Kitinä

NuoriDaavid kirjoitti:Itse olen vuosien korinttolaiskirjeiden tutkimisen ja hare krishan hokemisen jälkeen oppinut siirtymään meditatiiviseen tilaan, jossa ajatukset ja tunteet pystyy häivyttämään pois shoppailun ajaksi.

Niin, kukapa nainen ei nauttisi shoppailuretkestä tunteettoman tyhjäpään seurassa. Näin toimii rakastava/välittävä puoliso!

Itse soisin mieluummin, että kumppanini jäisi kotiin, kuin lähtisi paikkaan jonne ei halua lähteä, vain käyttäytyäkseen siellä kuin ei olisi olemassa.

(Toim. huom.: provoaminen on tarkoituksellista, arvelen näet että kestät sen hymyssä suin kuin Mies!)

NuoriDaavid kirjoitti:Ei ole, koska vaimo tietää, että en oikeasti haluaisi tulla.

Siis vaimosi mielestä on hauskaa, että tulet jonnekin minne et oikeasti haluaisi tulla, ja seisoskelet siellä sitten hoo moilasena vailla tunteita ja ajatuksia? Mitä vaimosi siitä saa? Maksatko hänen ostoksensa? Tarvitaanko sinua autonkuljettajaksi? Vai mikä on se mystinen faktori X, minkä vuoksi hän haluaa sinut mukaan, jos kerran se ei ole yhdessäolo sinun kanssasi (sinun, sellaisena ihmisenä joka olet oikeasti, eikä tahdottomana perässävedettävänä mörkönä)?

EW, nyt ajattelet liian kapeakatseisesti. Ei ole olemassa miestä joka aidosti nauttii kukkakaupassa asioimisesta, miehet nauttii vaimon reaktiosta koska mies on vaimon kanssa rehuliikkeessä. Tai itseasiassa miehet nauttii vaimon tulevasta teosta kaikkeinpyhinpänsä kanssa tulevana iltana, tai ainakin ajatuksesta moisesta tapahtumasta.

Kai minä olen pikkaisen sinisilmäinen mutta uskon että vaimoni tekee autonäyttelyissä käynnin, autokaupassa käynnin ja Swamp record storessa käynnin kokolailla miellyttääkseni minua. Tiedän minä että ei sitä ihan oikeasti kiinnosta mutta silti hän lähtee. Ja minä tykkään.

Vähän sama miksi lähden vaimon mukaan shoppaan vaatteita illallisgaalaan ja funtsiin mikä Iittalan/Marimekon kuppi/rätti/joku_muu_härpäke onkaan kivoin saada himaan.

Suhde, mikä ihana helvetti.

1108 kirjoitti:EW, nyt ajattelet liian kapeakatseisesti. Ei ole olemassa miestä joka aidosti nauttii kukkakaupassa asioimisesta.

Kapeakatseisuus my ass. Tai siis your ass, jos katsoo mitä tuohon kirjoitit.

Kyllä minä muistelen, että meillä asuvat kaksi henkilöä olivat ihan yhtä suurella mielenkiinnolla mukana valitsemassa viherkasveja omaan kotiinsa - miksi ihmeessä eivät olisi olleet? Jokakeväinen keskustelu siitä, mistä kohdasta mitäkin kasvia tänä vuonna leikataan ja miksi, on myös liian intensiivistä implikoidakseen ettei toista osapuolta aidosti kiinnosta. Ja jos sinä kehtaat väittää, että minä en nauttisi rautakaupan valikoimien penkomisesta yhtä paljon kuin se toinenkin meistä, niin tervetuloa mukaan seuraavalla kerralla!

...miehet nauttii vaimon reaktiosta koska mies on vaimon kanssa rehuliikkeessä. Tai itseasiassa miehet nauttii vaimon tulevasta teosta kaikkeinpyhinpänsä kanssa tulevana iltana, tai ainakin ajatuksesta moisesta tapahtumasta.

Vaimon reaktiosta? Kiinnostaisi kyllä millainen reaktio mahtaa olla kyseessä. Jos seksiä saa (tai saa ajatella!) ainoastaan silloin kun on suostunut toista miellyttääkseen suorittamaan jonkin velvollisuudeksi määrittelemänsä teon, joka muuten ei voisi vähempää kiinnostaa, niin eikö sellainen johda aika velvollisuuksien täyttämään tai vaihtoehtoisesti aika seksittömään elämään? Tai sekä että?

Ei kai tuossa mitään niin kauan kuin suhde on muuten hyvissä kantimissa ja yhdessäolo vielä kiinnostaa. Mutta miten olette ajatelleet kuvion toimivan siinä vaiheessa, kun elämä alkaa heitellä? Jos takaraivoon on jo valmiiksi ohjelmoituna seuraavat tiedot:

• - minun kiinnostuksenkohteeni ja niihin liittyvät ajatukseni eivät varsinaisesti kiinnosta toista,
  - se, mikä minusta on hauskaa, on toisesta tylsää ja vaatii uhrautumista,
  - saan seksiä vastapalveluksena omasta uhrautumisestani, sen sijaan että toinen haluaisi minua tekemisistäni ja menemisistäni riippumatta,

niin mihin suhteessa voi tukeutua vaikeina aikoina? Niinä hetkinä kun on niin väsynyt ja rikki että ei kerta kaikkiaan jaksa uhrautua toisen puolesta saadakseen häneltä läheisyyttä. Tai sinä päivänä, kun toinen tapaa jonkun uuden ihanan ihmisen, jonka jutut ja harrastukset kiinnostavat häntä oikeasti. Mikä on se pohja, jolle tällainen En oikeastaan ole niin kovin kiinnostunut juuri sinusta, kunhan hengaan mukana saadakseni seksiä -henkinen suhde rakennetaan? Silkka velvollisuus? Minkälainen ihminen sitoo itsensä vapaaehtoisesti tällaiseen velvollisuusryppääseen loppuelämäkseen ja miksi? Ja millä perusteella hän arvelee, ettei mielipide päätöksen järkevyydestä ala vuosien saatossa muuttua?

No joo. Pointtina tässä lienee lähinnä se, että vaikka se onkin kovasti miehekästä olla olematta kiinnostunut "naisten hömpötyksistä" (ja päin vastoin), niin voisi kannattaa miettiä mihin moista oman sukupuolen korostusta oikeasti tarvitaan, vai killuisivatko ne vehkeet oikealla paikallaan ilmankin sitä. Jos vuosia vetää roolia, jossa tietyt jutut eivät voisi vähempää kiinnostaa, niin kumppania voi olla vaikea saada uskomaan päinvastaista tiukan paikan tullen. Siinäkään tapauksessa että itse on menetyksen uhan alla tajunnut olleensa sittenkin ihan oikeasti kiinnostunut. Ainakin yksi omien keski-ikäisten tuttujeni perheriitojen kestoaiheista on nimenomaan tämä: "Mutta eihän sua ole koskaan kiinnostanut".

^Mielestäni suhteen kynnyskysymys ei ole se, kiinnostaako miestä Plantagenissa käynti vai ei. Oleellista on se, rakastavatko osapuolet toisiaan.

Se, että puutarhanhoitoa ei mua kiinnosta, ei ole mitään miehisyyteni korostusta. Se nyt ei vain kiinnosta.

Käyn kuitenkin Plantagenissa, koska haluan ilahduttaa vaimoani. En kuitenkaan teeskentele pitäväni siitä, koska en teeskentele pitäväni siitä.

NuoriDaavid kirjoitti:^Mielestäni suhteen kynnyskysymys ei ole se, kiinnostaako miestä Plantagenissa käynti vai ei. Oleellista on se, rakastavatko osapuolet toisiaan.

Se, että puutarhanhoitoa ei mua kiinnosta, ei ole mitään miehisyyteni korostusta. Se nyt ei vain kiinnosta.

Käyn kuitenkin Plantagenissa, koska haluan ilahduttaa vaimoani. En kuitenkaan teeskentele pitäväni siitä, koska en teeskentele pitäväni siitä.

Isot asiat koostuvat useista pienistä asioista. Toki on mahdollista, että joissakin parisuhteissa näiden ikävien velvollisuuksien kategoriassa on vain pari pientä ja vähäpätöistä juttua, eli ne eivät määritä suhteen luonnetta yleisesti ottaen. Mutta jos näin on, siis jos jutut ovat pieniä, vähälukuisia ja merkityksettömiä, niin miksei niistä voisi yhtä hyvin luopua?

Et vielä kertonut, mikä vaimoasi ilahduttaa siinä kun teet jotakin mistä et pidä, ja voidaksesi tehdä sen muutut erilaiseksi ihmiseksi (kuvailujesi perusteella tuskin ainakaan hauskemmaksi tai mielenkiintoisemmaksi). Mun näkökulmasta moinen tapa ilahtua ja ilahduttaa vaikuttaa vähän kieroutuneelta.

Mä tykkään käydä plantagenissa!

Kannan kaljaa kotiin ja tyhjiä tölkkejä kauppaan.

Taidan olla enempi saamapuolella.

Ann kirjoitti:Kannan kaljaa kotiin ja tyhjiä tölkkejä kauppaan.

Taidan olla enempi saamapuolella.

Saat pitää tölkinpalautusrahat?

NuoriDaavid kirjoitti:

Ann kirjoitti:Kannan kaljaa kotiin ja tyhjiä tölkkejä kauppaan.

Taidan olla enempi saamapuolella.

Saat pitää tölkinpalautusrahat?

Ja vitut. Niillä ostetaan lisää kaljaa!