Ei-toivottu raskaus

[annepa]

No niin, avautumista.

Ensimmäinen, puhelimessa kuultu onnittelu terveyskeskushoitajalta toi taas tipan linssiin: hittoako siinä onnittelette? Mutta siihen piti tottua: joka ikinen ihminen, jolla asiasta kertoi, onnitteli välittömästi.

Harmi kun ei olla tavattu, olisi voinut olla virkistävä kohtaaminen sulle. Kun kaverini ovat tulleet raskaaksi ja ilmoittaneet asiasta niin ensimmäinen kommentti multa on että "???" ja toinen että "ja siis tää on hyvä juttu?". Kun vastaus on "joojoo toki on tietysti" olen heitä sydämellisesti onnitellut. Tämä kuvio siis siinä tapauksessa että en tiennyt aikeista tai ajoitushaluista etukäteen.

[exPertti]

No niin, avautumista.

Oho, kaikesta scheissesta huolimatta mitä tuo voi tilanteesta johtuen tuoda tullessaan uskallan varovaisesti onnitella. Parempi lapsi huonossa tilanteessa kuin ei lapsia ollenkaan.

Jos saat edes silloin apua lapsen isältä tuossa lapsen hoidossa pärjännet kyllä.

Tuo oma perhana on ässääkin harjoitellut sanomalla iSShä, iSSä pitkällä suhinalla. Piristi joululomaa kyllä.

[exPertti]

Ole onnellinen, että olet raskaana (se palkinto on ihana jonka saat, vaikkei se juuri nyt ehkä siltä tunnukaan)ja kaikki on mennyt hyvin. En jaksanut lukea koko sun rimpsua läpi. Itse olin synnärillä yöllä, jouluna kerrottiin pojalle, että siitä tulee isoveli.. Nyt saa sitten selitellä, että vauva on kuollut mahaan ja se otetaan pois.

Suoraan sanottuna on TODELLA lyöty olo, muillakin kuin minulla.

Ei siinä se muutaman kuukauden "äitiysloma" paljoa lämmitä. Sattui lähistölläkin tuollainen äskettäin ja hiljaiseksihan se veti.

Sitä tuli pohdittua miksi osa pääsee melkein tähän maailmaan, mutta jää kalkkiviivoille.

[syttiK]

Sitä tuli pohdittua miksi osa pääsee melkein tähän maailmaan, mutta jää kalkkiviivoille.

Niinpä. Mä sain suorilta 5pvän sairasloman, ei paljoa lohduta, kun nekin menee omasta pussista lomapäivistä. Taidan hakea lisää ensiviikolla, tuskin olen valmis töihin.. Tekis mieli ottaa korvista kii ja iskeä muutaman vanhemman naamaa lattiaan, joilla lapset on heittokapuloina, kun kumpikaan ei niitä halua. Ihme jos edes ovat joulun jäljiltä hengissä. Mua pistää pikkusen riepomaan tää epäreiluus

[Zeb]

No niin, avautumista.

Luulen, että on luonnollista jänskyttää, varsinkin kun tuo suhdehomma on epäselvä. Kävi sen suhteen miten kävi, niin uskon, että tulet saamaan jotain ainutlaatuista, mistä et ikuna olisi valmis luopumaan.

Suhteen suhteen on toki vaikempaa tehdä päätöksiä tuossa tilanteessa. Herkästi jää arvuuttelemaan valitsi miten vaan. Tsemiä.

[Zeb]

Suoraan sanottuna on TODELLA lyöty olo

Osanottoni!

[ninnithequeen]

Osanottoja ja jaksamista kaikille täältäkin

[Zeb]

Vielä Kittysille, en osaa edes kuvitella miten pahalta tuo sun juttu tuntui, kun itsellä meni pasmat sekasin jo siinä kohtaa kun kuukautiset päättivätkin sitten alkaa kaksi päivää myöhässä, eli jonkinlainen hyyyvin varhainen keskenmeno se oli. Tuntee tuon raskaana olon voinnista jo ennen kuin niiden kuukautisten pitäisi alkaa, joten turha toivo, että noudattaisin gynetädin suosituksia 2 viikon odotuksista ennen stiksaamisia.

[daddykillkill]

harjoitellut sanomalla iSShä, iSSä pitkällä suhinalla.

Jos se koettikin vaan sanoa "SS" ? Käyttää siis natsikorttia.
Meillä tapaillaan vasta ähinää ja satunnaisia "gööh", "gkh" ja "shaa" -äänteitä. Koetin katsoa klingonin kielen sanakirjasta, mutten löytänyt.

[exPertti]

Jos se koettikin vaan sanoa "SS" ? Käyttää siis natsikorttia.
Meillä tapaillaan vasta ähinää ja satunnaisia "gööh", "gkh" ja "shaa" -äänteitä. Koetin katsoa klingonin kielen sanakirjasta, mutten löytänyt.

Tämä on tietty mahdollista.

Toinen loistouutuus on, että kokosin mäntyisen lastensängyn ja nykyään hän tulee itse ulos huoneestaan kun on herännyt. Onneksi ei tee sitä keskellä yötä ainakaan vielä. Tuli joululomalla hyvä mieli, kun hän kuikuili oven välistä aamulla...

[exPertti]

Sitä tuli pohdittua miksi osa pääsee melkein tähän maailmaan, mutta jää kalkkiviivoille.

Niinpä. Mä sain suorilta 5pvän sairasloman, ei paljoa lohduta, kun nekin menee omasta pussista lomapäivistä. Taidan hakea lisää ensiviikolla, tuskin olen valmis töihin.. Tekis mieli ottaa korvista kii ja iskeä muutaman vanhemman naamaa lattiaan, joilla lapset on heittokapuloina, kun kumpikaan ei niitä halua. Ihme jos edes ovat joulun jäljiltä hengissä. Mua pistää pikkusen riepomaan tää epäreiluus

Menikö se siis niin aikaisin (alle wk22), että et saanut sitä tynkä-äitiyslomaa toipumisajaksi?

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kohtukuolema

"Kotiutuessaan kohtukuolleen lapsen äiti on oikeutettu 105 päivän äitiyslomaan, joka alkaa viimeistään synnytyksestä."

Paska aihe kokonaisuudessaan kyllä. Mutta aiheeseen liittyen näin juuri tätä lähipiirin ihmistä, jolla tuo tapahtui jokin aika sitten ja näin hänen hymyilevän ensimmäistä kertaa sen jälkeen. Hymyili juniorimme kovaääniselle jokeltelulle.

[Valkonikki]

Suviselle tekee mieli vaan kirjottaa; jaksa jaksa jaksa ja kun et jaksais niin oot vaan. Jotenkin ne asiat aina menee ja etenee, itekseenkin kulkee eikä todellakaan tarvitse ihan kaikkea suunnitella ja lyödä lukkoon. Thank g*d. Noin parisuhteen, vanhempien roolien, kannalta...

Epävarmuus ja huterat fiilikset, mielialojen vaihtelu etc. toki ruokkii epävarmuutta ja ahdistusta, siinä ei paljoa huvita kuulla tätä tarpeellista-mutta-niin-liian-ikuista huttuputtua "oih, sä rakastat sitä pientä kun syntyy niiiiin lujaa, että naurat hassuille ajatuksilles viime kuukausilta!" - tai jotain.

Hyvin sä tunnut jutussa olevan mukana. Nauratte. Sehän on parempaa kuin vakaus.

Kitiii; jaksa jaksa jaksa. Klöntti nous taas puristamaan jonnekin tonne ylös kurkkuun, kun teidän uutisen luin. Ei siitä ole kuin reilut kolkytkolmevitunkuukautta ja yhä olen toisinaan niin paskana, etten todellakaan ilman niitä kahta eläväistäni jaksaisi miettiä hengittämistä.

Kaikille lovee

- Geetz

[Valkonikki]

-- Jos muilla on ollut mitään samankaltaisiakaan kokemuksia niin antaa tulla vaan.

Tähän piti naputtaa, että itselleni mahtuu tosiaan samankaltaista. Kaksi vahinkoraskautta, josta ensimmäinen keskeytettiin ja toista ei, juuri ensimmäisen takia. Se toinen on muistissa melko hämäränä, pää on vuosien aikana mennyt sen verran sekaisin (*g*), että joskus sitä todella muistaa vain ne paskimmat fibat, vaikka miten koittaa kaivella hehkujakin... Odotin yksin, olin ulalla, vika kolmannes oli jo hyvä, sellainen odotettu. Mitä lähemmäs laskettua mentiin niin sen paremmaksi oloni muuttui. Toivottavasti sullakin niin!

- Geetz

[syttiK]

Menikö se siis niin aikaisin (alle wk22), että et saanut sitä tynkä-äitiyslomaa toipumisajaksi?

Meni ja onneksi menikin. Olis ollu viel enempi rankempaa, koska tämäkin oli jo ihan synnytykseen verrattavissa kestossa ja kivuissa, tavara vaan oli pienempää. Fyysinen kunto ei oo hyvä, saatika sitten millon on pää kunnossa tästä kaikesta. Tunteet hyppii laidasta laitaan, vihasta suruun ja paljon siltä väliltä.

Parin päivän aikana saanu huomata, kuinka itse pitäs venyä ja paukkua kuin purukumi, kun lapsi suree suuremmaksi osaksi kiukuttelemalla, jonka jälkeen repeää ihan täyteen itkuun. Ei vois enää huonommin loppua mennyt vuosi.

Ehkä pikkusen antaa toivoa (ei oikeesti edes uskalla toivoa mitäään hyvää) noi uudet vaunut tuolla varastossa ja muutamat mammahousut tuolla kaapissa. Poltan ne roviolla vuoden päästä, jos ei ilmaannu käyttöä ennen sitä. Keväästä kuitenkin tulee rankka, kourallisella kavereita paukkuu silloin lasketut ajat ja nyytit on sylissä. Minä taas vaan muistelen päivää, jolloin olisi ollut itellä aika. On tää niin perseestä.

[mustaenkeli]

Ehkä pikkusen antaa toivoa (ei oikeesti edes uskalla toivoa mitäään hyvää) noi uudet vaunut tuolla varastossa ja muutamat mammahousut tuolla kaapissa. Poltan ne roviolla vuoden päästä, jos ei ilmaannu käyttöä ennen sitä.

Asioilla on aina oma tarkoituksensa ja niillä on tapana järjestyä.
Yhden keskeytyneen raskauden kokeneena en voi muuta sanoa. Hyviä, riittävän lohduttavia sanoja ei ole. Päivä kerralaan. Toivoa kuitenkin vielä on.

[Gat]

syttiK:
Voi surku.
Ennenvanhaan raskauksien pieleenmeno oli yleisempää. Samoin lapsikuolleisuus. Nykyäänkin kuulemma iso osa sikiöistä abortoituu spontaanisti niin aikaisin, että nainen ei huomaakaan olleensa raskaana.

Mutta erittäin hirveää noin pitkälle ehtinyt lapsi, joka kuolee kohtuun ja joudutaan kirurgisesti poistamaan.

Koeta jaksaa.
Sinulla on siis yksi lapsi jo?
Ja voit yrittää uutta taas.
Jaksamista!

Suvinen:
Maltoinpas olla Kitinässä kielimättä, vaikka aikoja sitten kerroitkin!
Onneksi olin lopettanut heruttamisesi jo sitä ennen, joten ei niin kirpaissut

Enhän joo ymmärrä Nussivan Maailman tyyliä.
Joten ei mua tarvi uskoa. Ja mitä sanon, tuskin itsekään osaisin noudattaa.

Mutta Wanhoina aikoina Lapsen etu oli tärkein syy liittojen pysymiseen. Itse asiassa Wanahan Kansan moraliteetti ja Shotgun Weddingitkin perustui lapsen edun turvaamiseen.

Jos minä olisin seurustellut pitkään jonkun misun kanssa, vaikka sitten on ja off mutta toimeen tullen. Ja sitten misu kertoisi olevansa paksuna minulle. En tiedä... mutta nyt hurskastelevana periaatteena tuntuu, että riemastuisin saavani jälkikasvua, ja jos lapsen äitikin on kohtuullisen yhdessäelettävä, tekisin hänestä Kunniallisen Naisen.

Mikä vaan "Rakkaus" toki haihtuu muutamassa vuodessa, molemmilta puolin. Mutta kai katsoisin tärkeimmäksi yksiköksi silloin Perheen ja Lapsen/Lapset.

Mutta en joo tiedä käytännössä. Se olen minä vaan.
Ja jos vaimoväki olisit esim. Sinä.. en olisi ehkä näin varma

Edit: Raskauden tunteesta en tiedä, miten omituista se on.
Itse näin kerran unta olevani raskaana! Ultrassa näkyi selvästi sikiö! Säikähdin ja halusin abortin!

[syttiK]

Ehkä pikkusen antaa toivoa (ei oikeesti edes uskalla toivoa mitäään hyvää) noi uudet vaunut tuolla varastossa ja muutamat mammahousut tuolla kaapissa. Poltan ne roviolla vuoden päästä, jos ei ilmaannu käyttöä ennen sitä.

Asioilla on aina oma tarkoituksensa ja niillä on tapana järjestyä.

Mä kans ajattelen niin, ainakin näin jälkikäteen. Laiha lohtu kuitenkin.
Mulla ois ollu sikiöseula menneenä maanantaina, kun tuo tapahtui juuri ennen la/su. Toisaalta näin jälkikäteen on ehkä hieman mieltä keventävää, että asiat meni niin kuin meni, koska olin omalta osaltani tehnyt heti alussa jo päätöksen, jos seulassa olisi ilmennyt jotain. Nyt ei ainakaan tarvitse elää sen päätöksen kanssa loppuelämää. Lohduttaudun sillä, että näin oli nyt tarkoitus käydä tällä kertaa mun osalta. Toivottavasti seuraavalla kerralla parempi, jos enää uskaltaa mukaan edes lähteä.

Sain joululahjaksi lapsikorun (kertoo syntyneistä tytöistä ja pojista). Teetätettiin siihen kultasepällä uusi samanlainen hela, kivi vaan tulee olemaan erilainen. Saan sen tuohon samaan ketjuun roikkumaan. Toivottavasti sen kolmannen saa sitten vain hakea sellaisena kuin sen oikeasti kuuluukin olla, punaisella tai sinisellä kivellä.
..Mutta ainakin se pikkutaavi on lähellä aina, muistona<3.

[Lapitii]

Isosti onnea Suwiselle eniveis!
Mullei oo epäilystäkään, ettetkö tekis kaikkea (epäilyksistäs huolimatta) loppuvimeks Just Oikein.

[Monsieur Manala]

Parempi lapsi huonossa tilanteessa kuin ei lapsia ollenkaan.

Huhhuh.

[exPertti]

Parempi lapsi huonossa tilanteessa kuin ei lapsia ollenkaan.

Huhhuh.

Mieti lainaustasi tekstistäni sen jälkeen kun olet saanut yhden oman.

[Madonna]

Parempi lapsi huonossa tilanteessa kuin ei lapsia ollenkaan.

Huhhuh.

Mieti lainaustasi tekstistäni sen jälkeen kun olet saanut yhden oman.

Kaksi omaa ja sama : Huhhuh.

[exPertti]

Kaksi omaa ja sama : Huhhuh.

Ja vielä yhden kerran ihan sama.

[Madonna]

Tälle aloittajalle sen sijaan sanoisin että ne on eri asioita nuo vanhemmuus ja parisuhde, ja ne kannattaa erillisinä pidelläkin.

Jos teillä ei parisuhde ole välttämättä kaikkein parhaalla tolalla, niin se ei estä teitä olemasta mitä parhaita vanhempia yhdessä.
Ja jos hienosti käy niin löydätte ehkä sen parisuhteenkin perustan siinä vanhemmuutta toteuttaessanne.

Raskausaika on muuten varsin yksilöllisesti koettua aikaa eikä siihen ole mitään "oikeaa" kaavaa, joten omasikin menee omalla laillasi eikä siitä kannata huolta kantaa kuin ihkulta tai ihkuttomalta tuntuu milloinkin.
Pidä itsestäsi huolta .. tulossa oleva pieni pitää siellä sisälläsi kyllä huolen siitä että imasee napanuoraa myöten itselleen kaiken tarvittavan.

Onneksi olkoon !!
Uskon että loppupelissä on syytä onnitella, vaikka tulevaa äitiä nyt vähän tökkiskin

[exPertti]

Tälle aloittajalle sen sijaan sanoisin että ne on eri asioita nuo vanhemmuus ja parisuhde, ja ne kannattaa erillisinä pidelläkin.

Jos teillä ei parisuhde ole välttämättä kaikkein parhaalla tolalla, niin se ei estä teitä olemasta mitä parhaita vanhempia yhdessä.
Ja jos hienosti käy niin löydätte ehkä sen parisuhteenkin perustan siinä vanhemmuutta toteuttaessanne.

Raskausaika on muuten varsin yksilöllisesti koettua aikaa eikä siihen ole mitään "oikeaa" kaavaa, joten omasikin menee omalla laillasi eikä siitä kannata huolta kantaa kuin ihkulta tai ihkuttomalta tuntuu milloinkin.
Pidä itsestäsi huolta .. tulossa oleva pieni pitää siellä sisälläsi kyllä huolen siitä että imasee napanuoraa myöten itselleen kaiken tarvittavan.

Onneksi olkoon !!
Uskon että loppupelissä on syytä onnitella, vaikka tulevaa äitiä nyt vähän tökkiskin

Tarvitseeko se sama asia minkä sanoin sanoa noin, että ei tule manala ja muut taivastelemaan?

[Madonna]

Siis täh ?
Mitä nyt en vaan osaa ?