Lapselle ei voi antaa kaksiosaista nimeä. Mä oon samalla linjalla ku par-sky. Oma äitini vaihdatti vastoin haluani myös minun sukunimeni uuden miehensä nimeksi mennessään aikoinaan uudestaan naimisiin. Halusi koko perheelle saman nimen ja lässynlää. Se oli kauheata, vastustin kaikin keinoin, mutta alaikäisenä mulla ei ollut valtaa tietenkään. En koskaan tullut sinuiksi tuo nimen kanssa, ja varsinkin kun se äijä oli vielä väkivaltainen alkoholistipsykopaatti, niin kärsin kyllä nimestä.

Vaihdoin sukunimeni mennessäni naimisiin, enkä tullut koskaan sinuiksi myöskään tämän nimen kanssa. Erottuani otin oman nimeni vihdoin takaisin, enkä hetkeäkään vierastanut sitä vaan heti tuntui omalta, no omahan se onkin. Eli mielestäni kyllä kannattaa ehdottomasti kuunnella lasta, mikäli se osaa puhua ja ajatella jo :) Omalla lapsellani on isänsä eli aviomieheni nimi. Itse otan EHKÄ joskus yhdysnimen, sitten kun lapsi menee vaikka kouluun.. saa nähdä. Ei nykypäivänä niillä sukunimillä mitään merkitystä ole, samaa perhettä ollaan vaikka olis kuus eri nimee postilaatikossa, mitäs sen on väliä.
Avatar
Vaola
Kitisijä
Viestit: 4494
Liittynyt: 15.08.2005 10:36
Paikkakunta: pois

Viesti Kirjoittaja Vaola »

edit
Viimeksi muokannut Vaola, 16.02.2011 12:46. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
"Never wrestle with a pig. You get dirty and besides the pig likes it. -George Bernard Shaw
Leila
Kitinän uhri
Viestit: 641
Liittynyt: 13.10.2006 10:12
Paikkakunta: Pohjois-Savossa

Viesti Kirjoittaja Leila »

Minun mielestäni jokainen voi pitää oman nimensä. Näin ainakin kaverin perheessä on tehty. Perheessä on käytössä yhteensä kolme sukunimeä, eikä heillä ole siinä käsittääkseni ollut mitään hankaluutta.

Itseni tekisi mieli ottaa käyttöön taas tyttönimeni, mutta mies ei pidä ajatuksesta yhtään. Mietin myös kaksiosaista nimea, mutta siitä tulisi nen-hirviö (niin kuin esim. Virtanen-Mattinen), joten ei sekään ehkä olisi ihan fiksua. En tiedä, harkitaan.
Äiti tietää
ninnithequeen

Viesti Kirjoittaja ninnithequeen »

No herrantähen. Ei epäselvyyttä siitä että mun muksu pitää isänsä sukunimen. Absurdi ajatuskin vaihtaa sitä.
1108

Viesti Kirjoittaja 1108 »

Siinä vaiheessa kun menisin yksinhuoltajan kanssa naimisiin ei olisi oikeastaan millään mitään väliä, kaikki toivo olisi mennyttä.
MGandhi

Viesti Kirjoittaja MGandhi »

1108 kirjoitti:Siinä vaiheessa kun menisin yksinhuoltajan kanssa naimisiin ei olisi oikeastaan millään mitään väliä, kaikki toivo olisi mennyttä.
Mitä vikaa YH:ssa?

Pallotus: Kaikki pitää oman nimensä.
bliss

Viesti Kirjoittaja bliss »

Lapsi ainakin pitää oman sukunimensä, ja hyvin todennäköisesti mä myös - ei innosta enää alkaa nimeä vaihtamaan kun sen jo kerran muutin takaisin 'omaan' sukunimeen.
1108

Viesti Kirjoittaja 1108 »

MGandhi kirjoitti:Mitä vikaa YH:ssa?
Ei välttämättä mitään, mutta minua ei kamalasti kiinnosta alkaa esittämään mitään vitun isä/roolimallia saati sitten omalle muksulle kuin kenenkään muunkaan muksulle.

Lue: Ei minusta olisi siihen.

EDIT: Korostan että minulla ei ole lapsia (tietääkseni) ja niitä ei ole tähän hätään tulossakaan.
Fcuk

Viesti Kirjoittaja Fcuk »

Pallotin lopulta tuon keskimmäisen, ottaisin kaksiosaisen ja lapset pitäisivät vanhansa.
Avatar
exPertti
Kitisijä
Viestit: 21470
Liittynyt: 08.02.2008 13:51

Viesti Kirjoittaja exPertti »

1108 kirjoitti:
MGandhi kirjoitti:Mitä vikaa YH:ssa?
Ei välttämättä mitään, mutta minua ei kamalasti kiinnosta alkaa esittämään mitään vitun isä/roolimallia saati sitten omalle muksulle kuin kenenkään muunkaan muksulle.

Lue: Ei minusta olisi siihen.
Ajatusleikki. Jos nykyisellä vaimollasi olisi ollut vaikka yksi lapsi aikaisemmista suhteista eläisitkö mieluummin ilman häntä tässä tapauksessa?

Äh, tämä on aika kaukana reilusta esimerkistä kun tätä hetken ajattelee... Ei tartte vastata.
Came here for school, graduated to the high life
prosessi

Viesti Kirjoittaja prosessi »

exPertti kirjoitti:
1108 kirjoitti:
MGandhi kirjoitti:Mitä vikaa YH:ssa?
Ei välttämättä mitään, mutta minua ei kamalasti kiinnosta alkaa esittämään mitään vitun isä/roolimallia saati sitten omalle muksulle kuin kenenkään muunkaan muksulle.

Lue: Ei minusta olisi siihen.
Ajatusleikki. Jos nykyisellä vaimollasi olisi ollut vaikka yksi lapsi aikaisemmista suhteista eläisitkö mieluummin ilman häntä tässä tapauksessa?

Äh, tämä on aika kaukana reilusta esimerkistä kun tätä hetken ajattelee... Ei tartte vastata.
Minä voin vastata. Jos lähtötilanne on tuo, Numba tuskin olisi edes tutustunut nykyiseen vaimoonsa, koska se lapsi olisi ollut perusteltu syy jättää tutustumatta. Lisäksi se olisi myös ollut Numban vaimolle perusteltu syy jättää tutustumatta Numbaan, koska lapsi, joka tulee naisen mukana epätoivottuna kylkiäisenä, väkisinkin joutuu kärsimään asemastaan.
Avatar
exPertti
Kitisijä
Viestit: 21470
Liittynyt: 08.02.2008 13:51

Viesti Kirjoittaja exPertti »

prosessi kirjoitti:Minä voin vastata. Jos lähtötilanne on tuo, Numba tuskin olisi edes tutustunut nykyiseen vaimoonsa, koska se lapsi olisi ollut perusteltu syy jättää tutustumatta. Lisäksi se olisi myös ollut Numban vaimolle perusteltu syy jättää tutustumatta Numbaan, koska lapsi, joka tulee naisen mukana epätoivottuna kylkiäisenä, väkisinkin joutuu kärsimään asemastaan.
Minulla ei ole ollut näitä pulmia. Olen tutustunut useampaankin yh-äippään ja
eihän lapsi naista pahenna.

Ainoastaan se pitää pohtia miten vakavissaan molemmat ovat ennen kuin ottaa asiakseen tutustua jälkikasvuun.
Came here for school, graduated to the high life
prosessi

Viesti Kirjoittaja prosessi »

exPertti kirjoitti:
prosessi kirjoitti:Minä voin vastata. Jos lähtötilanne on tuo, Numba tuskin olisi edes tutustunut nykyiseen vaimoonsa, koska se lapsi olisi ollut perusteltu syy jättää tutustumatta. Lisäksi se olisi myös ollut Numban vaimolle perusteltu syy jättää tutustumatta Numbaan, koska lapsi, joka tulee naisen mukana epätoivottuna kylkiäisenä, väkisinkin joutuu kärsimään asemastaan.
Minulla ei ole ollut näitä pulmia. Olen tutustunut useampaankin yh-äippään ja
eihän lapsi naista pahenna.

Ainoastaan se pitää pohtia miten vakavissaan molemmat ovat ennen kuin ottaa asiakseen tutustua jälkikasvuun.
Niin, enhän sitä sanonutkaan, että Numban tapa suhtautua olisi se ainoa olemassaoleva. Kyseessä on kuitenkin niin perustavanlaatuinen asennoitumiskysymys, ettei sitä kannata jättää huomiotta, jos se tuntuu muodostavan ongelman. Joillakin muodostaa, toisilla taas ei. Ja hyvä niin.
Avatar
exPertti
Kitisijä
Viestit: 21470
Liittynyt: 08.02.2008 13:51

Viesti Kirjoittaja exPertti »

prosessi kirjoitti:Niin, enhän sitä sanonutkaan..
Tiedän. Jotenkin vaan aihe tuntui aika läheiseltä.
Came here for school, graduated to the high life
prosessi

Viesti Kirjoittaja prosessi »

exPertti kirjoitti:
prosessi kirjoitti:Niin, enhän sitä sanonutkaan..
Tiedän. Jotenkin vaan aihe tuntui aika läheiseltä.
Juu, minulla on ND:n mustasta kirjasta kaksoiskappale.
Avatar
exPertti
Kitisijä
Viestit: 21470
Liittynyt: 08.02.2008 13:51

Viesti Kirjoittaja exPertti »

prosessi kirjoitti:Juu, minulla on ND:n mustasta kirjasta kaksoiskappale.
Onko niistä tehty isokin painos? :)
Came here for school, graduated to the high life
bedlam

Viesti Kirjoittaja bedlam »

Hasselhoff on hieno sukunimi.
Viimeksi muokannut bedlam, 03.03.2009 13:25. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Avatar
Riemumieli
Kitisijä
Viestit: 5971
Liittynyt: 20.08.2005 23:12
Paikkakunta: Vantaa

Viesti Kirjoittaja Riemumieli »

En tiedä mikä on oikein, mutta jos toinen vanhempi ei halua olla tekemisissä lastensa kanssa (jos siis kyse on yksinhuoltajasta eikä vanhemmasta, jonka luona lapsi/lapset asuvat, mutta jotka ovat vanhempiensa yhteishuollossa), liekö väliä säilyttää toisen vanhemman sukunimi.
Paras päivä ikinä.
Avatar
saira
Kitisijä
Viestit: 3365
Liittynyt: 14.08.2005 19:47
Paikkakunta: Tampere

Viesti Kirjoittaja saira »

Niin siis eikö Numban vastaus ollut se, ettei olisi valmis tässä vaiheessa huolehtimaan omastaankaan, väärä elämänvaihe, ei vielä valmis. Ei siis vain yksinhuoltajiin kohdistuva asia, vaan omaan elämäänsä ja valmiuteen. Mielestäni parempi myöntää asia kuin leikkiä olevansa valmis vastuuseen jos sitä ei ole. Ja lisäksi, koska elämänvaiheet muuttuvat jatkuvasti, saattaa olla, että aiemmin Numba olisi voinut tutustua vaimoonsa vaikka hänellä lapsi olisi ollutkin. Kuka tietää.
"The only reason for time is so that everything doesn't happen at once."
~Albert Einstein
Avatar
saira
Kitisijä
Viestit: 3365
Liittynyt: 14.08.2005 19:47
Paikkakunta: Tampere

Viesti Kirjoittaja saira »

Vastaus alkuperäiseen kysymykseen: tilanteen mukaan. Mieheni sukunimi on vaihdettu isäpuolensa sukunimeksi, koska hän ei ollut ollut muutamaan vuoteen oman isänsä kanssa tekemisissä, ja kun hänelle tuli pikkuvelikin, katsoi äiti parhaaksi vaihtaa miehenikin nimen. Mieheni on siihen ratkaisuun tyytyväinen.

Itse en tiedä miten asian kanssa tekisin, tosin meillä tytöllä on minun sukunimeni tällä hetkellä.

Edit: Äh, sopiva vaihtoehto puuttuu, eli en rastittanut mitään.
"The only reason for time is so that everything doesn't happen at once."
~Albert Einstein
Avatar
Riemumieli
Kitisijä
Viestit: 5971
Liittynyt: 20.08.2005 23:12
Paikkakunta: Vantaa

Viesti Kirjoittaja Riemumieli »

saira kirjoitti:Itse en tiedä miten asian kanssa tekisin, tosin meillä tytöllä on minun sukunimeni tällä hetkellä.
Minulle taas tuo olisi kauhistus. Perusteluna se, että äidin tuntee aina, isän sukunimestä.
Paras päivä ikinä.
Ylermi Ylihankala
Kitisijä
Viestit: 9426
Liittynyt: 22.09.2008 13:03

Viesti Kirjoittaja Ylermi Ylihankala »

Riemumieli kirjoitti:
saira kirjoitti:Itse en tiedä miten asian kanssa tekisin, tosin meillä tytöllä on minun sukunimeni tällä hetkellä.
Minulle taas tuo olisi kauhistus. Perusteluna se, että äidin tuntee aina, isän sukunimestä.
Eikös naikkarittoman lapsen sukunimeksi tule automaagisesti äipän sukunimi? Omasta tilanteestani tuli mieleen.
Yliuuttunut ja liian pieni hurmossetä.
Vastaa Viestiin