Lähetetty: 29.01.2009 15:10
Tässä huomaa taas miten kiltti oon. Meil ei ees ilmotettais vakuutusyhtiöön mitään.
Kitinää elämästä, ihmisistä ja kaikesta muusta tärkeästä
https://beta.kitina.net/
Nuoreen mieleen on helpompi vaikuttaa kuin vanhempaan. Usein taustalla lienee maailmanparantajakompleksi. Useimmiten opettajilla työaika jatkuu kotona eikä ole todellakaan "lyhyt". Lomat ovat pitkät, totta juu, mutta työ onkin usein niin rankkaa/hektistä ettei sitä lyhemmillä lomilla monikaan tekisi nykyisellä palkkauksella, joka muuten vaihtelee suuresti opetettavan luokka-asteen ja kertyneiden työvuosien mukaan.NuoriDaavid kirjoitti:Opettajat: miksi joku ryhtyy opettajaksi? Johtuuko se lyhyestä työajasta vai tykkääkö ne lapsista vai miksi?
Minusta opettajissa ja lääkäreissä on paljon useampia mulkkuja poliiseissa? Tai sitten minulla on vain vähemmän kokemusta poliiseista, sillä ehdolla etten sitä erityisemmin kaipaakaan. Useat lääkärit ovat ylimielisiä kaikentietäviä kusipäitä vaikka tietävät vain jonkun erikoistumisalueensa paremmin ja opettajissa paljon sellaisia ettei edes juuri mikään lääkitys auta, vaikka aiheutin jo hurmoshenkistä vastusta, sanoisin myös lasten kanssa hakeutuvat tekemisiin sellaisia joilla muitakin ambitioita lasten suhteen? Tai sitten sairaat ihmiset sairastuttavat lääkärit ja kusipäiset pikkuihmiset kusipäistävät opettajat, sen sijaan rikolliset vaikuttavat mitenkään poliiseihin? Joo, ihmiset sairastuttaa sairas kilpailuyhteiskunta ja samalla lasten vanhemmat, joitten vaikutuksesta lapsista ei mitään tule, sen sijaan rikolliset ovat rikollisia, riippumatta yhteiskunnan tilasta, koska rikollinen mieli on rikollinen eikä johtu nuoruuden kokemuksista tai vanhempien tai opettajien ylenkatsessta ja välinpitämättömyydestä? Sjöberi sentään..ja "Lööperin" katsojat tiedoksi kaikki jotka tuon elokuvan käyvät katsomassa ovat sanalla sanoen mistään ymmärtämättömiä kusipäitä mulkkuja..nowaysis kirjoitti:Nuoreen mieleen on helpompi vaikuttaa kuin vanhempaan. Usein taustalla lienee maailmanparantajakompleksi. Useimmiten opettajilla työaika jatkuu kotona eikä ole todellakaan "lyhyt". Lomat ovat pitkät, totta juu, mutta työ onkin usein niin rankkaa/hektistä ettei sitä lyhemmillä lomilla monikaan tekisi nykyisellä palkkauksella, joka muuten vaihtelee suuresti opetettavan luokka-asteen ja kertyneiden työvuosien mukaan.NuoriDaavid kirjoitti:Opettajat: miksi joku ryhtyy opettajaksi? Johtuuko se lyhyestä työajasta vai tykkääkö ne lapsista vai miksi?
Valitettavan monella lapsella on turvalliset aikuiskontaktit vähissä. Itse tiedän satavarmasti tarjoavani sellaisen jokaiselle oppilaalleni.(Jeesuskompleksi! mutta totta)
Kai työn palkitsevuus perustuu siihen, että tulokset näkyvät yleensä nopeasti(lyhytjännittesyys , ja aina saa testata uusia taktiikoita jos yksi ei toimi. Minusta palkkapäivän lisäksi on ihan parhautta joutua lapsilauman halaamaksi kun niillä oli mua ikävä tai kun oon vaan niin ihku. Kyllä aikuisetkin kävis mutta semmosiin tilanteisiin on ehkä vaikeampi hakeutua
Poliisikysymykseen maallikkovastaus: Poliisilla on valtaa. Valitettavasti poliiseiksi hakeutuu myös sellaisia tyyppejä, jotka yhteisen hyvän palvelemisen sijaan haluavat käyttää valtaa toisiin ihmisiin saadakseen siitä kiksejä. Itse olen tavannut täysmulkeroita kyttiä, sekä oikein mukavia poliisisetiä ja -tätskyjä. Tosin samalla tavalla opettajissa on myös niitä, joiden kiksit tulee komentamisesta ja rankaisemisesta. Pthyi.
Freddie tässä puhui jo puolestani ja hyvin vetikin. Tuo kaikenlainen koulutuksessa aivopesu tai hakeutuminen alalle joidenkin kiksien takia taikka traumanpurku/vahinko kiertämään mentaliteetti on kyllä kokemukseni mukaan puppua. Oikeastaan mikään kokemani ei tue noita.nowaysis kirjoitti:Poliisikysymykseen maallikkovastaus: Poliisilla on valtaa. Valitettavasti poliiseiksi hakeutuu myös sellaisia tyyppejä, jotka yhteisen hyvän palvelemisen sijaan haluavat käyttää valtaa toisiin ihmisiin saadakseen siitä kiksejä. Itse olen tavannut täysmulkeroita kyttiä, sekä oikein mukavia poliisisetiä ja -tätskyjä. Tosin samalla tavalla opettajissa on myös niitä, joiden kiksit tulee komentamisesta ja rankaisemisesta. Pthyi.
Mutta ehkä, siis ehkä, poliiseilla on kuitenkin hiukan eri asenne. Niillä kun asiakas on usein väärässä.nowaysis kirjoitti:Minusta ammattimainen asenne on juuri sitä, ettei anna sen huonon päivän näkyä suhteessa asiakkaaseen.
Mutkun mä olin käynyt suihkussa.Fcuk kirjoitti:Viddu kun ällöttääkin junissa ne tyhjien pullojen kilisyttelijät, haiseekin, hyvä kun poistavat.
Olis ihan kiva jos olis rahaa, muttei ole. Silloin kun hilloa on, on aivan sama, mitä maalainen ajattelee. Rikkaan kun ei tarvitse paskan seassa vaeltaa.NuoriDaavid kirjoitti:Juristit: haittaako teitä, kun juristeja aina haukutaan julkisuudessa ja väännetään vitsiä juristien ahneudesta?
Tämä selittää kyllä aika pitkälti vitutuksen täällä päässä.Riemumieli kirjoitti:Tosin kun palkan suhteuttaa tehtyyn työhön (esim. kuukauden edellytetyn työmäärän suorittaa helposti viikossa), mahdollisuuteen ottaa päikkärit jos väsyttää ja muihin jutskiin, tuntipalkka nousee kummasti.
En itse ole varsinaisesti mikään toimittaja, mutta tunnen pari ja lisäksi minua itseäni on muutaman kerran haastateltu. Sen tiedon perusteella sanoisin, että pääsyy ahdisteluun on se, että jos pomo on pyytänyt haastattelua tietyltä henkilöltä, eikä toimittaja sitten saa sitä tehtyä, se on huono työsuoritus. Suuri osa julkisuuden henkilöistä kieltäytyy lähtökohtaisesti kaikista haastatteluista, suostuttelussa taitavimmat toimittajat ovat siis mielenkiintoisimpia juttuja tekeviäkin. Kukapa ei haluaisi olla hyvä työssään. Lisäksi oma tapani vastata nopeasti kysymyksiin on mitä ilmeisimmin hyvin epätavallista, toimittajat ovat järjestään olleet hyvin hämmästyneitä moisesta aktiivisuudesta. Eli jos kyllä vastanneetkin ovat kovin nihkeitä järjestään, sitä tottuu harjoittamaan jatkuvaa ahdistelua, kun kerran muutakaan ei voi.EveryWoman kirjoitti:Toimittaja
Onko täällä ketään toimittajaa? Miksi juttuehdotuksista ei saisi kieltäytyä? Eivätkö toimittajat ymmärrä, että haastateltava tekee juttuun osallistuessaan joskus useamman tunnin ilmaista työtä ja lahjoittaa persoonallisuutensa heidän lehtensä myynninedistämisvälineeksi - ilman korvausta? Ei kai kukaan järkevä ihminen oleta, että kaikki aina suostuvat tällaiseen tilanteesta ja jutun aiheesta riippumatta? Ja miksi pitää jäädä inttämään ja ahdistelemaan kohdetta useilla puhelinsoitoilla, jos vastaus on ei?
Kyllä vika on pakostikin ollu sussa, yleensä konnarit on niin mukavia!NuoriDaavid kirjoitti:konnari tuli ja heitti ulos junasta seuraavalla asemalla.
Eiköhän tilanne ole sama kuin sinunkin kohdallasi. Jos sinua ei olisi olemassa sinut olisi miltei pakko keksiä.NuoriDaavid kirjoitti:
Iskee kyllä pieni epäilys, onko "Hellu" kuvitteellinen hahmo...
Viittaatko toimistolla ramppaavien kyselijöiden määrään? Toki muut tekevät ahkerasti työtä ja saavat kuukaudessa aikaan yhtä paljon kuin minä viikossa, mutta minkäs minä kiintiöille voin. Vähän on kyllä alkanut mietityttää, pitäisikö pikku hiljaa väsätä gradua valmiimmaksi, suurin piirtein kolme viikkoa sitä voisi kuukaudesta tehdä.Lolita kirjoitti:Tämä selittää kyllä aika pitkälti vitutuksen täällä päässä.
Luulin siis ensin, että vastasit tässä totuudenmukaisesti. Tunsin suurta helpotusta saatuani ikäville tilanteille poliisien kunnian palauttavan selityksen!Ylermi Ylihankala kirjoitti:Kyllä.EveryWoman kirjoitti:Ylermi: koulutetaanko poliisit käyttäytymään nöyryyttävästi ja riitaa haastaen esim. liikennerikkomuksen tehneitä kohtaan?
No ei se aggressiivisuus, kieroilu ja jopa suoranainen valehtelu suostuttelutilanteessa ainakaan minuun tehoa. Päin vastoin. Helpoiten suostun silloin, kun toimittaja käyttäytyy asiallisesti ja hänellä on tekeillä omasta mielestäni mielenkiintoisen oloinen juttu. Ehkä muut "kohteet" reagoivat eri tavalla? Muuten aggressiivisuuden yleisyyttä toimittajapopulaatiossa on vaikea selittää.prosessi kirjoitti:...suostuttelussa taitavimmat toimittajat ovat siis mielenkiintoisimpia juttuja tekeviäkin.
Nimi löytyy nykyään jo rinnuksesta. Ymmärtääkseni sinulla on oikeus tietää nimi ja duunipaikka, en tosin tiedä täytyykö ne jo itse tilanteessa kertoa. Kuitenkin voit aina tehdä valituksen/kantelun, jossa saat nuo selville.EveryWoman kirjoitti:No, jatkokysymys: jos olisin kysynyt poliisilta tämän nimeä ja asemapaikkaa (vai siis mikä sen mestan nimi on, missä poliisi ja etenkin hänen esimiehensä on töissä?), olisiko hän ollut velvollinen ilmoittamaan sen?
Minne valitus tehdään, jos ei tiedä poliisin työpaikkaa? Riittääkö, että viittaa tapahtumapaikkaan ja -aikaan?Ylermi Ylihankala kirjoitti:Nimi löytyy nykyään jo rinnuksesta. Ymmärtääkseni sinulla on oikeus tietää nimi ja duunipaikka, en tosin tiedä täytyykö ne jo itse tilanteessa kertoa. Kuitenkin voit aina tehdä valituksen/kantelun, jossa saat nuo selville.EveryWoman kirjoitti:No, jatkokysymys: jos olisin kysynyt poliisilta tämän nimeä ja asemapaikkaa (vai siis mikä sen mestan nimi on, missä poliisi ja etenkin hänen esimiehensä on töissä?), olisiko hän ollut velvollinen ilmoittamaan sen?
Mennään ehkä hiukan off topicin, mutta eikö kansalaisen oikeuturva edellyttäisi, että poliisilla olisi velvollisuus kysyttäessä kertoa henkilöllisyytensä?EveryWoman kirjoitti:Minne valitus tehdään, jos ei tiedä poliisin työpaikkaa? Riittääkö, että viittaa tapahtumapaikkaan ja -aikaan?Ylermi Ylihankala kirjoitti:Nimi löytyy nykyään jo rinnuksesta. Ymmärtääkseni sinulla on oikeus tietää nimi ja duunipaikka, en tosin tiedä täytyykö ne jo itse tilanteessa kertoa. Kuitenkin voit aina tehdä valituksen/kantelun, jossa saat nuo selville.EveryWoman kirjoitti:No, jatkokysymys: jos olisin kysynyt poliisilta tämän nimeä ja asemapaikkaa (vai siis mikä sen mestan nimi on, missä poliisi ja etenkin hänen esimiehensä on töissä?), olisiko hän ollut velvollinen ilmoittamaan sen?
Enhän minä sanonut, että suostuttelussa huonot tekisivät hyviä juttuja, vaan ne suostuttelussa taitavimmat. Jos taidot eivät riitä kumpaankaan, suostutteluun eikä hyviin juttuihin, ihminen varmasti helposti turhautuu, mikä sitten puolestaan voi oireilla mm. aggressiivisuutena. Etenkin kun juttujen tekemistä ei kuitenkaan voi lopettaa, "ku en mä niitä kuitenkaan saa keneltäkään", jos haluaa palkkansa saada. Toimittajan työn tuloksellisuutta kun on kovin helppoa mitata äärimmäisen täsmällisesti, kirjoitettujen sanojen määränä.EveryWoman kirjoitti:No ei se aggressiivisuus, kieroilu ja jopa suoranainen valehtelu suostuttelutilanteessa ainakaan minuun tehoa. Päin vastoin. Helpoiten suostun silloin, kun toimittaja käyttäytyy asiallisesti ja hänellä on tekeillä omasta mielestäni mielenkiintoisen oloinen juttu. Ehkä muut "kohteet" reagoivat eri tavalla? Muuten aggressiivisuuden yleisyyttä toimittajapopulaatiossa on vaikea selittää.prosessi kirjoitti:...suostuttelussa taitavimmat toimittajat ovat siis mielenkiintoisimpia juttuja tekeviäkin.
Sanoit, että ahdisteluun tottuu saadakseen juttuja aikaiseksi kun haastateltavat ovat niin nihkeitä, minkä voisi kuvitella merkitsevän, että ahdistelemalla saa paremmin suostuteltua.prosessi kirjoitti:Enhän minä sanonut, että suostuttelussa huonot tekisivät hyviä juttuja, vaan ne suostuttelussa taitavimmat.
Eli suuri osa toimittajista on niin huonoja työssään, että se aiheuttaa heissä aggressiota? Ovatko toimittajat siis poikkeuksellisen huonoja vaihtamaan alaa, vai onko esim. palkka niin hyvä, että alalle soveltumattomienkin kannattaa tehdä hommia hampaat irvessä ja tilanteeseensa tyytymättöminä? Yksi esimerkki vastaavasta ammattiryhmästä voisi olla puhelinmyyjä, mutta itse en ole kyllä kertaakaan jutellut sellaisen myyjän kanssa, joka olisi antanut aggressionsa kuulua tai ryhtynyt ahdistelemaan minua kieltäydyttyäni tarjouksesta selväsanaisesti. Ensimmäinen mieleen tuleva selitys on, että ystävällisyydellä saa enemmän myyntiä aikaan. Mutta mikseivät toimittajat osaa hillitä itseään, jos puhelinmyyjätkin osaavat?prosessi kirjoitti:Jos taidot eivät riitä kumpaankaan, suostutteluun eikä hyviin juttuihin, ihminen varmasti helposti turhautuu, mikä sitten puolestaan voi oireilla mm. aggressiivisuutena. Etenkin kun juttujen tekemistä ei kuitenkaan voi lopettaa, "ku en mä niitä kuitenkaan saa keneltäkään", jos haluaa palkkansa saada. Toimittajan työn tuloksellisuutta kun on kovin helppoa mitata äärimmäisen täsmällisesti, kirjoitettujen sanojen määränä.
Tarkoitin, että kaikki toimittajat joutuvat ahdistelemaan enemmän tai vähemmän, mutta hyvin suostuttelun hallitsevat selviävät ilman sen ihmeempiä aggressioita.EveryWoman kirjoitti:Sanoit, että ahdisteluun tottuu saadakseen juttuja aikaiseksi kun haastateltavat ovat niin nihkeitä, minkä voisi kuvitella merkitsevän, että ahdistelemalla saa paremmin suostuteltua.prosessi kirjoitti:Enhän minä sanonut, että suostuttelussa huonot tekisivät hyviä juttuja, vaan ne suostuttelussa taitavimmat.
En osaa vastata, pääosin siitä syystä, että omat kokemukseni toimittajista ovat kovin erilaisia. Mutta enpä minä tietenkään ole päätynytkään niin monta kertaa haastatelluksi, että voisin sanoa yhtään mitään alan työntekijöistä isompana porukkana.Eli suuri osa toimittajista on niin huonoja työssään, että se aiheuttaa heissä aggressiota? Ovatko toimittajat siis poikkeuksellisen huonoja vaihtamaan alaa, vai onko esim. palkka niin hyvä, että alalle soveltumattomienkin kannattaa tehdä hommia hampaat irvessä ja tilanteeseensa tyytymättöminä? <clip> Mutta mikseivät toimittajat osaa hillitä itseään, jos puhelinmyyjätkin osaavat?