Kitinä

Allekiroilleella on taipumusta painaa elämässään kaasu pohjassa kompromissejä välttäen. Välillä eletään siististi, syödään vihannekset, urheillaan ja käydään ajoissa nukkumaan. Sitten taas tulee aikoja, että baarikaappi juodaan tyhjäksi, haetaan naapurista pimeä pottu ja seuraavana aamuna jatketaan siitä mihin jäätiin.

Putkahti tuossa mieleen, notta onko kenelläkään muulla palstalaisella taipumusta samaan ns. äärimmäisyysajatteluun? Jos on, niin miten tasapainotatte elämän ja älämölön niin, että setti pysyy kokonaisuudessaan ns. kasassa?

Minäkin olen äärimmäinen.
pieniSuuri -suuremmoinen.

Musta se on vaan positiivinen ominaisuus.
Antaa väriä ihmiseloon.

Mutta erotuksena, mulla painaa vastuu, en ikinä päiväsaikaan enkä naapureiden nähden kehtaa esim. kännätä.

Kannattaa muistaa häpeä. Se on hyvä tunne lopulta.

Mutta on mulla sitä äärimmäisyys ajattelua sellaisissa jutuissa, mitkä ei näy ulospäin. Hurahdan milloin mihinkin. Olen intohimoinen "taiteilija".

On varmaan kyse jostain kirjainyhdistelmästä ADHD... en ole tutustunut niihin. En varmaan täysin täytä kriteerejä, koska pystyn normaalielämään, vaikka VILLI olenkin.

posteljaana on Niban sielunkumppani. (sori offtopic!)

Elppis kirjoitti:posteljaana on Niban sielunkumppani. (sori offtopic!)

Ellei jopa alter ego

Bliss kirjoitti:

Elppis kirjoitti:posteljaana on Niban sielunkumppani. (sori offtopic!)

Ellei jopa alter ego

Norasin n. kuudennen viestin jälkeen. Ei vaan pystyny.

Meikä on tasasesti tyräävä, joten hiuppuja ei tartte hakea että saa elämän törmäyskurssille seinän kans. Kohti hyvää keskitietä yritän suuntailla, mutta jossain välissä tulee käytyä taas rajoittimella.