1108 kirjoitti:EW, nyt ajattelet liian kapeakatseisesti. Ei ole olemassa miestä joka aidosti nauttii kukkakaupassa asioimisesta.
Kapeakatseisuus my ass. Tai siis your ass, jos katsoo mitä tuohon kirjoitit.
Kyllä minä muistelen, että meillä asuvat kaksi henkilöä olivat ihan yhtä suurella mielenkiinnolla mukana valitsemassa viherkasveja omaan kotiinsa - miksi ihmeessä eivät olisi olleet? Jokakeväinen keskustelu siitä, mistä kohdasta mitäkin kasvia tänä vuonna leikataan ja miksi, on myös liian intensiivistä implikoidakseen ettei toista osapuolta aidosti kiinnosta. Ja jos sinä kehtaat väittää, että minä en nauttisi rautakaupan valikoimien penkomisesta yhtä paljon kuin se toinenkin meistä, niin tervetuloa mukaan seuraavalla kerralla!
...miehet nauttii vaimon reaktiosta koska mies on vaimon kanssa rehuliikkeessä. Tai itseasiassa miehet nauttii vaimon tulevasta teosta kaikkeinpyhinpänsä kanssa tulevana iltana, tai ainakin ajatuksesta moisesta tapahtumasta.
Vaimon reaktiosta? Kiinnostaisi kyllä millainen reaktio mahtaa olla kyseessä. Jos seksiä saa (tai saa ajatella!) ainoastaan silloin kun on suostunut toista miellyttääkseen suorittamaan jonkin velvollisuudeksi määrittelemänsä teon, joka muuten ei voisi vähempää kiinnostaa, niin eikö sellainen johda aika velvollisuuksien täyttämään tai vaihtoehtoisesti aika seksittömään elämään? Tai sekä että?
Ei kai tuossa mitään niin kauan kuin suhde on muuten hyvissä kantimissa ja yhdessäolo vielä kiinnostaa. Mutta miten olette ajatelleet kuvion toimivan siinä vaiheessa, kun elämä alkaa heitellä? Jos takaraivoon on jo valmiiksi ohjelmoituna seuraavat tiedot:
- minun kiinnostuksenkohteeni ja niihin liittyvät ajatukseni eivät varsinaisesti kiinnosta toista,
- se, mikä minusta on hauskaa, on toisesta tylsää ja vaatii uhrautumista,
- saan seksiä vastapalveluksena omasta uhrautumisestani, sen sijaan että toinen haluaisi minua tekemisistäni ja menemisistäni riippumatta,
niin mihin suhteessa voi tukeutua vaikeina aikoina? Niinä hetkinä kun on niin väsynyt ja rikki että ei kerta kaikkiaan jaksa uhrautua toisen puolesta saadakseen häneltä läheisyyttä. Tai sinä päivänä, kun toinen tapaa jonkun uuden ihanan ihmisen, jonka jutut ja harrastukset kiinnostavat häntä
oikeasti. Mikä on se pohja, jolle tällainen
En oikeastaan ole niin kovin kiinnostunut juuri sinusta, kunhan hengaan mukana saadakseni seksiä -henkinen suhde rakennetaan? Silkka velvollisuus? Minkälainen ihminen sitoo itsensä vapaaehtoisesti tällaiseen velvollisuusryppääseen loppuelämäkseen ja miksi? Ja millä perusteella hän arvelee, ettei mielipide päätöksen järkevyydestä ala vuosien saatossa muuttua?
No joo. Pointtina tässä lienee lähinnä se, että vaikka se onkin kovasti miehekästä olla olematta kiinnostunut "naisten hömpötyksistä" (ja päin vastoin), niin voisi kannattaa miettiä mihin moista oman sukupuolen korostusta oikeasti tarvitaan, vai killuisivatko ne vehkeet oikealla paikallaan ilmankin sitä. Jos vuosia vetää roolia, jossa tietyt jutut eivät voisi vähempää kiinnostaa, niin kumppania voi olla vaikea saada uskomaan päinvastaista tiukan paikan tullen. Siinäkään tapauksessa että itse on menetyksen uhan alla tajunnut olleensa sittenkin ihan oikeasti kiinnostunut. Ainakin yksi omien keski-ikäisten tuttujeni perheriitojen kestoaiheista on nimenomaan tämä: "Mutta eihän sua ole koskaan kiinnostanut".
