Kitinä

Niinq häh? Onneks nää hiton pyhät loppuu.

bliss kirjoitti:Niinq häh? Onneks nää hiton pyhät loppuu.

On sentään saanut levätä ja eikös huominenkin mene lepäillessä.

Ainut miinuspuoli on, että elämänrytmi on ollut vähän hakusessa.

Osanottoni eilisestä, bliss. Mut joo huomenta ja uimaan. Pirteä pakkainen tuolla ulkona, piti käydä plugaamassa auto tolppaan.

Joo, töissä. Oli ihan kiva kaksiviikkoinen "loma" =P

Jännitti varmaan uusi duuni niin paljon, ettei sitten viitsinyt edes nukkua viimeyönä. Taidan mennä pariksi tunniksi nakkipiiloon koisaamaan.

Ei ole vielä töille menoa, mutta heräsin nyt kuitenkin sympatiasta samoihin aikoihin kun heppis. Teki mieli kahvia ja ei nukuttanutkaan.

Maanantai-vitutus on mahtava, vaikken ole tipoitellutkaan. Muutaman viikon sisällä on mennyt niin monta pientä asiaa päin v**tua, että kokonaisuudesta alkaa tulla aika iso asia.

Ja kun nämä univelat ehtisi jossain välissä nukkumaan pois, mutta ei. Eilenkin kun rohkaistuin yrittämään iltapäivätorkkuja ennen edessä olevaa 1.5 tunnin vaunuttelusessiota pakkasessa, minulle lyötiin poika syliin viihdytettäväksi. Se niistä zetoista sitten.

Alan kallistua toisen lapsen kannalle. Josko ne osaisivat leikkiä keskenäänkin. Minen aina jaksa.

daddykillkill kirjoitti:Maanantai-vitutus on mahtava, vaikken ole tipoitellutkaan. Muutaman viikon sisällä on mennyt niin monta pientä asiaa päin v**tua, että kokonaisuudesta alkaa tulla aika iso asia.

Ja kun nämä univelat ehtisi jossain välissä nukkumaan pois, mutta ei. Eilenkin kun rohkaistuin yrittämään iltapäivätorkkuja ennen edessä olevaa 1.5 tunnin vaunuttelusessiota pakkasessa, minulle lyötiin poika syliin viihdytettäväksi. Se niistä zetoista sitten.

Alan kallistua toisen lapsen kannalle. Josko ne osaisivat leikkiä keskenäänkin. Minen aina jaksa.

Myönnän, että minua piristäisi jos listaisit näitä pieleen menneitä asioita. Sossupokea, pliis.

Mut, mut. Ei sinun aina tarvitse leikkiä lapsesi kanssa. Varsinkin pojille riittää se, että hengailet vaan siinä ja olet paikalla. Mene vaikka makailemaan lastenhuoneen lattialle katsomaan mitä poikasi puuhaa. Ei sen kummempia tarvitse tehdä.

daddykillkill kirjoitti: Ja kun nämä univelat ehtisi jossain välissä nukkumaan pois, mutta ei.

Noooo, mä oon valvonut (tai nukkunut max. 5 tuntia/yö) nyt viimeiset 3 ja puoli vuotta. Ehkä sitten tuhkana lepää...

^^ Sori pertsa, tässä ei ole mitään ihmissuhteisiin liittyvää taustalla.
Olen kokeillut tuota "mukana hengailua", mut se ei oikein meidän natiaiselle tahdo riittää. Jos ei osoita tarpeeksi huomiota, tulee äkkiä kiukkuinen "ÖÖÖ!"

Sikäli ei pitäisi valittaa, että äitee se edelleen suurimman rintamavastuun lapsenhoidosta kantaa - mutta siitä huolimatta tuntuu välillä että seinät kaatuu päälle. Dyykkiharrastus - yksi niistä harvoista asioista joista saan kiksejä ja onnistumisen elämyksiä - laahaa pahasti. Ei vaan ehdi / pääse / pysty tekemään sellaisia vetoja, jotka tuntuisivat hyvältä. Vähä vesiaika menee perusasioita harjoitellessa ja uusien varusteiden kanssa tapellessa. Aika itsekkäältähän tämä kuulostaa, mutta tältä nyt vaan tuntuu. Duuni on ollut semmoinen loputtoman paskabyrokratian, nillittävien esimiesten, typeryyden ja tylsyyden musta paraati, ettei asiasta tuon enempää jaksa edes alustaa. Käyn töissä jonka jälkeen kassan kautta kotiin tekemään toivottavasti jotain järkevää. Paitsi että viime aikoina ei sitäkään.

Lohduttaudutaan peräreikäsurffareilla.

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=CNAkbbKycCM[/youtube]

Tylsää. Tylsää. Tylsää. Viikonloppu oli kiva

Muutin viimeyönä lastenhuoneeseen. Katsellaan parin kuukauden päästä, huvittaako palata makkariin vai suuntaisinko mieluummin sinne oikeaan kotiin.

Meillä ois täällä nurkissa tommonen iso vaalee koira, jonka voisin antaa pois. Toi mieski on paska. Koirassa ei muuta vikaa, kuin syö kaikki sapuskat pöydiltä kun silmä välttää ja levittelee sen miljoona karvaa aina ohi pyyhältäessään. Seisova tollo, joka ei osaa noutaa.

Huoh .. odotin niin tätä maanantaita ja ..
Nomutta onhan tätä päivää vielä tässä, ehdin hyvin ryhdistäytyä.

Pakkanen vaan jumittaa sisähommille inhottavasti

Ai niinku miks taas piti la/su-yönä käydä puoli neljältä nukkumaan, vaikkei edes juoppoillu eikä mitään. Olipa nimittäin taas kiva nousta työpäivään. Onneksi huomenna on taas huilipäivä, pitää koettaa tänään mennä ihmisten aikaan nukkumaan.

Paskaa täälläkin. Tyttö itki eilen tunnin kun ei olis halunnu lähtee isänsä luo täältä meiltä, iso mies käyttäytyi taas kuin 5-vee ja oli niin päissään että sain kantaa sen kotiin taas, tänään tuhkataan hyvä ystävämme ja rahaa ei niinku olis ees sapuskaa, kämppiä olis edelleen kolme ja tää kahvi on pahaa. Prkl.

Haluisko joku vaihtaa osia?

daddykillkill kirjoitti:^^ Sori pertsa, tässä ei ole mitään ihmissuhteisiin liittyvää taustalla.
Olen kokeillut tuota "mukana hengailua", mut se ei oikein meidän natiaiselle tahdo riittää. Jos ei osoita tarpeeksi huomiota, tulee äkkiä kiukkuinen "ÖÖÖ!"

Sikäli ei pitäisi valittaa, että äitee se edelleen suurimman rintamavastuun lapsenhoidosta kantaa - mutta siitä huolimatta tuntuu välillä että seinät kaatuu päälle. Dyykkiharrastus - yksi niistä harvoista asioista joista saan kiksejä ja onnistumisen elämyksiä - laahaa pahasti. Ei vaan ehdi / pääse / pysty tekemään sellaisia vetoja, jotka tuntuisivat hyvältä. Vähä vesiaika menee perusasioita harjoitellessa ja uusien varusteiden kanssa tapellessa. Aika itsekkäältähän tämä kuulostaa, mutta tältä nyt vaan tuntuu. Duuni on ollut semmoinen loputtoman paskabyrokratian, nillittävien esimiesten, typeryyden ja tylsyyden musta paraati, ettei asiasta tuon enempää jaksa edes alustaa. Käyn töissä jonka jälkeen kassan kautta kotiin tekemään toivottavasti jotain järkevää. Paitsi että viime aikoina ei sitäkään.

Lohduttaudutaan peräreikäsurffareilla.

Eli "työ-on-paskaa-lapsi-ärsyttää-vaimo-ei-anna-mihinkään-ei-ole-aikaa" syndrooma.

Tervetuloa vanhemmuuteen. Oikeastaan tässä kohtaa tylsyyteni pelastaa minut, kun minulla ei ole ollut tuollaista henkireikäharrastusta. Jos ei nyt autojen puunausta siksi voi laskea ja siihen voi ottaa jo juniorinkin mukaan ihmettelemään. Oikeastaan itse juniorin kanssa peuhaaminen on muodostumassa siksi henkireiäksi, kun katsoo tuon kasvua.

ninnithequeen kirjoitti:kämppiä olis edelleen kolme

Miksi tyytyä yhteen?

exPertti kirjoitti:

ninnithequeen kirjoitti:kämppiä olis edelleen kolme

Miksi tyytyä yhteen?

Älköön kukaan tulko valittamaan mulle enää KAHDEN asunnon loukusta...

Huomaankin etten välttämättä haluakaan vaihdella osia oikein kenenkään kanssa ja pidänkin tän oman tökkivän maanantaini ja .. keitän lisää kahvia tähän väliin.
Piparkakkutaloakin on vielä pari seinää .. että jos joku kahvilla tahtoo poiketa vaikka.

ninnithequeen kirjoitti:Älköön kukaan tulko valittamaan mulle enää KAHDEN asunnon loukusta...

Minusta on ihan mukavaa että on kaksi asuintaloa, vielä mukavampaa että molemmat sijaitsevat samalla tontilla. Voisi vielä kolmannenkin rakennella aikansa kuluksi kun lupakin on voimassa 2011 asti.

Oliko parempi?

En nyt vaan vittu voi ymmärtää miten et pääse tiputtaan niiden asuntojen määrää yhteen, luulisi niistä olevan helpompi päästä eroon kuin saada lisää.

exPertti kirjoitti:Eli "työ-on-paskaa-lapsi-ärsyttää-vaimo-ei-anna-mihinkään-ei-ole-aikaa" syndrooma.

Varmaan jotain sellaista.
Kasvais tuo natiainen nyt äkkiä niin sen kanssa voisi oikeasti jotain tehdäkin. On meillä pari yhteistä leikkiä kylläkin. Molemmissa isä nostelee ja päästelee hassuja ääniä. Jännä nähdä, miten ehdollistaminen toimii jo noin pienen ihmisen kanssa. Liittämällä tietyn eleen tietyn leikin aloitusmerkiksi juniori alkaa kihertää jo ennen itse leikin alkamista.

Voi vitsit, tänään on aika tylsä dokaa ku kaikki muutki tekee niin... =( Eilen sai sentään hyvät kicksit siit että muut on menos huamen töihi.

[Beddikselle kiits kommentista, melkein rupes... öö... janottaan. Kosteustasapaino nääs. =]

daddykillkill kirjoitti:Jännä nähdä, miten ehdollistaminen toimii jo noin pienen ihmisen kanssa. Liittämällä tietyn eleen tietyn leikin aloitusmerkiksi juniori alkaa kihertää jo ennen itse leikin alkamista.

Tietää, että nyt on luvassa hauskaa.

Koetapa kutittaa itseäsi, se ei vain onnistu. Mutta mitä arvattavammat rutiinit ennen kutitusta teet pikkuisen kanssa niin sitä varmemmin ei tarvitse kuin hipaista, että kihertää.

Toinen juttu on, että väitetään pienten lasten nauravan kun tuntevat olonsa turvalliseksi.

exPertti kirjoitti:Koetapa kutittaa itseäsi, se ei vain onnistu.

Onnistuupa! =D
No joo, ehkä mä olen vaan hieman liian yksinäinen.