Kitinä

Matkalle lähtiessäni tuli aikamoinen yhteensattuma. Törmäsin työkaveriini joka oli lähdössä samalle lennolle Hki-München, hän itse menossa Firenzeen päin. Tulipa sitten jutellessa maininneeksi eronneensa vaimostaan ja olevansa nykyisin heidän lapsensa yhteishuoltajasuhteessa.

Aloin vain pohtimaan, että tällaista tuntuu olevan yhä enemmän ja enemmän liikkeellä. Mennään naimisiin, tehdään lapsi(a), erotaan. Onko eroaminen nykyisin enemmänkin sääntö kuin poikkeus?

Hesarissa oli tästä muutama viikko sitten juttua. Minään aikana solmituista liitoista yli 50% ei ole (ainakaan vielä) päättynyt eroon.

Eli vastaus: eroaminen avioliitosta ei ole sääntö vaan poikkeus.

NuoriDaavid kirjoitti:Eli vastaus: eroaminen avioliitosta ei ole sääntö vaan poikkeus.

Tutkimustulos laahaa aina jäljessä.

Mielestäni on keskimäärin parempi, että ihmiset eroavat kuin että avioliitto kestäisi hamaan loppuun. Tämä onnellisuusnäkökulmasta. Eron tulisi olla enemmän mahdollisuus eikä uhka.

Avioliitosta eroaminen tapaa olla alempien sosiaalisten luokkien valinta. Ne, joilla on halu ja kyky menestyä, tapaavat myös valita kumppaninsa menestyksekkäästi.

Pyry-Matias kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:Eli vastaus: eroaminen avioliitosta ei ole sääntö vaan poikkeus.

Tutkimustulos laahaa aina jäljessä.

Tuskinpa ne erotilastot nyt kauheasti jäljessä laahaavat. Missään vaiheessa solmittujen liittojen eroprosentti ei edes hätyytellyt 50%:a. Muistaakseni korkeimmatkin prosentit olivat alle 40.

Omista parisuhteistani nykyistä lukuunottamatta 100% on päättynyt eroon. Ennuste oli niin murskaava, että piti miettiä kahdesti, että uskaltaako parisuhteeseen enää ryhtyä - etenkin kun kumppanillani on yhtä synkkä tilasto.

Newton kirjoitti:Avioliitosta eroaminen tapaa olla alempien sosiaalisten luokkien valinta. Ne, joilla on halu ja kyky menestyä, tapaavat myös valita kumppaninsa menestyksekkäästi.

Loistavana esimerkkinä tästä esim. Hjallis Harkimo ja Matti Vanhanen, maailmalta Prinssi Charles ja Donald Trump. Ovat halukkaita ja kyvykkäitä menestymään, joten eivät koskaan eroa. Prinssi Charles on vielä yläluokan kasvatti, joten hän osaa toimia oikein tilanteessa kuin tilanteessa.

elco kirjoitti:Omista parisuhteistani nykyistä lukuunottamatta 100% on päättynyt eroon. Ennuste oli niin murskaava, että piti miettiä kahdesti, että uskaltaako parisuhteeseen enää ryhtyä - etenkin kun kumppanillani on yhtä synkkä tilasto.

Näköjään samanlaiset saivat toisensa, ilmankos kestääkin.

Kyllähän tuota eroilua tulee seurattua välillä vähän ihmeissään. Omasta suvusta kaks tätiä ja toisen tytär pistivät erosivat käytännössä kimpassa ja tämän jälkeen näytti suorastaan kilpailulta kuka ehtii uuteen suhteeseen ekana

Ite oon ollu huomaavinani myös jonkinlaista eroamisherkkyyttä niiden kohdalla, joilla on omassa lähipiirissä paljon eroja. Joskus jopa siinä määrin, että on suorastaan ihmetelty, jos kriisiä on halunnut yrittää selvittää kun toiselle ainoa automaattinen tapa hoitaa ongelmia on lähteä kävelemään.

NuoriDaavid kirjoitti:Tuskinpa ne erotilastot nyt kauheasti jäljessä laahaavat.

Siinä mielessä kyllä, että juuri solmitun liiton onnistumisprosentin tai keskimäärisen keston luvun saa vasta hamassa tulevaisuudessa. Tietenkin suuntaa antavan lukeman saa reaaliaikaisista liitto/ero-tilastoista.

pikkuego kirjoitti:Ite oon ollu huomaavinani myös jonkinlaista eroamisherkkyyttä niiden kohdalla, joilla on omassa lähipiirissä paljon eroja. Joskus jopa siinä määrin, että on suorastaan ihmetelty, jos kriisiä on halunnut yrittää selvittää kun toiselle ainoa automaattinen tapa hoitaa ongelmia on lähteä kävelemään.

Ihminen toimii sen mukaan, mitä pitää normaalina. Jos perheessä/ympäristössä ongelmat on ratkaistu pakenemalla niitä (viinalla/väkivallalla), niin on luonnollista paeta (juoda/lyödä) vastaavassa tilanteessa. Vaatii todellista luonteenlujutta kyetä rikkomaan opitut mallit ja opetella ajattelemaan omilla aivoillaan tyyliin suomalaisten sokea usko median kertomaan absoluuttiseen totuuteen.

Riemumieli kirjoitti:

Newton kirjoitti:Avioliitosta eroaminen tapaa olla alempien sosiaalisten luokkien valinta. Ne, joilla on halu ja kyky menestyä, tapaavat myös valita kumppaninsa menestyksekkäästi.

Loistavana esimerkkinä tästä esim. Hjallis Harkimo ja Matti Vanhanen, maailmalta Prinssi Charles ja Donald Trump. Ovat halukkaita ja kyvykkäitä menestymään, joten eivät koskaan eroa. Prinssi Charles on vielä yläluokan kasvatti, joten hän osaa toimia oikein tilanteessa kuin tilanteessa.

Oho, löysit oikein 4 menestyneiksi luettavissa olevaa ihmistä, jotka ovat eronneet.

Yksistään Kontulan ostarilta löytää joka päivä 40 sillä erotuksella, että he eivät ole menestyneitä.

Pyry-Matias kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:Tuskinpa ne erotilastot nyt kauheasti jäljessä laahaavat.

Siinä mielessä kyllä, että juuri solmitun liiton onnistumisprosentin tai keskimäärisen keston luvun saa vasta hamassa tulevaisuudessa. Tietenkin suuntaa antavan lukeman saa reaaliaikaisista liitto/ero-tilastoista.

No joo. Tietenkään kukaan ei tiedä, kuinka suuri osa tänään solmituista liitoista päättyy eroon. Aiempien vuosien tilanteesta voi kuitenkin ekstrapoloida.

pikkuego kirjoitti:Joskus jopa siinä määrin, että on suorastaan ihmetelty, jos kriisiä on halunnut yrittää selvittää kun toiselle ainoa automaattinen tapa hoitaa ongelmia on lähteä kävelemään.

Tää tuntuu olevan vallalla vähän kaikkialla. En nyt tarkoita että ihan mitä tahansa pitää sietää, mutta aika paljon kuitenkin. Omien vanhempien ikäluokka tuntuu olevan sitä mieltä että eroaminen on hyihyi tuhmaa ja viimeiseen asti välteltävää, tämä oma ja sitä nuorempi sukupolvi taas tuntuu jakavan lusikoita heti ensimmäisen riidan sattuessa. En ymmärrä kumpaakaan ajattelumallia.

pikkuego kirjoitti: Kyllähän tuota eroilua tulee seurattua välillä vähän ihmeissään.

Niin siis mikset itse ole yhä ensimmäisessä parisuhteessasi?

Mielestäni koko tämä keskustelu on typerä. Avauskin kuullostaa lähinnä gattacalta. Teinä murehtisin lähinnä omista parisuhteistanne enkä muiden.

Newton kirjoitti:Avioliitosta eroaminen tapaa olla alempien sosiaalisten luokkien valinta. Ne, joilla on halu ja kyky menestyä, tapaavat myös valita kumppaninsa menestyksekkäästi.

Pistäs jotain tilastoa kehiin?

Newton kirjoitti: Oho, löysit oikein 4 menestyneiksi luettavissa olevaa ihmistä, jotka ovat eronneet.

Luulen että hakemasi sana on "pärjäävä". Oikeasti "menestyvällä" miehellä on mahdollisuus vaihtaa nuorempaan, ja usein käyttääkin sen mahdollisuuden.

elco kirjoitti:

pikkuego kirjoitti: Kyllähän tuota eroilua tulee seurattua välillä vähän ihmeissään.

Niin siis mikset itse ole yhä ensimmäisessä parisuhteessasi?

Koska se retkahti mun parhaaseen kaveriin ja pisti sen takia poikki. Taitaa olla vieläkin ainoa, joka on sanonu asian suoraan päin naamaa, eikä venkoillu jollain ihme tekosyyllä tai mutkan kautta irti.

elco kirjoitti:Mielestäni koko tämä keskustelu on typerä. Avauskin kuullostaa lähinnä gattacalta. Teinä murehtisin lähinnä omista parisuhteistanne enkä muiden.

Mut kun ei oo sitä parisuhdetta nyt, niin voi möyhiä muiden suhteita ja omia entisiä.

Newton kirjoitti:Yksistään Kontulan ostarilta löytää joka päivä 40 sillä erotuksella, että he eivät ole menestyneitä.

Jotenkin on vaikea uskoa, että ihmiset ovat hyviä kaikessa. Yleisnerous ei ole muodissa, rahat revitään suppeiden erityisalueiden hallitsemisesta. Tämä puolestaan tarkoittaa sitä, että ihmissuhdeasioiden hoitamisen osaaminen voi olla nollatasoa kuten useilla menestyneillä näyttelijöillä, muusikoilla, urheilijoilla ja muilla silmää tekevillä tuppaa olemaan.

Suurimpana esteenä takuuvarmalle onnelliselle parisuhteelle lienee se, että kukaan ei voi päättää toisen puolesta, millainen tämä on nyt tai tulevaisuudessa. Kasvoimme erilleen kuulostaa kliseeltä, mutta on usein totista totta. On helppo kasvaa erilleen, kun pelkät uhkeat utareet eivät enää riitä/naama muuttuu pilaantuneeksi juustoksi tai kun suusta ei tule ulos kuin pelkkää paskaa.

elco kirjoitti:Mielestäni koko tämä keskustelu on typerä. Avauskin kuullostaa lähinnä gattacalta. Teinä murehtisin lähinnä omista parisuhteistanne enkä muiden.

Siinä mielessä juurikin typerä, että aina löytyy suuri joukko ihmisiä, jotka taivastelevat joko eroamisia tai liian kauan yhdessä olevia. Typerää jeesustelua, jossa ei haluta ymmärtää niitä miljoonaa mahdollista syytä eroon tai yhdessä pysymiseen. Arvotetaan toisten päätöksiä tietämättä niiden taustoista mitään. Aika köyhämielistä näin asiapitoisena. Yhtä usein ylenkatsomista.

Pyry-Matias kirjoitti:

elco kirjoitti:Mielestäni koko tämä keskustelu on typerä. Avauskin kuullostaa lähinnä gattacalta. Teinä murehtisin lähinnä omista parisuhteistanne enkä muiden.

Siinä mielessä juurikin typerä, että aina löytyy suuri joukko ihmisiä, jotka taivastelevat joko eroamisia tai liian kauan yhdessä olevia. Typerää jeesustelua, jossa ei haluta ymmärtää niitä miljoonaa mahdollista syytä eroon tai yhdessä pysymiseen. Arvotetaan toisten päätöksiä tietämättä niiden taustoista mitään. Aika köyhämielistä näin asiapitoisena. Yhtä usein ylenkatsomista.

Kyllä se minua vaan ajatuksena ihmetyttää, että ensin mennään naimisiin, vannotaan ikuista ja rakkautta ja sitten erotaan. Siis wtf?! Eikö ihmiset tiedä, mitä haluavat?

Ps. Jos minä eroan, niin saatte pilkata ja lupaan skorettaa eka miitissä!

NuoriDaavid kirjoitti:Kyllä se minua vaan ajatuksena ihmetyttää, että ensin mennään naimisiin, vannotaan ikuista ja rakkautta ja sitten erotaan. Siis wtf?! Eikö ihmiset tiedä, mitä haluavat?

Minua taas ei ihmetytä. Minua ihmetyttää se, että muita ihmetyttää tämä.

Pyry-Matias kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:Kyllä se minua vaan ajatuksena ihmetyttää, että ensin mennään naimisiin, vannotaan ikuista ja rakkautta ja sitten erotaan. Siis wtf?! Eikö ihmiset tiedä, mitä haluavat?

Minua taas ei ihmetytä. Minua ihmetyttää se, että muita ihmetyttää tämä.

Jotenkin sitä vain vieläkin 40 vuotiaanakin luulee, että ihmiset pääsääntöisesti tietäisivät, mitä haluavat.

NuoriDaavid kirjoitti:

Pyry-Matias kirjoitti:

elco kirjoitti:Mielestäni koko tämä keskustelu on typerä. Avauskin kuullostaa lähinnä gattacalta. Teinä murehtisin lähinnä omista parisuhteistanne enkä muiden.

Siinä mielessä juurikin typerä, että aina löytyy suuri joukko ihmisiä, jotka taivastelevat joko eroamisia tai liian kauan yhdessä olevia. Typerää jeesustelua, jossa ei haluta ymmärtää niitä miljoonaa mahdollista syytä eroon tai yhdessä pysymiseen. Arvotetaan toisten päätöksiä tietämättä niiden taustoista mitään. Aika köyhämielistä näin asiapitoisena. Yhtä usein ylenkatsomista.

Kyllä se minua vaan ajatuksena ihmetyttää, että ensin mennään naimisiin, vannotaan ikuista ja rakkautta ja sitten erotaan. Siis wtf?! Eikö ihmiset tiedä, mitä haluavat?

Mua ihmetyttää se, että ostetaan jotain kuraosakkeita huippukalliiseen hintaan kun ne olisi voinut ostaa pari kuukautta myöhemmin paljon edullisemmin pörssin romahdettua. Siis wtf?! Eikö ihmiset osaa ennustaa tulevaisuutta?

BettyB. kirjoitti:

pikkuego kirjoitti:Joskus jopa siinä määrin, että on suorastaan ihmetelty, jos kriisiä on halunnut yrittää selvittää kun toiselle ainoa automaattinen tapa hoitaa ongelmia on lähteä kävelemään.

Tää tuntuu olevan vallalla vähän kaikkialla. En nyt tarkoita että ihan mitä tahansa pitää sietää, mutta aika paljon kuitenkin. Omien vanhempien ikäluokka tuntuu olevan sitä mieltä että eroaminen on hyihyi tuhmaa ja viimeiseen asti välteltävää, tämä oma ja sitä nuorempi sukupolvi taas tuntuu jakavan lusikoita heti ensimmäisen riidan sattuessa. En ymmärrä kumpaakaan ajattelumallia.

Niinpä... jossain vaiheessa vuosia sitten aloin jo varovasti toivoo omien vanhusten eroamista, vaikka pääsääntöisesti menikin hyvin, niin ne riidat oli sit aivan sietämättömiä. Nykyään on hämmentävää seurata, miten sellaisesta sivalluksesta, mistä ennen vanhaan oltais pidetty kuukauden mykkäkoulu, selvitäänkin muutamassa tunnissa. Vanhat koirat on oppinu uusia temppuja.

elco kirjoitti:

Newton kirjoitti:Avioliitosta eroaminen tapaa olla alempien sosiaalisten luokkien valinta. Ne, joilla on halu ja kyky menestyä, tapaavat myös valita kumppaninsa menestyksekkäästi.

Pistäs jotain tilastoa kehiin?

Jos haluut niin voit lukasta Guttmanin tutkimuksen aiheesta. Mulle riitti aihetta käsittelevän sivuston tekstinpätkä "Socioeconomic status is probably the most important correlate of divorce. Overall, the higher the socioeconomic status - comprised of employment status, income and education (which tend to be interrelated) - the lower the likelihood of divorce (Guttman, 1993)."