syttiK:
Voi surku.
Ennenvanhaan raskauksien pieleenmeno oli yleisempää. Samoin lapsikuolleisuus. Nykyäänkin kuulemma iso osa sikiöistä abortoituu spontaanisti niin aikaisin, että nainen ei huomaakaan olleensa raskaana.
Mutta erittäin hirveää noin pitkälle ehtinyt lapsi, joka kuolee kohtuun ja joudutaan kirurgisesti poistamaan.
Koeta jaksaa.
Sinulla on siis yksi lapsi jo?
Ja voit yrittää uutta taas.
Jaksamista!
Suvinen:
Maltoinpas olla Kitinässä kielimättä, vaikka aikoja sitten kerroitkin!
Onneksi olin lopettanut heruttamisesi jo sitä ennen, joten ei niin kirpaissut
Enhän joo ymmärrä Nussivan Maailman tyyliä.
Joten ei mua tarvi uskoa. Ja mitä sanon, tuskin itsekään osaisin noudattaa.
Mutta Wanhoina aikoina Lapsen etu oli tärkein syy liittojen pysymiseen. Itse asiassa Wanahan Kansan moraliteetti ja Shotgun Weddingitkin perustui lapsen edun turvaamiseen.
Jos minä olisin seurustellut pitkään jonkun misun kanssa, vaikka sitten on ja off mutta toimeen tullen. Ja sitten misu kertoisi olevansa paksuna minulle. En tiedä... mutta nyt hurskastelevana periaatteena tuntuu, että riemastuisin saavani jälkikasvua, ja jos lapsen äitikin on kohtuullisen yhdessäelettävä, tekisin hänestä Kunniallisen Naisen.
Mikä vaan "Rakkaus" toki haihtuu muutamassa vuodessa, molemmilta puolin. Mutta kai katsoisin tärkeimmäksi yksiköksi silloin Perheen ja Lapsen/Lapset.
Mutta en joo tiedä käytännössä. Se olen minä vaan.
Ja jos vaimoväki olisit esim. Sinä.. en olisi ehkä näin varma
Edit: Raskauden tunteesta en tiedä, miten omituista se on.
Itse näin kerran unta olevani raskaana!
Ultrassa näkyi selvästi sikiö! Säikähdin ja halusin abortin!