Kitinä

Niin, puhutaanko siitä mikä oikeasti mättää?

Näin viime taantuman "liian läheltä" joten kyllä hieman huimaa.

Onneksi tällä kertaa olen vapaiden duunipaikkojen ytimessä, enkä korvessa kuten viimeksi.

Pelottaa minkä pelottaa. Tavan Pulliainen näkee seiniä, tolokun jätkä näkee mahdollisuuksia.

Näkisin näin että suuri osa lamakummituksesta on henkistä lajia; myönnettäköön että suuri hehkuttaminen asiassa pruukaa ihmisen laumasieluisuuden tähden kapeuttamaan näkemää.

No eipä juurikaan.

Vaikka duuni lähtisikin alta niin selviäisin muutaman vuoden koulunpenkillä säästöillä.

Kyllä ja ei. Harmittaisihan se hieman jos työt loppuisivat ja olisi vaikeuksia löytää uutta koska lisäraha tuo osaltaan vapautta ja valtaa, mutta enköhän mä selviä kun en ole järjestänyt itseäni kummempaan velkakurimukseenkaan, enkä koe olevani kovin nirso työn suhteen. Lähinnä mietityttäisi että jos nakki joskus napsahtaisi, pitäisikö yrittää pysyä työelämässä vai opiskellakin jotain uutta. Muistikuvani mukaan ainakin opiskelijan elämä oli Todella Köyhää, vaikka kävisi töissä opiskelun ohella.

Viime lamasta muistan erään kahden asunnon loukkuun jääneen lähisukulaisen tokaisun kuinka pahinta hänelle on se ettei ole enää varaa tehdä etelänmatkoja. Mietin silloin että onpa ihmisillä murheenaiheet. No, hän sai onneksi muuta ajateltavaa sairastuttuaan vakavasti ja pysyvästi joskus tuon jälkeen.

Eilen illalla privaatissa oli tavallista hiljaisempaa. Hiukan kyllä tuntui epämiellyttävältä, että mitä tästä seuraa.

NuoriDaavid kirjoitti:Eilen illalla privaatissa oli tavallista hiljaisempaa. Hiukan kyllä tuntui epämiellyttävältä, että mitä tästä seuraa.

Yhteiskuntamme yliseksualisoitumisesta johtuen privaatti tarkoittaa minulle ensisijaisesti... jotain muuta kuin mitä sinä sillä (toivoakseni) tarkoitit.

ND kirjoitti:Eilen illalla privaatissa oli tavallista hiljaisempaa. Hiukan kyllä tuntui epämiellyttävältä, että mitä tästä seuraa.

Nauroin tolle ja heitin tähän hassunhauskaa, nyt tuumasin, että liittykin kai elantoon, ei strippijuttuihin.

Pallotin väärin. Siis mua kyllä pelottaa läheisten mielenterveyden puolesta. Vähän kauempienkin läheisten, pelottaa se tuska ja masis, mitä rahattomuus perheisiin tuo. Miten vaikuttaa lapsiin ja lemmikkeihin ja ihan kaikkiin. Mulla iskee jo nyt usein morkkis omasta rahankäytöstä, lähinnä lahjarahasta ja noin.

Aiheesta: ei pelota. Olen totutellut opiskelujeni alusta asti siihen, että vaivaa on nähtävä ja vastuuta otettava jos aikoo alalla pärjätä, eikä mitään varmoja työpaikkoja tai muita perseellään löhöämisen mahdollistavia etuja tule olemaan.

Frederik Krueger kirjoitti:Viime lamasta muistan erään kahden asunnon loukkuun jääneen lähisukulaisen tokaisun kuinka pahinta hänelle on se ettei ole enää varaa tehdä etelänmatkoja. Mietin silloin että onpa ihmisillä murheenaiheet. No, hän sai onneksi muuta ajateltavaa sairastuttuaan vakavasti ja pysyvästi joskus tuon jälkeen.

Oho, poeettinen oikeus toiminnassa.

EveryWoman kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:Eilen illalla privaatissa oli tavallista hiljaisempaa. Hiukan kyllä tuntui epämiellyttävältä, että mitä tästä seuraa.

Yhteiskuntamme yliseksualisoitumisesta johtuen privaatti tarkoittaa minulle ensisijaisesti... jotain muuta kuin mitä sinä sillä (toivoakseni) tarkoitit.

Lääkärit puhuvat yksityisvastaanotosta yleisesti privaattina. Viittaa toiminnan prostituutioluonteeseen.

Vähän pelottaa, koska velkaa on juuri nyt paljon ja vaimo hoitovapaalla. Toisaalta, yt:t on meidän firmassa jo käyty joten on varovainen toivo siitä, että saa olla hetken rauhassa. Lisäksi töitä tulee lisää ja se näkyy tilipussissakin.

Ei pelota oman palkan puolesta. En saa tänä vuonna potkuja enkä todennäköisesti ensi vuonnakaan. Enkä sitä seuraavana. Taloudenpito ei ole toistaiseksi muuttunut mitenkään; samat summat menee säästöön ja kulutukseen kuin ennenkin.

Muiden puolesta en osaa varsinaisesti pelätä, enkä kyllä ole kauheasti miettinytkään. Sisko on valmistumisvaiheessa kai joten hälle voi olla vaikeampaa löytää työpaikkaa kun saa paperit ulos. Mutta hän selviää, pohojosen akat on kovia.

Töissä mua lähinnä nyt ärsyttää mut kohta alkaa pelottaan alkavat yt:t - ne tulee väistämättä jossain vaiheessa vuotta. Siis ihmisten reaktiot niihin. Ja se että mitä se työnantaja oikeen suunnittelee, että tuleeko massairtisanomisia (tosin tj oli eilen toisaalla selitellyt että ei tule massahöyläyksiä) vai mitenkä tämä monen milijuunan säästötavote saavutetaan. Oma perse ei ole vaarassa mutta mitenkä kestän olla tulevissa tilanteissa.

Tai siis, tarkottaako tää että mua pelottaa oman pään kestävyys tiukassa taloustilanteessa, vaikka oman toimeentulon puolesta ei pelotakaan? Hmm. No pallotin kuitenkin "ei pelota", koska tosiaan oma duuni säilyy.

Kyllä pelottaa.

Ajattelin vaihtaa firmaa pikapuoliin ja uudessa paikassa voi kestää hetki päästä rytmiin. Eli jos ihan seinä tulisi taloudessa vastaan loppuvuodeksi, niin voisi olla kylmä rinki perseen ympärillä. YTK:honkin tuli liityttyä vasta vuodenvaihteessa, eli tämä vuosi pitäisi sinnitellä leivän syrjässä.

Toisaalta tässä suhdanteessa veri punnitaan ja laman voittajat korjaavat uuden nousukauden hedelmät. Tuossa on porkkanaa yrittää.

EDIT: Kustannusrakenne on nyt kevyt, mutta kesällä lisääntyvät suut ja vähenevät tilipussit.

Hiukan huolestuttaa.

Asuntolainaa on reippaasti ja siksi tuntuisi turvattomalta olla työttömänä. Toisaalta maanantaina minulla päivittyi lainan korko ja tällä hetkellä minulla on enemmän pääomatuloja kuin korkomenoja, joten kyllä sitä pitäisi pärjätä ihan hyvin ansiosidonnaisellakin.

Myös duunipaikkani pitäisi olla melko varma, koska nyt menossa olevat yt:t eivät kosketa minua, eikä uusia yt:eitä ole näköpiirissä. Firman tulos on toistaiseksi ollut kohtuullinen vaikka onkin heikentynyt. Ja vaikka joutuisinkin yt:eiden piiriin, on aika vaikea reivata minua sivuun muuttamatta samalla firman strategiaa, joten eiköhän se duuni säily.

Kyllä töissä on muutaman viime viikon aikana puhuttu.

Olen semmoisessa yhtiössä töissä jossa on ns. hermokeskuksia, joista ei koskaan tule työ loppumaan. Jos epäilyttää tai ahdistaa voi siirtyä hermokeskuksesta toiseen. Tietenkin joissakin tehtävissä voi joutua luopumaan saavutetuista eduista mutta ei se ole tärkeintä.

YT-neuvottelut on nyt päällä muttei ketään potkita pihalle vaan järkeistetään eri toimintoja. Joillakin voi olla ja on edessä se että työtä tarjotaan toiselta paikkakunnalta.

Chap kirjoitti:Asuntolainaa on reippaasti ja siksi tuntuisi turvattomalta olla työttömänä. Toisaalta maanantaina minulla päivittyi lainan korko ja tällä hetkellä minulla on enemmän pääomatuloja kuin korkomenoja, joten kyllä sitä pitäisi pärjätä ihan hyvin ansiosidonnaisellakin.

Lopeta huolehtiminen välittömästi. Siis muusta kuin ansiosidonnaiselle joutumisesta.

sivustahuutaja kirjoitti:

Chap kirjoitti:Asuntolainaa on reippaasti ja siksi tuntuisi turvattomalta olla työttömänä. Toisaalta maanantaina minulla päivittyi lainan korko ja tällä hetkellä minulla on enemmän pääomatuloja kuin korkomenoja, joten kyllä sitä pitäisi pärjätä ihan hyvin ansiosidonnaisellakin.

Lopeta huolehtiminen välittömästi. Siis muusta kuin ansiosidonnaiselle joutumisesta.

Heh, just tulin editoimaan viestiäni, että oikeastaan tilanne mietityttää enemmän kuin huolettaa. Pallotin: ei pelota.

Ei pelota... ehkä hieman lapsellisesti uskon, ettei taantuma vaikuta meidän perheeseen mitenkään. Kummallakin sellainen duuni, että hommia riittää varmasti.

Laman aikana muuten liikennekuri paranee. Et nyt sitten voitte huoletta lenkkeillä ilman heijastinta, koska kaaharit jättävät ferrarinsa talliin, kun ei ole varaa maksaa ökysakkoja.

Henkilökohtaisesti asuntoloukusta vapautuneena ei lama (enää) pelota oikeastaan lain. Myöskään lähipiiriini ei vaikutusta ole ilmennyt.

Täytyy ajatella niin, että laman syyt ovat samat kuin nousunkin eli jotain muuta kuin reaalitaloutta. Näin ollen kyse ei ole materiasta, vaan pelkästä ilmasta, joten miten se voisi olla pelottavaa?

Ei se velatonta sinällään pelota. Sanon, kuten olen työyhteisössäkin sanonut, että elämme mielenkiintoisia aikoja. YT –neuvottelut on täälläkin päällä. Muun muassa lomarahoista luopumisia tiedossa, mahdollisesti jopa vastikkeetta kuten työnantaja suunnittelee. Vituttamaan se laittaa kyllä jos tuollaiset suunnitelmat menee läpi. Ja ainahan on mahdollista että oman organisaation toiminnot päätetään yksinkertaisesti ulkoistaa. Koko busineksen puolesta ei sinällään huolestuta. Taantuma tuulettaa turhan tauhkan pois kisatantereelta ja töitä tekevälle riittää senkin jälkeen. Jos ei tämän työnantajan listoilla, niin sitten jonkun toisen.

NuoriDaavid kirjoitti:Eilen illalla privaatissa oli tavallista hiljaisempaa. Hiukan kyllä tuntui epämiellyttävältä, että mitä tästä seuraa.

Lama on peruttu!

Kauhee ruuhka.

NuoriDaavid kirjoitti:Lama on peruttu!

Kauhee ruuhka.

Jengi tietää että fudut tulee kuitenkin, joten parempi hakea saikkua heti, eikä suinkaan notkua viimeisiä päiviä työpaikalla.

En voi joutua oikeasti työttömäksi, rahan tulon loppumista en siis pelkää aion käyttää rahani niin vastuuttomasti kuin ennenkin! Lama sinänsä on pidempi juttu, nythän syöksylasku on alkanut vasta! Kun olemme taas pelastaneet pankit konkurssilta ja vakuudettomat lainat on ylöshuudettu ja soppajonossa marhaamme niin sitten on Lama? Ette taida tietääkään miten alas sitä voi tippua? No en minäkään onneksi, tietenkin aina on se yksimahdollisuus käytettävissä, vaikkei kohdallani olekaan. Joka tapauksessa oman tilanteeni johdosta putoamiseni tulee olemaan hyvin matala eikä tule paljoa sattumaan, mutta nyt jos lähtee pudotus hyvältä palkalta alas niin voi tehdä kipeää? Aina voi muuttaa köyhempään maahan leikkimään rikasta?

En kyllä äänestäny kun kerran.