Kitinä

Sarjassamme taas näitä minun ontuvia yksiulotteisia kyselyjäni ihmisten aivoituksista.

Kuvitteellinen tilanne: kohtaat vastakkaista/himoitsemaasi sukupuolta edustavan henkilön joka on habitukseltaan (ulkonäkö, liikkeet ja olemus) aivan lottovoittomainen unelmiesi täyttymys, mutta jo lyhyestä keskustelusta huomaat että hän on tyhjäpää. Ei varsinaisesti mikään vastakarvaan silittäjä, mutta täysin tyhjänpäiväinen. Hän vaikuttaa kuitenkin halukkaalta panemaan kanssasi.

Panisitko?

Panisitko uudestaan?

EDIT: muutama parametri lisää kyselyn selkiyttämiseksi. Oletettakoon että:
- Panemisella ei olisi mitään negatiivisia terveydellisiä tai sosiaalisia seurauksia (ei tauteja, ei juoruja)
- Se ei johtaisi raskauteen
- Mitään resursseja (rahaa, tms) ei vaihdettaisi vaan homma tapahtuisi kummankin osapuolen omasta halusta, perustuen vain siihen että osapuolet vaikuttavat toisistaan ensisilmäyksellä erittäin pantavilta
- "Henkisesti tyhjänpäiväinen" tarkoittaa että tulette kyllä hyvin toimeen, mutta henkinen yhtymisenne on lähinnä small talk-tasoa. Tyhjäpää ei siis ole inhokki, vaan tavis. Teillä ei ole keskenänne muuta yhteistä kuin molemminpuolinen himo.

En. Hyvännäköinenkin ihminen muuttuu rumemmaksi jos se on ihan taukki.

NegaDuck kirjoitti: Panisitko?

En.

Panisitko uudestaan?

En vieläkään.

Pelkkä ulkomuoto ei valitettavasti kanna tässäkään lajissa yhtään mihinkään. Tylsä on tylsä on tylsä.

Jaa, ei kai panemiseen mikään ruudinkeksijä tarvitse ollakaan? Olen antanut itseni ymmärtää että ko. toiminta on jokseenkin tehokkaasti koodattu geeneihin jo valmiiksi.

NegaDuck kirjoitti: Panisitko?

Panisitko uudestaan?

Jos olisin selvinpäin ja täysin järjissäni, niin en. Koska nykyään oikean zeksuaalisen innostuksen löytäminen vaatii myös henkisen puolen ja koko ihmisen kunnioitusta, että se on mitenkään hauskaa. Kyllähän parru nousee ei-arvostettavan kohdalla, mutta kiinnostaako ihan OIKEASTI niin se on eri asia.

Pissavehkeiden läiskyttely ilman mitään tunteita ei jaksa kauhean kauaa sytyttää.

Ja oma vastaukseni: Panisin. Mieltäisin toiminnan kai lähinnä käteenvedoksi mutta paremmilla välineillä. Jos se toinen osapuoli suhtautuu itseen ihan samalla tavalla, niin onpahan hyvä runkkusessio. En saa itseäni närkästymään moraalisesti moisesta toiminnasta, jos se kuitenkin tapahtuu molemminpuolisen yhteisymmärryksen alla. Toisen ihmisen näkeminen välineenä on moraalitonta hyväksikäyttöä vain silloin kun se on yksipuolista.

Toisaalta täytyy todeta että minähän vain spekuloin. En ole kokeillut tuota vielä käytännössä. Minun pitäisi kokea tuo kantapään kautta ennen kuin voisin puhua kokemuksen syvällä rintaäänellä. Saattaa olla että herkässä mielentilassa olisinkin moisen touhun jälkeen kauheassa moraalisessa krapulassa ja vastaisin tähän kyselyyn toisin.

Onko henkisen puolen arvostaminen moraalisesti hengettömän panemisen yläpuolella?

En panis. Urpo Tyhjäpää on luultavasti lakanoiden välissäkin urpo tyhjäpää.

Ihan rehellinen vastaus, sen kummemmin hurskastelematta: Tuskin panisin.

Kyllä se seksi mun kohdalla vaatii myös jonkin henkisen yhteyden, enkä usko että henkilön kanssa, joka mun asteikolla täyttää tyhjäpään kriteerit, sellaista yhteyttä tulisi löytymään. Ehkä olen sitten harvinaisen kieroutunut, kun olen sitä mieltä, että kivaa kroppaa ja naamaa on kiva katsella, mutta sänkypuuhissa niiden vaikutus jää kokonaisuuden kannalta kovin vähäiseksi.

Noooo... jos historiaa saa huomioida, niin en enää panis.
Joskus oon menny tekemään niin, eikä ollut yhtään hyvä idea

Jippokysyms, vastatkoon kuka haluaa: Jos et panisi, olisitko valmis panemaan ihmistä jonka kanssa sinulla on erinomainen henkinen yhteys, mutta joka myös panisi tai on katumatta pannut tyhjäpäätä?

^Jippokysymykseen vastaan että mulla ei ole minkäänlaista mielenkiintoa kenenkään panohistoriaa kohtaan.
Olikse mikään vastaus edes?

bliss kirjoitti:Olikse mikään vastaus edes?

No se ei ainakaan vastannut siihen että onko panohistoriasta huolimatta sellaisen henkilön arvomaailma niin omasi vastainen ettet panisi, vaikka tulisittekin aivan kiihottavan hyvin juttuun?

NegaDuck kirjoitti:onko panohistoriasta huolimatta sellaisen henkilön arvomaailma niin omasi vastainen ettet panisi, vaikka tulisittekin aivan kiihottavan hyvin juttuun?

Jos tulisin tyypin kanssa suunnattoman hyvin juttuun, ei muu arvomaailma VOI olla kovin pahasti vastainen omani kanssa, ja kun en siitä panohistoriasta ole kiinnostunut kenenkään kohdalla, niin....

^ Aa. Eli kyseinen kysymys ei ole mielestäsi henkilön arvomaailman suhteen ratkaiseva asia. Muut jutut ovat tärkeämpiä.

NegaDuck kirjoitti:Kuvitteellinen tilanne: kohtaat vastakkaista/himoitsemaasi sukupuolta edustavan henkilön joka on habitukseltaan (ulkonäkö, liikkeet ja olemus) aivan lottovoittomainen unelmiesi täyttymys, mutta jo lyhyestä keskustelusta huomaat että hän on tyhjäpää.

Kuvittelemasi tilanne ei taida minun osaltani olla mahdollinen.

Ainakaan en ole koskaan himoinnut ketään, jota en ole ihaillut ja arvostanut ihmisenä (olen silti kerran yrittänyt harrastaa seksiä tällaisen henkilön kanssa, ihan kokeilumielessä - ei tule toistumaan!). Eikä minulla ole koskaan ollut tulevan kumppanin (edit: tai edes partnerin) ulkonäköön liittyviä unelmia. Ja koska tähän perään sopii hienosti markkina-arvoteorian käytännön hyödyttömyyttä koskeva huomautus, niin huomautettakoon että aikojen saatossa himoitsemani ihmiset sijoittuvat ulkonäkönsä puolesta markkina-arvoskaalalla hyvin, hyvin kauas toisistaan.

NegaDuck kirjoitti:Jippokysyms, vastatkoon kuka haluaa: Jos et panisi, olisitko valmis panemaan ihmistä jonka kanssa sinulla on erinomainen henkinen yhteys, mutta joka myös panisi tai on katumatta pannut tyhjäpäätä?

Tuskin minulla sellaisen ihmisen kanssa olisi mitenkään erinomainen henkinen yhteys. Kokemukseni mukaan (johdonmukaisesti) aika paljon nippelimpienkin juttujen on osuttava kohdalleen ennen kuin klikkaa sellaisella tasolla, että tulen kuvailleeksi yhteyttä "erinomaiseksi".

NegaDuck kirjoitti:Onko henkisen puolen arvostaminen moraalisesti hengettömän panemisen yläpuolella?

No jos moraalikoodisto perustuu hedonismiin, kuten itselläni, ja jos henkisen puolen arvostaminen tuottaa enemmän nautintoa, kuten itselläni, niin ilman muuta.

Ei minua kiinnosta säätää toimintaani jonkin ummehtuneen luterilaisen jäykistelyfrigidismimoraalin mukaiseksi sen mukaan elävää valtaväestöä miellyttääkseni. Oma nautintoni sen sijaan kiinnostaa minua vallan paljonkin. Ja koska eniten nautin seksistä arvostamani henkilön kanssa, harrastan seksiä vain arvostamieni ihmisten kanssa. Eikä niitä muita tee edes mieli - etenkään sen yhden, kaavan paikkansapitävyyden testaamiseksi suoritetun kokeilun jälkeen.

Mieltäisin myös homman käteenvedoksi hieman paremmannäköisillä (ei paremmilla) välineillä. Tähän verrattuna yhtälössä on sitten aika monta negapuolta. Moraalikrapulat ja sen sellaiset. En halua olla lähellä enkä harrastaa seksiä ihmisen kanssa josta en pidä. Kaiken lisäksi inhoan yli kaiken tyhmyyttä ja tyhjäpäisyyttä. Moraalikrapula olisi jälkeenpäin julmeton. Käteen vetäessä ei. En panisi, enkä pystyisi katsomaan itseäni peilistä jos tipahtaisin niin alas että panisin. 10 vuotta sitten tuollaisen pystyi antamaan itselleen anteeksi, vaan en usko että se hoituisi enää yhtä helposti.

Ja kun tarkemmin ajattelen, en myöskään halua alentua sellaiselle epäempatian tasolle, jossa voisin verrata toisen ihmisen kanssa harrastettua yhdyntää käteenvetoon pelkästään oman nautinnonhakuisuuteni pohjalta. Siinä on nimittäin eronsa, haluanko mä yhtyä johonkin, vain haluanko mä vain laueta jonnekin. Jos vain haluan laueta jonnekin, en halua käyttää siihen ketään toista ihmistä objektina tai apuvälineenä. Ja yhtyä en missään nimessä halua, jos toinen lasketaan tyhjäpääksi.

Monsieur Manala kirjoitti:En halua olla lähellä enkä harrastaa seksiä ihmisen kanssa josta en pidä.

Lähtökohtana oli se että kyseinen henkilö ei ole varsinaisesti mikään sammakoita laukova inhokki, vaan tyyliin, ihan mukava, mutta et saa hänen kanssaan aikaiseksi syvällisiä keskusteluja. Eli henkinen yhtyminen on small talk -tasoa, mutta nätti kuin se kuvasi oranssi nainen. Tulisiko ihan hirveän kamalan kauhean paha olo jos häntä panisit? Kieltäytyisitkö jos hän pyytäisi?

NegaDuck kirjoitti:

Monsieur Manala kirjoitti:En halua olla lähellä enkä harrastaa seksiä ihmisen kanssa josta en pidä.

Lähtökohtana oli se että kyseinen henkilö ei ole varsinaisesti mikään inhokki. Tyyliin, ihan mukava, mutta et saa hänen kanssaan aikaiseksi syvällisiä keskusteluja.

Ok, tämä selvensi. Näin olen joskus nuoruudessani tehnyt ja kuukauden kestin. Nyttemmin olen sitä mieltä, että olisi silloin kantsinut olla pidenpäänkin. Nuoruuden arroganssia. Kyllä niitä syvällisiä keskusteluja ehtii käymään vaikka miespuolisten kaverien kanssa, mutta niin hyvää sänkypetoa (ja nättiä ) tapaa harvoin. Minullakin meni kymmenkunta vuotta. Olen realisti ja rehellinen. Varmaan panisin jos sellainen tilanne tulisi ja olisin täysin suhteeton.

Monsieur Manala kirjoitti:Ja kun tarkemmin ajattelen, en myöskään halua alentua sellaiselle epäempatian tasolle, jossa voisin verrata toisen ihmisen kanssa harrastettua yhdyntää käteenvetoon pelkästään oman nautinnonhakuisuuteni pohjalta.

Jotkut ylistävät parisuhteessakin sitä vapautta joka tulee siitä että molemmat osapuolet ovat vastuussa vain omista orkuistaan. Eivätkö hekään yritä tuottaa toisilleen minkäänlaista nautintoa? Entä baareista irtoseuraa hakevat, eivätkö he edes yritä tuottaa toiselle nautintoa?

En nimittäin edes tarkoittanut että kyselyn lähtökohtien nähdään olevan täysin itsekäs pelkkään omaan nautinton keskittyvä yhdyntä. Totta kai pannessa pannaan toisen ihmisen kanssa, ja sille toiselle ihmiselle haluaa myös tehdä hyvää. Kysymys onkin siinä, onko tämä todellakin mielestäsi mahdotonta ellei sen toisen kanssa pysty siinä samalla filosofoimaan syntyjä syviä?

Se mitä itse sanoin tuossa aiemmin "käteenvedosta paremmilla välineillä" on lähinnä reflektio tästä mustavalkoisuudesta. Jotkut tuntuvat nimittäin tosiaan ajattelevan niin että sekstaus ilman täydellistä sielujen yhteyttä ja retoriikan leiskuntaa on yhtä kuin käteenveto ja toisen ihmisen välineellistämistä. En ole tätä mieltä, mielestäni moinen suhtautuminen on turhan jyrkkä.

Panisin.

Ihme porukkaa.

Tai ei, ei vain samalla tavalla visuaalisesti ehkä nauttivaa. Tottakai panisin. Panin. Panen. Tuskin kuitenkaan toista kertaa, sehän on jo melkein styylausta sit, eikä sovi tyhjäpäille.

NegaDuck kirjoitti:

Monsieur Manala kirjoitti:En halua olla lähellä enkä harrastaa seksiä ihmisen kanssa josta en pidä.

Lähtökohtana oli se että kyseinen henkilö ei ole varsinaisesti mikään sammakoita laukova inhokki, vaan tyyliin, ihan mukava, mutta et saa hänen kanssaan aikaiseksi syvällisiä keskusteluja. Eli henkinen yhtyminen on small talk -tasoa, mutta nätti kuin se kuvasi oranssi nainen. Tulisiko ihan hirveän kamalan kauhean paha olo jos häntä panisit? Kieltäytyisitkö jos hän pyytäisi?

Nää sun säännöt nyt tuntuu matkan varrella muuttuessaan olevan vähän olevan ristiriitaisia ja kompastuvansa omaan kömpelyyteensä. Etkö näe siinä mitään ristiriitaista, että pitäisi about heti huomata ensivaikutuksen jälkeen toisesta, ettei hänen kanssaan kykene syvälliseen keskusteluun?

Tuollaisen asian huomaamiseen saattaa mennä useampia päiviä/treffejä. Ainoa minkä voi huomata OIKEASTI JA REALISTISESTI heti, on se, että toinen on tosissaan näkyvästi tyhjäpää sen sanan varsinaisessa merkityksessä. Ei uuden tuttavuuden kanssa aleta ensimmäisenä haastamaan mitään syvällistä. Ensin täytyy pystyä pitämään hauskaa, jotta voidaan vakavoitua ja syvällistyä. Heti syvällisillä puheenaiheilla kimppuun hyökkääminen toimii noin keskimäärin hyvin hyvin huonosti.

Jotkut ylistävät parisuhteessakin sitä vapautta joka tulee siitä että molemmat osapuolet ovat vastuussa vain omista orkuistaan. Eivätkö hekään yritä tuottaa toisilleen minkäänlaista nautintoa? Entä baareista irtoseuraa hakevat, eivätkö he edes yritä tuottaa toiselle nautintoa?

Mulle on valitettavasti aika herttaisen yhdentekevää, mitä muut touhuavat ja mistä he saavat kiksinsä omissa säädöissään, saati sitten mitkä heidän motiivinsa ovat. Tuskinpa voit niputtaa mm. jonkun baarissajuoksemisen perusteella tuollaisia asioita millään tavalla. Miksi siitä pitäisi ylipäätänsä olla kiinnostunut?

Kun mä en käytännössä mene henkisesti mielenkiintoiselta tuntuvan naisenkaan kanssa sänkyyn ekoilla treffeillä, miksi mun pitäisi selitellä sitä miksen mene sitten sellaisen kanssa, johon en tunne edes sitä minkäännäköistä mielenkiintoakaan?