Kysy ammatista

[NuoriDaavid]

Dave/ (keitäs muita lekureita täällä onkaan?): kun defibrillaattoria käytettäessä lasketaan ääneen sen taukovaiheen aikana, niin tehdäänkö se Suomessakin englannin kielellä?

En ole noita sairaalasarjoja Housea lukuunottamatta katsonut, mitä laskemista tarkoitat?

Ei käytännössä suomessa lasketa defibrillaattoria käytettäessä mitään ääneen, kun ei siinä ole oikein mitään syytä laskea. Silloin isketään kun on sen aika. Latautuminen kestää muutaman sekunnin.

Isketään 200J, sitten tarv. toiset 200J ja jos se ei auta, niin lopuksi kaikki mitä lähtee eli yleensä 360 Jouluea. Näin silloin kun itse olin sairaalassa, en tiedä onko muuttunut, tuskin.

Jos nuo eivät auta, niin jatketaan elvytystä ja yritetään hetken päästä uudelleen tai todetaan ihminen kuolleeksi.

edit: piti oikein tarkistaa nuo tuoreet ohjeet. Ei niissäkän mitään lasketa, isketään vain;

Defibrilloi välittömästi, jos potilaalla on defibrilloitava rytmi (VF/VT).
Jatka defibrillaatiota tarvittaessa jopa 4 kertaa ennen muita toimenpiteitä (360 J + 360 J + 360 J + 360 J tai bifaasisella laitteella 150 J–200 J × 4).

[EveryWoman]

En ole noita sairaalasarjoja Housea lukuunottamatta katsonut, mitä laskemista tarkoitat?

No nyt kun aloin miettiä, niin en oikein tiedä itsekään. Jostain syystä minulle oli syntynyt sellainen käsitys, että latautumisen aikana lasketaan ääneen esim. viidestä yhteen.

Istuin eilen pari tuntia päivystysjonossa aivan toimenpidehuoneen ulkopuolella, ja sieltä kuului kaikkea jännää! Muuten puhuivat suomeksi, mutta tuollainen laskenta suoritettiin jossain vaiheessa kovaan ääneen englanniksi.

[NuoriDaavid]

Ei siinä latautumisen aikana ole tosiaan järkeä laskea, koska se kestää sen ajan mitä kestää.

Sen sijaan muun elvytyksen aikana voidaan laskea ääneen.

Eli 5 painallusta ja sitten keuhkoihin puhalletaan ilmaa maskilla tai intubaatioputken kautta.

Eli silloin voidaan laskea 101-102-103-104-105 (5 painallusta) ja sitten ilmaa. Ei sanota 1-2-3-4-5 kun yo. tavalla tulee parempi rytmi.

Itse en ole koskaan englanniksi laskenut.

[EveryWoman]

Ei siinä latautumisen aikana ole tosiaan järkeä laskea, koska se kestää sen ajan mitä kestää.

Sen sijaan muun elvytyksen aikana voidaan laskea ääneen.

Okei, muistelin siis väärin (en välttämättä sairaalasarjojen vuoksi, en ole kova katsomaan tv:tä). Mutta elvytys ja muut lääkeitsarin estämistoimet siellä varmaan olivat meneillään. Potilaan nimi oli Tuire. Jotenkin tuli elävästi mieleen se itsemurhablogi, jonka joku taannoin linkitti tänne (en muista enää blogin nimeä tai linkittäjää). Se blogisti tosin ei palannut enää juttuaan jatkamaan. Harmi - olisi ollut mielenkiintoista lukea miten ajatukset muuttuvat epäonnistuneen yrityksen jälkeen.

Jatkokysymys: miltä lääkäristä mahtaa tuntua hänen elvyttäessään itsemurhakandidaattia?

[NuoriDaavid]

Jatkokysymys: miltä lääkäristä mahtaa tuntua hänen elvyttäessään itsemurhakandidaattia?

Itsemurhakandidaattia en ole koskaan kirjaimellisesti elvyttänyt, letkuttanut (eli mahahuuhtelu)+lääkehiililet+mahd. vastalääkettä (bentsoihin ja opiaatteihin on olemassa) olen antanut kymmeniä kertoja.

Ei tunnu oikeastaan miltään. Tekee vain temput niinkuin on tarkoitus.

Keskustelu on eri asia.

Välittömästä veljeni itsemurhan jälkeen keskustellessani yrittäneiden kanssa sitten, kun olivat keskustelukunnossa, tuntui itsestä ahdistavalta, johtuen omasta historiasta. Tämä edellyttäen, että olivat suunnilleen oikean ikäisiä.

[EveryWoman]

Ei tunnu oikeastaan miltään. Tekee vain temput niinkuin on tarkoitus.

Eli tehdessä ei ajatella teon merkitystä (mm. että toimii vastoin potilaan tahtoa), vaan ainoastaan työn toiminnallista, suorittavaa tasoa?

Keskustelu on eri asia.

Kuuluuko tapahtuneesta keskustelu potilaan kanssa lääkärin tehtäviin, ja onko sitä varten olemassa jotain ohjeistuksia?

[NuoriDaavid]

Ei tunnu oikeastaan miltään. Tekee vain temput niinkuin on tarkoitus.

Eli tehdessä ei ajatella teon merkitystä (mm. että toimii vastoin potilaan tahtoa), vaan ainoastaan työn toiminnallista, suorittavaa tasoa?

Keskustelu on eri asia.

Kuuluuko tapahtuneesta keskustelu potilaan kanssa lääkärin tehtäviin, ja onko sitä varten olemassa jotain ohjeistuksia?

Kun hoidetaan intoksikaatioita, ei siinä kysellä potilaan tahtoa. Potilas ei ole sillä hetkellä oikeustoimikelpoinen.

Itsemurhaa yrittäneille järjestetään kaikille tapaaminen psykiatrin kanssa, ainakin niissä paikoissa joissa olen ollut töissä.

En ole psykiatri, mutta kyllä sitä somaattisenakin lääkärinä tuli juteltua normaalijärkeä käyttäen. Ei ollut meille mitään ohjeita tuosta muuta kuin että psyk. kons järjestetään automaattisesti.

[EveryWoman]

Kun hoidetaan intoksikaatioita, ei siinä kysellä potilaan tahtoa.

Ymmärrän, mutta halusinkin tietää mitä lääkäri mahtaa omassa mielessään miettiä, tai miltä se mahtaa tuntua.

Itse työtäni tehdessäni en osaa miettiä vain "laitanpa tässä langan neulansilmään", vaan mietin työn kokonaisuutta ja sen merkityksiä. Muuten en varmaan viitsisi työtä tehdäkään. Arvelen, että pyrkisin toimimaan samoin lääkärinäkin, mutta se voisi johtaa ristiriitaisiin tuntemuksiin itsemurhatapausten hoidossa. Samoin kuin vanhuuteen kuolemassa olevan henkilön elvytyksessä.

Eivätkö lääkärit siis yleensä mieti tämmöisiä?

[NuoriDaavid]

Kun hoidetaan intoksikaatioita, ei siinä kysellä potilaan tahtoa.

Ymmärrän, mutta halusinkin tietää mitä lääkäri mahtaa omassa mielessään miettiä, tai miltä se mahtaa tuntua.

Itse työtäni tehdessäni en osaa miettiä vain "laitanpa tässä langan neulansilmään", vaan mietin työn kokonaisuutta ja sen merkityksiä. Muuten en varmaan viitsisi työtä tehdäkään. Arvelen, että pyrkisin toimimaan samoin lääkärinäkin, mutta se voisi johtaa ristiriitaisiin tuntemuksiin itsemurhatapausten hoidossa. Samoin kuin vanhuuteen kuolemassa olevan henkilön elvytyksessä.

Eivätkö lääkärit siis yleensä mieti tämmöisiä?

Yleensä tilanne on se, että kun olet päivystyksessä, niin mietit lähinnä koska pääset nukkumaan. Niin ainakin mulla.

Potilaita tulee liukuhihnalta. Olet kuin sodassa etulinjassa, jossa vihollinen puskee päälle. Siinä vaan ammutaan ja yritetään pysyä hengissä.

Sama päivystyksessä, potilaita tulee koko ajan lisää, edellisistä pitää päästä jollakin tavalla eroon. Ei siinä mitään syvällisiä mietitä.

[EveryWoman]

Ei siinä mitään syvällisiä mietitä.

Entäs jälkikäteen, kun on päässyt kotiin ja rentoutunut?

[Riemumieli]

Luulisin, että tässä pätee sama sääntö niin kuin monessa ammatissa, joiden toimintaympäristö on elämän nurjempi puoli (sossut, lastensuojeluviranomaiset, miliisi, ehkä jopa maahanmuuttoviranomaiset). Jos haluaa säilyttää mielenterveytensä, jättää työt työpaikalle. Toisten murheita ja ajatuksia miettimällä ei tule kuin hulluksi.

[NuoriDaavid]

Ei siinä mitään syvällisiä mietitä.

Entäs jälkikäteen, kun on päässyt kotiin ja rentoutunut?

Ei mietitä potilasasioita, paitsi jos pelätään, että on mokannut.

Tietysti ihmiset ovat erilaisia, näin minä.

[Fcuk]

Ja nyt ruoditaan taas Daven pöpiys-astetta jookoskookos?

[EveryWoman]

Ja nyt ruoditaan taas Daven pöpiys-astetta jookoskookos?

No jos ei jakseta kuitenkaan. Jäi vain muutama juttu kiinnostamaan, kun kuuntelin sitä touhua sen pari tuntia.

Muistanko Dave oikein vai väärin, että valitsit ammattisi lähinnä palkkatason/lääkärien nauttiman arvostuksen vuoksi? (Ja tätä EI saa käsittää minään kierona vihjauksena, olen vain oikeasti kiinnostunut.)

[Zeb]

Potilaita tulee liukuhihnalta. Olet kuin sodassa etulinjassa, jossa vihollinen puskee päälle. Siinä vaan ammutaan ja yritetään pysyä hengissä.

Sama päivystyksessä, potilaita tulee koko ajan lisää, edellisistä pitää päästä jollakin tavalla eroon. Ei siinä mitään syvällisiä mietitä.

Et olisi voinut osuvammin kuvata.

[EveryWoman]

^Kas, toinenkin lääkäri jolta voi kysellä typeriä. Mietitkö sinä koskaan, onko potilaan hengen pelastaminen kaikissa tapauksissa kaikin puolin kannatettava juttu?

[NuoriDaavid]

Minäkin haluan vastata: nuo päätökset pitää tehdä omaisen/potilaan kanssa keskustellen normaalina aikana ja kyllä noita mietitään ja jutellaan paljonkin.

Vaikeita päätöksiä tehdä viidessä sekunnissa. Eli täytyy miettiä etukäteen ja niin tehdäänkin. Paitsi aina ei tehdä ja sitten päivystäjän, joka ei tunne potilasta, täytyy päättää.

[Zeb]

Itse työtäni tehdessäni en osaa miettiä vain "laitanpa tässä langan neulansilmään", vaan mietin työn kokonaisuutta ja sen merkityksiä. Muuten en varmaan viitsisi työtä tehdäkään. Arvelen, että pyrkisin toimimaan samoin lääkärinäkin, mutta se voisi johtaa ristiriitaisiin tuntemuksiin itsemurhatapausten hoidossa. Samoin kuin vanhuuteen kuolemassa olevan henkilön elvytyksessä.

Rinnastit nyt kaksi asiaa jota ei voi rinnastaa, kuolevan henkilön ja intoksikaatiopotilaan hengissäpidon. Valtaosa intoksikaatioista on enempi tai vähempi impulsiivisia tekoja ja usein alkoholilla on osuutta asiaan, tai sitten vahinkoja kun pistetään päätä sekaisin liian isoilla annoksilla viihdetarkoituksessa. Usein myös samat potilaat kiertävät samaa intoksikaatiorallia, eivätkä ota syystä tai toisesta letaaleja annoksia/lääkkeitä (jotka ehkä jo tietävätkin), vaan kyseessä on ennemmin jokin impulssi jonka mukaan ihminen ahdistuksissaan toimii, ei siis todellinen halu kuolla. Usein nämä ihmiset joko soittavat itse ambulanssin tai huolehtivat että joku toinen on paikalla kun intoksikaationsa nappavat.

Lisäksi niistä toisentyyppisistä, vakavista ja harkituista intoksikaatioista suurin osa on tehty syvän (toivottomuudessaan psykoottistasoisen) depression vallassa, josta toivuttua ihminen ei enää haluakaan tappaa itseään.

Suomen lain mukaan ihmisellä on halutessaan oikeus tappaa itsensä, jos hän ei ole ajankohtaisesti psykoottinen. Yleensä nämä sairaalaan saapuvat eivät siis haluakaan kuolla, tai jos haluavat, niin ovat usein psykoottisia, jolloin toki hoidetaan sekä intoksikaatio että psykoosi.

[Zeb]

Mietitkö sinä koskaan, onko potilaan hengen pelastaminen kaikissa tapauksissa kaikin puolin kannatettava juttu?

Dave jo yllä vastasikin, että näitä ei mietitä päivystyksessä, vaan etukäteen. Kuolevat vanhukset ja parantumattomasti sairaat jätetään tietysti elvyttämättä jos päätös on vain ehditty yhteisymmärryksessä tehdä ennen h-hetkeä.

Psykiatrisen potilaan hengen pelastaminen on yleisesti ottaen kannattavaa, koska itsemurha-aikeet eivät ole yleensä todellisia, pysyviä kuolemantoiveita. Intoksikaatiopotilaita hoitaessa joskus turhautti se, että nämä samat tyypit jotka olivat juuri vetäneet sen purkin lääkkeitä, olivat hyvillä mielin kotiutumassa sairaalasta seuraavana päivänä. Sittemmin olen oppinut ymmärtämään paremmin persoonallisuushäiriön käsitettä ja problematiikkaa, jolloin turhautuminen vähenee.

[NuoriDaavid]

Muistanko Dave oikein vai väärin, että valitsit ammattisi lähinnä palkkatason/lääkärien nauttiman arvostuksen vuoksi?

Joo. Ajattelin, että haluan itselleni mahdollisimman hyvän ammatin (sellaisen johon pystyn- esim. rokkistaraksi en pystyisi) ja nuo olivat mielestäni hyvän ammatin kriteerejä ja lisäksi varmuus toimeentulosta ts. pieni riski uran epäonnistumisesta/työttömyydestä.

[EveryWoman]

Ok, kiitän hyvistä vastauksista.

Se Tuire ei olisi millään halunnut kertoa lääkärille, mitä hän oli syönyt. Jäin sitten pohdiskelemaan tilannetta.

Mites tuo vanhuuteen kuoleminen, sallitaanko se siis pääsääntöisesti vain silloin, kun saadaan omaisten suostumus (etenkin jos potilasta itseään ei enää tavoiteta)? Ja muussa tapauksessa pidetään hengissä niin kauan kuin voidaan?

[bliss]

Mites tuo vanhuuteen kuoleminen, sallitaanko se siis pääsääntöisesti vain silloin, kun saadaan omaisten suostumus?

Nyt mä tungen asiattomalla heitolla tähän väliin...
Olishan se aika julmaa, jos ei vanhuuttaankaan saisi enää kuolla ilman sukuneuvoston ja pahimmassa tapauksessa presidentin lupaa.
Toivottavasti tämä yhteiskunnan kontrolli ei ihan niin pitkälle pääse menemään.

*prööt*

[NuoriDaavid]

Mites tuo vanhuuteen kuoleminen, sallitaanko se siis pääsääntöisesti vain silloin, kun saadaan omaisten suostumus (etenkin jos potilasta itseään ei enää tavoiteta)? Ja muussa tapauksessa pidetään hengissä niin kauan kuin voidaan?

Ihminen tietysti itse päättää. Jos on dementti, eikä pysty itse vastaamaan, niin saa kuolla ilman herooisia toimenpiteitä, vaikeasti dementtejä ei yleensä hoideta liian aktiivisesti (ellei sitten lääkäri ole pipi tai omaiset).

Joskus hoidetaan liian aktiivisesti lääkärin tai omaisten ahdistuksen takia.

[Zeb]

Mites tuo vanhuuteen kuoleminen, sallitaanko se siis pääsääntöisesti vain silloin, kun saadaan omaisten suostumus (etenkin jos potilasta itseään ei enää tavoiteta)? Ja muussa tapauksessa pidetään hengissä niin kauan kuin voidaan?

Potilaan tahto ja lääketieteellinen näkemys tilanteesta ovat ratkaisevia, mutta silti elvyttämättä jättäminen ja esim. antibioottihoidoista luopuminen ovat asioita joista tulisi puhua myös omaisten kanssa. Yleensä päästään yhteisymmärrykseen. Aina valitettavasti ei, jos omaiset kieltävät väistämättömän.

Amerikkatyylistä älyvapaata tehohoitoa Suomessa ei harrasteta.

Tuli mieleen oman isoisän kuoleman tekeminen, jolloin olin reilussa puolivälissä opiskelujani. Iltahoitaja kysyi minulta "ammattilaisena" lupaa jättää isoisä elvyttämättä. Muistelen sanoneeni jotain sellaista, etten voi neljän tyttären ohi sellaista lupaa antaa. Eikä sellaista olisi kuulunut minulta edes kysellä. Ei kukaan omainen pysty tuollaisia siunauksia antamaan ilman lääketieteellistä osaamista eikä oikein senkään kanssa. Olisin ollut tyytyväinen siihen jos joku objektiivinen ammattilainen (lääkäri) olisi kertonut meille miten asiat ovat ja että ei ole järkeä enää elvyttää.

[EveryWoman]

Amerikkatyylistä älyvapaata tehohoitoa Suomessa ei harrasteta.

Ehkä olin käsittänyt tässäkin asiassa jotain väärin. Sellaisia outoja huhuja olen mielestäni aina välillä kuullut, että potilaan kuolemaan suhtauduttaisiin sairaaloissa nykyisin lähtökohtaisesti epäonnistumisena - siinäkin tapauksessa että potilas on ehtinyt siihen ikään. Ja sitten ihmisiä pidettäisiin väkisin hengissä tilastojen kaunistamiseksi tjtn.

Varsin helpottava tieto, että käsitykseni on ollut väärä.