Kitinä

Mistä rakastettavuus syntyy? Mä en ole ikinä ollut rakastunut eikä muhun ole oltu rakastuttu, joten en tätä asiaa oikein tiedä, mutta silti se kiinnostaa. Mihin ihan tavallisessa, ei mitenkään ulkopuolisten silmiin erityisessä ihmisessä rakastutaan?

Olen ollut joitain kertoja ihastunut, mutta lienen sekoittanut tuohon ihastumiseen paljolti ihailua, esimerkiksi kohteen jotakin erityislahjakkuutta kohtaan - ja täten ihan täytenä taviksena päätynyt ihastelemaan ihmisiä, jotka ovat niin sanotusti out of my league tai eri ns. tasoa, jos tasoista halutaan puhua.

Auttakaa mua tässä mysteerissä ja kertokaa, mihin olette ihmisissä rakastuneet ja mihin tai miksi arvelette teihin itseenne rakastuttaneen.

nastamuumio kirjoitti:Auttakaa mua tässä mysteerissä ja kertokaa, mihin olette ihmisissä rakastuneet ja mihin tai miksi arvelette teihin itseenne rakastuttaneen.

Mysteerihän se onkin, vaikka sen olisi useamman kerran jo kokenutkin. Kyse on aina kokonaisuudesta, en usko että kukaan voi sanoa mihin tai miksi. Ulkonäkö, luonteenpiirteet, käytöstavat, arvot, naisellisuus ja suloisuus sekoittuvat kaikki yhteen. Lisäksi tarvitaan tietysti vastakaikua, yksipuolinen ihastus ei voisi koskaan kasvaa itselläni miksikään suuremmaksi.

En edes lähde arvailemaan mikä minussa olisi erityisen rakastettavaa, onneksi ei tarvitsekaan.

Kuullostaa kliseiseltä paskalta, mutta romanttinen rakkaussuhde on parasta mitä elämässä voi saavuttaa. Se on niin merkittävä ja monisisältöinen kokemus, että sitä ei voi selittää sellaiselle joka ei sitä ole kokenut ja sellaiselle joka on, sitä ei tarvitse selittää. Luulen että vanhemmuus on samanlainen asia ja ainakin naisille tuntuu olevan jopa merkittävämpikin.

Tix kirjoitti:Kuullostaa kliseiseltä paskalta, mutta romanttinen rakkaussuhde on parasta mitä elämässä voi saavuttaa. Se on niin merkittävä ja monisisältöinen kokemus, että sitä ei voi selittää sellaiselle joka ei sitä ole kokenut ja sellaiselle joka on, sitä ei tarvitse selittää.

Eikä sellaiselle, joka sen menettää. Siinä arpeutuu aika pahasti. Tai mistä minä tiedän, olenko edes koskaan kokenut Aitoa Romanttista Rakkautta™. Ainakin kokisin sen kokeneeni, mutta pelkäänpä että olen alkanut kyynistyä ja kiintymykseni ihmisiin alkaa olla yhä utilitaristisempaa.

Se kokonaisuushan se. Ei kykene erittelemään, yritin kyllä miettiä asiaa mutta ei vaan pysty.
Väittäisin kyllä, että jotkut joskus rakastuvat rakkauteen/rakastumiseen, siis pelkkään tunteeseen, eikä kohdehenkilö ole niin tärkeä. Nää on niitä maailmaa suurempia rakkaustarinoita, jotka kestävät sen max puoli vuotta
Itsestäni en löydä rakastettavia piirteitä. Outous ehkä kiinnostaa, joskus?

bliss kirjoitti: Väittäisin kyllä, että jotkut joskus rakastuvat rakkauteen/rakastumiseen, siis pelkkään tunteeseen, eikä kohdehenkilö ole niin tärkeä.

Ihastuminen tai rakastuminen on monille juuri tämä. Ihmisen ollessa herkillä, läheisriippuvainen tai muuten vaan hukassa mikä tahansa kivan tunteen herättämä ihminen kelpaa. Itse tätä on vaikea huomata, mutta usein ulkopuoliselle tämä on naurettavan helppoa.

Kyllähän sitä aina rakastuu kokonaisuuteen, mutta ei tuo poissulje eriteltävyyttä. Minulle ehdottomia asioita ovat esmes herkkyys, älykkyys ja naisellisuus. Toisaalta aivan varmoiksi en voi sanoa näitäkään.

Ylermi Ylihankala kirjoitti: Kyllähän sitä aina rakastuu kokonaisuuteen, mutta ei tuo poissulje eriteltävyyttä. Minulle ehdottomia asioita ovat esmes herkkyys, älykkyys ja naisellisuus. Toisaalta aivan varmoiksi en voi sanoa näitäkään.

No tietysti tommosia, juu, mutta miksi kaikista maailman älykkäistä ja naisellisista naisista just se tietty?

nastamuumio kirjoitti:No tietysti tommosia, juu, mutta miksi kaikista maailman älykkäistä ja naisellisista naisista just se tietty?

Minullekin löytyisi jo Suomesta varmasti tuhansia tiettyjä. Tuo erityinen tiettyys on naistenlehtien sivuilla kylpevä muste.

nastamuumio kirjoitti:No tietysti tommosia, juu, mutta miksi kaikista maailman älykkäistä ja naisellisista naisista just se tietty?

Koska se oli siinä, ja vastasi tunteisiin.

Frederik Krueger kirjoitti:

nastamuumio kirjoitti: No tietysti tommosia, juu, mutta miksi just se tietty?

Koska se oli siinä, ja vastasi tunteisiin.

No jotenkin näin. Aluks. Loppu on sit paljon kiinni päätöksestä pysyä just sen kanssa, eikä lähteä kokeilemaan että olisko joku muu niistä potentiaalisista sittenkin hauskempi. Ja tuleehan siitä yhdestä tietystä ajan kanssa enemmän just se yks ja tietty, kun oppii tuntemaan ne toisen tavat ja pään sisällön aina vaan paremmin.

Tai sitten näin:

En ole romanttisesti rakastunut teistä kehenkään, mikä lienee osapuolille suuri helpotus!
Tosi naisellisena kommenttina voisin sanoa että kun luottamus toiseen ja hänen aikeisiinsa on syntynyt niin kaikki sujuu helposti sen jälkeen.
Koetan olla kiinnostumatta naisista jotka eivät osoita minkäänlaisia tunteita itseäni kohtaan, joskus voimakkaasti negatiivisetkin tunteet ovat hyvästä? Eikä naisen tarvi olla niin älykäs, kaunis tai viisas! Ehkä joku niistä riittää? Vrt. Kaunis tyhjäpää keskustelu

Duckin kuvan mukaan kaikki ongelmat johtuvat laseista, käytä siis piilolaseja jos kohottaisi itsetuntoasi?

Edellinen rakkauteni vietteli minut.

Minussa puolestaan ei ole mitään sellaista, mihin voisi rakastua.

nastamuumio kirjoitti: Auttakaa mua tässä mysteerissä ja kertokaa, mihin olette ihmisissä rakastuneet ja mihin tai miksi arvelette teihin itseenne rakastuttaneen.

Ihminen on kokonaisuutena viehättänyt. En osaa sen tarkemmin eritellä. Sitähän sanotaan, että rakkaus on vain kemiallinen häiriötila aivoissa.

En myöskään osaa sanoa miksi kukaan on minuun rakastunut. Omasta mielestäni luonteeni on kohtuullisen monimutkainen, joten tuskin ainakaan siihen

Chevilyn kirjoitti:Omasta mielestäni luonteeni on kohtuullisen monimutkainen, joten tuskin ainakaan siihen

Jäljelle jää tissit ja perse. Saat valita.

Ylermi Ylihankala kirjoitti: Jäljelle jää tissit ja perse. Saat valita.

En ole kovinkaan etuvetoinen, joten valitsen perseen. Rakastettavin ominaisuuteni on toisin sanoen perseestä. Nyt aloin jo hieman huolestua.

Chevilyn kirjoitti:Rakastettavin ominaisuuteni on toisin sanoen perseestä.

Voit toki ajatella, että kyseessä on posket tai lohkot. Ei tunnu niin pahalle.

Ylermi Ylihankala kirjoitti: Voit toki ajatella, että kyseessä on posket tai lohkot. Ei tunnu niin pahalle.

Khyl! Taidan kuitenkin ihan vain varmuuden vuoksi lähteä nyt treenaamaan rakastettavinta ominaisuuttani salille ettei se vahingossakaan katoa, koska sehän tarkoittaisi sitä, että minun pitäisi alkaa kehittää luonnettani kompensoidakseni tilannetta ja sehän nyt olisi aivan liian vaivalloista.

Käsityksiään joutuu ainakin korjailemaan kokemuksen myötä. Kahdesti rakastuin innolla ja avoinna saamaani positiiviseen huomioon, heikot eväät suhteelle.

Saman perusarvot ja niiden todentuminen käytöksessä on vastaukseni, toivottavasti sitä ei tarvitse enää uudeelleenarvioida. Kannatan myös kumppanin ihailua, tai pikemminkin kunnioittamista. Rakkaus saa muuttamaan itseään paremmaksi, kehittymään ja kasvamaan ihmisenä. Tai ainakin sen pitäisi.

Lisätään vielä molemminpuolinen rakkaus. En usko kenenkään jaksavan kehittyä vain omien tunteidensa palossa ilman vastinetta.

Oon rakastanut miestä kahdesti, ehkä kolmesti. Kaikki kokemukset ovat olleet täysin erilaisia enkä pysty kyllä yhtään erittelemään mistä ne ovat johtuneet. Luulen että se tunne on kaikilla kaikkien vastinparien kanssa erilainen. Ja kyllä sen sitten tietää kun rakastaa, ei sitä tarvi miettiä.

Minulla on ollut yksi todella suuri rakkaus elämässäni. En edes ennen sitä tiennyt mitä on totaalinen, jalat alta vievä rakkaus. Luulin vain rakastaneeni. Sitä ennen mitään vastaavaa en ollut kokenut.

Vasta kun jostain terveyssyystä luin Antti Heikkilän kirjan Elämäsi Paras Aika, uskon löytäneeni selityksen. Hänen (tai jostain kopsaamansa) näkemyksen mukaan, ihmisen tietoisuus on vain jäävuoren huippu ja ns alitajunta on se, joka tunteiden kanssa oikein jyllää. Jos ihmiset kohtaavat tällä tietoisuuden tasolla, niin se voi olla kivaa mutta, kun se alitajuntakin sattuu kohdalle, niin sitten todella kolahtaa.

Mistään ei varmaankaan voi tietää, onko mahdollista esim. minun joskus kokea molemminpuolista rakkautta?

Mutta siks kyselin tuota, miksi arvelette teihin jonkun rakastuneen, että jos siihen sais vastaukseksi jotain tarkempaa. Mutta maailmassahan on hirveesti ihmisiä, ja enemmistö elelee ainakin jossain elämänsä vaiheessa parisuhteessa. Huomattava osa maailman parisuhteista perustuu tietysti jollekin muulle kuin tämmöselle eurooppalais-amerikkalaiselle rakkausajatukselle, mutta silti mietityttää, että kun suurin osa ihmisistä ei tod. oo yhtään sen erikoisempia kuin esim. minäkään - ei oo spessunättejä, spessu-uraihmisiä, spessukodinhengettäriä tai mitään hirveen spessua - niin silti näillekin voi löytyä joku. Mihin se rakkaus, jos rakkauskulttuurissa eletään, näitten tavisten kohdalla perustuu? Perustuuko muuhun kuin hyvin omaksuttuun rakkauskulttuuriin ja kauniisiin unelmiin?

Luulen, että kyseessä on ketju, jonka yksikään lenkki ei saa pettää:
- tahto elää parisuhteessa, vaikka se edellyttäisi luopumista joistain asioista
- kärsivällisyyttä etsiä käsiinsä tapaus, joka sopii rooliinsa riittävän hyvin
- taitoa kohdella tätä kohdetta riittävän paljon tämän odotusten mukaisesti, säilyttäen silti itseytensä
- uskallusta vapauttaa tunteensa

Eli ei niillä erityispiirteillä ole niin paljon väliä, riittää kun on sopiva täyttämään paikkansa ja tarpeeksi rohkea.

Kyllä se taitaa olla kuitenkin se zekzuaalinen kemia joka sen ns. rakastumisentunteen aiheuttaa. Ilman sitä homma on vain ystävyyttä. Joo, voihan sitä ystävätkin asua yhdessä, ja jopa tarjota läheisyyttä ja hellyyttä, mutta en usko että ilman sitä seksuaalista vetoa voidaan puhua romanttisesta rakkaudesta sillä tavalla kuin mitä sillä tarkoitetaan.

Kannattaa siis olla zekzuaalisesti antennit ojossa, tai muuten ei rakkaus-rakkautta alunperin tuntemattomasta vastakkaisen sukupuolen edustajasta voi mielestäni herua.

- Seksuaalinen kiinnostavuus (muutenkin kuin ulkonäön osalta, ei tartte olla Barbi/Ken)
- ajatusmaailman kiinnostavuus
- kaikkea omasta mielestä tarkeää (= valitse itse)
- negatiivisia puoliakin saa olla, mutta kokonaisuus ratkaisee!
- heittäytymiskyky juuri oikealla hetkellä, molempien puolelta ja samaan aikaan.
Eli jos siltä tuntuu, niin jarrut helvettiin !!11!!1
Ei se montaa viikkoa syrämmehen satu, jos toiselle ei kolahdakkaan. Ja sit taas kaikki tuntosarvet törölleen.

Koko paketin täytyy toimia heti melko hyvin. Vähän ajan kuluttua mielellään jo perskeleen mahtavasti. Ja sit vaan jne

Monsieur Manala kirjoitti:Kyllä se taitaa olla kuitenkin se zekzuaalinen kemia joka sen ns. rakastumisentunteen aiheuttaa. Ilman sitä homma on vain ystävyyttä.

Noinhan se taitaa olla, vaikka monet yrittävätkin muuta väittää.