Frederik Krueger kirjoitti:Mulla ei tule mieleen että olisi tehnyt mieli vetistellä minkään riitelyn jälkimainingeissa, vituttanut lähinnä. Mietin johtuuko tämä muka pelkästään siitä että minut on ehdollistettu toimimaan näin?
Itkuhan saattaa toki myös olla ns. krokotiilin kyyneleitä, eli keino syyllistää toista.
No joo, mutta keskityn mietiskelyssäni ihan niihin oikeisiin kyyneleisiin joita henkilö tuntuu yrittävän pidätellä, ja päästää valloilleen vasta jälkikäteen.
Voiko krokotiilinkyynelten vuodattamista opetella? Eikö kyynelkanavien aktivoitumiseen tarvita joko fyysistä tai voimakasta henkistä ärsykettä? Sinänsä mielenkiintoista, miksi ihminen edes kyynelehtii itkiessään? Ilmeisesti se ei aja mitään käytännön tarkoitusta, ellei sitten jossain Tiede-lehdessä ole taas todisteltu kuinka kyynelten mukana kehosta poistuu stressihormoneja, tai että apinaesi-isämme oppivat tulkitsemaan toistensa surua kostuvien silmien avulla, tms.
Frederik Krueger kirjoitti:No joo, mutta keskityn mietiskelyssäni ihan niihin oikeisiin kyyneleisiin joita henkilö tuntuu yrittävän pidätellä, ja päästää valloilleen vasta jälkikäteen.
Voi siinä kyllä olla taustalla jotain evolutiivistakin. Miesten ja naisten fysiikat kun nyt ovat mitä ovat, joten naiselle oli varmaan luolassa turvallisempaa itkeä ja alistua kuin ryhtyä käsirysyyn miehen kanssa saadakseen pointtinsa läpi. Ehkä tämä sitten vaikuttaa hämärästi taustalla edelleen nykyäänkin vaikka viitekehys onkin täysin erilainen? Vai menikö tämä taas evopsykoiluksi?
Frederik Krueger kirjoitti:Voiko krokotiilinkyynelten vuodattamista opetella?
Kyllä. Se on melko hyödyllinen taito
Tämä täytyy lisätä things to do-listalle kokeilumielessä.
Edit: Muutinkin mieleni. En taida sittenkään kokeilla. Olen saanut tahtoni läpi aikaisemminkin ilman suttaantunutta silmämeikkiä, joten todennäköisesti pärjään jatkossakin ilman krokotiilinkyyneleitä.
Viimeksi muokannut Lucy, 11.11.2008 12:48. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
bliss kirjoitti:Mies oppii havaitsemaan... anna mä mietin hetken... mitäpä luulet? Ja joo, toimii se, jos ei ihan päivittäin käytä.
Itse kyllä huomaan _yleensä_ nämä puljausyritykset, mutta koska parisuhde on kuitenkin herkkää valtapeliä koetan ainakin näennäisesti toimia siten kuten minut yritetään ohjata toimimaan. Ellei ole kyse asiasta, jossa en ole valmis taipumaan.
Frederik Krueger kirjoitti:Voiko krokotiilinkyynelten vuodattamista opetella?
Kyllä. Se on melko hyödyllinen taito
Tämä täytyy lisätä things to do-listalle kokeilumielessä.
Mä taas itken vaan yleistä pahaa oloani. En tapellessa. Tapellessa mies usein purskahtaa itkuun, varsinkin viimeisen vuoden sisällä olen ollut tavattoman ilkeä ja täydellinen kusipää sanavalinnoissani.
Frederik Krueger kirjoitti:Tämä ei ole mikään ärsytyksen aiheuttaja, mutta silti mietityttää miksi naiset vetistelevät miehiä herkemmin stressitilanteessa, esim. riidoissa? Onko kyseessä pelkästään kulttuurillinen (opittu) tahi hormonaalinen juttu, tai jopa ihan vaan erot aivon rakenteessa, vai kokevatko naiset sanallisetkin konfliktit niin paljon uhkaavampina koska ovat ns. "heikompi sukupuoli"?
Allaolevasta lainauksesta voisi päätellä eron ehkä johtuvan ihan siitä, että konfliktitilanteissa miesten adrenaliinitaso nousee korkeammalle kuin naisten, eivätkä he välttämättä vielä siinä vaiheessa ole alkaneet palautua, koska adrenaliinin katoaminen elimistöstä kestää pidempään. Ilmeisesti myös miesten parasympaattinen hermosto toimii tehottomammin kuin naisten, konfliktitilanteista palautuminen on heikompaa.
Pulssin kiihtymistä ja muita tunteiden kylkiäisiä säätelee sympaattinen hermosto, joka on hermostomme alkukantaisimpia osia. Se valmistaa ihmistä stressaavaan tilanteeseen, taisteluun tai pakoon. Sen vastavoimana toimii parasympaattinen hermosto, joka laukaisee jännityksen ja palauttaa elimistön lepotilaan.
Kalifornian Berkeleyn yliopiston fysiologi James Gross tutkijaryhmineen selvitti vasta 1990-luvulla, että itkemistä kontrolloi juuri parasympaattinen hermosto. Sieltä lähtevien hermoratojen katkeaminen estää nimittäin itkemisen kokonaan.
Grossin löytö viittaa siihen, että itkemällä keskushermosto yrittää palauttaa itsensä lepotilaan. Tätä tukevat myös viimeaikaiset tutkimukset, joiden mukaan ihmiset itkevät nimenomaan tunnekuohun jälkeen eivätkä sen huipulla, vaikka katarsikseen eli laukeamiseen nojautuvissa teorioissa ja terapioissa on näin oletettu.
Krokotiilinkyyneleihin tehoaa parhaiten toisen asemaan asettuminen. Kun joku pillittää, mietit onko siihen sinun mielestäsi syytä ja jos ei ole, niin kyse on krokotiilinkyyneleistä. Sitten vain olet niin kuin et olisikaan. Oikeastaan harva asia ottaa enemmän päähän kuin nainen, joka tuhertaa oikeanmielisen itkua vailla syytä. Voi teitä kantturoita.
Alisuorittava G kirjoitti:Mä taas itken vaan yleistä pahaa oloani. En tapellessa. Tapellessa mies usein purskahtaa itkuun, varsinkin viimeisen vuoden sisällä olen ollut tavattoman ilkeä ja täydellinen kusipää sanavalinnoissani.
Tix kirjoitti:Ootko varma ettei ne oo krokotiilinkyyneleitä?
No uskon et oon! Enkä haluu miettii tätä enempää koska feikki-itkut on ihan suolesta enkä varmaan vois rakastaa enää. Pysyn uskossani.
Lucy kirjoitti:
Alisuorittava G kirjoitti:Mä taas itken vaan yleistä pahaa oloani.
Komps. En osaa itkeä vihaisena, olen silloin liian keskittynyt solvaamiseen.
Mä oon aina ollu huono tappelija, vältelly riitoja tappiin asti. Lähelleni on kuitenkin aina osunu ihmisiä, jotka eivät salli omaan rauhaan menemistä multa ja sit on pakko tapella. Hitto miten ärsyä.
Bluntly kirjoitti:En ymmärrä miksei asioita voida sanoa suoraan vaan vihjaillaan kauttarantain ja kun en tajua niin sitten mökötetään herne nenässä.
Tuli mieleen elävästi keskustelu, joka on toistunut liki samansanaisena useamman kerran
M: Näytät siltä, että sua vaivaa jokin asia, mikäs on? N: Ei mua vaivaa mikään. M: Aijaa. No, hyvä sitte. N: *entistä rajumpimökötysilme ja hernenenä* M: Kyl sua nyt joku vaivaa. Kerro nyt? N: Ei vaivaa mikään! M: Älä nyt viitsi, kyllähän mä näen että vaivaa. Oonks mä tehny jotain? N: Ihan ku et tietäs! M: No en tosiaan tiedä, kerro nyt vaan mistä kenkä puristaa? N: Jos sä et tiedä, niin sitten mä en ainakaan kerro!
Onkohan yhtään miestä, joka ei ole joskus jossain parisuhteessaan käynyt tuollaista keskustelua?
En tiedä miehieni (entisten tai nykyisen) muista suhteista, mut ei mun kanssa ainakaan. Sanon mieluummin suoraan jos joku vituttaa, koska mitä pidempään asioita hautoo, sitä suuremmiksi ne muuttuvat päässä. Enkä mä pidä siitä, että pienemmistä negatiivisista asioista tulee suurempia.
"The only reason for time is so that everything doesn't happen at once."
~Albert Einstein
saira kirjoitti:En tiedä miehieni (entisten tai nykyisen) muista suhteista, mut ei mun kanssa ainakaan. Sanon mieluummin suoraan jos joku vituttaa, koska mitä pidempään asioita hautoo, sitä suuremmiksi ne muuttuvat päässä. Enkä mä pidä siitä, että pienemmistä negatiivisista asioista tulee suurempia.
Yksilöpoikkeuksien vuoksi totesinkin juuri, että jossain parisuhteessa. En usko esim. että EW ei kertoisi juurta jaksainkin mistä kenkä puristaa, siinä ohessa määritelmän kengälle ja puristukselle ja päälle kuusituntisen analyysin siitä, että mitkä persoonallisuuspiirteet ja käytösmallit kummankin osalta eriteltyinä ovat johtaneet kengänpuristustilanteeseen. Sen jälkeen hän luultavasti laatisi noin kolmetoistakohtaisen kehittymisohjelman jolla vastaavat kengänpuristusdilemmat voidaan jatkossa välttää.
Joskus sen voi ajatella taidoksi, ettei osaa laittaa ajatuksiaan ja oloaan sanoiksi.
Olen eri mieltä. Taitoa olisi osata laittaa tarvittaessa kaikki sanoiksi, mutta tarvittaessa kyetä oikeissa tilanteissa olla tekemättä niin. Noin yleisesti ottaen se on vain kykenemättömyyttä. Joskaan ei kovin epätavallista, edes suomen kielen rikkauden avulla.
Viimeksi muokannut Tix, 11.11.2008 13:46. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Frederik Krueger kirjoitti:Tämä ei ole mikään ärsytyksen aiheuttaja, mutta silti mietityttää miksi naiset vetistelevät miehiä herkemmin stressitilanteessa, esim. riidoissa? Onko kyseessä pelkästään kulttuurillinen (opittu) tahi hormonaalinen juttu, tai jopa ihan vaan erot aivon rakenteessa, vai kokevatko naiset sanallisetkin konfliktit niin paljon uhkaavampina koska ovat ns. "heikompi sukupuoli"?
Mulla ainakin tulee kyneleet silmiin kun turhaudun. Eli joskus vihaisena, kun ärsyttää tilanne, tuntuu ettei saa itseään ja asiaansa tehtyä selväksi. Tai jos saakin, toinen jättää sen huomiotta, tahallisesti tai tahattomasti.
"The only reason for time is so that everything doesn't happen at once."
~Albert Einstein
saira kirjoitti:En tiedä miehieni (entisten tai nykyisen) muista suhteista, mut ei mun kanssa ainakaan. Sanon mieluummin suoraan jos joku vituttaa, koska mitä pidempään asioita hautoo, sitä suuremmiksi ne muuttuvat päässä. Enkä mä pidä siitä, että pienemmistä negatiivisista asioista tulee suurempia.
Yksilöpoikkeuksien vuoksi totesinkin juuri, että jossain parisuhteessa. En usko esim. että EW ei kertoisi juurta jaksainkin mistä kenkä puristaa, siinä ohessa määritelmän kengälle ja puristukselle ja päälle kuusituntisen analyysin siitä, että mitkä persoonallisuuspiirteet ja käytösmallit kummankin osalta eriteltyinä ovat johtaneet kengänpuristustilanteeseen. Sen jälkeen hän luultavasti laatisi noin kolmetoistakohtaisen kehittymisohjelman jolla vastaavat kengänpuristusdilemmat voidaan jatkossa välttää.
No joo, mä olen sen verran yksinkertainen tapaus, et sanon suoraan niiden likaisten sukkien lattialla harmittavan, koska se estää minun imuroimiseni enkä löydä niitä lattialta pesuun. Sanoisin ehkä myös, että seuraavalla kerralla mies voisi ostaa itselleen uudet sukat, sillä vanhat ovat pölypussissa...
"The only reason for time is so that everything doesn't happen at once."
~Albert Einstein
.. siis oikeesti!!