Kitinä

Osui ja upposi.

Herra Manala kirjoitti:Osui ja upposi.

Itsensä selkään taputtelun Suomen notkeusennätys. Koska aattelit pitää itselles kruunajaiset? Ehdotan titteliä inttervepin rinsessa tai nillityskuningatar.

Selittely vain pahentaa asiaa.

Herra Manala kirjoitti:Selittely vain pahentaa asiaa.

Nyt alkaa jo mennä itsensä anusfistaamisen puolelle. Huh-uh.

Määrittele mestari? ...eivais. Harjoittelusta on eniten hyötyä itsentuntemismielessä. Kumppanien korkeampi lukumäärä mahdollistaa monipuolisemman itseopiskelun. Useimmiten käteen jää ainakin se, että minkälainen kumppani ei ainakaan itselle sovi. Sitten luulisin arjen sietämisen kokemuksen kautta tulevan realismia ihmissuhdetoiveisiin, mikäli pidempään seukkaa. Oppiminen on toki kiinni pelkästään itsestä, eikä se ole automaatio.

Harjoittelu voi tietenkin olla myös voittopuolisesti negatiivinen juttu, jos "törmää" vahingollisiin kumppaneihin, jotka esmes murentavat itsetuntoa tai aiheuttavat traumoja.

Niin, aina voi jäädä peiton alle: ei tapahdu mitään pahaa, muttei mitään hyvääkään, sanotaan.

EDIT: tulipas latteaa...

Katsokaa, puudeli tekee voltteja.

exPertti kirjoitti:

Frederik Krueger kirjoitti:Tutkimusten mukaan...

Sinulta ei taida tulla yhtään totuuden sanaa nykyään. Taitaa olla oikea pillutieteen tohtori tämä Fredimme.

Tilastojen valossa sinulla ei ole hajuakaan mistä puhut.

Pidän kyllä aika erikoisena asennoitumisena koskien ihmissuhteita ja toisia ihmisiä, jos katsoo olevansa oikeutettu suhtautumaan mahdollisesti tilanteen hyvinkin vakavasti ottavaan kumppaniin pelkkänä harjoituskappaleena ennen tosiyritystä. Minusta suhteiden ja kumppanien tällainen välineellistäminen on aika tympeää.

Ja sitten itsestäänselviä lievennyksiä, ettei tule niin paljon tyhjäpäisiä vänkäyksiä. En tarkoita, että pitäisi joko elää erakkoelämää tai sitten sitoutua heti kaikin mahdollisin tavoin: toki elämässä on erilaisia kausia ja erilaisia suhteita. Kaikkien suhteiden - varsinkaan nuoruusiässä - ei tarvitse olla suunnattoman vakavia ja sitoutuneita. Mutta tällaisillakin suhteilla on tai ainakin pitäisi olla itseisarvonsa; eivät ne ole vain harjoittelukappaleita ja välineitä seuraavin, itsessään arvokkaisiin suhteisiin. Ehkä ikä voi olla tässä keskeisellä sijalla: ainakin itselleni oli jo silloin teininä aika selvää, että vakavat ja raastavat, mahdollisesti pitkähkötkin suhteet ovat vielä ikäkauteen kuuluvia teinisuhteita, joiden ei tarvitse kestää loppuelämää - mutta ovat ne silti arvokkaita itsessään, eivätkä harjoittelua johonkin päämäärään. Ja jos olisi käynyt niin, että olisin kasvanut aikuiseksi tasatahtia jonkin teinisuhteen kanssa en usko, että olisin varsinaisesti menettänyt mitään jos suhdemäärä olisi näin jäänyt pienemmäksi.

Ihmissuhteet ovat aina juuri kyseessä olevan suhteen opettelua ja määrittelyä, ei niitä voi opetella toisessa suhteessa. Tämä loukkaisi suhteen ainutalaatuisuutta. Minusta ei voi ajatella, että vähän suhteita kokeneen aikuisen ihmisen pitäisi hankkia joku tietty määrä suhteita ennen kuin on valmis vakiintumaan.

Olen itse siis taipuvainen ajattelemaan, että aikaisempien suhteiden määrällä ei ole väliä, mutta tämä ketju kyllä todistaa toista: Näyttäisi siltä, että aikaisempien suhteiden määrä lisää halukkuutta ajatella, että hyvään suhteeseen kuuluvat asiat x, y ja z, ja kumppanilla pitää olla ominaisuudet t, u ja v. Suhteiden määrän tärkeyttä korostavat tuntuvat lähestyvän suhteita ja kumppanikandidaatteja kuin ostoslistaansa lukevat kulutustarvikkeiden ostajat. Romantikkona haluaisin antaa enemmän tilaa epälaskelmoivalle hullaantumiselle ja ainutkertaisen suhteen määrittelylle ja rakentamiselle. Keskeistä on halu ja asenne, ei aikaisempien yritysten määrä.

Pyry-Matias kirjoitti:Harjoittelusta on eniten hyötyä itsentuntemismielessä.

Vade retro Satana!

Jotta kysymykseen voisi vastata, pitäisi ensin tietää parisuhteen tarkoitus. Mikä on se päämäärä mihin parisuhteella pyritään ja jonka saavuttamisen mestaruutta pitäisi tavoitella?

prosessi kirjoitti:Jotta kysymykseen voisi vastata, pitäisi ensin tietää parisuhteen tarkoitus. Mikä on se päämäärä mihin parisuhteella pyritään ja jonka saavuttamisen mestaruutta pitäisi tavoitella?

Muistatko kun joskus kysyin omistamallani palstalla, että mitä Stadinarskan ja Prosessin avioliitosta olisi tullut!?

Tuli mieleeni, etten enää tällaista tyhmää kysyisi. Olen siis kehittynyt eläin.
Mietin näet hyvin usein itsekin, mihin parisuhteella pyritään.

Oletko vielä mykkäkoulussa varsin kiltin Stadinarskan kanssa?

Stadinarska
joka vanhoja muistelee se SA on

prosessi kirjoitti:Mikä on se päämäärä mihin parisuhteella pyritään ja jonka saavuttamisen mestaruutta pitäisi tavoitella?

Mutkaton yhdessäolo?

Vaola kirjoitti:

prosessi kirjoitti:Mikä on se päämäärä mihin parisuhteella pyritään ja jonka saavuttamisen mestaruutta pitäisi tavoitella?

Mutkaton yhdessäolo?

Silloinhan se olisi äärimmäisen helppoa. Sen kun vain joustaa itse kaikessa mahdollisessa eikä edellytä toiselta yhtään mitään, niin yhdessäolo on totaalisen mutkatonta. Ei kuitenkaan kuulosta kovin toivottavalta tilanteelta.

^Ei tuo ole mutkatonta yhdessäoloa. Tuo on huijaamista! Mutkaton yhdessäolo on sitä, että kumpikin joustaa oikeissa mittasuhteissa, yhteisen tyytyväisyyden nimiin. Ja se taas on äärimmäisen vaikeaa.

Vaola kirjoitti:^Ei tuo ole mutkatonta yhdessäoloa. Tuo on huijaamista! Mutkaton yhdessäolo on sitä, että kumpikin joustaa oikeissa mittasuhteissa, yhteisen tyytyväisyyden nimiin. Ja se taas on äärimmäisen vaikeaa.

Eli päämäärä onkin yhteinen tyytyväisyys. Periaatteessa olen samaa mieltä, mutta itse asiassa olen viime aikoina ollut hyvinkin epävarma siitä, miten juuri tuo yhteinen tyytyväisyys määritellään, eli kysymykselläni tarkoitin juuri sitä. Kuuluuko sen olla enemmän kuin osiensa summa, eli osapuolten henkilökohtaiset tyytyväisyydet yhteenlaskettuna? Entä jos toinen osaa olla tyytyväisempi kuin toinen, jolloin hänelle riittää että toinen osapuoli panostaa vähemmän kuin minkälaista panosta se toinen osapuoli häneltä odottaa? Entä kun eri ihmiset tulevat tyytyväisiksi hyvinkin erilaisista asioista? Kuinka suuri osa omasta tyytyväisyydestä pitäisi tulla parisuhteen avulla? jne.

Vaola kirjoitti:

prosessi kirjoitti:Mikä on se päämäärä mihin parisuhteella pyritään ja jonka saavuttamisen mestaruutta pitäisi tavoitella?

Mutkaton yhdessäolo?

Mielestäni tähän kysymykseen on olemassa vastauksena Absoluuttinen Totuus™, jonka mukaan parisuhteen Tarkoitus on, että molemmat osapuolet ovat suhteessa onnellisempia, kuin ilman suhdetta.

NuoriDaavid kirjoitti: Mielestäni tähän kysymykseen on olemassa vastauksena Absoluuttinen Totuus™, jonka mukaan parisuhteen Tarkoitus on, että molemmat osapuolet ovat suhteessa onnellisempia, kuin ilman suhdetta.

Ei riitä. Lisäksi pitää olla onnellisempi suhteessa kuin mitä luultavasti olisi suhteessa jonkun toisen kanssa.

prosessi kirjoitti:Jotta kysymykseen voisi vastata, pitäisi ensin tietää parisuhteen tarkoitus. Mikä on se päämäärä mihin parisuhteella pyritään ja jonka saavuttamisen mestaruutta pitäisi tavoitella?

Parisuhteen virallisen tarkoituksen määritteleminen on mahdotonta. Yleisesti ottaen vaan ihmiset tykkäävät olla yhdessä ja vieläpä lisääntyäkin. Luonto yrittää vielä hormoonitoiminnalla ohjata ihmistä tähän suuntaan jos ei se muuten tajua.

elco kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti: Mielestäni tähän kysymykseen on olemassa vastauksena Absoluuttinen Totuus, jonka mukaan parisuhteen Tarkoitus on, että molemmat osapuolet ovat suhteessa onnellisempia, kuin ilman suhdetta.

Ei riitä. Lisäksi pitää olla onnellisempi suhteessa kuin mitä luultavasti olisi suhteessa jonkun toisen kanssa.

Kumma kyllä kovin monet suhteet eivät tunnu kumpaakaan näistä kriteereistä.

elco kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti: Mielestäni tähän kysymykseen on olemassa vastauksena Absoluuttinen Totuus™, jonka mukaan parisuhteen Tarkoitus on, että molemmat osapuolet ovat suhteessa onnellisempia, kuin ilman suhdetta.

Ei riitä. Lisäksi pitää olla onnellisempi suhteessa kuin mitä luultavasti olisi suhteessa jonkun toisen kanssa.

Nyt sarkasmitutkani antaa niin epämääräisiä lukemia, että en tiedä, onko kommenttisi heitetty tosissaan vai ei.

Noinhan se tietysti periaatteessa on. Ongelma on kuitenkin se, että koska ihmisiä on 6 miljardia, niin erilaisia kombinaatioita voidaan muodostaa niin suuri määrä, että todennäköisesti nopeimmatkaan supertietokoneet eivät ehtisi käydä niitä läpi äärellisessä ajassa.

Näin ollen ei ole mahdollista vastata kysymykseen, onko tämä pari (tai useamman ihmisen) välinen suhde onnellisin mahdollinen kombinaatio kaikkien mahdollisten sellaisten kombinaatioiden joukosta, jossa nykyisen suhtee joku, tai kaikki osapuolet olisivat mukana.

NuoriDaavid kirjoitti:Näin ollen ei ole mahdollista vastata kysymykseen, onko tämä pari (tai useamman ihmisen) välinen suhde onnellisin mahdollinen kombinaatio kaikkien mahdollisten sellaisten kombinaatioiden joukosta, jossa nykyisen suhtee joku, tai kaikki osapuolet olisivat mukana.

Yleensä pelkkä välimatka eliminoi suurimman osan mahdollisista vaihtoehdoista. Harvempi hakee kuNppaninsa naapuripitäjää kauempaa tai oman työ/koulu/kaveriyhteisön ulkopuolelta (mitä nyt Keikaus).

NegaDuck kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:Näin ollen ei ole mahdollista vastata kysymykseen, onko tämä pari (tai useamman ihmisen) välinen suhde onnellisin mahdollinen kombinaatio kaikkien mahdollisten sellaisten kombinaatioiden joukosta, jossa nykyisen suhtee joku, tai kaikki osapuolet olisivat mukana.

Yleensä pelkkä välimatka eliminoi suurimman osan mahdollisista vaihtoehdoista. Harvempi hakee kuNppaninsa naapuripitäjää kauempaa tai oman työ/koulu/kaveriyhteisön ulkopuolelta (mitä nyt Keikaus).

Eipäs olla noin rajoittuneita! Mistäs sitä tietää, vaikka Se Paras kumppari olisi vaikkapa Intialaisessa slummissa. Ei voi tietää, jos ei kokeile!

NuoriDaavid kirjoitti:Mistäs sitä tietää, vaikka Se Paras kumppari olisi vaikkapa Intialaisessa slummissa. Ei voi tietää, jos ei kokeile!

Vähän niiq lotto, mutta kalliimpaa, matkustaa yNpäri maailmaa tekemässä koeporauksia. Ja mistä voit 130% varmuudella tietää että Se Siltä Oikelta Vaikuttava Siellä Perillä == Se Oikea? Supertietokone osaa varmaan laskea yhteensopivuuden.

NegaDuck kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:Mistäs sitä tietää, vaikka Se Paras kumppari olisi vaikkapa Intialaisessa slummissa. Ei voi tietää, jos ei kokeile!

Vähän niiq lotto, mutta kalliimpaa, matkustaa yNpäri maailmaa tekemässä koeporauksia. Ja mistä voit 130% varmuudella tietää että Se Siltä Oikelta Vaikuttava Siellä Perillä == Se Oikea? Supertietokone osaa varmaan laskea yhteensopivuuden.

Sitähän mä tässä yritän rivien väliin kirjoittaa, että jos nykysuhteessa arvioi olevansa onnellisempi, kuin ilman suhdetta, ei kannata sivuille vilkuilla. Se vain todennäköisesti johtaa ei-toivottuun lopputulokseen.

Mietittyäni asiaa, parisuhteen ainoa tarkoitus lienee nussiminen ja lasten teko. Muut siitä mahdollisesti saatavat asiat ovat mahdollisia ystävien ja sukulaisten kanssa. Ja tarkemmin ajatellen, myös nussiminen on mahdollista ystävien ja sukulaisten kesken.

Toisin sanoen, en kyllä uskoisi, että parisuhteen mestariksi oppii parisuhteilemalla mahdollisimman monen ihmisen kanssa. Kuitenkin yleiset sosiaaliset taidot pitäisi olla hallussa, mutta pitäisihän ne olla hallussa muissakin suhteissa ihmisten kanssa. Niitä puolestaan jotkut osaavat luonnostaan, jotkut joutuvat harjoittelemaan olemalla ihmisten kanssa tekemisissä ja ehkä jotkut eivät opi lainkaan. Saattavat silti parisuhteilla, toki.

Melkein unohtui! Lapsiakin voi tehdä sukulaisten kanssa.

RolloTomasi kirjoitti:Mietittyäni asiaa, parisuhteen ainoa tarkoitus lienee nussiminen ja lasten teko.

Joillekin myös lasten kasvatus on melko tärkeää, ja siinä voi olla tärkeää, että vanhemmat tulevat hyvin toimeen toistensa kanssa pidemmälläkin tähtäimellä.

Toisin sanoen, en kyllä uskoisi, että parisuhteen mestariksi oppii parisuhteilemalla mahdollisimman monen ihmisen kanssa. Kuitenkin yleiset sosiaaliset taidot pitäisi olla hallussa, mutta pitäisihän ne olla hallussa muissakin suhteissa ihmisten kanssa.

Valitettavasti esimerkiksi ystävyyssuhteet eivät oikein ole verrattavissa parisuhteeseen, missä asutaan saman katon alla toisen kanssa 24/7 miinus työaika. Ja perhesuhteissa lapsena taas kasvetaan sosiaaliseen vuorovaikutukseen vanhempien kanssa, eikä potkita pois vaikka ne olisivat vähän vajaavaisetkin. Joten ei oikein toimi sekään verrantona.

Parisuhteessa pitää oppia rakentamaan eräänlainen epäitsekäs ja keskenäistä tukea myös vastoinkäymisissä antava, jakava ja siihen opettava instanssi, perhe, eikä vain kasvaa viattomana ja vastuuttomana holhottavana sen sisällä.