Kitinä

Tässä ketju kaikille kriitikoille, valittajille ja marmattajille, jotka olisivat itse tehneet kaiken toisin ja paremmin ja kaikkee. Eli kertokaa jostain tuotoksesta (albumi, kirja, leffa, peli) jota kohtaan teillä oli suuret odotukset, mutta johon petyitte jonkun ärsyttävän piirteen takia. Tyyliin, tää olis muuten ollut loistava, mutta.

Isken ekana pöytään Flesh Field -bändin albumin nimeltä Strain. Genreltään tämä edustaa electronic industrialia, coldwavea, EBM:ää tai jotain sinnepäin. Alpparin kaikki perusasiat ovat kunnossa: soundi on timanttia, miksaus viimeisen päälle, vokalistit osaavat hommansa ja rytmit muikeita.

Mutta se melodia. Kappale toisensa jälkeen romahtaa lätyksi kun ultrakornit syntikkaviulut ja -pianot tulevat soittamaan niitä "haikeita" melodioita jotka korniudessaan lähentelevät jonkun angstiteinixin ekoja kotiviritelmiä. Miksi, voi miksi? Teillä oli kaikki hyvät ainekset kasassa. Miksi tähän herkulliseen soppaan piti kaataa vielä mineraalitärpättiä?

Toivottavasti bändin seuraavassa albumissa ei ole enää sitä. Potentiaalia kun tässä parivaljakossa tuntuu kuitenkin olevan.

Metallican St. Anger. Eikä uuden levyn uusi videokaan Radio Rockin sivuilta katsottuna paljon säväyttänyt. Kiva kitarasoolo, mutta mikään sitä ennen ei värisyttänyt ja visuaalinen ilme miinoineen kaikkineen oli kuin köyhäbudjettisesta tv-sarjasta.

Oma torttu pöntössä - aivan liian hento ja hajuton. Yritän paremmin.

Billy Idol: Cyberpunk
Backyard Babies: People like people like people like us
Renny Harlin: Koko tuotanto pl. Die Hard 2 ja Ford Fairlane
Star Wars: I-III
Terminator III

Riemumieli kirjoitti:Metallican St. Anger. Eikä uuden levyn uusi videokaan Radio Rockin sivuilta katsottuna paljon säväyttänyt. Kiva kitarasoolo, mutta mikään sitä ennen ei värisyttänyt ja visuaalinen ilme miinoineen kaikkineen oli kuin köyhäbudjettisesta tv-sarjasta.

Mää en tajua, ne viimeiset minuutithan nimenomaan raiskaavat koko biisin. Miksi vakavanoloinen balladi muuttuu viiden minuutin kohdalla naurettavaksi huumorimusiikiksi?

Ne kaks muuta biisiä ovat kyllä parempia kuin tää. Ja Metallica on aina julkaissut ennakkomaistiaisina ne mummielestä levyn heikoimmat rallit, joten jonkinlainen toivo elää vielä.

Pendulum: In Silico.

Hittosaatanajumankauta, uskomatonta menoa. Pendulumin ensimäinen levy oli täydellinen läpileikkaus DnB kattavaan maailmaan, ilman yhtään varsinaisesti huonoa biisiä. Liidit oli hiottu, bassot oli nerokkaita ja isoja, kikka kolmosta oli puskettu väliin jos toiseen ja koskaan elämässäni en ole kuullut niin levottoman hyvin layeroituja rumpuja.

Sitten tulee kakkoslevy, jossa on otettu käyttöön ns oikeita soittomia. Ei siinä mitään, mutta musiikista on kadonnut muna täysin, mieleen tulee surkea emopoprock jossa on erillaiset bassolinjat. Mutta se laulaminen, ja musiikin yleinen munattomuus.

Eikö sitä tunne olevansa tähti™ jos ei laula? Eikö riitä että saat soittaa oman bändin kans 50 000 tyypille omankuuloista soundia, joka pistää tanssilattian pähkinöiksi? Olet kavereiden kanssa onnistunut tekemään myydyimän DnB albumin ever, ja olette skenen tunnetuimat nimet. Eikö se oikeasti riitä?

Ja silti pitää laulaa vaikka ei osaa..

Suomen huumausainepolitiikka ja lainsäädäntö.
Maria Veitolan uusi keskusteluohjelma.
Helsingin keskustan parkkimaksut ja tilat.

Haemaeraemies kirjoitti:Olet kavereiden kanssa onnistunut tekemään myydyimän DnB albumin ever

Eikös toi ole Roni Sizen nimissä toi myyntienkka?

huima kirjoitti:

Haemaeraemies kirjoitti:Olet kavereiden kanssa onnistunut tekemään myydyimän DnB albumin ever

Eikös toi ole Roni Sizen nimissä toi myyntienkka?

En nyt löydä tarkkoja numeroita, mutta käsittääkseni Pendujen eka on nyt myyny enemän kuin toi legendaarinen Reprazent- possen New Forms. Pomminvarma en ole, joten oisin voinut muotoilla alkuperäisen viestini muotoon; " yksi myydyimistä DnB albumeista"

Btw, tänä vuonna on tulossa: New Forms², Roni Sizen kuvailin tulevaa as the original "with the new coat of armour added to the original tracks"