Kitinä

Parisuhteen syntyminen on pettymyksiä täynnä.

Kun löytää ihmisen, jonka kanssa tuntuu, että puoleensavetoa on molempiin suuntiin, on tämä seksuaalinen vetävyys motiivi olla tämän toisen kanssa hyvää pataa. Silloin myös tästä toisesta luodaan ensivaikutelma, joka muodostetaan ehkä 80-prosenttisesti omasta päästä ja sovelletaan tuoreeseen kumppaniin positiivisia assosiaatioita. Kukapa ei loisi kumppanista kuvaa, josta pitää?

Kun kumppanista selviää ajan mittaan lisää asioita, joudutaan ennakko-odotuksissa pettymään. Havaitaan, että positiiviset assosiaatiot eivät pädekään, ja se loukkaa. Moni ajattelee: "Ei tämä ole se ihminen johon rakastuin" tai jotain muuta yhtä itsekeskeistä. Se ihminen kyllä oli tismalleen sama koko ajan, mutta ennen pitkää tosiasioilla on taipumus selvitä. Ja niiden laita tapaa aiheuttaa pettymyksiä, koska oletusarvoiset mielleyhtymät ja luotu kuva ovat positiivisia.

On toki mahdollista, että jokin piirre kumppanissa on vielä hienompi kuin saattoi kuvitellakaan, mutta todennäköisempää on, että jokaista tällaista piirrettä kohti on kymmenen sellaista, jotka ovat huonompia kuin ideaali, jonka muottiin kumppani on tössitty. Ego päätyy kriisiin ja sitä myötä todennäköisesti niin tekee myös suhde. Pettymysten laatu, määrä ja suhteen alussa luotu positiivinen nostalgia kertovat sen, josko suhteesta muodostuu aito, toistensa tuntevien ihmisten muodostama parisuhde.

Tästä syystä ei suhteeseen kannata lähteä täysillä mukaan ennen kuin kuva toisesta on särjetty ja korvattu todellisuudella. Milläs sen teet, onkin sitten jo ihan toinen kysymys.

Newton kirjoitti: Milläs sen teet, onkin sitten jo ihan toinen kysymys.

Hiellä, verellä ja kyyneleillä Tai sanotaanko näin, että jos tuollaisen jälkeen saa vielä suhteen toimimaan, on sille rakennettu melkoisen vankka pohja, joka sitten tulevaisuudessakin kestää yhtä sun toista. Tietää olevansa tekemisissä ihmisen, eikä minkään ylimaallisen täydellisen henkiolennon kanssa.

Primitiivinen idealisointi

Itselleni tuo ei ole ollut ongelma.

Itse käytän tietääkseni järkeistämistä

Newtonin kuvaus sopii kaiketi salamarakastujiin. Itse olen sellainen maltillinen – en minä rakastu ihmiseen, jota en tunne, vaan rakkaus syntyy ajan kanssa. En myöskään rakentele pilvilinnoja ja suuria odotuksia toisten ihmisten suhteen. Tunteet ja järki eivät ole toistensa vastakohdat.

NuoriDaavid kirjoitti:Itselleni tuo ei ole ollut ongelma.

Jaa, enpä minä tiedä onko kuvaamani asia ongelma, mutta hankala tuon ilmiön olemassaoloa on kieltääkään. Samaten on hankala olla muodostamatta toisesta ihmisestä mielikuvaa tämän tavattuaan - niin hyvä kuin olisikin järkeistämään syvemmän tuntemisen aiheuttamia pettymyksiä (se on kyllä minullakin tyyppidefenssi).

Kreitsu kirjoitti:Newtonin kuvaus sopii kaiketi salamarakastujiin. Itse olen sellainen maltillinen – en minä rakastu ihmiseen, jota en tunne, vaan rakkaus syntyy ajan kanssa. En myöskään rakentele pilvilinnoja ja suuria odotuksia toisten ihmisten suhteen. Tunteet ja järki eivät ole toistensa vastakohdat.

Tähän triplakomppaus kierteellä.

Salamarakkaus-idealisointi ei ole kovin tasapainoisen ihmisen merkki.

Newton kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:Itselleni tuo ei ole ollut ongelma.

Jaa, enpä minä tiedä onko kuvaamani asia ongelma, mutta hankala tuon ilmiön olemassaoloa on kieltääkään. Samaten on hankala olla muodostamatta toisesta ihmisestä mielikuvaa tämän tavattuaan - niin hyvä kuin olisikin järkeistämään syvemmän tuntemisen aiheuttamia pettymyksiä (se on kyllä minullakin tyyppidefenssi).

Järkeistäminen on kuitenkin kypsempi defenssi kuin idealisointi.

NuoriDaavid kirjoitti: Salamarakkaus-idealisointi ei ole kovin tasapainoisen ihmisen merkki.

Itse en tekisi moista johtopäätöstä. En ole salamarakastunut sitten nuoruuspäivieni, mutta kyllä tuollaista voi sattua ihan vakavaraisille keski-ikäisille ihmisille, kuten insinööreille, jotka tunnetusti ovat maailman tasapainoa ylläpitävä voima. En tarkoita kahden viikon päästä naimisiin -rakastumista, vaan sitä tunnetta, joka voi leimahtaa nopsaankin.

Kreitsu kirjoitti:Newtonin kuvaus sopii kaiketi salamarakastujiin.

Se sopii kaikkiin ihmisiin, joita tulet koskaan tapaamaan. Ihmisistä muodostetaan ennakkokäsityksiä, joita joudutaan jatkuvasti rukkaamaan jos ollaan näiden kanssa enemmän tekemisissä. Tämä rukkaaminen tapahtuu nimenomaan niissä tilanteissa, joissa havaitaan, että ennakkokäsitys on ollut väärässä - siitä ei ole mitenkään välttämätöntä ottaa itseensä ja paremmin pärjää jos ei ota. Itse olen tavallaan kiitollinen jokaisesta tällaisesta pienestä pettymyksestä (koska ne saavat käsitykseni vastaamaan paremmin todellisuutta ja ovat täten minulle palvelus), vaikka on mahdotonta väittää, että en tykkäisi tilanteesta enemmän jos tietäisin jo kaikki tosiasiat. Mikä siis tarkoittaisi sitä, että käsityksiäni ei tarvitsisi muokata enkä pettyisi.

Ennakkokäsitykseen on kuitenkin helpompi ihastua kuin ihmiseen, josta tietää niitä nurjiakin puolia. Tästä syystä pantavaa seuraa on paljon helpompi löytää kuin suhdetta.

En myöskään rakentele pilvilinnoja ja suuria odotuksia toisten ihmisten suhteen. Tunteet ja järki eivät ole toistensa vastakohdat.

Höm, et muodosta toiveita siitä, millaisen toivoisit kumppanisi olevan? Mikä hyvänsä ennakkokäsitys vastaa alkuperäisessäni kuvattua "pilvilinnaa" - oli se miten maltillinen hyvänsä.

nowaysis kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti: Salamarakkaus-idealisointi ei ole kovin tasapainoisen ihmisen merkki.

Itse en tekisi moista johtopäätöstä. En ole salamarakastunut sitten nuoruuspäivieni, mutta kyllä tuollaista voi sattua ihan vakavaraisille keski-ikäisille ihmisille, kuten insinööreille, jotka tunnetusti ovat maailman tasapainoa ylläpitävä voima. En tarkoita kahden viikon päästä naimisiin -rakastumista, vaan sitä tunnetta, joka voi leimahtaa nopsaankin.

Hui! Kuulostaa oikeasti pelottavalta.

Tarkenna hieman?

NuoriDaavid kirjoitti:Salamarakkaus-idealisointi ei ole kovin tasapainoisen ihmisen merkki.

Mielestäni tämä on ennen kaikkea temperamenttijuttu.

Musta se voi olla myös ihan puhdasta sattumaa. Jos nyt joka vuosi tai kuukausi rakastuu uuteen tyyppiin, niin musta se kertoo enemmän siitä epävakaasta luonteesta. Muu on vaan romantiikkaa.

nowaysis kirjoitti:Tarkenna hieman?

No ajatellaan nykytilannetta: päivät koostuvat työnteosta, netissä roikkumisesta, kotona idlaamisesta perheen kanssa.

Tämä huomioiden kertomasi kuulostaa pelottavalta.

No leimauta sitä rouvaas jollain mikä sitä ilahduttais

Tiedoksianto: En ole myöskään tällä hetkellä salamarakastunut keski-ikäiseen insinööriin, jos joku sitä alkoi epäillä

nowaysis kirjoitti:Musta se voi olla myös ihan puhdasta sattumaa. Jos nyt joka vuosi tai kuukausi rakastuu uuteen tyyppiin, niin musta se kertoo enemmän siitä epävakaasta luonteesta. Muu on vaan romantiikkaa.

Sinkku on kroonisesti epävakaa jos tuntee voimakkaasti penetroidessaan enemmän tai vähemmän satunnaista kumppania?

nowaysis kirjoitti:No leimauta sitä rouvaas jollain mikä sitä ilahduttais

Käytän kuitenkin vast'edes varmuudeksi silmälappuja kodin ulkopuolella liikkuessa.

Newton kirjoitti:Sinkku on kroonisesti epävakaa jos tuntee voimakkaasti penetroidessaan enemmän tai vähemmän satunnaista kumppania?

Se on vaan orgasmi, ei rakkautta.

nowaysis kirjoitti:No leimauta sitä rouvaas jollain mikä sitä ilahduttais

Tiedoksianto: En ole myöskään tällä hetkellä salamarakastunut keski-ikäiseen insinööriin, jos joku sitä alkoi epäillä

Murskasit juuri monen kitinäläisen sydämen.

Newton kirjoitti:

nowaysis kirjoitti:Musta se voi olla myös ihan puhdasta sattumaa. Jos nyt joka vuosi tai kuukausi rakastuu uuteen tyyppiin, niin musta se kertoo enemmän siitä epävakaasta luonteesta. Muu on vaan romantiikkaa.

Sinkku on kroonisesti epävakaa jos tuntee voimakkaasti penetroidessaan enemmän tai vähemmän satunnaista kumppania?

zinkku on epävapaa, jos kokee voimakasta tunnetta satunnaiseen kumppariin.

nowaysis kirjoitti:

Newton kirjoitti:Sinkku on kroonisesti epävakaa jos tuntee voimakkaasti penetroidessaan enemmän tai vähemmän satunnaista kumppania?

Se on vaan orgasmi, ei rakkautta.

En mä tule kesken seksin vaan sen päätteeksi. Mutta kyllä se henkilö, jota mä sillä hetkellä satun penetroimaan, on sillä hetkellä tärkeämpi kuin maailman kaikki muut ihmiset yhteensä. Toki voisin penetroida mieluummin ehkä jotakuta toista, mutta kun kumppanin pitää olla läsnä ja halukas voidakseen altistaa itsensä penetraatiolleni ja sen aikaansaamalle tunne-elämykselle, mikä tarkoittaa sitä, että kukaan muu ihminen sillä hetkellä ei täytä kriteerejä, jotka saavat minussa aikaan moisen tunteen.

Joku joskus sanoi, että tärkein kriteeri hyvälle panolle on se, että ylipäätään pääsee panemaan. Melkein kaikesta muusta voidaan joustaa, ja se tarkoittaa sitä, että kaikki ne, joilta ei olla saatu ja/tai ei tulla saamaan ovat suhteessa itseen kullakin hetkellä kelvottomia.

FOP?
Friend of Pyrtsi?

nowaysis kirjoitti:FOP?
Friend of Pyrtsi?

Väärä ketju?

Eiku just oikea. Edellä oleva pohdintasi oli mielestäni hieman liian deeppiä tullakseen miehen suusta, eli juuri sitä lajia mitä Pyrtsi-rakas saattaa suoltaa tietyissä mielentiloissa. Mies harrastaa katsos seksiä. Jos satunnainen partneri tuntuu edes seksin huumassa tärkeämmältä henkilöltä kuin perhe tai ystävät.. no, tämä on mielestäni hieman outoa. Mutta tapansa kullakin

Pyrtsi on siis pyry-matias.

nowaysis kirjoitti:Eiku just oikea. Edellä oleva pohdintasi oli mielestäni hieman liian deeppiä tullakseen miehen suusta

Mä olen syvältä koko mies. Ruvetaaks tunteilee?

En muuten tunne pyrdenhoffia.