Kitinä

Tuolla toisaalla oli juttua siitä että ollaan rikki niin kai sitä sitten ollaan myös ehjiä, vai kuinka ?
kumpaa koet olevasi ?
Ja miten nämä niinku ilmenee ja voiko olla jotain siltä väliltä ja miksi sitä olotilaa sitten nimitetään ?

Mä olen siltä väliltä. Kokonaisuutena olen erittäin ehjä, mutta mun parisuhteellisuusosio on rikki. Olen ehjähkö?

Nyt aika rikki, mikä tuli aika yllätyksenä, koska luulin osaavani jo olla ehjä olosuhteista huolimatta. Mutta enköhän mä sen liimankin löydä. Silti aika pettynyt itseeni just nyt.

Rikki, eikä kasaamiseen taida riittää edes ilmastointiteippi, nippusiteet ja sinitarra.

Rikki.

Rikin kemiallinen merkki on S, joka tulee ruotsinkielen sanasta 'sönder'.

Kai niitä vuotokohtia on aina jokaisessa ihmisessä. Kysymystä voisi lähestyä myös siten, onko vaihtoehdoista toista enemmän kuin toista. Olen rikki, jonkin verran. Sitä paitsi ehjä ihminen olisi lähtökohtaisesti helvetin tylsä.

^ Ja ulkoapäin ehjän näköinen ja ehjyyttään korostava ihminen voi olla sisältä vaikka ties kuinka rikkipuhkisolmussa.

Rikki. Toisaalta ehjä. Elämänmuutos pelottaa ihan kamalasti, toisaalta jänskättää. Pitää ottaa vaan positiivinen asenne.

Sanoisin, että olen kai melko ehjä, ainakin henkisesti. Kaikki vanhat rikkinäiset kohdat tuntuvat olevan tällä hetkellä hyvin paikattuja. Eihän sitä tietenkään ikinä tiedä, koska paikat irtoilevat. Fyysisesti sitten taas en ole lainkaan ehjä, koko ajan on rikki joku kohta.

ninnithequeen kirjoitti:Rikki. Toisaalta ehjä. Elämänmuutos pelottaa ihan kamalasti, toisaalta jänskättää. Pitää ottaa vaan positiivinen asenne.

*thumbs up!*

Olen tavannut sanoa että niin kauan kun (minulla) on katto pään päällä ja saan tarpeeksi ruokaa, en valita. Ehjä, mutta ehkä yleisesti pikkaisen päämäärätön olo, mutta jostain syystä en koe edes sitä ongelmaksi. Ilmeisesti olen hankkinut tiettyjä harrastuksia ja "juttuja" elämääni saadakseni edes jotain päämääriä mitä tavoitella, esim. seuraavat vyökokeet.

Jos joku kysyisi mitä unelmia ja suuria tavoitteita minulla on elämäni varalle, ainakin joutuisin pysähtymään hetkeksi miettimään mitä sellaisia voisi olla. Kaksi lomamatkaa on joo jo varattu ja lentoliput maksettu, auto pitäisi uusia ja varmaan isompaa kämppääkin katsella, pitäisi varmaan miettiä miten edetä erään henkilön kanssa jne... Eivät nuo mitään suuria suunnitelmia ole, eikä maailmani sortuisi vaikka ne eivät toteutuisikaan.

Ehjä. Mahtava ihminen vierellä tietty avittaa, mutta en sen enempää rikki kokenut olevani aiemminkaan.

Mä tuskin olisin elossa, jos en olisi rikki.

Kolhuilla ja pari säröäkin taitaa löytyä, mutta ehjä kuitenkin.

Yläkerta järjestetty kondikseen, ehjä oon.

Sanoisin olevani ehjä. Kropassa tietty näkyy ja ennenkaikkea tuntuu, etenkin selässä ja polvissa. Mut moneen vielä taipuu. Rikkinäisin osuus ehkä kuitenkin tuolla parisuhdepuolella, tai pikemminkin parisuhteettomuuspuolella.

Särki, mutta onneksi vain fyysisesti.

Jos olisin rikki, tuskin olisin elossa. Vahvoilla on helpompaa.

EveryWoman kirjoitti:Mä tuskin olisin elossa, jos en olisi rikki.

Heräsi kysymys, mitä oikein tarkoitat rikkinäisyydellä.

Tosi vaikea vastata. Toisaalta ehjempi kuin koskaan, toisaalta hankala elämäntilanne kyllä raastaa.

Mikä on ehjä? Ehkä en ole koskaan täysin ehjä. Vaikka en varsinaisesti rikkinäinenkään. Muovautumassa ennemminkin.

prosessi kirjoitti:

EveryWoman kirjoitti:Mä tuskin olisin elossa, jos en olisi rikki.

Heräsi kysymys, mitä oikein tarkoitat rikkinäisyydellä.

Huomasin vasta, että aiheesta oli ilmeisesti keskusteltu jossakin toisessa ketjussa - eli jos siellä vallitsikin määritelmästä jokin yhteisymmärrys, en ole tästä tietoinen, eikä oma määritelmäni välttämättä ole sama.

Rikkinäisyydellä tarkoitan jonkinlaista kärsimyksen potentiaalia, kykyä tuntea tuskaa ja tulla vahingoitetuksi (ja huom., Frederik: kyky kärsiä on eri asia kuin kärsimys). Jos tätä ei ole, ei ole kolikon toistakaan puolta, kykyä kokea mielihyvää - eikä myöskään onnellisuutta, joka kokemukseni mukaan syntyy tuskan ja mielihyvän vaihtelusta.

Tunnen tuskaa mm. kokiessani, että jokin asiaintila tai henkilö (usein minä itse) tarvitsisi muutosta, ja se tuska ajaa minut tekemään voitavani muutoksen saavuttamiseksi. Jos kaikki tällainen kipu ja tyytymättömyys poistettaisiin, en enää a) kokisi mielihyvää muutoksen tapahduttua ja b) ylipäänsä pyrkisi muutokseen. Ja jos en minkään asian suhteen enää koskaan pyrkisi mihinkään muutokseen (esim. uuden oppiminen on muutosta), sen lisäksi että olisin onneton, olisin omilla määritelmilläni yhtä kuin kuollut. Fysiologiset elintoiminnot ovat siinä sivuseikka.

Lyhyemmin sanoen "ehjä" kuulostaa liian valmiilta sopiakseen yhteen "elämän" kanssa.

Englannissa ei ole sanaa ehjä. Eikä vahingoniloinen.

Olen ihan paskarikki.

elco kirjoitti:Englannissa ei ole sanaa ehjä. Eikä vahingoniloinen.

Lainaavat sakemanneilta ainakin schadenfreuden.