Appiukot
- Frederik Krueger
- Kitisijä
- Viestit: 3760
- Liittynyt: 09.04.2008 10:49
- Paikkakunta: Häslinki
Appiukot
Onko/ovatko appesi/appiehdokkaasi olleet lämminsydämisiä, aidosti hyvää tarkoittavia, herttaisia ihmisiä, jotka ovat tukeneet jälkikasvunsa itse valitsemaa parisuhdetta? Vaiko sittenkin kenties suoraan saatanasta polveutuvia kaksinaamaisia räyhähenkiä, jotka haluavat elää lastensa elämää heidän puolestaan, ja joille ei ketään ole riittävän hyvä tyttärensä/poikansa puolisoksi?
Minulla on kokemusta lähinnä yhdestä, joka oli mukava ja höveli tapaus. Hän ei tuntunut tykkäävän ajatuksesta että tiemme hänen tyttärensä kanssa erkanivat, mutta ei kuitenkaan olisi järkevää ollut jatkaa yhdessäoloa vain isänsä takia.
Myös tyypin poika eli exäni pikkuveli oli ja on mukava tapaus, ja tulemme edelleen hyvin juttuun vaikka emme nykyisin niin paljoa näekään. Mutta joskus harvoin kummiskin.
Vaikka ei kuulukaan tähän keskusteluun, myös exän äiti oli ihan ok, tosin ei meillä ollut kovin paljoa yhteisiä puheenaiheita. Ihan hyvää pullaa se leipoi, ei siinä mitään.
Minulla on kokemusta lähinnä yhdestä, joka oli mukava ja höveli tapaus. Hän ei tuntunut tykkäävän ajatuksesta että tiemme hänen tyttärensä kanssa erkanivat, mutta ei kuitenkaan olisi järkevää ollut jatkaa yhdessäoloa vain isänsä takia.
Myös tyypin poika eli exäni pikkuveli oli ja on mukava tapaus, ja tulemme edelleen hyvin juttuun vaikka emme nykyisin niin paljoa näekään. Mutta joskus harvoin kummiskin.
Vaikka ei kuulukaan tähän keskusteluun, myös exän äiti oli ihan ok, tosin ei meillä ollut kovin paljoa yhteisiä puheenaiheita. Ihan hyvää pullaa se leipoi, ei siinä mitään.
Onko joku pissinyt mun muroihin?
^Apina!! Pilkkaat siis hienoa kysymyksenasetteluani!!
En pystynyt valitsemaan vaihtoehtoa, sillä minua kohtaan appiukkoehdokkaat ovat pysytelleet lähinnä neutraaleina. Toinen häipyi poikansa elämästä alkoholin pariin hyvissä ajoin ennen tapaamistamme ja toinen taas on enemmänkin keskittynyt tekemään poikansa elämästä ikävää jatkuvan kriittisellä, virtahepomaisella itsetunnonnitistäjäasenteella.
Seuraavaksi voisinkin perustaa isä-kyselyn. Oma isäni lutrasi viinan kanssa puolet ajasta, mutta oli puolet ajasta erinomaisen hyvä ja kannustava isä. Ystäviini verrattuna on alkanut tuntua että sittenkin minulla taisi olla huomattavasti keskimääräistä parempi isä, mutta ehkä otos on syystä tai toisesta vääristynyt.
En pystynyt valitsemaan vaihtoehtoa, sillä minua kohtaan appiukkoehdokkaat ovat pysytelleet lähinnä neutraaleina. Toinen häipyi poikansa elämästä alkoholin pariin hyvissä ajoin ennen tapaamistamme ja toinen taas on enemmänkin keskittynyt tekemään poikansa elämästä ikävää jatkuvan kriittisellä, virtahepomaisella itsetunnonnitistäjäasenteella.
Seuraavaksi voisinkin perustaa isä-kyselyn. Oma isäni lutrasi viinan kanssa puolet ajasta, mutta oli puolet ajasta erinomaisen hyvä ja kannustava isä. Ystäviini verrattuna on alkanut tuntua että sittenkin minulla taisi olla huomattavasti keskimääräistä parempi isä, mutta ehkä otos on syystä tai toisesta vääristynyt.
- Frederik Krueger
- Kitisijä
- Viestit: 3760
- Liittynyt: 09.04.2008 10:49
- Paikkakunta: Häslinki
Eiku mietitytti miksi appiukot jätettiin kokonaan toisen kyselyn ulkopuolelle, ikäänkuin heillä ei olisi mitään merkitystä yhtälössä.Quinevere kirjoitti:^Apina!! Pilkkaat siis hienoa kysymyksenasetteluani!!
Siihen en ihan usko että appiukot olisivat aina taka-alalla tms., olihan omallakin isälläni varsin voimakkaat (negatiiviset) tai vähintään epäileväiset tunteet monia tyttäriensä poikaystäväehdokkaita kohtaan, eikä sovi myöskään unohtaa Uuno Turhapuron ongelmallista suhdetta appiukkoonsa. Uunon anoppi puolestaan oli aina niin kiva ja höveli.
Olisko tämä(kin) asia sitten osittain sukupuolikysymys, eli miehille appiukon suhtautuminen on merkittävämpi juttu kuin naisille, ja naisille vastaavasti anoppi?
Miksei myös äiti-kysely?Quinevere kirjoitti:Seuraavaksi voisinkin perustaa isä-kyselyn.
Onko joku pissinyt mun muroihin?
Appiukkokin oli oikein kiva, hirveän viisas ja rauhallinen mies, jossa oli monia sellaisia puolia, mitä omassa isukissa ei ole. Oli mukana myös synnytyksessä, tosin ei kauaa, mutta katson sen silti tärkeäksi kokemukseksi. Tosi harvoin nykyisin näemme, mutta uskon sellaisen lämpimän luottamuksen vallitsevan välillämme edelleen. Olen tyytyväinen näihin isovanhempiin, ja isänä myös poikaansa.
Prepare for the worstest.