Kitinä

Gay pride worldwide, joten ulos kaapista kaikki!

Riemumieli kirjoitti:Gay pride worldwide, joten ulos kaapista kaikki!

Suu kiinni ja ime!

Suuntoni on saapunut huollosta. Upeeta. Mahtavaa. Kerään kiukkua jo valmiiksi.

En mitenkään jaksanutkaan nousta urheilemaan, kun kello soi 5:45. Nyt täytyy tunkea sitten iltapäivään jotain aktiviteettia, illalla ulos piiiiiitkästä aikaa

Kolmas yö putkeenm katkonaista unta, ihan turha lähteä altaaseen nukahtelemaan. Kaipa se on myös ihan hyvä pitää vapaapäivä urheilusta, vaikka siitä morkkis tuleekin.

tpk!

edit: niin joo.... sitten yhden kerran yöllä näin unta, että herätyskello soitti... se herätti sitten ihan kunnolla toviksi.

Siis tällaistäkö se riemumieli halusi?

Huomenta!

Katoin sit eilen laatuohjelmia, ku pääsin vihdoin ja viimein telkkarin ääreen. Meidän häät, Martina ja Esko-jakso. "Siis vittu luuleeks jengi oikeesti, et tää on joku vitun mediatemppu? Vittu mitä pikkusieluja.."
Oon tosin aika ylpeä, et osasin ihan pikkusen hermostumisen jälkeen ite asentaa kanavat paikoilleen, ku digiboksi oli alkanu jotain häröilee sillä aikaa ku olin reissuilla. (Miksi ajattelen aina heti ensimmäiseks että pitää soittaa broidille ku tollasia tapahtuu? Onhan mulla itelläki kaksi kättä. Ja aivot. Ja poikaystävä. Ja faija. )

Duunirintamalla suuria mullistuksia. En oikein tiedä oonko kahden kuukauden päästä työttömänä vai kenties siivoamassa jotain Kontulan metroasemaa. Intuitio kertoo tosin etten kumpaakaan, mut ei saa ehkä tuudittautua siihenkään. Stressar inte.

Katkaisin nettiliittymän kotoa alkaen ensi tiistaiaamusta.

bliss kirjoitti:Katkaisin nettiliittymän kotoa alkaen ensi tiistaiaamusta.

Mä harkitsen kans tätä vakavasti.

TPK !

Viimeiset 3 päivää on olleet sen verran työntäyteisiä päiviä että näin painajaisunta työnteosta kun tarkastin satojen tuhansien eurojen laskuja.

Olipas vaivaannuttava kokemus heti aamusta näin vapaapäivän ratoksi. Kieltäydyin jo ajat sitten lähtemästä kolmeksi päiväksi siippani isän enon 100-vuotisjuhliin Sotkamoon. Noooh...hetki sitten pelmahti koko siipan perhe pikkubussilla tupaamme. Jättivät autonsa pihaamme ja kokoontuivat meillä punomaan matkajuoniansa.

Sitten seurasi aamun kliimaksi. Anoppi kysäs multa: "Jouni, miksi sä et halua tulla mukaan?" ...aaaaaaaarrggh! Mitä tuohon voi vastata? En ollut varautunut kyssäriin ja jokelsinkin jotain epämääräistä. Olisin niin toivonut, että anoppi olis nähnyt mun lävitse, ettei mua vois juuri vähempää kiinnostaa matkustaa susirajalle kolmeksi päiväksi juhliin ihmistä, jota en ole koskaan tavannut, enkä tule tapaamaankaan. Mutta ei, ei tänään.

Ylermi Ylihankala kirjoitti:Mutta ei, ei tänään.

Oisit sanonut suoraan ettei kiinnosta.

Niin mäkin sanoin kun olisi pitänyt mennä serkkujeni *2 häihin. Nyt me ollaan jo melkein välirikossa, joten toimintani on jo miltei onnistunut. Enää ei tartte olla niitten urpojen kanssa missään tekemisissä

Mä en ole koskaan ymmärtänyt tätä pakkoa juosta jos missäkin sukulaisissa ja kinkereissä kuten häissä joiden juhlakalujen nimiä ei edes muista tai pahimmassa tapauksessa tiedä. Ei hittolainen kiinnosta ajella satoja kilsoja tämmösten kissanristiäisten takia, enkä kyllä niissä juoksekaan. Olen antisukuloija, niin oman kuin miehenkin.

Piti shoppailla hiukan käsilaukkuja menetettyjen tilalle, alkoi tulemaan vieroitusoireita kun enää muutama brändiveska omistuksessa, kaikesta muusta luovuin.

Huomasin, että paras tapa aiheuttaa miehelle sydänoireita on ilmoittaa shoppailevansa veskoja ja tulla yllätetyksi Vuittonin sivuilta katselemassa monen tontun käsikaveria (eksyin sinne vahingossa ja oli taas pakko ihmetellä kuosia ja hintaa, not my style ainakaan ruskeana, valkosena maistuis). Tyylitajuttomana tyydyin muutamaan Guessiin. Et ihan vaan vinkiksi jos jollakin on tarvetta aiheuttaa sydänkohtauksia tjmv.

Miksi muuten gay pride -porukka hämmästelee, kun heidän karnevaalejaan katsotaan kieroon? Tuskin hetskutkaan voisivat kekkuloida alasti keskellä kaupunkia ja julistaa hetero pride -aatetta tai jotain muuta vastaavaa paskaa.

Riemumieli kirjoitti:Miksi muuten gay pride -porukka hämmästelee, kun heidän karnevaalejaan katsotaan kieroon? Tuskin hetskutkaan voisivat kekkuloida alasti keskellä kaupunkia ja julistaa hetero pride -aatetta tai jotain muuta vastaavaa paskaa.

No mut miten niin ei, onhan meillä samba-karnevaali!

Lilo kirjoitti:No mut miten niin ei, onhan meillä samba-karnevaali!

Totta totta. Taidammekin lähteä rouvan ja lapsen kanssa kävelylle, rouva talutushihnassa kontaten ja lapsi sm-myssyllä varustettuna (se sellainen nahkahattu, jossa on suun edessä vetoketju).

Hyviä ideoita kuvasta, teenkin häistä jääneistä riikinkukonsulista tuollaisen messevän pääkoristeen vapuksi.

Raksun levy nousi albumilistan sijalle 21! Olen niin onnellinen että toinen saa ponnisteluistaan edes jotain meriittiä, kun keikat nyt on lähinnä hikeä ja säätämistä. Kohta edessä lähtö Jyväskylään myymään levyjä ja paitoja.

Jos mulla olisi rahaa niin mä vuokraisin jostain korvesta pikkusen mökin itelleni viikonlopuksi. Jos siellä olisi takka ja sauna niin mä olisin onnellinen. Sähköä sen verran että radiota vois kuunnella ja valoa sen verran että voisin lukea silmiä rasittamatta kirjoja. Mä haluan pois, muualle hetkeks tästä todellisuudesta.

Alkoi sitten tekemään mieli kanakeittoa. Millähän sitä pääsisi kauppaan kun pää painaa tonnin, henki ei meinaa kulkea ja voima aika nollissa. Peittokin painaa.

Nyt on sellanen sirkus käynnissä työmaalla että riipasen kännit jahka kotia pääsen. Miksi vitussa en lukenut itseäni tradenomiksi tai lakasukoneen kuljettajaksi?

*takas louhimaan avautumisen jälkeen*

HÄRDELLI!!!!11

Venemessut! Nyt täytyy yrittää pitää mopo käsissä, tai ainakin puristaa kädellä jotain kovasti, vaikka tuoppia, ettei myöhemmin keväällä ihmettele, että mistäs mä revin aikaa merellisiin seikkailuihin. Katsomaan siis vaan...

Mä olen katsellut tässä samalla tiellä olevaa idyllistä taloa ja tonttia. Talo on loppu vuodesta tyhjentynyt, ajattelinkin siellä asuneen joku vanhempi ihminen, joka on joko siirtynyt vanhainkotiin tai menehtynyt. Tänään sitten rohkaisin mieleni, ja soitin kunnalle kysyäkseni tontista. Asukas on tosiaan kuollut nyt tammikuussa, ja talon omistaa hänen poikansa/veljensä/joku muu sukulainen. Nyt taistelen itseni kanssa, tekisi mieleni soittaa ja kysyä talon kohtalosta, toisaalta en halua soittaa kesken suruajan. Pelkään vain, että menetän tilaisuuteni jos en nyt kysy... Paha minä! Miettii vain itseään kun joku suree omaistaan!

^Soita pois, eihän soittaja välttämättä voi tietää että talon edellinen omistaja on juuri kuollut. Sulle kerrottiin, että omistaja on tämä, ja siksi soitat. Ties vaikka yhteydenottosi olisi suuri helpotus omaisille, jotka eivät ehkä jaksa miettiä mitä talolla tekisivät, saati sitten kaiken muun keskellä alkaa aktiivisesti sitä myydä.

Ei sureva ihminen yhteen puheluun näänny.

^Kiitos kommentista! Nyt päätin uskaltautua soittamaan, kun sain toisen mielipiteen tilanteesta. Ajattelinkin esittää tilanteessa etten ole kuullut asukkaan kuolemasta, esittää osanottoni jos/kun asia otetaan esille. Enää omistajan yhteystiedot täytyy etsiä, nimi on jo tiedossa.

Tosin vaikea ehkä selittää, miksi soitat jollekin ja kysyt, haluaisiko tämä myydä asunnon sinulle (teetkö tällaista useinkin siis soitat, jos näet hienon rakennuksen ja haluat ostaa sen?) ja esittää tietämätöntä, jos asut vielä samalla kadulla. Ehkä haaskalle kannattaa pyrkiä vasta loppukuusta.

Jaaha, olikin töiden osalta aika tyhjä päivä. Ensin sählyyyy, sitten piti käydä Hesassa asioilla, ja sitten meillä olikin rajapyykki-palaveri jossa käytiin läpi parin viime kuukauden tavoitteet. Se töistä. Lisää ens viikolla sit.