Kitinä

Perustetaan ny tää viikonpäiväketju sit. Huomenta vaan kaikki. Kylläpäs heräsin uupuneena.

Eilinen oli kyllä toiseksi turhin k-känni ikinä. Etätyöpäiväkin alkoi klo 7 iloisissa merkeissä: melkein mikään ei toimi.

:kahvia:

Huomenta. Töisä taas, nukuin pommiin iloisesti, mutta myöhästyin vain 6 min. Uuden luurin kanssa tulee vielä vietettyä monta iloista hetkeä, nimimerkillä: miten_vitus_toi_navi_alkaa_toimia.

NegaDuck kirjoitti:Kylläpäs heräsin uupuneena.

Sama täällä. Väsyttää ihan älyttömästi. Laskeskelin tässä, että ilkeiskö sitä ottaa vielä tunnin torkut... Sain unta joskus kahden aikaan, joten unta on aika vähän varastossa viime yön osalta. Toinen pimu vaan pitää ensin saatella koulutielle.

Ei ole kyllä kumpikaan noista tullut yhtään äitiinsä... Molemmat heräävät pirteinä joka aamu joskus seiskan aikaan. Aika harvoin saa potkia kumpaakaan ylös, päinvastoin - he saavat potkia mua.

Ehkä se sitten teini-iässä muuttuu...

Täytyy kyllä myöntää, että olo on mitä pirtein.....NOOOOOOOOT. Puolelta päivin pitäis kuiteski lyödä lainat lukkoon ja kätellä uuden kämpän merkiksi. Vanhassa kämpässä vielä laatta- ym. muut rempat tekemättä, kämppä myymättä ja uus kokonaan kalustamatta. Ei voi sanoa, että olis voiton puolella. Enkä muuten osannut kuvitella, että laina/omistusasioista saisi rotevan perhiksen aikaiseksi, vaikka asiat tuntuisivat kuinka selviltä ja järkeenkäypiltä. Tää on niin elämää.

Eilisellä hammaslääkärireissulla päätin, että käytän tulevan veropalautukseni uuteen hymyyn. Etuhampaista on puolet muovia ja ne eivät vaan näytä kovin hyviltä ja niihin saa laminaatit noin 400 eurolla. Nyt en malttaisi odottaa, että saan taas täydellisen hymyn!

Olkapää on aivan helvetillisen kipeä, enkä vaan kehtaa enää mennä hakemaan sairaslomaa. Onneksi löysin puoli pakettia astetta vahvempia kipulääkkeitä lääkekaapista. Muhaha.

Pyry-Matias kirjoitti:kämppä myymättä ja uus kokonaan kalustamatta. Ei voi sanoa, että olis voiton puolella.

Itse en uskaltaisi holahtaa kahden asunnon loukkuun tilanteessa, jossa korot sahaavat edestakaisin ja asuntojen myyntiajat pitenevät koko ajan... toki jos vanha on keskustan alueella eikä hintapyyntö mahdoton, saattaa mennä nopeastikin kaupaksi.

daddykillkill kirjoitti: Itse en uskaltaisi holahtaa kahden asunnon loukkuun tilanteessa, jossa korot sahaavat edestakaisin ja asuntojen myyntiajat pitenevät koko ajan.

Hinnaksi laitoin mielestäni maltillisen, koska fakta on, että joka loukkukuukaudesta tulee kiltisti persnettoa isohko summa. Vielä ei ole paniikkia, mutta parin kuukauden myymättömyys laskee jo hintapyyntöänikin. Oleellisinta tilanteessani on kannaltani uuden ja samalla ainoan lainani suhteellinen pienuus.

Flunssa jatkuu ja yöllä kun heräsin yskimiseen, olo oli kun kuumeisella. Kahvia ja beroccaa. Eiköhän tää taas tästä.
Kämppäasioita täälläkin selvitellään - on henkisesti välillä aika raskasta. Mun unelmakotia ei ole vielä löytynyt. Tai itseasiassa kaksi mieleistä meni, kun oma laina-asia ei ole vielä selvä. Ens viikolla sit taas fiksumpi.
Huomenna on taas perjantai

Pyry-Matias kirjoitti:Oleellisinta tilanteessani on kannaltani uuden ja samalla ainoan lainani suhteellinen pienuus.

Tämä helpottaa yleensä hapensaantia huomattavasti

Jos vaikka tänään ehtisi viedä tikipoksin huoltoon. Raaskiiskohan sitä ottaa mukaansa korvaavan tuotteen korjauksen ajaksi/varalle tulevaisuuteen/makkarin töllöön, ei vain taida vielä ihan halvalla irrota C-luokan HDMI-liitäntäistä.

Kauneudenhoitopäivä. Puolen tunnin päästä jalkahoitoon, sitten kamat kasaan ja landelle kampaajalle. Ostin eilen uuden puhelimen, N82 eli ihan sama kuin N-95, mutta tyylikkäämpi mode ja olen ihan hukassa sen kanssa..Täytynee opiskella illalla manuaalia, joka on romaanin paksuinen, tottakai.

Työtön vastarannankiiski ilmottautuu. Odottelen baronan isokenkäisen ratkaisua, tänään pitäisi tietää. Jos saikkumassit ei tule ilman rutinoita, niin ei ole paljon muita vaihtoehtoja kuin kanteen nostaminen, joka ei lienee se huonoin ajatus. Maksaisi eniten baronalle ja aiheuttaisi eniten harmaita hiuksia.

Odottelen kans innolla että natsaako paikka jossa kävin viikko sitten haastattelussa.

Consumerism in World History : The Global Transformation in Desire
--kirja--by Peter N. Stearns---

Miettikää kulutustottumuksianne, tiedän että kulutatte liikaa ja turhaan

Itse kulutan oikeastaan aika vähän näin LÄHESTYVÄSTI MUTTEI VIELÄ YLI VUOTEEN kolmikymppiseksi naiseksi, ja aion levittää vähäisen kulutuksen ilosanomaa vast'edeskin. Tuleeko onni tavaroista? Mikä on se elämäsi "musta aukko", josta aiheutuvaa tyhjyyttä täytät "shoppaamalla"? Tämä koskee siis tavaroita, joita et oikeasti tarvitse. Tarpeellistahan saa ostaa.

Mun äiti ostaa kauheesti turhaa tavaraa, ja iskä ja minä valitetaan sille siitä.
Se vetoaa muka pula-ajan lapsuuteen ja muuhun. En usko. Suosittelisin terapiaa pohjimmaisten tunteiden selvittämiseksi. Välillä oikein yököttää kun tän elämän pitäis perustua kuluttamiseen. Vastatoimena aion nauttia mahdollisimman paljon ILMAISISTA iloista.

En siis ole vielä päässyt tuon (tentti)kirjan kimppuun, mutta kirjasin tähän vaan ajatuksiani ENNEN lukemista.

Eikä tarkoitus ole oikeastaan syyllistää ketään, jokainen kuluttaa ja tuhlaa omatuntonsa mukaan. Ehkä haluaisin vaan kuulla tuntoja näistä asioista.

Hyvää päivän jatkoa itse kullekin!

^Oliko se uusi kamerani tarpeellinen? Kumpi on pahempaa: ostaa uusi kamera kerran 2:ssa vuodessa, vai 80 kenkäparia vuodessa? Elektroniikkateollisuus lienee toisaalta kuitenkin saastuttavampaa kuin jalkineteollisuus.... kai?

Minusta on oleellisempaa se, mitä teet sille vanhalle kameralle. Jos se on (kuten oletan) täysin käyttökelpoinen, myytkö sen eteenpäin(jolloin joku välttyy uuden kameran ostamiselta) vai jätätkö varakameraksi vai mitä?

Pidän sen varakamerana, kunnes lopulta myyn sen eteenpäin, tai lahjoitan omaiselle - ellei siinä vaiheessa ole jo liian vanhanaikainen. Jokaisessa kamerassa on kuitenkin omat etunsa tilanteen mukaan.

Esimieheni on uskomaton helmi. Soitti ja kyseli vointiani, samalla halusin keskustella eräästä asiasta. Keskustelun jäädessä jumittamaan tasolle en-voi-kommentoida-en-voi-ottaa-kantaa, niin lievän painostuksen alla hän otti kuin ottikin asiaan kantaa. Niin sitä pitää! Tiedän, että asia ei ollut helppo, joten rispektiä!

Storia kirjoitti:Ostin eilen uuden puhelimen, N82 eli ihan sama kuin N-95, mutta tyylikkäämpi mode ja olen ihan hukassa sen kanssa...

Määkin ostin, 6220 classicin joka on tuosta N82:sta vähemmän leluversio eli ne multimediaominaisuudet ovat rajallisemmat. Kävin N82:stakin hiplaamassa ja en tykännyt näppäimistä enkä laatikkomuodoista, muuten olisin varmaan ostanut sen ennen kesää. Saitko navigaatiopaketin messiin, mulla on vuoden ääniohjaava-versio lisensoituna, sen käyttöön viritteleminen onkin vasta ehanaa plus niiden karttojen lataaminen sekä ohjelmien käyttäminen

Eka kertaa Suomessa törmäsin hajustettuihin(cool mint) nenäliinoihin. Äiti osti, ite en ois ostanu!11

Jospa sitä sittenkin suuntais lääkäriin tän yskän ja flunssan takia. Veto ihan veks

nowaysis kirjoitti:Eka kertaa Suomessa törmäsin hajustettuihin(cool mint) nenäliinoihin. Äiti osti, ite en ois ostanu!11

... eli se siitä "vastuullisen kuluttamisen tärkeydestä?"

nowaysis kirjoitti:Tuleeko onni tavaroista? Mikä on se elämäsi "musta aukko", josta aiheutuvaa tyhjyyttä täytät "shoppaamalla"? Tämä koskee siis tavaroita, joita et oikeasti tarvitse. Tarpeellistahan saa ostaa.

Nykyään yritän tehdä jotain oikeasti hyödyllistä "olen hyödyttömin maailmassa!" -hetkinäni, aiemmin lähdin olemaan hyödyksi eli kuluttamaan rahojani.

Musta saa kyllä yhä (irl ainakin) helposti sen kuvan, että kuluttaisin kovastikin. Kuitenkaan en edes muista koska olisin jonkun turhan tavaran kaupasta ulos tuonut. Lapset sai kai synttäreinään melkein vuos sit viimeks uusia kaupan leluja. Hui. Toisinaan syyllistyn taas turhuuksiin vaatteiden osalta... Koen syyllisyyttä sellasista ihan hukka-ostoista, kuten esim. parit mekot, joista jo ostohetkellä tiesin, etten kehtaa päälleni laittaa. Pelkkä niiden hankinta tuntu kauheen rohkeelta ja nosti riittävästi itsetuntoani. :p Parin kuukauden välein pengon kaapeista turhat pois mut nää tietyt koristemekot säästän aina pahimpien aikojen varalle. Ehkä mieleni tarttee niitä!!11 Ja muutamia ylimääräsiä saapaspareja...

Äiti oli ihan kauhee hamsteri. Tilavasta kaksiosta puolet on täynnä turhaa, yritän ottaa siitä omiin nurkkiini vaan neljänneksen. Sehän on vaan kierrätystä.

No, sinänsä minulle on sama mihin nenäni niistän En siis mitenkään innoissani tätä huudahdusta esittänyt, vaan lähinnä . Seuraavaksi voimmekin odotella pinkkiä gardenian tuoksuista toilettipaperia.

Menin illalla reilusti ennen kymmentä nukkumaan ja nukuin silti pommiin.
No, tärkeimmät hoidettu, eli salilla+venyttelyssä käyty. Jos nyt kahvia....