huima kirjoitti:Tosta se lähtee.
Opetin Chapille että nauravan naisen housuihin on helpompi päästä, ja hyvin se on oppinut. Varo vaan. Kohta se ehdottelee kynttiläillasta mäkkärissä ja vaahtokylpyä Havis Amandan luona.
Varon.
Iltani oli täydellinen katastrofi. Lähdin kavereiden kanssa ulos (miespuolisia). Joukossa oli monia uusia kasvoja, kuten esimerkiksi erään kaverini työkaveri. Kaverini mainosti kaveriaan minulle koko ajan ja kyseessä olikin viehättävä mies. Hyvännäköinen ja fiksu kaveri. Ilta jatkui mukavasti siihen asti kunnes kaverillani napsahti päässä. Hän alkoi käyttäytyä todella kummallisesti siinä vaiheessa kun jäimme juttelemaan kahdestaan hänen työkaverinsa kanssa, mutta en kiinnittänyt siihen pahemmin huomiota. Hänen työkaverinsa kysyi, että onko meillä joskus ollut jotain juttua ja kun kerroin, että olemme aina olleet vain kavereita niin hän totesi että on oppinut tänään työkaveristaan uusia piirteitä. Kaverini mokasi myöhemmin vihjailemalla kuulleensa erään juorun minusta ja luonnollisesti painostin häntä kertomaan mitä hän oli kuullut ja keneltä. Kun hän kertoi asiansa niin sanoin vain, että jos vielä tapaan kyseisen valehtelevan naisen jossain niin tapaamisesta tulee äärimmäisen mielenkiintoinen. Kaverini alkoi yhtäkkiä huutaa kolmannelle osapuolelle pää punaisena. Tämä kolmas osapuoli oli täysin ulkopuolinen koko asiassa. Kaverini huusi hänelle periaatteessa siitä, että hän oli joutunut kertomaan. Ihmisten suut loksahtivat auki ja kaikkein eniten varmaankin minun. Sanoin huutavalle kaverilleni, että jos hänellä on jotain huudettavaa, niin huutakoot minulle, koska se olin minä joka painostin häntä kertomaan. Kaverini kääntyi puoleeni ja jatkoi huutamista muutaman sekuntin. Sanoin, että huutakoot vain, mutta en ymmärrä mistä hän raivoaa ja että hän joutuu selittämään asian rauhoituttuaan. Kaverini kääntyi uudestaan kolmatta osapuolta kohti ja jatkoi huutamista. Hänen työkaverinsa kohotteli kulmiaan ja juoksi perääni kun päätin poistua paikalta ja kysyi, että onko hyvä idea kysyä puhelinnumeroani. Totesin, että näissä olosuhteissa ei ole.
Tilanteen jälkipuinneissa tuli ilmi, että kaverini on mustasukkainen ja häntä kiukutti se, että hän oli kertonut kuulemastaan juorusta vaikka tiesi ettei se ole totta, mutta ei voinut huutaa siitä minulle, koska se oli ollut hänen oma virheensä. Siis mitvit? Pelottavinta on se, että kyseessä on rationaalisin ihminen jonka tunnen. Päätin tuossa kotimatkalla, että nyt minulle riitti. Saan järkevätkin ihmiset käyttäytymään aivan sekopäisesti ja nyt minun mieskiintiöni on täynnä. Olen aina voinut luottaa siihen, että kaverini eivät ala flippailla, mutta näemmä teen heistäkin hulluja. Vetäydyn kaikista ihmissuhteista hetkeksi taka-alalle. Voisin paeta elämääni vaikka nettiin ja jättää oikean elämän sellaisille, jotka sen paremmin hallitsevat